Paahdettuja pottuja ja tahmavalkosipuleja

Vaikka pääosassa tässä satsissa ovat uudet perunat, maistuvinta osaa esittävät kuitenkin tahmaiset, suutuntumaltaan melkein toffeemaiset valkosipulit. Ne tarttuvat pikkuisen hampaisiin, mutta ovat sisältä kuitenkin miedon makeasti valkosipulin makuisia. Niitä voisi syödä varmaan loputtomasti...

Saimme tätäKIN herkkua maistaa Nellen ja miehensä mökillä. Ohjetta emme sen kummemmin tinganneet, mutta onnistuimme kuitenkin saamaan maistuvan lopputuloksen.

Meillä perunat syötiin soija-hunajamarinoidun lampaanjalan kanssa viikon päätteeksi tai uuden aluksi, kuinka vaan. Yrtiksi perunoiden sekaan valikoitui timjami, koska se menee niin hyvin lampaankin kanssa yhteen. Sitä olisikin (näin jälkiviisaana) voinut laittaa runsahasti karitsan marinadiin salvian tilalle.

UUNISSA PAAHDETTUJA POTTUJA JA VALKOSIPULIA

uusia perunoita
rypsiöljyä
valkosipulinkynsiä kuorittuna
suolaa (meillä Guèranden harmaata merisuolaa)
mieliyrttiä (meillä timjamia omasta pikku ryytimaasta)

Laita pestyt, kokonaiset potut ja kuoritut valkosipulinkynnet pellille leivinpaperin päälle. Lorauttele ylle RUNSAASTI öljyä ja ripsi päälle makusi mukaan suolaa, meillä sitäkin runsaasti. Riivi sekaan myös lempiyrttiäsi ja sekauta tämä kaikki pellillä. Paahda 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia, perunoiden koosta riippuen. Käännä pottuja välillä saadaksesi joka puolelle kauniin ruskean pinnan.

Lampaanjalka grilliin pikamarinoituna

Jukka halusi grillata sunnuntaina karitsaa. Koska halu iski mieheen vasta lauantaina, jotain pikaista maustamista piti kehittää. Lampaanjalka otettiin pakkasesta ja se suli huoneenlämmössä yön. Aamupalan jälkeen Jukka maustoi bäkäpään koiven "Grilliherkkuja"-kirjasta löytyneellä reseptillä. Ennen marinoimista Jukka viilteli karitsan jalkaa toiveena parempi maustuminen. Salvia tämän reseptin määrien mukaan ei kyllä maustu, joten sen voi huoletta jättää pois tai laittaa ronskisti lisää.

Grillissämme ei ole kantta, joten Jukka kokeili käyttää nyt jo edesmenneen wokkipannumme kantta. Jostain tuntemattomasta syystä kansi on jäänyt kaappiin pyörimään. Kansi toimi hyvin, vaikkei tiivis ollutkaan. Lampaan pinta oli myös kannen alla todella kuuma, jolloin marinadisively grillaamisen aikana otti pintaan kiinni hienosti.

Ja kyllä nautittiin! Lammas oli pinnaltaan makeahkoa, hunajan ansiosta hiukan tahmaista. Soija toi silti kaivattua suolaisuutta. Väittäisin että maut olivat oikein kohdillaan! Liha oli maustunut yllättävän hyvin 7 tunnin marinoimisella. Lapsetkin pyysivät lihaa useasti lisää, poitsu kuitenkin välttäen karsinogeenipintaa.

HUNAJAINEN LAMMAS GRILLISSÄ

karitsan etujalka

3 rkl hunajaa notkistettuna

3 rkl sitruunamehua

3 rkl soijakastiketta

(1 tl murkattua salviaa)

Notkista hunaja kuumentamalla hetki (mikrossa) tai käytä juoksevaa hunajaa. Sekoita marinadiainekset keskenään. Sujauta jalka muovipussiin, kaada perään marinadiainekset ja sulje tiiviisti. Huljuttele pussia niin että jalka maustuu kauttaaltaan. Jätä maustumaan välillä käännellen. Meillä lammas maustui noin 7 tuntia ennen grilliin menoa.

