Pikkuisemme ei olekaan enää niin pikkuinen, vaan jo kolme vuotias särpäkkä omatahtoinen neitokaisenalku. Vietimme tyttäremme kunniaksi pienimuotoiset kaverisynttärit kutsuen paikalle tuttavaperheitä kolmin kappalein. Myöhemmin vietämme viimevuotiseen tapaan lasten yhteissynttärit sukulaisille. Tänä vuonna synttärisankari osasi jo itse esittää toiveita tarjoiluista. Selaillesamme kuvia blogista tyttö osoitti tuulamantorttua ja sanoi:"Tämä kakku". 
Synttärisankari koristeli piirakan itse valitsemillaan hippusilla. Valmiin, yön yli kohmettuneen piirakan päällisineen sain helposti sydämen muotoon piparkakkumuotin avulla. "Oikein-nurin" muottia asetellessa piirakasta ei mene paljoa hukkaankaan. Tai no hukkaan, kyllä ne pikkuruiset palatkin tuli vähitellen jääkaapista jämälautaselta napsittua...
Myös kaupasta ostettavat vohvelit ja suolatikut päätyivät toivelistalle. Mukaan juhlapöytään hyväksyttiin myös äidin ehdottamat intiaanilakritsit, banaanimuffinssit ja saaristolaisleipä smetanatäytteillä. Täytteet olivat samoja joita täällä tarjosin työkavereille. Pasteijat tehtiin kahdella eri täytteellä. Voitaikinaan käärittiin yksinkertaisesti sinihomejuustoa ja kinkkua, toisiin riisi-jauhelihaseosta. Näin syntyneet pasteijat voideltiin vielä munalla. Lehtevyyden varmistamiseksi voitaikina pitää paistaa vähintään 225 asteessa ja muistaa olla voitelematta taikinan sivuja, jotta ne eivät liimaannu toisiinsa kiinni.
Meidän vanhempien valmistellessa juhlapöytää lapset askartelivat nakkisiilejä nyt prinssinnakeista. Olipa hyvä veto rauhoittaa jännityksestä riehuneet lapset pöydän ääreen saaden samalla varsinkin lapsille maistuneita pikkusuolaisia. Ketsuppia truutattiin lautasen reunaan tottakai!
Eräs ihan pian kaksivuotta täyttävä tyttö kyseli kakun perään, eikä ollut oikein tyytyväinen kun yritimme esittää hänelle tuulamantortun olevan kakkua. Muuten kaikki tarjottavat tuntuivat maistuvan sekä lapsille että aikuisille. Kuka söi sitten mitäkin.
Varsinaisen syntymäpäivän aamuna kokoonnuimme perinteitä kunnioittaen vanhempien sänkyyn aamupalalle. Pakollisena elementtinä oli nyt tyttäremme herkku pekoni ja jotain makeaa. Loistava aurinko silasi tunnelman vielä korkeammalle, kun paketteja availtiin.
Synttärisankari koristeli piirakan itse valitsemillaan hippusilla. Valmiin, yön yli kohmettuneen piirakan päällisineen sain helposti sydämen muotoon piparkakkumuotin avulla. "Oikein-nurin" muottia asetellessa piirakasta ei mene paljoa hukkaankaan. Tai no hukkaan, kyllä ne pikkuruiset palatkin tuli vähitellen jääkaapista jämälautaselta napsittua...
Myös kaupasta ostettavat vohvelit ja suolatikut päätyivät toivelistalle. Mukaan juhlapöytään hyväksyttiin myös äidin ehdottamat intiaanilakritsit, banaanimuffinssit ja saaristolaisleipä smetanatäytteillä. Täytteet olivat samoja joita täällä tarjosin työkavereille. Pasteijat tehtiin kahdella eri täytteellä. Voitaikinaan käärittiin yksinkertaisesti sinihomejuustoa ja kinkkua, toisiin riisi-jauhelihaseosta. Näin syntyneet pasteijat voideltiin vielä munalla. Lehtevyyden varmistamiseksi voitaikina pitää paistaa vähintään 225 asteessa ja muistaa olla voitelematta taikinan sivuja, jotta ne eivät liimaannu toisiinsa kiinni.
