Takashi, New York - raakaa maksaa ja kiveksiä

Yksi jo kotoSuomessa kiinnostavaksi merkitty ravintola New Yorkin reissua varten oli japanilaisia ja korealaisia makuja yhdistävä Takashi. Suosittelijoista löytyvät niin Kulinaarimurulan Jaana kuin Bourdainin Anthonykin. Takashi tarjosi meille paljon uusia, hienoja makuelämyksiä rennossa ympäristössä. Se teki meidät enemmän kuin tyytyväisiksi.

Kahden hengen seurueemme ei voinut etukäteen tehdä varausta ravintolaan, joten suunnittelimme päivämme niin että olimme ravintolan auetessa oven takana kytiksellä. Pääsimme istumaan "kokin tiskille", josta oli mielenkiintoista seurata annosten valmistelua ja esillepanoa. 

Ravintola toimii yakiniku-tyyliin eli saat valtaosan raaka-aineista eteesi raakana ja kokkaat ne itse kypsiksi pienessä grillissä. Annosten valinta listalta oli vaikeaa, sillä kiinnostavaa oli niin paljon. Ohitimme suosiolla pihvit ja fileet tähdäten erikoisempiin, meillä harvinaisesti tarjottaviin ruhonosiin.

 
Alkuun saimme etemme ituja, kaalia ihananmakuisella kastikkeella ja elämäni parasta, rapsakkarakenteista kimchiä.

Suurena maksafanina Jukka halusi ehdottomasti maistaa raakana tarjottua maksaa. Mies huokaili ihanaa makua ja rakennetta, minulle se oli hieman liian tuhti. 

Ihanan rempseä nuori tarjoilijaneitokainen toi meille lautanen kerrallaan ruokaa kertoen niistä selkeästi antaen myös syömisohjeet - mitä dipata minnekin ja missä järjestyksessä. Hän antoi myös tarkat grillaamisohjeet, joita me noudatimme kännykänkellon tarkkuudella. Ajastus olikin tarpeen, sillä oli mahdotonta arvioida miten pitkä aika on kolme minuuttia kun herkkua oli nenän edessä tuloillaan. 

Seuraavaksi maistoimme magnolianlehdellä grillattua annosta, joka sisälsi mustekalan musteella värjättyä riisiä, yuzu-sahrami-aiolia, merilevää ja misomarinoitua kateenkorvaa. Aluksi haastavalta maistunut annos muuttuikin herkuksi, kun sai syömäpuikotettua kaikkea kerralla. 

Grilliin päätyi myös tämä lajitelma herkkuja: keskellä kateenkorvaa, grillissä jo sydäntä, etualalla tumma maksaa ja loput ovat ensimmäistä ja neljättä mahalaukkua. Kaikista muista paloista pidimme oikeine kypsyyksineen kovasti, mutta rasvaisempi neljäs mahalaukku purkkaantui. 

Katsellessamme nuoren sushimestariksi tituleeratun miehen suorittamaa naudankielen trimmaamista, kiinnostuimme tästä annoksesta kovasti. Raaka kieli kuorittiin terävällä veitsellä ja samalla poistettiin muut ylimääräiset, rustoiset osat ja kielen kärki. Jäljelle jäi lihasta täynnä oleva tasainen pötkylä, josta sitten leikattiin ohuita pyöreitä siivuja. Makua kielipalat saivat seesaminsiemenistä- ja öljystä sekä valkosipulihakkeluksesta. Paiston aikana päälle puristettiin vielä sitruunamehua. Ohuita siivuta grillattiin 40 sekuntia per puoli, jolloin tuloksena oli upearakenteinen, maukas liha. 45 sekuntia grillaantunut liha oli jo purkkaa. 

Kuultuani kiveksiä löytyvän listalta halusin ehdottomasti maistaa niitä. Jukka tuumasi että kyllä hänkin voi Pride-päivän huumassa muutamat kivekset tunkea suuhunsa. Härän kivekset oli valmistettu etanapannutyyliin shisovoin ja valkosipulin kanssa. Nimenäkin komeili "testicargot". Kuvassa syömäpuikkojen kärjessä on annospala kivestä, puolikas kokonaisena keitetystä. Ulommainen reuna oli sitkeää, sisus sensijaan vaikeastikuvailtavan tiivistä mutta kuitenkin ryynistä. Ei näistä meille mitään herkkua tullut mutta mielenkiintoista oli syödä - astia tyhjäksi tottakai. 

Takashireissu verotti meiltä ruokineen, sake-lasillisella ja kahdella olutlasillisella 149 euroa + tipit. Olimme elämys-, maku- ja hinta-suhteeseen oikein tyytyväisiä.

Laskun kanssa saimme hassusti purkkaakin. Mietimme, milloin oikein viimeksi onkaan tullut syötyä levypurkkaa.