Ota liha pussista. Säilytä marinadit.

Grillaa jalkaa kannen alla, välillä käännellen, noin puoli tuntia. Valele jalkaa grillaamisen aikana marinadilla.

Anna jalan vetäytyä kymmenisen minuuttia ja pilko.

Puuhamaagrillausta

Puuhamaa on siitä mukava "huvipuisto", että sinne saa ihan luvan kanssa ottaa omat eväät. Omien aterioiden nauttimiseen on varattu erillisiä katoksia ja pöytiä ympäri peuhupaikkaa. Grillit on sijoitettu järven rantaan ja puitakin löytyy firman puolesta.

Tänäkin vuonna meidän perheemme satsasi eväissä rehtiin grillimakkaraan, maissiin ja salaatteihin. Makkaraa edusti Limousinen lihasta tehty sellainen. Jälkkäriksi herkuttelimme pakkasesta lähtiessä napattuja aleksanterinleivoksia.

Paitsi lounastelua, päivä sisälsi tyttäremme sanoin "häpy-hintin" (labyrintin), trampoliinilla pomppimista, joutsenen selässä lipumista, jos jonkinmoista polkemista, kiikkumista, kiipeilyä ja hihkumista. Liukumäet eivät vain liukuneet silikonin puutteessa.

Ihana päivä, tänäkin vuonna!

Grillattua kasleria ja hunajanauriita

Grilli lämpiää meillä taas harva se iltapäivä. Vaikka Jukka tulisi miten voipuneena töistä, loihtii hän meille usein ihania aterioita. Lähileikkipuistoon leviää tällä tavoin ihanat tuoksut puilla lämpiävästä grillistämme. Vielä ihanamman asiasta tekee se että tietää pääsevänsä itse herkkuja napsimaan, kunhan se mies vain huutaa:"Syömään!". Kerran jos toisenkin muutama muukin puistoilija on ollut suuntaamassa meidän ruokapöytäämme.

Jukka on jo kahdesti sutikoinut luomupossun kaslerin pintaan onnistuneen mausteseoksen. Osana on ripaus Turkista aikanaan tuotua lihalle tarkoitettua mausteseosta. Uskomme sen korvautuvan melko pitkälti ripsauttamalla sekaan oreganoa, paprikamaustetta ja kuivattua chiliä.

Emme muuten takaa onnistumista muilla kuin luomuisilla kasleripaloilla. Niissä on normitavaraan verrattuna enemmän läskiä, joka kuumassa grillissä osittain sulaa lihan joukkoon mehevöittäen sitä. Osa läskistä rapsakoituu lihan kera, joten maistuva lopputulos on taattu.

GRILLILIHAN PINTAAN

noin neljälle "pihville"

1 rkl tomaattipyrettä

½ rkl worcestershire-kastiketta

2 rkl öljyä

suolaa

ripaus turkkilaista lihamaustetta tai paprikamaustetta, chiliä ja oreganoa

Sekoita aineet keskenään. Laita lihat sekaan huolehtien että tahnaa on joka puolella. Lihoja ei tarvitse kummemmin viivyttää mausteessa, vaan ne voi suoraan nakata kuumaan grilliin ja grillata kypsiksi.

Nummelan torilla möllötti upeanvalkoisia hunajanauriita, joita oli pakko hamstrata. Ne ovat ihanan makuisia sellaisenaan haukkailtuna, salaatissa tai Polkkiksen ohjeella smetanoitettuna. Torikauppiaan ohjeesta laitoimme nauriskiekkoja grilliin ihan itsenään ja lautasella ripsimme ylle sormisuolaa. Ihanaa!

