lauantai 1. maaliskuuta 2014

Fiinimmin Ho Chi Minh Cityssä eli Saigonissa

   
Vietnamilaisittain Ho Chi Minh City, HCMH, on nimeltään Thành Phố Hồ Chí Minh. Länsimaiset tuntenevat kaupungin paremmin entisellä nimellä Saigon. Aloitimme parin viikon Vietnamin matkamme tuosta kuhisevan mielenkiintoisesta, meille niin kovin erilaisesta maailmasta. Yhdeksän miljoonan ihmisen kaupunki tarjosi niin paljon ihmeteltävää, että välillä oli ihan pakahtua kaikesta! 
Kolme ensimmäistä yötä vietimme ylellisesti viiden tähden hotellissa, New World Saigonissa. Parasta paikassa olivat upean muhkeat sängyt, hyvä sijainti ja loistokas aamupala. Lasten mielestä hienointa oli varmasti uima-allas. 
Aamupalalta sai kerättyä monenmaalaisia herkkuja. Oli korealaista kimchiä, japanilaisia ruokia, kiinalaisia nyyttejä ja keittoa, vietnamilaista pho-keittoa ja länkkärijuttuja. Lämpimänä pidettyjen kupujen alta löytyi tofua useammallakin tapaa valmistettuna sekä erilaisia lihoja, nuudeleita, kasviksia ja riisejä. Oli paljon hedelmiä, niistä puristettuja mehuja ja smoothieita. 
Minä olin aivan liekeissä kun huomasin aamiaistarjonnassa upeankuultavia tuhatvuotisia munia. Nämä lipeäkypsennetyt munat ovat kotoisin Kiinasta. Vietnamilaiset ovat tehneet oman versionsa, trứng bắc thảo:nankan munista. Maku ei ollut lainkaan niin hurja mitä ulkonäöstä voisi päätellä. Ehkä rikkisyys kuvaisi makua parhaiten. Otimme lisää seuraavanakin aamuna. 

Ensimmäistä kertaa todella pidin kiinalaisista nyyteistä, dumplingeista, sillä nyyteissä maistui itse täyte eikä kuoret. 
 
Paistopisteeltä sai paitsi kanan-, myös ankanmunia toivomallaan tavalla paistettuna. Pekonit jäivät tässä paikassa meiltä tiskiin, kuten myös grillatut tomaatit ja paistinperunat. Vastapaistettuna oli tarjolla myös vohveleita, lettuja sekä muita makeita. 

 
No niitä makeita. 

  
Halusimme kokeilla aasialaisen suurkaupungin sykkeessä myös fiiniä ruokailua, ihan vaikka vaan kontrastiksikin. Päädyimme illalliselle ravintola XU:n pöytään. Aikuiset ottivat seitsemän ruokalajin maistelumenun. Lapsille tarjottiin heti kättelyssä ranskalaissettiä, johon muksut hanakasti tarttuivatkin. Heille tehdyt pikkaraiset hampurilaiset olivat tosi maukkaita sisältäen piffin lisäksi höyrytettyjä sämpylöitä. 
Menukokemus Xu:ssa oli mieleenpainuva ainostaan cua lot:n verran. Pehmytkuorinen rapu on siitä erikoinen tapaus, että se syödään kokonaan. Rapu pyydystetään ruuaksi ennen kuin se ehtii kehittää itselleen uuden, kovan kuoren. Täällä on hyvä video aiheesta. Suomessa cua lot-herkuttelun makuun pääsee Farangissa
Xu:n fine dining oli jotenkin hämmentävää. Yhtenä annoksena oli esimerkiksi minimaalisen kokoinen setti perunamuussia ja pihviä. Vessassa olevaa asiakasta ei odotettu, vaan ruoka tuotiin pöytään valmiiksi, jäähtymään. Kaikki ruoka oli hyvää, mutta 160 euron lasku oli paikallisittain rutkasti liikaa koska wau-elämyksiä ei ravun lisäksi löytynyt. Ruokahetken lopuksi jutustelun lomassa tehty asiakaskysely ei myöskään mitenkään kohottanut kokemusta.

Anthony Bourdainin suosituksesta päädyimme ravintolaan nimeltä Cơm Niêu Sài Gòn
Näitä paikkoja on nykyään neljä ympäri kaupunkia, emmekä näemmä osuneet samaan kuin kuuluisa 
matkailijaheppu. 
Meille kokemus ei ollut mikään ylettömän upea, mutta taisimme tilata vääränmoisia ruokia. Kaikki oli kuitenkin hyvää. Täältä olisi saanut niinkin erikoista settiä kuin linnunpesiä.

Tarjoilijoiden touhuja täällä oli hauska seurata: saviastia kypsennetyn riisin ympäriltä rikottiin ja näin paljastunut riisikakku heitettiin huoneen toiselle puolen odottelevalle tarjoilijalle. Yksikään riisikakku ei mennyt ohi, mutta välillä riisinjyviä kyllä rapisi pitkin huonetta.
 Siansorkkaa ja punajuuresta tehty upea ruusu.

8 kommenttia:

Hayley kirjoitti...

Pöh, näistä postauksista ei ole "parantavaksi" lääkkeeksi Saigon-/Vietnam-matkakuumeeseeni... ;)

Jael kirjoitti...

Mahtava aamiaistarjonta:)

Merja kirjoitti...

On kyllä herkullisen kiinnostava kaupunki, ihania kokemuksia teillä!

Nanna kirjoitti...

...ja kadulta siis parasta kokemusta! Kyllä kansa tietää...

Merituuli kirjoitti...

Parannukseksi ei riitä edes käynti...kun sitten pitää päästä uudestaan!

Aamiainen ja koko kaupunki oli mielenkiintoinen ja upea.

Kyllä, katuruuat jäivät ehdottomasti parhaimpina mieleen. Phan Thietissa/Mui Nessa oli myös pari ravintolaa, jotka rentoudessaan jättivät hienoja muistijälkiä. Niistä lisää myöhemmin :)

Andalusiana kirjoitti...

ai. JAI. olisin varman viihtynyt teidän hotellissa minäkin. Upeita kuvia ja tunnelmia - jään kieli pitkällä odottamaan jatkoa :-)

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Ihana tuo Vietnamin valo ja energia.

Munista tuli mieleen, että kun viime viikonloppuna söin yhtä juustoa, niin siinä sen juuston kuoressa oli joku tuttu maku, jota en heti muistanut mistä se oli tuttu. Sitten kuitenkin välähti, että tuhatvuotissa munissahan oli ollut se sama maku.

Jännä juttu tässä oli minusta se, että monet kiinalaiset kauhistelee juustoja ja länkkärit puolestaan tuhatvuotisia munia, vaikka voisi luulla just, että jos tykkää juustoista niin tykkää myös pi daneista ja päinvastoin :-)

Merituuli kirjoitti...

Andalusiana: On niin tois mukava kuulla että näistä on iloa sinullekin!

AV: En ole lainkaan ajatellut asiaa noin...mutta seuraavaksi maistaessa varmasti tuumaan tätäkin!

Valoa ja energiaa kaipaa jo nyt...

Blog Widget by LinkWithin