Ravintola OKO, Kaberneeme

 

Kesällä auton ollessa alla Tallinnan reissulla päätimme suhata myös hieman kauemmas Viron pääkaupungista. Reilun puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsee ravintola OKO, joka on samaa ravintolaperhettä loistavan Tuljakin ja itkettävän Noan kanssa. Itseasiassa OKO on se josta koko homma on lähtenyt käyntiin. Viron viittäkymmentä parasta ravintolaa listatessa OKO on peräti sijalla viisi, joten odotukset olivat aika korkealla.

edit 2.5.2018: Nykyään OKO löytyy lähempää Tallinnaa, Viimsistä. 

 

Kauniina kesäiltana me istahdimme terassille niin kuin muutkin ruokailijat. Lämmin aurinko sai meren kimaltamaan kauniisti ja mieli virittyi iloisuustasolle. Myös kuskina toimineelle Jukalle vaikka minä tilasin alkuun paikalliseen giniin tehdyn GT:n. 

 

Kuskille oli valittavana mukava alkoholiton olut, lapsille mehuja ja minä pitäydyin viineissä. 

Ruokalista oli todella kiinnostava. Valinnanvaikeuttakin ilmeni annosten kohdalla. Päädyimme jakamaan kolme alkupalaa ja ottamaan sitten jokaisella oman pääruuan. Näin jaksoimme syödä myös jälkiruuat, sillä annokset olivat yllättävän pieniä. 

 Rapsakaksi paistetut kilohailit hurmasivat vihreän majoneesin kanssa.

Savustetut punajuuret komeilivat lautasella kimchin, mannahelmien, vuohenjuuston ja hummuksen kanssa. Kokonaisuus kuulostaa turhan sekamelskaiselta mutta ei sitä ollut.

 Kananmaksapatee tarjottiin calvadospäärynöiden ja leivän kanssa. Tämä oli aivan ihanaa!

 Lasten pasta oli pieni niin kuin oli luvattukin.

 Kantarellipasta oli ruma, mutta maistuva annos.

Ankkaslaiderit eli riivittyä ankkaa sisältävät miniburgerit olivat ihanan mehukkaita ja aika lailla "pekingin ankka"-henkisiä kurkkuineen ja hoisin-kastikkeineen.

 Lapset pitivät kovasti jäätelöistään.

Minä otin jälkiruuaksi tartarin. Kyllä niin voi tehdä jos ei löydä makeista mieluista ja tartar kutkuttaa. Mielessä oli sisar-ravintola Tuljakin upea tartar, mutta tämä ei päässyt sitä annosta lähellekään ollen vain ihan ok.

Vuohenmaitojäätelö, oliiviöljy, rapea leipä ja mustikat kuulostivat vinkeältä yhdistelmältä. Jukan eteen laskettiin tämä. Erikseen kysyttäessä tarjoilija kertoi että oli unohtanut sekä tilatessa että pöytään tuodessa kertoa että mustikat ovat loppu ja ne on korvattu kirsikoilla.

Tämä ei yllättänyt meitä enää illan olleessa tässä vaiheessa, sillä tarjoilijalta sai toistuvasti pyytää juomia uudelleen. Meiltä uupui ruokavälineitä ja ruokien tulo kesti välillä aika kauan. Näin jälkikäteen mutistuna nämä tuntuvat pieniltä asioilta, mutta täytyy myöntää että tätä ravintolaa ajatellessa tuumailen aina ensin miten erilainen kokemuksestamme olisi tullut jos tarjoilu olisi pelannut. 

Lasku tuotiin kivassa rasiassa kun sitä oli kysytty muutaman kerran erikseen. Laskua en nyt enää löytänyt, mutta ruokien osalta perheemme ilta maksoi noin 90 euroa. En osaa sanoa palaammeko paikkaan uudestaan. Tallinnassakin on niin paljon kiinnostavia ravintoloita, että ajomatka tuntuu hiukan turhalta kun kokemus ei ollut upea. 

Ravintolalla on myös huoneita jonne jäädä yöksi, mikä olisi meille ollut ihan loistava juttu. Emme vain jälkeenkäänpäin ravintolan nettisivuja tarkasteltuamme löytäneet tästä tietoa mistään. Pieni Kaberneeme vaikutti tosi kauniilta ja siellä olisi hyvinkin voinut tallustella yhden illan. Lähellä OKOa oli hauskannäköinen Pootsmani Suvekohvik, jonne olisi voinut mennä sitten vaikka aamupalalle. 

Kävimme illallisen päälle rannalla ottamassa kuvia, joista tässä yksi onnistuneimpia tyttärestämme.