Hienostunut sormisyötävä raparperistä

...eli leipäpaloja vuohenjuustotahnalla kera viherpippurisiirapissa marinoitujen raparperien. Resepti on ihan selkeä laina Nelleltä Siskot kokkaa- blogista. Meillä leipäpaloja tarjottiin tervetuliaisiksi kun vietettiin lastemme yhteissynttäreitä.

Nellen idea yhdistää viherpippuri ja raparperi oli minulle aivan uusi, mutta upealta maistuva asia. Herkuttelimme näillä paloilla meinaten taannoin heidän mökillään. Meillä chilit jäivät lisäämättä, mutta tykkäsimme mausta niinkin. Emme huomanneet siivilöidä pippureita pois, mutta moinen ei haitannut lainkaan. Henkilökohtaisesti pidin pippuroidusta ulkonäöstä.

Sormin syötävät pikkupalat oli helppo koota, kun tahnan teki etukäteen jääkaappiin ja raparperitkin valutti hyvissäajoin ennen juhlia.

Olen tänä keväänä oppinut vallan uuden tavan nyhtää raparperia maasta. Olen aiemmin leikannut varret puukolla, kunnes luin että varrentyngät voivat pilaantuessaan houkutella paikalle tauteja ja tuholaisia. Nyt otinkin naapureiden raparperinvarsista napakasti kiinni vetäen suoraan ylöspäin - ja kas, käteeni jäi kokonainen varsi. Helposti ja siististi.

Vuohenjuustotahnaiset leivät viherpippurisiirapissa marinoidulla raparperilla

4 nuorta, vielä punaista raparperin vartta

2 dl vettä
1 dl sokeria
1 rkl viherpippureita kokonaisena
(1 mieto, keltainen chili siemenineen)

100g tuorejuustoa

60g vuohenjuustoa
1 dl kermavaahtoa
mustapippuria

vaaleaa leipää

Laita sokeri, vesi ja vihrepippurit (sekä pilkottu chili kattilaan). Kiehuta siirappia kunnes noin puolet nesteestä on haihtunut. Siivilöi halutessasi siirapista pois pippurit ja chili. Lisää valmiiksi pilkotut raparperit. Kiehauta raparperit kattilassa todella nopeasti, vain minuutin. Kaada raparperit ja siirappi saman tien astiaan marinoitumaan vähintään niin kauaksi, että raparperit ovat täysin jäähtyneitä. Voit myös säilöä raparperit sterilisoituun purkkiin myöhempää käyttöä varten tai jättää ne odottelemaan seuraavaan päivään.

Kun tarvitset alkupalat tarjolle, leikkaa leivästä ohuita viipaleita.

Sekoita haarukalla vuohenjuusto ja tuorejuusto tasaiseksi tahnaksi. Lisää mukaan kauhallinen kermavaahtoa ja sekoita. Tarkoitus on saada aikaan pehmeä, mutta kuitenkin vielä pysyvä tahna. Mausta mustapippurilla.

Nosta raparperit siirapista valumaan talouspaperinpalan päälle tai siivilään.

Laita sitten jokaiselle leipäpalalle vuohenjuustotahnaa. Aseta jokaisen leivän päälle pala raparperia.

Loppuun vielä Nellen loistovinkki: loput siirapit voit pakastaa jääpalamuottiin ja käyttää booleihin, drinkkeihin tai mehujuomiin kesän aikana.

Limousinen lihaa kotiovelle

Ottaa täräytimme nyt jo toisen kerran Limousinen lihaa Juupajoelta. Lihat saapuivat meille kylmälaatikoissa, vakuumipakattuna, tuoreena viime sunnuntaina. Viime kerralla tilasimme sisäfilettä ja jauhelihaa, joista varsinkin sisukka sai meiltä kymmenen pistettä ja polttomerkin. Nyt tilaukseen lisättiin erilaisia makkaroita, nakkia ja siivutettua palvilihaa.

