Risotto villivihreästä ja friteeratut nokkosenlehdet

Jauhosavikkarisotto ei kuulostanut kovinkaan hyvältä. Ainakin minun korviini se antaa kuivan ja tylsän kaiun. Siksi nimesin risottokokeiluni otsikon mukaisesti. Maussa sen sijaan ei ollut valittamista, joskin parmesaani jyräsi aika voimakkaasti. Jauhosavikkaa siis ensi kerralla paljon enemmän! Vitamiinit tuli kuitenkin popsittua napaan ja onhan tuo vihreä riisien joukossa piristävää. Puhumattakaan villien hakureissun piristävyydestä!

Villiyrtti-tapahtumassa opimme, että kasvimaiden kitkettäväksi päätyvä jauhosavikka onkin syömäkelpoinen. Eikö olekin helpottavaa, että jonkun motkottaessa kitkemättömästä kasvimaasta voi häntä nyt katsoa hitaasti ja lausua:"Se on kyllä minun hyötypuutarhani..." varsinkin kun pihatähtimökin on syömäkelpoista.

Jauhosavikkaa sopii käyttää pinaatin tavoin. Kasvi on kuulemma ulkonäöllisesti aivan identtinen quinoan kanssa ja sen siemeniä voikin käyttää samalla lailla kuin quinoaa. Huippua!

Lehtien keruu tapahtuu, jälleen kerran, nuorina, mieluiten ennen kukkimista, sillä silloin vitamiinit ja muut ovat vielä parhaiten tallessa. Lehdet ryöpätään nopeasti kiehuvassa vedessä ja laitetaan saman tien juoksevan kylmän veden alle siivilään, jotta kypsyminen pysähtyy ja värit pysyvät kauniina. Sitten ruuan sekaan.

Risotto-tunnisteestamme löytyy niin monta risotto-ohjetta, etten sitä ala taas kertaamaan. Ryöppää jauhosavikat edellämainitulla tavalla ja lisää melkein valmiiseen risottoon yhdessä parmesaanin kanssa. Laitoin kahden hengen annokseen - siis noin 2,5 desiin riisiä- puoli desiä ryöpättyjä jauhosavikoita. Enempi olisi ollut parempi!

Koristele annos mielenkiintoisen ihanilla friteeratuilla nokkosenlehdillä.

Friteeratut nokkosenlehdet

Taannoisessa 10+Kiehuu-projektin järjestämässä Villiyrtti-tapahtumassa saimme maistaa myös friteerattuja nokkosia. Tunnelma oli jännittynyt ensimmäistä maistiaista haukatessa: pistääkö se, miltä maistuu vai maistuuko miltään. Rakastuin näihin hentoisiin, keijun- tai perhosensiivenohuisiin, kauniin vihreän kiiltäviin öljyuitettuihin nokkosiin heti! Suutuntuma on mielenkiintoinen - se enteilee pistävyyttä, jota ei kuitenkaan tule. Maku on mieto, mutta hyvä. Ulkonäkö hentoisuuksineen ja väreineen on upean kaunis, siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri.

Keräsimme nokkosia lasten kanssa (tällä kertaa hanskat kädessä) jo viime viikolla. Huuhtelin lehdet saman tien ja säilytin jääkaapissa keittiöpyyhkeen välissä. Jos käytät heti huuhdeltuja lehtiä, muistappa kuivata ne hyvin, sillä kuuma friteerausöljy rupeaa präiskyttämään yhtyessään veteen. Ei kiva, voin kokemuksesta kertoa. Huuhtelua ja kuivaamista kummempaa esikäsittelyä ei tarvitse tehdä.

Lämmitä rypsiöljy (pienessä) kattilassa 140 asteiseksi.Hyvä apu oikean lämpötilan saamiseen ja siinä pysyttämiseen on digitaalinen paistolämpömittari. Ohutkin kerros öljyä riittää. Laita lehtiä vähän kerrallaan kellumaan kuumaan öljyyn ihan muutamaksi minuutiksi. Nouki ylös reikäkauhalla tai pihdeillä, ravista ylimääräisiä öljyjä pois ja aseta talouspaperin päälle kuivumaan. Näin lehdistä imeytyy liiat öljyt pois. Siirrä lehdet piakkoin syötäväksi. Nam ja ihastus! Aika oivaa Juhannusruokaa vai mitä? Kaipaa kyllä lisäkseen jotain muutakin :).

