Munakoisorullat fetalla

Munakoison ja fetan ensikertaa yhdistänyt ihminen tulisi mielestäni palkita. Siinä on kaksi ihan loistavaa ruokaa löytänyt toisensa hyvin maukkaasti. Vielä kun sekaan lisätään pinaattia ja syvänmakuista tomaattikastiketta, on kokonaisuus yltiöhoukutteleva. 

Tässä kohtaa tunnustettakoon, etten ole osannut syödä fetaa kuin pari vuotta. Sitä ennen fetan maku vaan tökki ja pahasti. Jokin kermaisen suolainen kokemus sai makukelkkani kääntymään. Nykyään feta on salaatin kruunu tai vaikkapa näiden kääröjen ehdotonta aateliainesta. 

  

Salaattipediltä syötynä setti on paitsi kauniin värinen myös keveyttä ja terveellisyyttä uhkuva, eikö? Meillä aikuiset söivät kaksi tai kolme rullaa aterialla. Munakoisorullat toimivat myös oivana eväsruokana.

MUNAKOISORULLAT
12 kpl

1 munakoiso
öljyä paistamiseen

TÄYTE
200 g Arla Apetina kreikkalainen feta TAI Arla Apetina laktoositon pala
pinaatinlehtiä

TOMAATTIKASTIKE
1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
1 purkki tomaattimurskaa
½ rkl balsamiviinietikkaa
1 tl sokeria
1 rkl kuivattua oreganoa
suolaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

Leikkaa munakoisot ohuiksi suiroiksi pitkittäin. Itketä suirot eli ripottele niiden päälle hiukan suolaa ja jätä leikkuulaudalle. Pyyhi "munakoison kyyneleet" puolen tunnin kuluttua pois pinnalta. Lorauta öljyä pannuun ja paista munakoisot molemmilta puolilta. 

Munakoisojen itkettyessä keittele kokoon tomaattinen kastike. Kuullota sipuleita ensin hetki kattilassa. Laita myös loput aineet kattilaan. Keitä nestettä pois. 

Leikkaa fetakuutio kahdeksitoista palkiksi. Laita munakoisosuiron sisään muutama pinaatinlehti, palkki fetaa ja kääri rullalle. Aseta uuninkestävään vuokaan. Kun olet käärinyt kaikki munakoisorullat, lusikoi päälle tomaattikastike. Lykkää kokonaisuus 200 asteiseen uuniin. Anna munakoisorullien lämmetä kunnolla uunissa. 

Syö rullat vaikkapa salaatin kanssa. 

 Fetan ja munakoison yhdistäminen on kutkuttanut myös salaattirintamalla. Kuvat ovat Sillä Sipulin Instasta.

yhteistyössä ARLA

Lidkoeb - hurmaava baari

 

Luulenpa että olen kehittänyt itselleni baarivainun. Meinaan tällä sitä, että törmään tämän tästä uusissa paikoissa ihaniin baareihin, vaikka niitä olisi yritetty vähän piilotellakin. Näin kävi Kööpenhaminassakin. Tallailin kadulla päiväsaikaan lounaan jälkeen, kun kyltti porttikongin seinässä pisti kiinnostamaan. Hetken luulin päätyneeni jonkun taloyhtiön pihalle, kunnes avasin "apteekin laboratorion" oven ja päädyin aivan hurmaavaan paikkaan. Baarin nimi oli Lidkoeb. 

Minun ei tarvinnut sanoa tiskillä kuin "jotain ginipitoista" ja heti baarimikko sai kiinni ajatuksesta. Eteeni laskettiin ihana juoma, joka sisälsi mm. tuoreita yrttejä. Jutustellessani baarimikon kanssa hän maistatti minulle kaikenmoista muutakin. Myöhemmin sain myös kierroksen ympäri taloa. Nyt vain alakerta oli auki, mutta viikonloppuisin avataan myös muut kerrokset. 

