maanantai 22. heinäkuuta 2013

Ateljé Finne ylitti odotukset


Ravintolajuttuja riittää tältä kesältä, sillä olemme tehneet tosi vähän mitään uutta kotona. Ulkonasyömistä sen sijaan on tullut harrastettua melkoisesti meidän mittapuumme mukaan. Tämä ei ollut valitusta.

Yhtenä ihanana kesäiltana kävimme töiden jälkeen Jukan kanssa kaksin hemmotteluillallisella Ateljé Finnessä Helsingissä. Ravintolan sisustus ja tunnelma oli todella miellyttävä. Tila on aiemmin toiminut ateljeena, mutta jo 1960-luvulta ravintolana.  Finne toimii Antto Melasniemen komennossa. 


Ravintolan lista oli suppea, mutta kaikilta osiltaan houkutteleva. Päätimme syödä kolme ruokalajia. Minä valitsin alkuun balsamicomarinoitua silakkaa, joka oli aivan nappisuoritus! Mitenhän tämän voisi toistaa kotona?
Jukka otti alkuun karitsamakkaraa ja oli oikein tyytyväinen.
Pidimme leivistä kovasti. Nälkäisinä taisimme napsia napaan parikin settiä. Jukan pääruuan viinillä oli hieno etiketti. Olisihan se pitänyt arvata että kyse on kovasti trendikkäästä Charles Smithin viinistä.
Jukka söi päivän lihana ollutta hevosen ulkofilettä. Mies kiitteli hurjasti hyvän makuista lihaa. Se oli upean pehmeää.
Minä otin pääruuaksi kasvisvaihtoehdon. Lautasella komeili suuri pala grillattua kukkakaalia ja hurjan kauniin väristä porkkana-kamomillapyrettä. Nämä olivat myös hienon makuisia. Mukaan oli laitettu myös ohraa, jonka itse koin aika turhaksi lisäksi, sillä jyväset eivät maistuneet edes kummemmilta. 
   
Vaikka kokonaisuus tähän astikin oli ollut varsin kookas, päätimme sujauttaa mahoihimme vielä jälkiruuatkin. Jukan valintana ollut suklaapiiras vadelmakastikkeella tarjottiin aivan liian kylmänä. Näin suklaa ei päässyt oikeuksiinsa. Oma lakritsipaahtovanukkaani oli hienon makuinen. 

Iltamme maksoi neljän viinilasin ja kahvin lisällä 133 euroa ollen joka centin arvoinen. Suosittelemme!

5 kommenttia:

ulla kirjoitti...

Ateljé Finne on ihana! Mekin tykkäämme siitä Huhmaressa!

Merituuli kirjoitti...

Oli kyllä! Maut, sisustus ja tunnelma olivat kohdillaan!

Andalusiana kirjoitti...

Olipa hyvä että muistutit tuostakin naapurustomme helmestä :-) nykyään kun koko ajan johonkin tuntuu syntyvän uusia kokeilemista vaativia ravintoloita joihin niitä varauksia siten viikkotolkulla notkutaan, niin vallan ihan pääsee unohtumaan tällaiset uranuurtajat. Pitääpäs laittaa tämäkin taas pitkästä aikaa listalle!

Andalusiana kirjoitti...

ai ihanaa! niilläon vieläkin sitä lakritsibruleeta :-)

Merituuli kirjoitti...

Se brulee tosiaan taitaa olla paikan klassikko.
Itsellä tuppaa olemaan sitä ongelmaa että kiinnostavia paikkoja on niin paljon ettei hyväksikoettuihin malta mennä toistamiseen ennen kuin uudet on koettu. Täältä maalta on kumminkin hiukan vähti lähteä (onneksi vain pieni).

Blog Widget by LinkWithin