Gremolatalla täytetty porsaan ulkofilee, bataattikiekot grillissä ja kermainen tattikastike

Saimme viikonloppuna vieraaksi tyttäremme kummiperheen. Ruokien suunnittelu alkoi Pastiksen vaatimuksesta siitä, että grilliä olisi hyödynnettävä. Uusimmasta Glorian Ruoka ja Viini 4/2009- lehdestä löytyi maukkaaksi osoittautunut possun ulkofileeohje, jota tulee varmasti tehtyä toistekin!

Gremolata sitruunoineen antoi ruualle raikkautta ja mehevyyttä. Rullamainen ulkonäkö oli myös plussaa possulle. Bataattikiekot, joiden ohje löytyi samaisesta lehdestä, toivat annokseen kaivattua väriä ja sienikastike kosteutta.

Possun ulkofileerullat

Possun ulkofilepala (500-800 g)

gremolatatäyte:
1 luomusitruuna
1 nippu persiljaa
2 valkosipulinkynttä
3/4 dl parmesaania karkeaksi raastettuna
½ dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
mustapippuria

lisäksi:
foodloopeja tai sidontalankaa
voipaperia
foliota
öljyä pinnalle

Valmista gremolatatäyte. Pese ja raasta sitruunankuoren keltainen osa. Hienonna valkosipuli ja persilja. Laita nämä mortteliin ja hiero seosta kunnes siitä irtoaa hieman nestettä. Sekoita juusto ja öljy joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Avaa possun filee auki. Halkaise se ensin pituussuuntaan melkein loppuun asti ja sitten taas toiseen suuntaan. Kun file on kokonaan auki, laita pinnalle suolaa ja pippuria sekä gremolata. Allaolevassa kuvassa file siis jo kokonaan avatusta puoliksi suljettuna, eli toinen lieve keskelle käännettynä.

Käännä vielä toinenkin lieve päälle ja sido koko homma tiiviiksi paketiksi foodloopeilla tai kostutella puuvillalangalla.

Kostuta voipaperi ja kääri fileen ympärille. Kääräise tämä paketti vielä folion sisään. Tähän asti lihan voisi tehdä hyvinkin ajoissa ennen vieraiden tuloa vaikkapa jääkaapin viileyteen.

Tökkää paistomittari liharullan keskiosaan. Kypsennä grillissä kuvun alla miedolla lämmöllä, kunnes sisälämpö näyttää 65 astetta. Meillä hommaan meni puolisen tuntia. Nosta filee grillistä ja anna sen levätä kääressään 20 minuuttia. Poista filee kääreestä. Jos käytit kiinnitykseen silikonisia foodloopeja, poista ne nyt. Käärö pysyy kyllä koossa. Grillaa possuun kaunis, rapea pinta kovalla lämmöllä. Sipele fileen pintaan öljyä grillauksen aikana.

Jos käytit sitomiseen lankaa, poista se nyt ja viipaloi filee.

Bataattikiekot grillissä

puolen kilon bataatti
öljyä
suolaa
mustapippuria

Pese bataatti hyvin, älä kuori. Leikkaa noin 1 cm ohuiksi viipaleiksi. Grillaa pinta kauniiksi ja siirrä sitten miedommalle lämmölle. Kypsyttele noin 20 minuuttia. Sipele öljyllä, ripsuttele päälle suolaa ja jauha mustapippuria.

Bataatit voit kypsentää hyvin ulkofileen vetäytyessä.

Juustoinen kesäkurpitsavuoka

Tämä resepti on lainakamaa Siskot kokkaa blogista. Siellä Nelle oli loihtinut tämän maistuvan vuuan käyttääkseen jääkaapistaan mm. juustojämiä. Minun täytyi kyllä porhaltaa kauppaan ihan varta vasten keräämään näitä aineksia, varsinkin sinapinsiemeniä.

