torstai 20. huhtikuuta 2017

Ravintola Marzapane, Rooma

Rooman reissun ravintolat valikoituivat tuttujen facebookissa huhuiltujen suositusten mukaan. Viimeiseksi illaksi varasimme  pöydän ravintola Marzapaneen. Suosittelijana toimi Pizzariumin Luca Platania, joten suurkiitos siis hänelle! 
Pidimme nimittäin Marzapanesta hurjasti. Yllättävänkin fiiniksi paljastunut ravintola tarjoili meille paljon uusia makuelämyksiä mielestämme kohtuuhintaan, kun ruoat ja juomat tekivät kahdelta yhteensä 200 euroa. Jukka huokaili että ravintolan risotto oli parasta ikinä ravintolassa maistamistaan. Se on aika paljon se. 

Pääkokkina ravintolassa toimii Alba Esteve Ruiz. Vierailuiltanammekin tuo tiukkakasvoinen nuori nainen punaisessa essussaan ojensi annokset ikkunaluukusta saliin. Espanjassa syntynyt Alba Esteve Ruiz on työskennellyt aiemmin Rocan veljesten ravintolassa, joka meidän korviimme kuulostaa kunnioitettavalta. 

Gourmet bistroksikin luokiteltu Marzapane on hämmentävä sekoitus eri ruokakulttuureita hapanimeläkastikkeineen ja serranoineen. Toisaalta italialaisuus dominoi menua, joten kokemus on erikoinen. Aluksi asiakkaana mietti mitä kaikesta ajatella, mutta sitten vain päätti sukeltaa tunnelmaan ja antaa illan viedä. 
Otimme keskipitkän maistelumenu Alban. Onneksi emme lähteneet pisimpään maisteluun, sillä olimme tästäkin kokonaisuudesta niin pinkeinä, että kävely hotellille kuulosti paljon taksia houkuttelevammalta. 
 Alkuun eteemme nostettiin pikkusyötävinä grissinejä ihanalla kastikkeella ja juustoisia keksipaloja.
Saimme myös pehmoistakin pehmoisempaa ilmakuivattua kinkkua, joka esiteltiin yllättäen serranoksi, ei prosciutto crudoksi. 

Ensimmäinen varsinainen alkuruoka sisälsi loistavan makuista katkaraputartaria, burrata-juustoa, savustettua munakoisotahnaa, tomaattia ja menun sanoin: ruman mutta hyvän pistaasikeksin.
 Erilaisia leipiä tuli pöytään ihan yltiöpaljon, kaikkea emme jaksaneet edes maistaa.
Seuraavaksi eteemme nostettiin ankanlihaa, jonka päällä koreili ankanmaksapala. Taateli ja  varsinkin aprikoosi komppasivat makuja upeasti. 
Eteemme laskettu risotto vaikutti ensin turhan löysärakenteiselta makuumme, mutta voi mikä kokemus se olikaan! Tuhdin voiseen risottoon oli yllättävästi yhdistetty anjovista ja karamellisoitua inkivääriä. Oudon kikkailevalta kuulostava annos oli äärettömän hienon makuinen, joskin inkivääripaloja olisi kaivannut joka haarukalliseen. 
Nautapihvi oli yhdistetty makeaan ananakseen, joka sekin kummastutti etukäteen muttei enää suussa. Kokoavana voimana toimi hapanimeläkastike. 
Carbonara pekonineen ja pecorinoineen oli äärettömän tuhti ja todella hyvä. Puolessavälissä tätä annosta alkoi vatsa vetoisuuksineen jo toivoa ettei ruokaa enää tulisi paljoa lisää.
 Pre-jälkiruokana oli hauskoja makuja jotka yhdistivät suolaista ja makeaa.
 Varsinainen jälkiruoka iloitteli vadelmalla ja suklaalla sekä pähkinöillä.
Ennen laskua saimme eteemme vielä kuplan, jonka sisältä paljastui pikkuherkkuja nautiskeltavaksi. Laskun kanssa tuli vielä pikkuruiset pussukat, jossa oli suolaisen makeita suklaapikkuleipiä. Ne säästimme kotisuomeen saakka.
Ilta Marzapanessa oli ihana. Juomat tukivat hienosti ruokia, joskin ankanmaksalle valittu viini oli makuumme turhankin makea. Tarjoilu oli hymyileväistä ja oikea-aikaista. Suosittelemme lämpimästi Marzapanea Roomaan matkaajille.

4 kommenttia:

  1. Nyt kuola valuu : ) Oliko risotossa anjovista, vai luinko oikein menusta? Omista Rooman reissuista on jo 7 vuotta, olisi aika palata tuohon huikeaan kaupunkiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se anjovis on tuo pieni tumma piste risoton keskellä. juju meille oli kuitenkin se pehmeä voisuus ja ne kandeeratut inkiväärit joukossa. Tolkuttoman hieno maku!

      Poista
  2. Risottofanin täytyy laittaa tämä ehdottomasti korvan taakse seuraavaa Rooman reissua varten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Risotto on aukamoinen riski aina ravintolassa, mutta täällä onnistuttiin loistavasti!

      Poista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin