torstai 25. helmikuuta 2016

Talvikalastusta - kalaverkot jään alle

Viime talvena tutustuin ensimmäistä kertaa itselleni kovin eksoottiseen kalastusmuotoon, nimittäin verkonlaskuun talvella, jäitten alle. Järkeni ei etukäteen sanonut lainkaan miten homma olisi mahdollista. Kahdenkymmenen asteen pakkaseen lähteminen ei tuntunut lainkaan tiukalta rypistykseltä, kun edessä oli mielenkiintoista uutta. Talvista verkkokalastusta perheellemme esittelivät Jukan isä eli Jarmo-pappa ja mökkinaapurinsa Paavo. 
Pappa oli jo etukäteen kairannut jäähän reikiä noin yhdeksän metrin päähän toisistaan. Ensimmäinen reikä oli aika lähellä rantaa, kauimmainen sitten noin 60 metrin päässä. Tähän väliin laskettiin kaksi 30 metrin verkkoa. 
Etukäteen kairatut aukot piti kovassa pakkasessa hakata uudelleen auki. Se kävi kätevästi tuuran avulla. Tai no kätevästi ja kätevästi. Muille innostuneille miniöille voisin neuvoa, että pitkävartisessä, teräpäisessä työkalussa on rannelenkki syystä. Lenkki ja etenkin sen laittamainen ranteen ympärille estää tuuraa vajoamasta järven pohjaan jos ote hiukan lipsahtaakin. Uusi tuura maksaa kaupassa noin parikymppiä 
Aukkojen taas vetistyessä oli aika käydä hommiin. Miehillä oli mukanaan noin kymmenmetrinen ripa, jonka toiseen päähän oli kiinnitetty 66 metrinen naru kelassaan. Ripa sujautettiin sisään kairatusta reiästä ja alettiin kuljettaa sitä kohti seuraavaa reikää. Viime vuonna käytössä oli mökkinaapurin karahka, jonka pää oli ritsamaisesti haaroittunut. Tänä vuonna yksin puuhastellessaan pappa oli käyttänyt tuuraa. Rivan tullessa naruhäntänsä kanssa seuraavalle reiälle sitä alettiin kuljettaa taas kohti seuraavaa niin kauan että ripa pystyttiin nostamaan ylös viimeisestä reiästä. Naru seurasi luonnollisesti mukana.

Yksin talviverkkoja kokiessa narun tulee olla tuplapituinen, jolloin se muodostaa ikäänkuin lenkin. 
 
Etukäteen reikien kairaaminen toimii hyvin silloin kun jäällä on jo lunta eikä jään alle pysty näkemään. Tänä vuonna pappa oli tehnyt tämän alustavan homman jo syksymmällä, kun jäällä ei vielä ollut lunta. Hän oli koko ajan nähnyt jään läpi missä rima kulkee ja oli kairannut sitten kulun mukaisesti aukkoja. Etukäteiskairaamisessa pitää tietysti saada osutettua rima seuraavalle aukolle. 
Nyt siis naru kulki reippaan kuudenkymmenen metrin matkan jään alla ja molemmat narun päät olivat jään päällä kiinnitettynä. Naruun kiinnitettiin ensin puolitoistametrinen kettinki, joka painaa verkon kohoineen alas niin ettei se jäädy pintaan. Tähän kiinnitettiin sitten itse verkko ja myöhemmin toinenkin.
Nyt narua alettiin pyöritellä toisessa ääripäässä kelalle, jolloin verkot seurasivat perässä laskeutuen jään alle. Verkkojen toiseenkin päähän kiinnitettiin ensin kettinki ja sitten kettinki kiinnitettiin jään päälle. Kummassakin päässä oli kettinkiin kiinnitetty vahva, reilusti yli avantoaukon ylettyvä kapula. 

Verkkojen annettiin kerätä saalista vuorokauden verran.
Verkkoja kokiessa kelanaru kiinnitettiin taas verkkojen toiseen päähän kun siitä ensin oli poistettu kettinki ja alettiin nostaa verkkoja toisesta päästä. Näin "ujutuslanka" saatiin jään alle kätevästi uusia verkonlaskuja varten valmiiksi. 

En voinut kuin ihmetellä miesten käsien kylmyydenkestoa. Omani olivat kahdenkymmenen asteen pakkasella kylmissään hanskoissakin. 
 Saaliiksi saadut mateet nyljettiin hetimiten ja niistä keiteltiin oikein maistuva kermainen madekeitto.

Blogin maderuokia:
Mademuhennos
Paistettu made lehikäisen, pinaattimuhennoksen ja kaprismunakastikkeen kanssa
Kermainen madekeitto (pikaruokaa pakkasaarteista)
Kesäinen madekeitto


8 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Mahtava postaus! Nyt vihdoinkin sain vastauksen siihen, miten talvella kalastetaan verkoilla. Erinäisiä vuosia sitä tässä oli jo ihmeteltykin. :)

Herkullisen pulleilta näyttivät mateetkin.

Merituuli kirjoitti...

Voi kiitos Anna taas palautteesta! Ajattelin että aihe voisi olla vieras mutta mielenkiintoinen jollekin muullekin kuin meidän perheellemme.

Mateissa oli komiat mätipussit. Yritimme hyödyntää nekin, mutta maistuivat turhan paljon raudalle. Joku toinen kerta kokeillaan uudestaan.

sauvajyvänen kirjoitti...

Mekin käytiin verkoilla, tosin miehet laittavat huonosta jäätilanteesta johtuen verkot eri tavalla veteen, yhdestä avannosta neljä erillistä verkkoa uittolaudan avulla. Toivottavasti ei haittaa, että nauratin miehiä sinun "neuvoillasi kaikille miniöille". Vaikka on heiltäkin tuura jonkun kerran pudonnut, mutta ovat aina onkineet sen ylössä pitkän kepin avulla, selliasen johon on naulattu pari naulaa.

Meillä ei muuten nyljetä mateita, nahka tuo niin täyteläisen maun keittoon/muhennokseen, ettei sitä kannata poistaa.

Merituuli kirjoitti...

sauvajyvänen: Uittolauta ei olekaan tuttu juttu. Kerrotkos siitä hiukan?

No ei haittaa, arvaa naurattiko meitä! Me kävimme heti ostamassa papalle uuden tuuran (hävettikin hiukan), mutta pappa kävi naaraamassa sen vahhankin takaisin maanpinnalle.

Minä luin jostain tuota mateen kalttaamisesta, mutta tuntui vieraalta. Syödäänkö kala silloin nahkoineen?

sauvajyvänen kirjoitti...

Se uittolauta on sellainen lauta, jossa on väkänen jolla se tarttuu jäähän, styroksia, jotta se kelluu (eli nousee aina siihen jäähän kiinni) ja sitten siinä on sellainen koukkusysteemi johon tulee naru kiinni, ja myös verkko on narun päässä siinä kiinni. Sitten sitä narua vetelemällä uittolaudan saa kulkemaan jään alla aina sellaisen n. 30-50 cm kerrallaan ja samalla siis vedetään verkko jään alle. Sitten kun koko verkko on jään alla, siitä narusta vedetään niin, että verkko irtoaa laudasta ja narun avaulla lauta vedetään takaisin avannolle. Samasta avannosta voi siis laittaa eri suuntiin useamman verkon, nyt oli se neljä verkkoa. Yksi kuva meidän käyttämästä uittolaudasta löytyy tuolta http://sauvajyvanen.blogspot.fi/2012/02/talven-iloja.html Googlaamalla löytyy monenmallisia lautoja.

En ole syönyt madetta nahkoineen, mutta keitän/savustan sen kuitenkin aina nahkoineen. Eli pyyhin limat pinnalta pois ja sitten keitän nahkoineen, tai savustan, jos savustan. Siinä vaiheessa kun perkaan lihat (muistakaa myös ne psokilihat!) ruodoista, jätän myös nahkan käyttämättä. Minusta todellakin paljon maukkaampaa niin, ja samaa mieltä on mm. Mysi Lahtinen ;) Minulla on jonkin verran madereseptejä blogissa, on siellä muutakin tapaa valmistaa kuin keittoa tai muhennosta. Ohjeet löytyy tuolta: http://sauvajyvanen.blogspot.fi/search/label/made

Merituuli kirjoitti...

Sauvajyvänen: Kiitos kun maltoit kirjoitella minulle uittolaudasta. Hieno keksintö!

Täytyy sitten uskaltaa laittaa made ensikerralla nahkoineen. Suurkiitos vinkeistä ja reseptilinkistä. Mademuhennoksen laittaminen pizzaan kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta!

Kalle kirjoitti...

Mielenkiintoinen postaus ja blogi yleensäkin!

Merituuli kirjoitti...

Kiitos Kalle! Vanhoihinkin juttuihin on tosi kiva saada kommentteja.

Blog Widget by LinkWithin