Joitakin kohtia reseptissä viilasimme kaappimme sisältöä vastaamaan. Näin toimimme esimerkiksi juustojen kohdalla. Koska meillä ei ollut savunmakuista suolaa, lisäsin sekaan savunmakuista paprikajauhetta, jota innostuin ostamaan niinikään Nellen suosituksesta. Oliiveja emme laittaneet sekaan, sillä en vieläkään pidä niistä. Sinapinsiemenet olivat minulle ihan uusi juttu (jos etikkakurkkuja ei lasketa), mutta osoittautuivat oikein maistuvaksi sellaiseksi. Herkkutatit eivät sinihomeen läpi paljon maistuneet, mutta miedompia juustoja käytettäessä voi olla oikein hyvä lisä. Olemme kokeilleet vuokaa myös broilerinjauhelihalla, mutta kyllä nauta maistuu paremmalta. Broiskun jauhelihalla vuoan maku jäi hiukan valjuksi.

Tykkäsimme tästä vuuasta oikein paljon ja olemme tehneet sitä jo kerran jos toisenkin. Viimeksi vuoka lämpeni uunissa Pastiksen äidin ja hänen miehensä tullessa hoitamaan aarteitamme, jotta minä pääsin Villiyrttejä nyppimään. Suurkiitos lastenhoidosta vielä heille! Ja kiitos Nellelle reseptistä!

Juustoinen kesäkurpitsavuoka

kuudelle

2 kesäkurpitsaa

öljyä

400g jauhelihaa

reipas 100g sinihomejuustoa

250g mozzarellaa

1 prk (200g) ranskankermaa
3 munaa

(1 dl kuivia herkkutatteja)

(2-2,5 dl tummia oliiveita)

reilu 3 rkl sinapinsiemeniä

1,5 rkl suolaa

muskottia

savunmakuista paprikajauhetta

mustapippuria

öljyä ja voita

tuoretta basilikaa tai vaikka pihatähtimöä

Viipaloi kesäkurpitsat pituussuunnassa, voitele kevyesti öljyllä ja paista kuumalla pannulla tai parilalla. Tämä toiminta poistaa kurpitsoista turhaa nestettä.

Paista jauheliha, mausta (ja murusta sekaan sienet).

Sekoita keskenään munat ja ranskankerma. Jos kaapistasi löytyy vaikka ruuanlaittojogurttia, sekin sopii sekaan. Alkuperäisreseptissä oli laitettu myös ruokakermaa, jota en ole kyllä vuokaan pannut. Murusta sinihomejuusto sekaan.

Viipaloi mozzarella.

Täytä voideltu uunivuoka kerroksittain. Paistettuja kesäkurpitsoja, jauhelihaa, mozzarellaa ja ranskankerma-munasekoitetta. Toista ja laita päällimmäiseksi munainen sekoitekerros.

Sitten vain 200 asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi. Anna vuuan vetäytyä hetki ennen syömistä (jos maltat) ja koristele tuoksuvilla ja ah niin ihanilla basilikanlehdillä. Tai kotoisammin vaikkapa pihatähtimöllä.

Villiyrttejä Villisikojen ympäröimänä

En tiedä mistä aloittaisin. Katsokaa vaikka muutamia fiiliskuvia niin mietin sen aikaa. Olin eilen 10+Kiehuu-projektin kutsumana Porvoon Kannonnokassa Villiyrtti-tapahtumassa. Kertakaikkisen antoisa päivä makujen, yrttioppien, seuran ja maisemien suhteen tuolla elämys- ja villisikatilalla.