Eilen maistelimme BuenaSamba- makkaraa, joka oli kuvailtu prosyyreissä tex mex-tyyppiseksi makkaraksi. Lihaisa makkara oli miedon mausteinen, oikein hyvä. Myös lihaisat nakit maistuivat. Leikkelelihan syöntiä täytyi oikein rajoittaa, kun junnumme pyysivät aina vaan lisää.

Maun ja lihan rakenteen lisäksi meitä miellyttää se, että tiedämme lihan kasvatustavasta. Renttolaiset kertovat karjansa laiduntavan kesällä vihreää ruohoa pureskellen nauttien auringon paisteesta ja virkistävistä kesäsateista. Osa emolehmistä on valjastettu myös maisemanhoitotöihin rantaniityille. Emolehmät hoitavat vasikoitaan noin puoli vuotta. Tällöin vasikat saavat vapaasti imeä emon maitoa, leikkiä vasikoitten leikkiä ja opetella lajinmukaista eloa. Kasvissyöjät voivat pitää tätä hurskasteluna, mutta kun me nyt kuitenkin sitä lihaa syömme, on mukava tietää että eläimistä on pidetty mahdollisimman hyvää huolta.

Seuraava lihaerä tulee viikolla 24, joten jos kiinnostuit, otathan nopeasti yhteyttä Mira Renttoon. mira.rentto@saunalahti.fi

Renton tilan Limousine-lihaa pääsee maistelemaan myös Tampereella Esplanadi- ja Plevna-ravintoloissa.

Hortailua maitohorsman voimin

Viime vuonna innostuin villivihreiden hyödyntämisestä. Juttuja noista kokeiluista löytyy täältä, luonnon aarteista. Tänä vuonna toiveenani olisi oppia ainakin muutama kasvi lisää.

Aloitin opiskelun helposti tunnistettavasta ja juuri nyt versojaan puskevasta maitohorsmasta. Meistä tuli heti kavereita. (Viime vuonna tosin koristelin kinuskisen mustaviinimarjakakun maitohorsman, rentun ruusun kukilla, mutta sitä ei ihan lasketa tutustumiseksi.)

Raija Kivisen "Villiinny villivihanneksiin"-kirja kertoo maitohorsman kelpaavan parsan tavoin valmistettavaksi. Kasvi on parhaimmillaan ennen kukintaa. Maitohormasta voi käyttää koko varren, lehdet ja kukat. Versoja voi myös pakastaa pienen ryöppäyksen tai freesauksen jälkeen. Oman pikkututkimukseni perusteella helposti napsahtaen katkeavat varret olivat kitkerän makuisia, mutta sitkeämmällä rungolla varustetut kasvit oikein makoisia.

Yläkuvassa noin 10 cm pitkiä maitohorsman versoja on höyrytetty (friteerattujen kanapalojen kaveriksi), alakuvassa pilkottu mausteeksi munakoison sekaan. Molemmat oikein toimivia juttuja, suosittelemme. Maitohorsma tulee päätymään meillä myös salaatteihin, sillä sen voi syödä ihan kypsentämättäkin.

HÖYRYTETYT MAITOHORSMAT

Nouki nuoria, noin 10 cm pituisia maitohorsman versoja.

Huuhtele ne hyvin.

Laita versot ihan vain hetkeksi höyrykattilan reikäiseen osaan veden kiehuessa alla. Itse pidin palttiarallaa puoli minuuttia, ihan vain jotta versot notkistuvat ja hiukan lämpeävät.

Laita varret lautaselle, vuole ylle muutama voinokare ja ripsi sormisuolaa.