Toisessa kerroksessa tarjoillaan samoja juomia kuin alakerrassa hieman suppeammalla valikoimalla.

Kolmas kerros, viskibaari, oli tunnelmaltaan ehdottomasti oma suosikkini intiimiydessään. Täällä on tarjolla yli kahtasataa erilaista viskiä ympäri maailman. Kun kurkistelimme sisään ihanaan hämäryyteen, siellä kuvattiin juuri jotain tv-ohjelmaa. Omistaja on itse sisustanut koko paikan ja tuumasinkin että mahtaa hänellä olla mielenkiintoinen koti. Baarimikko myhäili nyökkäillen. 

Palasin illalla vielä samaan paikkaan houkuteltuani mukaan pari bloggaajakolleegaa illalliselta. Tuolloinkin tehtiin onnistuneita drinkkivalintoja. Yksi juoma tosin oli niin savuisa, ettei siihen pystynyt paria siemausta enempää kukaan. Meitä kyllä varoitettiin. Illalla paikka oli melkein täynnä, mutta päivällä tilaa löytyi hyvin.

Katsellessani Lidkoebin nettisivuja ne näyttävät valoisuudessaan melkein eri paikalta. En tiedä olisinko ihastunut baariin lainkaan niin paljon valkoisena. Toisaalta, ihanan jutusteleva henkilökunta ja maistuvat, ajatuksella kootut juomat riittävät kyllä hyvin pitkälle minun kanssani. 

Samoilla omistajilla on Köpiksen keskustassa paikka nimeltä Ruby. Pitää ehdottomasti visiteerata sielläkin.

Lihapullaleivät

Lihapullaleivän idea on pitkälti sama kuin hampurilaisessa. Muoto vain tuppaa olemaan eri, niin sämpylässä kuin väliin laitettavassa lihassakin. Jotenkin nämä muutokset tekevät leivästä kuitenkin ihan omanlaisensa. Kun ensi kertaa tarjosin moisen leivän muksuille, he ihastuivat ideaan täysillä. 

Maustamislaiskuuden ja uutuudenhalun iskettyä kokeilin mitä tapahtuu kun pruuttaa barbeque-kastiketta jauhetun lihan sekaan. Hyvin kävi! Jukka pruuttasi samaa kamaa majoneesin sekaan. 

Muotomuutoksen kokivat muuten tänään myös Lindströminpihvit. Niistä tuli Lindströminpalloja. 

BARBEQUE-LIHAPULLAT
n. 25 kpl

500 g jauhelihaa
2 rkl barbecuekastiketta
1/2 tl makeaa savustettua paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

Sekoita lihamassa. Pyörittele massasta lihapullia. Paista öljyssä pannulla.

LISÄKSI:
leipää
barbecuekastikkeella maustettua majoneesia (2 tl barbequekastikatta yhden munan majoon)
marinoitua punasipulia
etikkakurkkuja
salaattia

Paahda leivät. Kokoa lihapullat ja muut täytteen leipien väliin.

Ruokainnostuneiden nautinnollinen päivä Turussa

Hääpäivä on meille tosi tärkeä kaksinolopäivä. Varsinkin silloin kun muksut olivat ihan pieniä, oli hienoa lähteä päivän ajaksi jonnekin ihan vain kahdestaan ja jättää joku muu vaihtamaan vaippoja. Joskus hääpäivää on juhlittu päivä, toisinaan kaksi ja kymmenvuotista avioliittoa juhlittiin ihan juhlien muodossa sekä Köpiksenreissulla. Viime vuonna oltiin Tampereella. 

Suunnittelemme ohjelman vuorovuosina yllätyksenä toiselle. Tänä vuonna tuli täyteen 12 vuotta naimisissaoloa. Oli Jukan vuoro hankkia lapsenvahdit, miettiä minne suuntaamme ja mitä teemme. Veikkasin ja toivoin etukäteen Turkua ja siellä ainakin Kaskista. Odotukseni toteutui, mutta päivään sisältyi paljon muutakin kuin illallinen. Kokonaisuutena päivä oli täynnä nautiskelua niin yhdessäolon, ruuan kuin juoman ja kulttuurinkin suhteen. 