Päivä alkoi makealla kuusenkerkkä-seljanmehusnapsilla keskellä luonnon rauhaa. Aaaah! Sitten vetäisin jalkaan uudet punaiset saappaat, kietaisin kameran kaulalle ja klompsottelin kanssakiinnostuneiden kera englantilaisen villiyrttiasiantuntija Miles Irvingin ja paikallisen kasvituntijan Lasse Roosin johdattamana suoraan villisika-aitaukseen ihmettelemään ja ihastelemaan luonnon tarjoamia maistiaisia. Muutamat seurueen jäsenet vilkuilivat tämän tästä hyökkäileviä karjuja ajatellen, mutta saimme tonkia maastoa ihan rauhassa. Kauniit "rikkaruohot" paljastuivat salaattiaineiksi, mausteiksi, mehujen raaka-aineeksi... Tulevissa postauksissa tulee varmasti näkymään villiyrttejä vinkkeineen. Teippailin innostuneena kasveja lehtiöönkin, jotta tunnistaisin moiset myös jatkossa.Henkilökohtaisiksi lemppareiksini kohosivat ehdottomasti kallioimarteen lakritsaiset juuret sekä jokapaikan hento kasvi pihatähtimö, jota olen aina pitänyt kauniina, mutta nyt myös tajusin maukkuuden. Yrtteihin tutustumisen jälkeen asettauduimme takaisin sammaleisen kallion laelle pitkien pöytien ääreen. Siellä eteemme tuotiin uskomattoman kauniita ja herkullisia maistiaspaloja, jotka sisälsivät ympäröivän luonnon tarjoamia raaka-aineita. Menun olivat meille suunnitelleet ja valmistaneet keittiömestarit Antti Ahokas (Juuri), Tapio Kangas (Kannonnokka, Kaikilla mausteilla-catering) ja Sami Tallberg (Ravintola Carelia). Vielä kun tähän lisättiin Kannonnokan metsämaisemat, rento tunnelma sekä kattauksen pärelautaset ja tuohikupposet, voitte arvata että elämys oli melkoinen!

jallugraavattua myrskylän rautua

friteerattua nokkosta

ahventartar

kuminachips

viiriäisen uppomuna

paistettua maitohorsmaa

neitsyt rypsiöljyä

lehmus-hunajamarinoitua metsäkyyhkynrintaa

villikrassisalaatti

mustaherukka sky

riimikauriin fileetä

suolaheinäretikkaa

villisika-maalaispatee

marjaviinihyytelö

villisika-bratwurst

villikumina-palsternakkapyree

kallioimarre-paahtovanukas

matsämansikka-mesiangervo-valkosuklaamousseleivos

nokipannukahvi

Ylläesitellyistä herkuista pidin ehdottomasti eniten riimikauriin fileestä sekä friteeratuista nokkosista. Jälkimmäistä tulemme kokeilemaan hyvinkin pian. Kanervankukat lautasella olivat kaunis näky! Villisika-bratwursti maistui myös erinomaisesti pyreen kanssa. Ja, ja... :)

Tässä vielä muutamia pikavinkkejä, villiyrtit kun ovat juuri parhaimmillaan

• mustikanlehtiä- ja kukkia voi käyttää sellaisenaan vaikkapa munakkaan sekaan



takiainen

• raparperinnäköisen takiaisen lehtiä voi käyttää kaalin tavoin vaikkapa kääryleissä. myös kukkavarsi kelpaa syötäväksi kuorittuna
• pujon lehdet on huipputavaraa hanhen täyttämiseen
• koivun hiirenkorvalla olevia lehtiä voi käyttää vaikkapa viinan maustamiseen. korkillinen per litra antaa jo hyvää maku
• seljanmarjoilla voi maustaa vaikkapa viinietikkaa

Ruokabloggajat Veera ja Jams olivat myös menossa mukana. Heidän versionsa tapahtuneesta löytynevät piakkoin Prinsessakeittiöstä ja Jokapäiväistä leipää-blogista.

Lisäsimme tunnisteisiimme "luonnon aarteista" linkin, josta löytyvät aiemmin ruusun terälehdistä tehdyt herkut, pihlajanmarjasämpylät ja jatkossa toivottavasti myös paljon muuta! Kategoriaan laitamme vain kasviaarteita. Itsepyydetyt kalat ja muut vastaavat löytyvät omien tunnisteidensa alta.