Meidän vanhempien valmistellessa juhlapöytää lapset askartelivat nakkisiilejä nyt prinssinnakeista. Olipa hyvä veto rauhoittaa jännityksestä riehuneet lapset pöydän ääreen saaden samalla varsinkin lapsille maistuneita pikkusuolaisia. Ketsuppia truutattiin lautasen reunaan tottakai!Eräs ihan pian kaksivuotta täyttävä tyttö kyseli kakun perään, eikä ollut oikein tyytyväinen kun yritimme esittää hänelle tuulamantortun olevan kakkua. Muuten kaikki tarjottavat tuntuivat maistuvan sekä lapsille että aikuisille. Kuka söi sitten mitäkin.
Varsinaisen syntymäpäivän aamuna kokoonnuimme perinteitä kunnioittaen vanhempien sänkyyn aamupalalle. Pakollisena elementtinä oli nyt tyttäremme herkku pekoni ja jotain makeaa. Loistava aurinko silasi tunnelman vielä korkeammalle, kun paketteja availtiin. 
Hyvä kun jo nuorena tietää mitä haluaa;-)Onnittelut pikku prinsesssan synttäreiden johdosta!
VastaaPoistaOi että, kuulostaa ihanalta synttäriltä! Voisin tulla mielelläni teille juhlimaan synttäreitäni ensi vuonna :) Aika mahti idea muuten tuo piirakan muuttaminen sydänleivoksiksi.
VastaaPoistaVoin todistaa että taivaalliselta maistui. Ja maistoin kaikkea! Tai oikeastaan menin pidemmälle kuin vain maisteluun..
VastaaPoistaYaelian: on on! en kyllä aikuisten oikeasti ole tavannut yhtään lasta joka ei Tuulamantortusta tykkäisi - voi tietysti olla että sekin päivä vielä tulee...
VastaaPoistalämmin kiitos onnitteluista - ne on eteespäin välitetty :)
Pitkä: minäkin tykkäsin sydänleivosten ulkoisesta olemuksesta. ajattelin enin että mitenköhän onnistuvat, mutta hyvin kävi!
elina: kiva että maistui :)!
Onnittelut teidän tyttärelle!
VastaaPoistaTosi kiva idea tuo tuulamantortun piparimuottimuotoilu. Yksinkertainen juttu, mutta tosi näyttävä, ja sellainen mitä en tulis ajatelleeksi ellei joku tee edellä :)
Onneksi mun on pakko ennen lähestyvää muuttoa käyttää pois kaapissa olevaa kaakaojauhetta ja tomusokeria ;)!
Ihania herkkuja... ja Onnea Rinsessalle... ;)
VastaaPoistaOnnea synttärisankarille! :) Ihanat tarjoilut!
VastaaPoistakiitokset onnitteluista! olen kertonut ne edelleen 3-vuotiaalle.
VastaaPoistaAnna: muutto, mikä ihana tekosyy ;)
Onnittelut kolmivuotiaalle! Taidan varastoida tuosta muutaman idean, vaikka seuraaviin synttäreihin onkin meillä onneksi melkein vuosi aikaa (onneksi).
VastaaPoistaOnnittelut kolmivuotiaalle sinne! :) Nuo nakkisiilit on mun ihan kestosuosikki ;) aina yhtä huikeen näköisiä
VastaaPoistaOnnittelut pikkuprisessalle!
VastaaPoistaTosi hauska idea tuo mokkapalojen (mulle tuulamantorttu = mokkapalat) leikkaaminen piparimuotilla! Miksi mä en koskaan itse keksi moista. Mutta seuraavalla kerralla kopion härskisti idiksen, nuo kun ovat meillä asuvan tenavan(kin) herkkua, hänen toiveesta niitä tarjoiltiin viimeksi maaliskuun synttäreillä. Samoin kuin lyömättömiä nakkisiilejä! =)
kiitos, kerrotaan onnittelunne pikkuneidille!
VastaaPoistaKetturouva: mukavaa jos saatte ideoita meiltä, mekin on saatu niitä rutkasti teiltä. viikko sitten en esimerkiksi vielä tiennyt mikä on demerara-sokeri.
Risulinna: juu, niistä nakkisiileistä on tullut vouhkattua blogissa jo kahdesti aiemminkin, mutta haluan laittaa tarjoiluja muistiin ihan itseänikin varten. siksi ne mainittiin TAAS :).
emma: ei se ole mitenkään härskiä, minusta on mukavaa jos meidän touhuistamme saa ideaa :)!
ihania tarjottavia :)
VastaaPoistaKuvan ja kuvauksenko perusteella vai kokeilitko kenties jotain?
VastaaPoista