MUNAKOISO TAPAA MAITOHORSMAN JA VETAN

munakoiso

öljyä paistamiseen

8 kpl noin 10 cm pitkiä maitohorsman versoja

100 g Saloniemen yrttivetaa

sormisuolaa

mustapippuria

Pilko yksi munakoiso. Lorauta pannulle öljyä ja paista sekä hauduta munakoisoa siinä hetki, kymmenisen minuuttia. Lisää joukkoon pilkotut maitohorsmanvarret lehtineen ja juusto sen verran että hiukan lämpiävät, noin minuutiksi. Ripsi ylle sormisuolaa ja rouhi mustapippuria. Oi nam!

maitohorsmajunnu ja hiukan isompi yksilö

Jos hortailu niityillä ja metsissä ei kiinnosta, voit hortoilla vaikka Juuren Puotiin Korkeavuorenkadulle Helsinkiin. Siellä on juuri nyt myytävänä erilaisia villivihreitä.

Lasten yhteissynttärit Mikä-mikä-maassa

Lastemme syntymäpäiviä juhlittiin tänä vuonna yhteisillä pirskeillä viime vuoden tapaan. Paikalle kutsuttiin pääosin läheisiä sukulaisia, mutta myös muutama rakas ystäväperhe. Lahjoineen ja onnentoivotuksineen lapsiamme ilahdutti lopulta melkein 30 vierasta, joten hulinaa kodissamme riitti. Ihanaa!

Teemaksi synttäreille päätyi koko perheen yhteistuumauksella Peter Pan kumppaneineen. Teema on helppo, sillä sadusta löytyy hurjia ja herkkiä elementtejä yhdessä ja erikseen; merirosvoja, keijuja, intiaaneja, merenneitoja... Yllä nähtävän kutsun Jukka muokkasi netistä löytyneestä kuvasta lisäämällä Peter Panin ja Leenan kasvojen tilalle lapsiemme naamat. Tarjoiluja piti pohtia enemmän satuun sopivaksi, mutta arki vei ajan ja voimat. Lopulta päädyimme seuraavanlaiseen "menuun", helpon ajoituksen ja maistuvien makujen vuoksi.
Tervetulotoivotukseksi väsäsimme vuohenjuustoleipäset viherpippurimarinoidulla raparperilla. Hienostuneesta ideasta kiitos Nellelle, raparpereista naapureille!

Olemme kokeneet ruuan tarjoamisen helpommaksi kuin suolaisten leipomisen, kun paikalle kokoontuu enemmän sakkia. Niinpä ennen sokerihumalaa tarjoiltiin ruokaa.

Jukka halusi ehdottomasti grillata. Ritilälle päätyi Luomupossun kasleria, Somerolaista kokolihanakkia ja Vatajan kokolihalenkkimakkaraa.

Lisäkkeeksi tarjosimme viime viikonlopulla herkuksi todettuja minttuisia punasipuleita ja vuohenjuustolla ryyditettyä porkkanasalaattia. Myös viime kesältä tuttua omenaista pekonisalaattia katettiin pöytään.

Juomana oli mamman ja mummon itsekeittelemiä mehuja sekä vettä, jota oli maustettu kuusenkerkillä ja limellä - yhdistelmä oli onnistuneen raikas.
Ainoastaan synttärikakussa näkyi loppujen lopuksi synttärien teema. Kääretorttulevystä kasattu, kermavaahdolla kuorrutettu kakku esittää Mikä-mikä-maata (jos se jollekin ei aukea). Siniseksi värjätyt, omena- tai vadelmamarmelaadilla täytetyt Aleksanterinleivokset esittävät vettä saaren ympärillä. Taustalle poitsumme maalasi aurinkoisen sinitaivaan.

Mainittujen lisäksi makeana tarjottiin kaupan pipareita ja karkkeja.

Juhlat olivat makuumme oikein onnistuneet: paljon naurua, lasten iloa ja rakkaita ihmisiä.


(Ohjeita tulee tuttuun tyyliin taas blogiimme, vaikka jo linkitimmekin Siskot kokkaa-blogiin.)