Hallin synttärit ja Possun paahtokylki grillissä

Kävimme eilen Hakaniemen Hallin synttäreillä. Halli on jo viittä vaille sata! Herkkupuodit notkuivat totutusti houkutellen ostoksille ja mukaan lähtikin monenmoista, mm. mausteita ja lihaa. Synttäreiden kunniaksi muksut saivat ilmapallot ja siitä repesi taas suuri ilo joka jatkuu edelleen. Juhlalounas nautittiin Soppakellarissa. Tällä kertaa maisteluun pääsivät maukas, jyvitetty (eli siemennetty) maa-artisokkakeitto ja kermainen lohikeitto. 5-vuotias poikamme kysyi:"Miten tästä voi saada näin hyvää?" kun upotti leipäänsä kalaliemeen taas kerran.

Kun nyt kulmilla oltiin, käytiin Hakaniemen torilla nakkaamassa ostosten sekaan naurisnippu ja ihmettelemässä, että joku tosiaan OSTAA kieloja ja sireeninoksia.

Kävimme myös naapurin etnisessä hamstraamassa tofua ja jättikatkiksia pakkaseen.

Vihdoin ja viimein osuimme kotimatkalla Tokyokaniin, josta mukaan lähti kaikenmoista kivaa japanilaista. Varoituksen sana kaikille kanssa-astiahulluille: perimmäisessä huoneessa on kauniita astioita aika sopuhintaan, joten jos tarvetta ei ole, älä mene perälle asti :).

Kotona Hallista ostamamme POSSUN KYLKIPAISTI pääsi grilliin, maistuvin lopputuloksin:

Valele sinappia ohuelti kahden liha-luurivin päälle.

Ripsuttele ja hiero tämän päälle sitten morttelissa tekemäsi mausteseos (rub):

2 rkl sormisuolaa
1 rkl sokeria
1 tl kuivattua chiliä
1 tl tulista paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
1 tl valkosipulijauhetta

Grillaa tunnin verran*, jonka aikana ehdit mainiosti sekoittelemaan päälle tulevan maustekastikkeen:

n. 1 dl ketsuppia
pieni loraus valkoviinietikkaa
1 rkl fariinisokeria
1 rkl Worcestershirekastiketta
½ rkl hunajaa
½ rkl siirappia
hiukan valkosipulijauhetta

Kun lihat ovat kypsiä, sipele päälle tuo yhteensekoittamasi maustekastike ja grillaa vielä hetki, kunnes lihoilla on kauniin kiiltävä, tahmainen päällinen.

* alkuperäisessä ohjeessa (Amy Anderssonin Ranch House BBQ Ribs, Weber´s charcoal grilling by Jamie Purviance), jota hiukan muutenkin muuntelimme, lihoja grillattiin 4-5 tuntia hiiligrillissä. Meidän kärsivällisyytemme ja nälkämme ei millään antanut tällaista periksi, mutta herkkua oli silti!
Liha syötiin höyrytetyistä varhaisperunoista, pavuista ja sipuleita kyhätyn salaatin kanssa, johon oli lisätty myös rucolaa ja muita vifferkäisiä. Kastikkeena toimi simppelisti oliiviöljy, suola ja mustapippuri. Hallin Maustekeitaasta ostamamme paahdetut soijapavut päätyivät vihreän perunasalaatin ylle ja tekivät siitä mukavan rouskuvan.

Polkkiksen naurikset ja mikä meille ei maistu

Heti selvennys otsikkoon. Naurikset ovat loistavan makuisia. Olen vain luvannut Punaisen keittiön Dealle jo aikaa sitten vastata hänen maistumattomuus-haasteeseensa ja pikkuhiljaa rupesi hävettämään aikaansaamattomuuteni. Toiseksi halusin saada hommaan positiivista kaikuakin, siksi mahtiresepti alkuun, näinikkääst:

Polkkis loihti ilmoille ihan hetki sitten tämän ihanan, meille erilaisen lisäkkeen. Oli ai-van loistavaa! Voisin kuvitella "kukan" keskelle helposti mediumiksi paistetun lehmän sisäfileen. Voisitko sinä? Kasvisruokailijoiden vaihtoehto voisi olla hyvin marinoitu tofu, tai joku muu, mikä? Tässä Polkkapossun naurisohje melkein kopsattuna, jotta jää itsellekin muistiin:

Rakuunainen hunajanauris

hunajanaurista
voita
ranskankermaa
sinappia
suolaa
rakuunaa

Kuori nauris, leikkaa se kiekoiksi, puolita kiekot ja paista voissa pannulla vajaa kymmenen minuuttia. Lisää ranskankermaa muutama ruokalusikallinen ja anna sen kevyesti sulaa. Mausta pienellä lurauksella kotisinappia ja hyppysellisellä suolaa. Lisää kevyellä kädellä kuivattua rakuunaa.

Ja sitten siihen valittamisosuuteen, lyhyesti.
Meille maistuu aika hyvin kaikki ja se mikä maistuu, menee alas usein runsaissa mitoin. Muutamia omia -sanotaan se nyt suoraan- inhokkiruokia kuitenkin on:

Pastiksella kesäkeitto (jota hän kuitenkin aikoo maistaa) ja kukkakaali (joka juustoon upotettuna kyllä menee).

Hyppysellisellä kermavaahto ja pinaattikeitto. Myös puurot saavat suurta epätykkäystä osakseen.

Lapset eivät tykkää milloin mistäkin. Jonain päivänä jogurtti ei maistu, toisena se on sitten herkkua. Järjestelmällisesti he kieltäytyvät ainakin munakoisosta ja sipulista.

Lähetän tykkäämättömyyshaasteen edelleen Ylimuulin, Välispiikin ja Nellen suuntaan. Olisin utelias kuulemaan mistä noin monipuolisen ruokavalion omaavat henkilöt eivät pidä.

Kirppisaarteita keittiöön

Tuli taas todistettua, että toisen romu on toisen aarre. Tai jollei nyt ihan romu, niin ainakin sellainen tavara joka toiselle on ylimääräistä, on hyvinkin tervetullut toisen kotiin. Kävimme lasten kanssa Akselin kirpparilla, joka on luottokirppiksemme Espoon Mankkaalla. Sieltä kotiimme muuttivat...

...JÄÄTELÖKONE. Ei voi olla totta. Siellä se hyllyllä nökötti ja odotti meitä. Olen nimittäin harkinnut tuon vehkeen ostamista ja nyt sain sen matkaani 5 eurolla. Viidellä!!! Käyttöohjeita ei ollut laitettu mukaan, mutta netistä nekin löytyivät kyseisen valmistajan sivuilta. Kätevää. Uskon että kuulette piankin tämän härvelin sekoitteluista.

...SUORAKAITEEN MUOTOINEN KAKKUKUPU. Kätevän muotoinen ja kokoinen kupu silloin kun jääkaappi on muutenkin piukassa. Tänne voi laittaa sisään muutakin kuin voileipäkakun. 4e.

...PINO KEITTOKIRJOJA ja sen kaltaisia. Osa Akselista hintaan 50c-6e ("keitot" kirjasta maksoin tosiaan 6e koska olen harkinnut sen hankkimista ihan kaupastakin) ja osa Fidan lähetyskirpparilta puoleen hintaan, 25 c-1e.

Kaunis, kukallinen, pieni LAUTANEN. 50c. Olen kai tulossa vanhaksi kun nämä näyttävät kauniilta ;). Löysin myös yhden Humppilan kulhon täydentämään jo ollutta sarjaamme, mutta tästä kaunottaresta ei tullut otettua kuvaa. 2e oli ihan pilkkahinta lasisesta maljasta.

RACLETTE-PANNU 5 e. Tämä menee lahjaksi, sillä itse saimme vastaavan aikoinaan häälahjaksi. Kyllä, me voimme viedä tuliaisiksi tai ihan lahjaksikin kirpparilta ostettua tavaraa.


Kirpparikäynnit ovat yleensä hyvin tuloksellisia : kierrätystä, löytämisen iloa, säästämistä, toisen talouden kohentamista ja sälätaakan keventämistä... Erittäin suositeltavaa itse kullekin säädylle!


Loppuun vinkattakoon, että Myyrmäkihallin kirppikset Vantaalla keväisin ja syksyisin ovat ihan lyömätön juttu! Me olemme vieneet sinne vieraitakin kölppäämiskeikoille ja aina on kassikaupalla tavaraa lähtenyt matkaan.