 

Lounaalle suuntasimme Turun kauppahalliin, jossa en ollutkaan käynyt sitten lapsuusvuosien. Meitä houkutti sekä meksikolainen että vietnamilainen ruoka, joten päädyimme jakamaan molempia. 

Aloitimme taqueria LaVictoriasta. Henkilökunta tiskin takana oli rentoa ja erittäin palvelualtista. Valitsimme kolme erilaista tacoa. Maissitortillat tehdään paikassa itse. Chorizo-peruna- kuten myös nyhtöpossutäyte olivat tosi hyviä, mutta voiton vei palainen naudankielitäyte. Annoksen tulisuutta sai säädellä itse neljän eri salsan voimin, joista viimeisessä tulisuutta kuvasi pääkallon kuva. 

Ja katsokaas! La Victoria myös myy meksikolaisia mausteita. Ostimme tietysti hetki sitten kaipaamamme epazotea kokeiluun. 

VietnamFoodin kevätrullat olivat ihanan raikkaita ja dippikastike maistuva sekä kaunis. Phokeitossa liemen maku oli melkein kohdillaan, ihan viimeinen syvyys siitä kuitenkin puuttui. Samoin uupuivat yrtit, mikä tuntuu olevan tylsän yleistä suomalaisissa pho-versioissa.

Turun taidemuseossa meille mielenkiintoisimmaksi nousi näyttely Sadan vuoden kuvia, johon kuului myös rakastamiamme kultakauden teoksia. Kuvan rapuasetelma on Fanny Churbergin teos. 

Joimme lasillisia siellä sun täällä päätyen myös Viinille. Tässä paikassa idea oli hauska: viinilasillisia sai ostaa edulliseen hintaan pruuviannoksinakin. Keralla sopi mutustaa niin ikään maltillisesti hinnoiteltuja pikkupaloja ja juustoja. Valitsimme erilaisia punaviinejä tarjoilijoidenkin suosituksia kuunnellen. Viinien kanssa maistelimme manchegoa, saksalaista sinihomejuustoa, äyriäisnyyttejä ja paprikaisia pikkupaloja. Nämä tarjoiltiin hunajamelonin, päärynän, suolakeksien ja grissinien kanssa. 

Paikan sisustus olisi kaivannut meidän makuumme jonkinlaista rentouttamista, mutta idea, maut, palvelu ja taustamusiikki oli hurmaavaa. 

Turkureissua on vaikea tehdä ilman Pizzariumin pizzoja, emmekä me tälläkään kertaa edes yrittäneet. Haimme muutaman palan ihania pitsoja hotellille mussutettavaksi ennen teatteria. 

Turun Kaupunginteatterin Seili oli todella väkevä esitys. Itkin välillä ihan ääneen katsoessani vahvaa näyttelijäntyötä, jota pelkistetty lavastus tuki hienosti. Osuvat musiikkivalinnat veivät osaltaan tarinaa hienosti eteenpäin tuoden siihen monesti uudenlaisen näkökannan. Tuskin koskaan voin enää kuunnella Laura Närhen "Mä annan sut pois" miettimättä myös näytelmän tuomaa merkitystä sille. 

 

Korjatuilla meikeillä suuntasimme ravintola Kaskikseen, joka on ollut pitkään ravintolatoivelistalla. Kaikki se hypetys ja kehuminen mitä olette yksivuotiaasta paikasta kuulleet, ovat todellakin paikkansapitäviä. Ruoka oli hyvää, kekseliästä, uutta tarjoavaa ja todellakin kokonsa puolesta riittävää. Juomat tukivat hienosti ruokia ja henkilökunta osasi asiansa. Teen Kaskiksesta vielä ihan oman juttunsa, joten silloin siitä enemmän. (edit: nyt täällä). Nyt tyydyn vain toteamaan että varatkaa pöytä ihmeessä ajoissa, varsinkin jos mielitte ruokailua viikonlopulle. 