Lime-Juustokakku

Äitienpäivän yhteydessä olen monesti päätynyt kinuskikakkuun, rakas vaimoni kun siitä niin kovin pitää. Silti se ei ole mikään pakollinen perinne, joten tällä kertaa päätin tehdä jotain muuta. Halusin tehdä juustokakkua, kun sekin vaimolle maistuu. Etsin jonkin aikaa eri ohjeita kunnes törmäsin Kinuskikissan marraskuussa 2008 tekemään lime-juustokakkuun. Lime-juustokakun vihreät värit sopivat mielestäni erityisen hyvin kevääseen ja varsinkin Äitienpäivään. Kinuskikissa on oikea kakkujen mestari, joten uskoin osaavani tehdä hänen tarkalla ohjeellaan. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun tein juustokakkua.

Valitsin halkaisijaltaan 24 cm irtopohjavuoan. Käytä mielellään perinteistä, tiivistä, metallista irtopohjavuokaa, eikä silikonireunaista kuten minä. Syy selviää myöhemmin. Pohjan tekemiseen tarvitaan vain:

180 g Digestive-keksejä

75 g voita

Murskaa keksit hienoksi muruiksi. Nypi sekaan sulatettu voi. Painele keksi-voiseos vuoan pohjalle.

Valmista täyte. Näillä määrillä tulee 24 cm vuokaan noin tuuman korkea täyte.

5 liivatetta
3 dl kermaa
2 valkuaista
300 g maustamatonta tuorejuustoa
¾ dl limettimehua (noin 3 limetin mehu)
1 ½ dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
2 rkl vettä

Laita täytteeseen tulevat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma omassa astiassa ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Yhdistä kermavaahto ja valkuaisvaahto. Sekoita limettimehu, sokeri ja vaniljasokeri tuorejuustoon. Kiehauta vesi ja sulata liivatelehdet siihen. Sekoita liivatevesi tuorejuustoseoksen joukkoon. Yhdistä sitten tämä seos kerma-valkuaisvaahtoon. Kaada täyte keksipohjan päälle ja tasoita pinta mahdollisimman hyvin. Laita sitten hyytymään jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi.

Kun täyte on hyytynyt, valmista kiille johon tarvitaan:
3 liivatetta
½ dl limettimehua
2 dl vettä
½ dl sokeria
vihreää elintarvikeväriä

Laita kiilteeseen tulevat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita limettimehu, sokeri ja vesi makeaksi mehuksi. Värjää vihreällä elintarvikevärillä halutun sävyiseksi. Kiehauta n. ½ dl mehusta ja sulata siihen liivatelehdet. Yhdistä seos lopun mehun kanssa. Jäähdytä seosta, sillä kiillemehu ei saa olla lämmintä täytteen päälle kaadettaessa. Jos menet tässä vaiheessa keilaamaan, niin kaada kiilleseos kakun päälle. Jos sen sijaan unohdat kiilleseoksen kulhoon jäähtymään jääkaappiin ja palatessasi keilaamasta se on jähmettynyt, voit notkistaa seoksen takaisin hiukan lämmittämällä. Levitä siis sopivasti jäähtynyt mutta ei jähmettynyt seos kakun päälle. Kinuskikissa suosittelee kaatamaan kiilleseoksen täytteen päälle lusikan kautta, jotta leviää tasaisemmin eikä se poraudu täytteeseen.. Siirrä jääkaappiin hyytymään. Jos olet tehnyt kakun silikonivuokaan, kuten minä, kiille valuu ulos vuoan saumakohdasta. Tällöin asettele kakku hiukan vinoon jääkaappiin jähmettymään siten ettei kiille valu pois.

Koristele suikaloidulla limetinkuorella tai muilla koristeilla.

Ensikertalaiselle lime-juustokakku on aika monivaiheinen ja paljon tiskiä aiheuttava kakku. Hyvää se kuitenkin oli ja se on pääasia.

Haarukkakoru

ongelma: haarukkarannekorun puute

ratkaisu: haarukka antiikkiliikkeestä ja taitava anopin mies hommiin

lopputulos: WAU!

Kiitos vielä kerran Matti!