torstai 14. elokuuta 2008

Tokion maistiaisia ravintoloissa vielä (osa 4)




Tämä ravintola -jonka nimen voit itse lukea ovenpielestä, mikäli se siinä lukee ;) - sijaitsi Shinjukussa, vain korttelin päässä asemalta. Katutasolta noustiin hissillä ylös. Siellä meidät istutettiin juuri pöydän kokoisiin loosseihin, joiden avonainenkin sivu suljettiin säleovilla kokonaan. Siellä me sitten istuimme englanninkielisten menujemme kanssa "vankilassa", kuten 4-vuotias poitsumme totesi. Pöydällä olevaa nappia painamalla saimme tarjoilijan taas paikalle. Päätimme lähestyä ateriaa taas kokeilumenttaliteetilla ja tilasimme monia erilaisia pieniä annoksia, näin:




Keitettyjä soijapapuja ja ihan ekstrana jotain kalaa ja siihen maustetahnaa



Parsaa kiedottuna pekoniin - Pastapää ehti napata yhden jo ennen kuvanräppäystä. Tämä oli hirmu hyvää!




Paneroitua tiikerikatkarapua taas. No kun se nyt vaan on niin herkkua!



"Paistettua tofua juustolla" kuului tämän satsin nimi. Todellisuudessa mukaan oli sujahtanut vielä keitettyä munaa viipaleina sekä kinkkua. Hyvää, mutta tosi tuhti setti!


Lisäksi otimme riisiä ja taas niitä iänikuisia ranskalaisia. Välillä mietitytti noiden ranskisten tilaaminen lapsille, mutta toisaalta jos se on heidän herkkuaan niin miksipä ei. Tässä paikassa teimme kuitenkin mokan ja tilasimme bataatteja (sweet potatoe). Huolehdimme kuitenkin, että lapsemme ainakin maistoivat muutakin kuin ranskiksia.


Shinjukuvinkkeinä mainittakoon, että siellä sijaitsee Lost in Translation leffasta tuttu Park Hyatt-hotelli. Jos haluat mennä vaikkapa syömään tai nauttimaan drinkit sen ravintolaan kuten me, huomaathan että kello viiden jälkeen iltapäivällä vaaditaan pukeutumiselta esimerkiksi kenkiä (ei sandaaleja) , pitkiä housuja (ei shortseja) ja siihen tyyliin. Jos asusi on muuten moitteeton, hotellilta saat kyllä lainaksi kengät. Meidän matkamme tuohon 52:ssä kerroksessa sijaitsevaan upeanäköalaiseen ravintolaan tyssäsi siis jo hissille ala-aulassa.
Shinjukussa Pastapää teki myös loistavat kaupat käytettyjen kameroiden ja linssien kaupassa Mapkamerassa. Mukaan lähti pari Canonin linssiä.

Ginzassa suuntasimme Sony akvaarion jälkeen syömään tähän paikkaan. Tai miten niin suuntasimme - paikka tuli vastaan kun kävelimme hetken matkaa :). Ja hyvä että tuli! Ruoka oli loistavaa ja hauskaa ajanvietettä. Olisi ollut tosin hauskempaa jos mukana ei olisi ollut kaksi hyvin väsynyttä ja hyvin kitisevää lasta, jotka meinasivat pistää ranttaliksi kunnes tilasimme jälkiruuat kesken aterian. (Pöyristyttävää mitä ruokatapoja me jälkikasvulle opetammekaan!)



Portaat alas, jossa tarjoilija ilmoitti ettei englanninkielistä menuta ole. Ei haittaa!





Muutaman päivää Tokiossa matkanneina osasimme sujuvasti tilata tältä sivulta haluamaamme






... vai onko totuus että osoitimme sormella tätä kuvaa...




...kuten myös kuvaa jolla saimme tällaiset loistavan makuiset kääryleet soijakastikkeella pöytäämme ;).






Tämä sukiyaki ateria (eikö tätä sellaiseksi kutsuta?!*) alkoi liemen lämmittämisellä. Meille tarjoiltiin pohjaksi kahdenlaista lientä, joista punainen oli aika ärtsyn mausteista.

*Korjaus: ei kutsuta. Sammakko opasti ystävällisesti kommenteissa, että ravintola oli taiwanilainen/kiinalainen, joten ihan tyypillistä japanilaista sukiyakia emmee saaneet vaan hinabea eli "fire pot'ia". Kiitos Sammakko taas!



Liemen lämmettyä siihen lisättiin pöydässämme siskonmakkara-ainesta :) (tai jotain sinne päin tuosta "tuubista"), erilaisia salaatteja/kaaleja, sieniä, ituja, tofua ja vihannessuikaleita. Herkulliset tuoksut leijailivat nenäämme tehden nälästämme aina vain suurempaa.



Me valitsimme ateriamme lihavaihtoehdoksi nautaa, joka tuotiin sekin erillisellä lautasella pöytäämme. Muita vaihtoehtoja olisivat ymmärtääksemme ollut kana ja possu.

Sitten ohuet naudansuikaleet kuumaan liemeen hetkeksi kypsymään ja eikun syömään! 70 grammaa lihaa per kaksi aikuista kuulosti tosi vähältä, mutta voin vakuuttaa että tämä koko satsi sai vatsamme hyvinkin täyteen. Ja miten herkullisella tavalla. Tätä kokeilemme taatusti kotonakin. Tulee fondue-pannullekin uudenlaista käyttöä. Samaten päätimme kotonakin lisätä keittoihin kaalia ja salaattia. Oli meinaten tosi maistuva lisä!





Poitsumme ah niin ihana ja kaunis jälkkäri sisälsi mm. suklaata ja jäätelöä - pakkohan sitä oli äidinkin hiukan maistaa. Tyttäremme jälkkärikuva loistavasta panna cottasta epäonnistui.

4 kommenttia:

Sammakko kirjoitti...

Tuo toinen ravintola on taiwanilainen/kiinalainen, joten ihan tyypillistä japanilaista sukiyakia ette saaneet (vaan hinabea eli "fire pot'ia"). Vaan väliäkö tuolla, jos maistui? Hyvältä ainakin näyttää :)

Noita ekassa kuvassa olevia soijapapuja (edamame) meinaan yrittää kasvattaa parvekkeella ensi vuonna, jos mun papuni vielä suostuvat itämään. Ihania ovat!

Hyppysellinen kirjoitti...

hyvä kun joku tietää paremmin :). jokatapauksessa tosi hyvää oli tuo hinabe! täytyypä korjata tekstinkin sekaan.

soijapavuista me emme niin kauheasti välittäneet, mutta tulipahan maistettua.

Jams kirjoitti...

Ne loistavat makuiset kääryleet näyttävät minun silmääni gyoza-nyyteiltä, joku muu voinee varmistaa asian?

Hyppysellinen kirjoitti...

sammakko: miten hinabe muuten eroaa sukiyakista?

jams: kiitos kommentista. itsellä ei tosiaan hajuakaan, mutta herkullista oli!

Blog Widget by LinkWithin