Kun yhden päivän aikana itkee, nauraa, nauttii ja pussaa rakkaansa kanssa se riittää. Se on valtavan paljon.

Pitää olla (pikkasen) pläskii

Muut keventävät kesää kohden ja meillä nostetaan pöytään läskisoosia. Minkäs teet kun kaupasta löytyy Jukan iloksi luomupossunkylkeä valmiiksi siivutettuna ja vielä ihan tästä naapurikulmilta tuotettuna. Jukka kyllä kutsuu runsasläskisiä paloja raitalihaksi, kuten hänen lapsuudenkodissaan kuulemma oli tapana. 

Paljon ankeamman näköiseksi ei annos voi mennä, tuumailin kun lusikoin kastiketta keitettyjen perunoiden päälle. Ainoa "rehu" joka lautaselle kelpuutettiin Jukan puolesta oli etikkakurkku. Se olisi kuulemma pitänyt kuitenkin leikata pitkittäin päin, mutta siivutetuille kurkuille kävi armo oikeudessa. Ruuan tuoksu ja maku kyllä palkitsivat tuhtiudessaan!

RAITALIHAKASTIKE eli LÄSKISOOSI
4-6 hengelle

n. 800 g porsaankylkeä siivuina
3 sipulia silputtuna
voita
8 rkl vehnäjauhoja
1 l vettä (kiehuvaa)
mustapippuria
suolaa

Leikkaa sianliha siivuista noin pari senttiä leveitä suiroja. Ruskista siivut pannulla pienissä erissä keskilämmöllä niin että läski alkaa sulaa ja liha tummuu. Siirrä kypsät lihat lieden kestävään pataan.

Jätä viimeisestä lihaerästä pannuun rasvaa ja tarvittaessa lisää voita. Paista sipulit rasvasssa. Kun sipulit ovat pehmenneet ja saanet hiukan väriä, kaada ne lihojen kanssa pataan. 

Tee seuraavaksi ruskea kastike: Sulata voita pannulla. Ripottele rasvan joukkoon vehnäjauhoja koko ajan sekoittaen. Periaatteessa jauhojen tummentamisen voi tehdä myös ilman rasvaa kuivalla pannulla. Paista jauhoja, kunnes jauhot ovat paahtuneet kauniin ruskeiksi. Varo polttamasta jauhoja. Kaada kuuma vesi joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Varo kuumaa vesihöyryä, jota tulee tässä vaiheessa paljon! Kaada kastike pataan lihojen päälle. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan ja anna hautua kannen alla matalalla lämmöllä 3 – 5 tuntia.

I´m A Kombo hykerrytti

 

Kun yhteen lyödään paljon toisilleen tuntemattomia ihmisiä samaan tilaisuuteen, toivoisi puheen sorisevan ja hymyjen vaihtuvan. I´m A Kombossa tämä toteutui miellyttävän sujuvasti. Olin päätynyt tähän Kööpenhaminalaiseen paikkaan Boschin kutsumana monen muun suomalaisen, ruotsalaisen, tanskalaisen ja norjalaisen bloggaajan tavoin. 

I'm A Kombo on elämysiltoja tarjoava paikka, joka ei halua itseään tituleerattavan ravintolaksi. Nettisivuja etukäteen kurkistaessa en saanut paikasta mitään tolkkua, mutta jo alkuesittelyssä kaikki alkoi selkiintyä. Kiersimme eri "pisteissä" jaetuissa porukoissa. Tarkoituksena ei ollut fiinistellä, vaan rennosti jutustellen tutustua toisiin ja syödä samalla mielenkiintoisia esillepanoja välillä istuen, toisinaan seisten.

