perjantai 9. huhtikuuta 2010

Omena-kaneli-valkosuklaamuffinit - ou mai!

On makeaa. On hyvää!

Vakinaisen työpaikkani varmistuttua tarjosin työkavereilleni hiukan mutusteltavaa kahvin kanssa. Saaristolaisleivän keralle sekoittelin kahta "levitettä". Toiseen panin smetanaa, kylmäsavunautaleikkelepaloja ja silputtua punasipulia, maustaen homman mustapippurilla. Toinen leivänpäällinen muodostui kylmäsavulohesta, smetanasta ja ruohosipulisilpusta.

Makeaksi palaksi leipaisin tässä reseptoitavia muffinsseja. Makukolmikko omena-kaneli-valkosuklaa sai innostuksensa Kultasuklaan tuotteesta, jota ostin matkanaposteltavaksi taannoin. Muokattavana reseptipohjana käytin banaanimuffineja. Jäin miettimään, olisiko kuorrutteeseen pitänyt kokeilla omenatuoremehun lisäämistä. Itse tein näitä huippumakeita leivonnaisia minikokoisena. Tavallisia muffineita näillä tulee noin 16 kappaletta.

Leipomukset tuntuivat töissä kahvipöydässä maistuvan. Huh helpotus! Onhan se hiukan jännää leipoa uusille työkavereille ensimmäistä kertaa.

OMENA-KANELI-VALKOSUKLAAMUFFINIT

POHJA:
100g voita
2 dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl kanelia
1 dl kermaa
½ dl omenahilloa
100 g valkosuklaata
1 reilunkokoinen omena

Pilko suklaa pieniksi paloiksi. pilko myös kuorittu omena pieniksi palasiksi.
Vaahdota rasva ja sokeri.Lisää munat yksitellen koko ajan sekoittaen.Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, kerma ja omenahillo. Lisää myös suklaa- ja omenapalat. Jaa taikina paperisiin muffinssivuokiin ja paista 150°C:ssa n. 30 min.

KUORRUTUS:
75g pehmeää voita
6,5 dl tomusokeria
3/4 tl kanelia
2 rkl juoksevaa hunajaa
125g maustamatonta tuorejuustoa
(1 rkl maitoa tai omenamehua)

Sekoita tasaiseksi seokseksi voi, tomusokeri, kaneli, hunaja ja tuorejuusto. Lisää tarvittaessa maito tai mehu notkistamaan. Levitä tai pursota kuorrute muffinien päälle ja koristele halutessasi. Meillä leivonnaiset koristeltiin kuivatuilla kanervankukilla.

9 kommenttia:

  1. Upean näköisiä!
    Olen monta kertaa suunnitellut tekeväni kuorotettuja muffineita, mutta en ole vieläkään niitä tehnyt. :)

    VastaaPoista
  2. Ou mai tosiaankin. Mä olen tykännyt tosi paljon omena-kanelimuffineista. Niitä tulee aina välillä tehtyä kun hedelmäkippoon on unohtunut omena vähän liian pitkäksi aikaa. Mut vielä valkosuklaata joukkoon - hmmm, pakko laittaa seuraavan kerran! Ihanan näköisiä nuo kanervankukkaset tässä(kin) yhteydessä.

    VastaaPoista
  3. Arietta: nyt tuo pursotus jäi kyllä hiukan laimeaksi tai siis päällinen oli hiukan liian vetelää. onneksi kanervankukat paikkaavat!

    tuo kuorrutus kyllä kruunaa leivonnaisen, suosittelen!

    Frouva: kaneli ja omena ovat kyllä loistopari!

    nuo kavervankukat saivat jonkinverrankin ihastelua ja hämmästelyä aikaan kahvipöydässämme :).

    VastaaPoista
  4. Ihania nuo kanervankukat tosiaan, ihan kuin nonparelleja mutta paljon tyylikkäämpiä vielä! :) Luonnon nonparelleja :)

    VastaaPoista
  5. Onnea työpaikan vakinaistumisesta! :) Miltä on tuntunut nyt palata työelämään? Varmasti ainakin hurmasit työkaverisi noilla leipomuksilla, ihania ovat.

    VastaaPoista
  6. Anna: minusta näissä on herkkää kauneutta. jos ne pysyisivät vielä kellomaisina kuivattunakin, olisivat ne ihan että vau :).

    Virpi: kiitos kiitos.

    palaaminen töihin on ollut toisaalta mukavaa, toisaalta aika raskasta. pahimmin tökkii vapaa-ajan huomattava väheneminen ja lomamatkojen suunnittelun valtava mutkistuminen.

    VastaaPoista
  7. Heh, aloin muistelemaan että mitä itse aikoinani kokkasin ekaa kertaa työkavereille, tästä saisi muuten hyvän haaste-aiheen!
    En tosin muista mutta toivon että olisin ollut sun uusi työkaveri ja päässyt herkuttelemaan näillä :D

    VastaaPoista
  8. Onnea työn johdosta!! :) Hyvältä vaikuttaa tarjoilut!

    VastaaPoista
  9. Jytis: oliskin kiva jos olisit mun työkaveri :)

    Anzku: kiitos kiitos!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin