keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Phan Thiet ja ruokatarjontaa


Hotellimme osoite Vietnamin itärannikolla oli Phan Thiet. Todellisuudessa hotellimme sijaitsi kuitenkin Phan Thietin ja Mui Ne:n kaupunkien välissä olevalla rantatiellä, paikassa josta oli molempiin keskustoihin reilu 5 kilometriä. Rantatie oli kovasti hotelli ja resortti painotteinen. Paikallista meininkiä  piti siis lähteä hakemaan taksi- tai bussimatkan päästä. Ja niin me monena päivänä teimmekin.

Teimme pari oikein mielenkiintoista aamupäiväreissua Phan Thietiin paikallisilla busseilla. Busseissa hauska piirre oli että merkityistä pysäkeistä huolimatta ne ottivat kyytiin mistä sattui ja jättivätkin mihin vain pyysi.
Muutaman temppelin lisäksi kiertelimme Phan Thietissa katuja ruokamielessä - kuka arvasi? Paljon superkiinnostavaa löytyikin.
Yllä olevalle kartalle olen merkinnyt pisteellä kohdat, joista näkyy ruokamarkkinat joille osuimme. Pohjoisemmassa kävimme viikolla, eteläisemmässä lauantaina.
Tämän leidin letutuksesta puhuimmekin jo aiemmassa katuruokapostauksessa
myös tuhatvuotisia munia olkiin topattuna
kaikenmoista kuivattua merenelävää
 kanakauppias
 janoisia ankkoja kaupan
Tämä hedelmä on trái mít,  englanniksi jack fruit ja suomeksi jakkihedelmä. Maku on banaanin ja ananaksen sekoitusta, vaikka tekstuuri onkin paljon tiivimpää ja kovempaa.

kaloja kuivatettiin kadulla
komias veitsi kalojen käsittelyyn


Loppuun vielä Phan Thietin Coop Mart:n tuotteita, jotka eivät ole meilläpäin ihan sitä totutuinta kauppatavaraa.
 

JÄTTI
Tuhatvuotisia munia

8 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

Miten ihania reissujuttuja!
Torit ja markkinat ovat meille(kin) reissujen kohokohtia.

Jakkihedelmä on minun kaukomaasuosikki heti mangon kintereillä.

Merituuli kirjoitti...

Toreilla näkee monesti niin monenlaista uutta!

Sattuisitko sinä tietämään -tai joku muu- mikä sellainen paprikan näköinen punainen hedelmä on? Maku oli lähes raa'an omenan oloinen?

Merituuli kirjoitti...

Ei kun nyt hainkin ihan älyttömillä hakusanoilla kuvahaulla ja sainkin tuloksen: red wax jambu.

Jael kirjoitti...

Ihanat torikuvat:)Minäkin just postasin torista,,,,

Merja kirjoitti...

Torien takia reissatessa pitää aina olla kämppä keittiöllä, mutta pitäisikö tuolla olla paikallinen konsultti opastamassa mitä tehdä? Oi sitä ihanaa ristiriitaa maistellako ihania uusia makuja lisää ja lisää vai koettaako toistaa sen itse paikallisista raaka-aineista. Helpompaa kun ruokakulttuuri on tuttu. Näiden postausten jälkeen tekee kyllä niin mieli kokemaan tuota ristiriitaa noille kulmille!

Merituuli kirjoitti...

Joo Jael, torit on mielenkiintoisia paikkoja.

Merja: kieltämättä itsekokkailukin olisi paremmalla ajalla kivaa. Kahdessa viikossa oli kyllä ihanaa siirtyä ravitnolasta toiseen ja nautiskella vaan!

Merituuli kirjoitti...

Jostain syystä tämä kommentti ei löytynyt kuin sähköpostista:
Tuosta jackfruitista vielä: kokeilitko koskaan käsitellä itse? Sen pihka on muuten ärtsyä ainetta - ei lähde veitsistäkään kuin öljyllä.

Palasimme juuri Thaimaasta, kahdeksannelta reissulta. Siellä olemme myös aivan koukussa paikallisiin toreihin. Syödään "sivuvaunukanaa" ym vastaavaa, kokeillaan kaikkea mikä ei käsistä karkaa eikä vielä kertaakaan olla niistä ruuista sairastuttu! Järjen käyttö on toki sallittua, ihan kaikkea ei tarvi panna suuhunsa, jos epäilyttää säilytys- tai valmistusolosuhteet, mutta ai niitä makusinfonioita!

T Keekeläinen

Merituuli kirjoitti...

Ei kokeiltu veitsilöidä itse, mutta luin aiheesta kyllä.

Meilläkään ei tullut mitään vatsavaivoja, mutta niillä tuli jotka söivät hotellin altaalta hampurilaisia...Järjen käyttö tosiaan salllittu ;).

Blog Widget by LinkWithin