Kombon varastomainen ympäristö loi jo puitteet rennommalle menolle, samoin padasta pöytäseurueen kesken jaettu ruoka ja itsekaadettu viini. 

Ruokien maut eivät olleet niinkään mieleenpainuvia, mutta niiden kekseliäs ja erilainen esiinpano oli. Älkääkä ymmärtäkö väärin, kaikki oli kyllä hyvää, mutta kuten jo sanoin, ei maultaan kovin erityistä ja uusia ideoita tarjoavaa. 

Tölkistä nautitut nuudelit saivat minut kyllä hämmennyksiin. Miten niissä voikin olla niin paljon hienoa makua, vaikka ulkonäöltään seos oli pelkkää nuudelia. 

Jälkiruuaksi grillasimme itse pihalla padoissa tikkupullaa, johon tökättiin paiston jälkeen reilu pala juustoa ja kinuskia. Ihan loistolopetus illalliselle.

Saimme aikamoisen tikahduttavat naurut aikaan näistä talon puolesta tarjotuista takeista, jotka väistämättä veivät ajatukset hiihtojoukkueeseen. Tässä talven 2015 hiihtomuotia esittelemässä tikkupullaa mutustavat Hanna, Jani ja Nanna. 

I´m A Kombo on niitä paikkoja joita on vaikea selittää, se pitää kokea ihan itse. Minusta oli lopulta tosi hauskaa etten tiennyt paikasta mitään etukäteen ja se pääsi yllättämään sosiaalisella ulottuvuudellaan. Tällainen meno sopisi ihan mahtavasti monenlaisiin juhliinkin. Hykerryttävän hauskaa!

Muut bloggaajat ovat kertoneet illasta laveamminkin. 

Siskot kokkaa: I´m a Kombo - hyvät bileet keittiössä finedining-buffalla

Sivumaku: Blogimaaottelu Köpiksessä: Elämysillallinen

Herneetkinrokkaa: Muilla mailla:Kööpenhaminassa Boschin kutsumana

***

Illallisen tarjosi Bosch ja se oli osa mainiota Kööpenhaminan matkaa jonka aikana lanseerattiin Series 8 uunit.

Ravintola Carelia pääsi yllättämään

Carelia on ravintola jonne on pitänyt suunnata vaikka kuinka monta kertaa, mutta jostain kumman syystä se on jäänyt. Nyt meillä oli tiedossa ilta jäähallissa Don Huonojen juhlakeikalla ja katselimme tuosta kävelymatkan päässä sijaitsevia kiinnostavia paikkoja. Silmiin osui Oopperataloa vastapäätä sijaitseva brasserie Carelia. 

Onneksi osui, sillä kokonaisuus oli aivan loistava ja paljon enemmän mitä olimme odottaneet. Rentous, mutta huolellinen tekeminen on vaikea laji, mutta Careliassa nämä asiat on onnistuttu yhdistämään taidokkaasti. Sisustus on kutsuva ja henkilökunta hymyilevän ystävällistä ja asiantuntevaa. Tarjoilijamme huomasi sanomatta ettei meillä ole illalliseen hirmuisesti aikaa ja tahditti kaiken sen mukaan sopivan sujuvaan rytmiin. 

 Aloitimme iltamme kuplivalla, lasissa Domaine Joseph Scharsch:n cremantia. 

Alkupalamme osuivat molemmat aivan nappiin. Carelian tartar oli maustettu oivallisti niin että lihamassan sisäänkin oli laitettu kapriksia. Aterian läpi siemailimme pullollisen Adrianon Barbarescoa. 

Minä otin alkuun ankankoipi-maksapateen, jonka maksaosuudesta vastasi hanhenmaksa. Ylellisyyskomponenttina keikaili vielä Périgordin mustaa tryffeliä ja makuparina oivan makeaa kirsikkaa. Pateessa oli ihanan rapsahtava, todella ohut kuori, jonka suutuntuma teki paketista ihan priiman. Saimme kuulla että kuori oli tehty filotaikinasta. 