Silakkaa grilliin

Äitini naapuri oli viikonloppuna saanut niin runsaasti kaloja, että tuli kysymään haluaisiko äitikin osan. Mekin saimme maistuvia eväkkäitä matkaamme, mistä olimme kovasti iloisia. Vielä kun äitini perkasi kalat, oli palvelu suorastaan loistavaa!

Koska sunnuntai oli hurjan lämmin ja kaunis, ei sitä voinut kuluttaa sisällä köhnäämiseen. Niinpä Pastis paistoi kalafileet grillin parilalla. Fileet kieriteltiin tuttuun tyyliin suolalla maustettuissa ruisjauhoissa ja paistettiin runsaassa voissa. Tällä grillaustyylillä kotimme jäi käryvapaaksi, mikä on pelkkää plussaa. Sama käryttömyysetu saavutetaan hiukan maun kustannuksella uunikypsennyksessä.

Kalat haarukoitiin napaan ruotsalaisten ja ah niin ihanien uusien perunoiden kanssa. Loppusilauksen kesäiselle setille antoi voi-vesiseoksessa pehmitetyt kevätsipulit. Eikö voikastike kuulostakin terveellisemmältä noin ilmaistuna :D.

Raparperivadelmaruukut

Viikonloppuna ylppäreiden jälkeen jäimme yöksi äitini luo. Aamulla kävin rokottamassa hänen runsasta raparperimaataan raskaalla kädellä. Nyt on pakkasessa monta pussillista valmiiksipaloiteltuja raparperinvarsia.

Tuoreeltaan tein osasta raparperiruukkuja, joihin sujautetaan myös pakkasesta niin ikään äitini vadelmia. Jätskipallon seurassa ruukut maistuivat oikein makeasti grillatun sapuskan jälkeen. Toimii hyvin muuten myös piknik-eväänä.

Alkuperäinen resepti löytyy Pirkan arkistoista, joskin minä puolitin nyt ohjeen ja lisäsin ruisjauhojen määrää vehnäisten vastaavien kustannuksella. Tällä tyylillä saa 6 tavallisenkokoista tai 10-11 minikokoista ruukkua, riippuen ihan siitä miten paljon leivonnan aikana syöt raakaa taikinaa. Minä paistoin ruukut silikonisissa muffinivuuissa, siitä hailakka väri.

Suositeltavaa, todella! Myös herra tai rouva Muurahainen suosittelee :).

Ruukku:

75 g voita

½ dl sokeria

pieni (tai ½) kananmuna

1 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisjauhoja

½ tl leivinjauhetta

Täyte:

2-3 vartta (n.250g) raparperia pieneksi pilkottuna

100 g eli n 2 dl vadelmia

1/4 dl vettä

1 dl fariinisokeria

1/3 dl perunajauhoja

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna edelleen vatkaten. sekoita kuiva-aineet keskenään ja sekota edellisten sekaan. Laita taikinamöntti jääkaapin kylmään.

Lataa täytteen aineet pieneen kattilaan, sekoita hyvin ja kuumenna. Anna pulpahtaa liedellä kerran ja siirrä syrjään jäähtymään.

Painele taikina muffinivuokiin. Muista voidella vuuat jos käytät muita kuin silikonisia. Jaa täyte kuppeihin.

Paista leivonnaisia 200 asteessa uunin alimmalla tasolla 10-20 minuuttia, riippuen leivonnaistesi koosta(kin). Irrota leivonnaiset jäähtyneenä ja tutustuta ruukku jätskiin. Kesän makua on, reilusti!

Jos muita raapparsperiohjetta kaipailet,
vilkuile vaikka näitä raparperi-tunnisteestakin löytyviä juttuja:

raparperikiisseliä inkiväärillä

raparperivispipuuro

raparperilisäke vaikkapa kanalle

marenkikakku raparperi-mansikkahillokkeella

raparperimarenkitorttu inkiväärisiirapilla

piimäpohjainen raparperipiirakka

Kuka tarvitsee drinkkeihin sateenvarjoja tai sekoitustikkuja,
kun ne voi yhdistää pikkuruisissa raparperivarsissa :).