Pääruoka-annoksissa minä hävisin, vaikka 48 tuntia haudutettu luomupossunniska oli todella hyvä sekin porkkanakreemin ja linssien kanssa tarjottuna. 

Jukan grillattu entrecôte vaan oli niin tolkuttoman hyvää, että sitä on vaikea peitota.  Liha oli laadultaan aivan ensiluokkaista ja paistettu oivallisen nopeasti niin että pinta oli savuisen napakka ja sisus vielä punaista. Kanssatarjotut ranskikset olivat rapean tuhteja, vihersalaatti taas kevittävän hapokas. Itse en upealle lihalle kaivannut kastiketta, mutta Jukka piti kovasti béarnaise-kastikkeesta. 

Jälkiruuissa emme edes vilkuilleet sivuille, vaan otimme molemmat yhteisen herkkumme Tarte tatinin. Vaikka keikautettu omenaleivonnainen ei nyt jo edesmenneen Postresin tasoon jälkiruuassa yltänytkään, oli se lajissaan kuitenkin erinomainen. 

Illallisemme maksoi 213 euroa, josta melkein puolet meni juomiin eli kahteen kuohuviinilasilliseen ja punaviinipulloon. Ehdottomasti koko laskun arvoinen kokemus! Suosittelemme lämpimästi. 

Gorditas on meksikolainen herkku!

Gorditas oli meille tuntematon herkku vielä pari päivää sitten. Onneksemme tiemme kohtasivat nyt, sillä tykkäsimme tästä täytetystä maissi"leipäsestä" kovasti. 

Ideana on siis tehdä maissijauhosta ohuehko leipänen, joka paistetaan runsaassa öljyssä. Kypsä leivonnainen halkaistaan ja sisään tungetaan niinkin herkkua ruokaa kuin chili-tomaattimaustettua luomunautaa, salaattia, tuoresalsaa ja ranskankermaa. Täyte lie jokaisen oma asia, mutta edellämainitulla tavalla täytettynä herkku on nimeltään Gorditas norteñas de carne molida - pohjoisen lihagorditasit. 

Saimme idean näihin meksikonherkkujen tekemiseen kirjasta "Mexico the Cookbook". Kirjan on kirjoittanut kokki ja ravintoloitsija Margarita Carrillo Arronte. Hän on omistautunut meksikolaisen ruuan puolestapuhuja ja on kuulemma myös tv-tähti kotimaassaan Meksikossa. Uudenlainen herkku houkutteli ensin juustoisilla gorditas-leipäsillä, mutta olennaisen yrtin, epazoten, puuttuessa käännyimme toisen reseptin puoleen. Harmittavinta kirjaa selaillessa onkin aitojen raaka-aineiden heikko saatavuus meiltäpäin. Kuviakin kirjassa voisi olla enemmän. Ehdottomia plussia kirjalle on monipuolinen ja runsas sisältö, sekä se että ruuan alkuperäpaikka- tai alue kerrotaan ohjeen yhteydessä.

Raaka-aineissa jouduimme valitettavasti oikomaan: tomatillot vaihtuivat sujuvasti tomaattiin ja guajillot ihan punaisiin markettichileihin, joissa lajiketta ei ollut tarkemmin esitelty. Masa harina-jauhon olemme ostaneet jo tortilloja varten etukäteen GMO-vapaana Ruohonjuuresta, kiitos vaan vinkistä Jaana. Arlan laktoositon ranskankerma sopi hyvin settiin. Jos chiliä on tullut humpsautettua turhan paljon, ranskankerma hiukan tasoittaa tätä. Laktoosittomuus on perheemme prutkupevatsavaivaivisille oikein tervetullut juttu.

Hämmentävää "Mexico - the cookbook"-kirjan gordita-ohjeessa oli, että veden määrä oli ilmoitettu tokaisemalla "lisää 1 ruokalusikallinen kerrallaan kunnes taikina on pehmeä ja notkea". Jukka sai upotettua puolikkaaseen taikinaan yhteensä 22 rkl vettä, joka meinaa 3dl 1 rkl. Kai jonkun alkuvesimäärän olisi sentään voinut laittaa?

Resepti voi vaikuttaa ensilukemalta työläältä, mutta ei sitä ole. Kokeile vaikka!

GORDITAS
8 kpl

5,2 dl masa harina maissijauhoja
1,2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
2,4 dl (maissi)öljyä
n. 3 dl vettä

Yhdistä kuiva-aineet ja lisää vettä vähitellen, kunnes taikina on pehmeää ja notkeaa. Muotoile taikinasta jauhotetuin käsin 8 palloa. Litistä pallot 1 cm paksuiksi "leipäsiksi".
Kuumenna öljyä paistinpannulla keskikuumuudella. Laita öljyyn gorditasit erissä. Kypsennä noin 5 minuuttia käännellen, kunnes leipäset ovat kullan ruskeita. Nosta öljystä reikäkauhalla talouspaperin päälle valuttamaan liiat öljyt pois. Peitä tarvittaessa liinalla jotta pysyvät lämpiminä.
Leikkaa hiukan jäähtyneet gorditasit terävällä veitsellä taskuiksi. Peitä tarvittaessa uudelleen.

NAUTATÄYTE
8:lle gorditasille

2 rkl (maissi)öljyä
40 g (guajillo)chiliä pilkottuna
2 tomatilloa tai tomaattia pilkottuna
2 valkosipulia hienonnettuna
1,2 dl vettä
250 g naudan jauhelihaa
1/4-½ tl jauhettua juustokuminaa

Kuumenna 1 rkl öljyä paistinpannulla. Lisää chili, tomaatit, valkosipuli ja vesi. Kypsennä miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Siirrä toiseen astiaan ja soseuta "kastikkeeksi" esimerkiksi sauvasekoittimella. Painele siivilän läpi.

Kuumenna 1 rkl öljyä pannulla. Lisää naudan jauheliha ja juustokumina. Paista liha kypsäksi. Lisää chili-tomaatti-valkosipuli"kastike" lihan sekaan ja kypsennä noin 10 minuuttia, jotta turha neste poistuu. Mausta suolalla.

VARAA TÄYTTEEKSI MYÖS 
Arla Keittiö® Crème fraiche laktoositon 34%
salaatinlehtiä
tuoretta tomaattisalsaa (yhteenpilkottuna: tomaattia siemenettämönä, sipulia, chiliä, korianteria ja suolaa)

Täytä taskuksi halkaistut gorditasit täyttämällä ne salaatilla, lihalla, salsalla ja ranskankermalla. Nauti vaikkapa meksikolaisen oluen kanss. 

***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA 

Arkilounas Turussa - Ravintola Mauno

Helmikuinen viikko alkoi maanantaina työmatkalla Turkuun ja työmiehen on käytävä tietysti syömässä. Sunnuntai-iltana lounaspaikkoja miettiessä ajattelin ensimmäisinä itselle nimituttuja Mamia ja Pinellaa, mutta nämä ravintolat eivät ole maanantaisin auki. Muistin kuulleeni kehuja keskustan ulkopuolella sijaitsevasta Ravintola Maunosta. Turun Biocityn yhteydessä olevaan ravintolaan oli helppo kurvata Helsingin moottoritieltä, ilman että eksyisi Suomen Turun keskustaan. Parkkipaikka ja  ravintola löytyivät helposti, mutta sitten alkoivat haasteet. Maunon nettisivuilla kerrottiin viikko sitten tehdystä uudistuksesta, jossa lounastarjontaa oli laajennettu. Toimitusjohtaja Santtu Kiili kertoi asiasta seuraavasti: "Olemme yrittäneet sijoittaa lounastarjontaa eri puolille ravintolaa, jotta ruuhkalta ja suuremmalta jonotukselta vältytään". Saavuimme kollegan kanssa aloituskuvan tilaan, jossa sillä hetkellä oli noin kymmenen henkeä ottamassa oikealla näkyvistä laareista ruokaa ja takana (aloituskuvan ihmisten takana) näkyi noin 15 hengen jono. Mietimme että mihin meidän tulisi mennä ja mitä eroa kyseisillä jonoilla olisi. Sattumalta keittiöstä saapui kaveri täydentämään salaattilaareja. Hän opasti että tästä löytyy salaattia ja kanaleikkeitä, mutta hän ei kertonut muusta tarjonnasta. Päätimme kävellä syvemmälle ravintolan uumeniin selvittääksemme muut vaihtoehdot.     

Jonon takaa löytyi yllä oleva kyltti. Eli jostain päin ravintolaa saisi burrittoja, salaattipöydän olimme jo ohittaneet ja jostain saisi Fish&Chipsiä. Kyltin mukaan ravintolakompleksissa olisi vielä keittoa tarjolla bistron puolella. Kollega halusi burritoa ja minä Fish & Chipsiä. Jäimme ravintolan sisällä olevaan jonoon, kun muut asiakkaat kertoivat tämän kassajonon johtavan niille apajille. Kassa opasti meille mistä saamme haluamamme annokset.

Muutaman minuutin jonotettuamme pääsimme syömään. Lounaan alkusalaatit olivat monipuolisia ja maittavia. Tuona päivänä oli ruokaisaa kuskussalaattia, coleslawta sekä vihreää salaattia. Lisäksi tarjolla oli mm. aurinkokuivattuja tomaatteja. Pääruokani kalat olivat rapsakoita pinnaltaan, kuten perunatkin. Kalat ja perunat eivät varmaan kauaa viipyneet buffetaltaassa koska kysyntä oli kovaa ja keittiöstä nousi jatkuvasti uutta täytettä laariin. Kollega kehui burrittoaan, mutta en ehtinyt nappaamaan siitä syömätöntä kuvaa. Kokonaisuutena olimme kumpikin tyytyväisiä annoksiimme. 

Tätä kirjottaessa uudistettu konsepti selvisi minullekin kun lunttasin uudelleen Maunon kotisivuilta. Eli Bistro on ilmeisesti heti ovelta alkava osuus ja lounasbuffet oli salin keskellä josta sain koottua oman annokseni. Kollega sai Grillilounaana olleen burriton kokin valmistamana keskikassan vierestä. Lounaan hinta-laatusuhde oli mielestämme ihan kohdallaan:

Lounasbuffet (10,00€)
Keittolounas (5,90€) (Keittolounas tarjoillaan Bistron puolella)
Bistron salaattibuffet (2,00€ / 100g)
Grillilounas (10,00€)

Kuulimme kassajonossa että jostain lähettyviltä on juuri hiljattain lopetettu ketjulounasravintola ja siten asiakasmäärä on Maunossa kasvanut voimakkaasti. Varmaan tämä sai Maunon uudistamaan konseptejaan. Ensikertalaiselle konsepti oli hieman sekava, mutta toisella kertaa osaisin jo toimia oikein. Ero bistron ja lounaspaikan välillä ei oikein avautunut. Olimme pahimpaan ruuhka-aikaan mutta mikään ruokalaji ei ehtinyt loppumaan, vaikka ravintolassa oli paljon asiakkaita. Pienet jälkiruokavaahdot nautittuamme otimme kahvit mukaan ja jatkoimme tyytyväisinä työaskareisiin.

Ravintola Mauno, Biocity
Tykistökatu 6, 20520 Turku