Farangin karkkipossua villisiasta

Ihan kuin suklaata lihalla eikö vain? Farangin karkkipossu oli saatu soimaan päähäni ja makunystyröilleni, vaikken ollut sitä koskaan maistanutkaan. Päätimme korjata asian villisian kaslerin voimin ja kutsua Nelleläisetkin arvioimaan lopputulosta.

Ja voi miten oli herkkua! Suutuntuma ja maku oli oikein onnistunut. Aika vähti ruuassa kyllä oli, mutta lopputulos oli kyllä kaiken sen vaivan arvoinen. Meillä tuhdinmakuinen karkkipossu tarjottiin maustetulla kaali-retiisiraasteella ja yhteen jökähtäneillä mustilla nuudeleilla. Jälkimmäiset olivat tosi turha lisä. Lautasen reunalle katettiin myös pikkukipossa chilirenkailla maustettua riisiviietikkaa.

Kulinaarimurulan Jaana on tehnyt samaista ruokaa Farangin oman keittokirjan opastamana. Minä seurasin Kiehuu!-kirjan ohjetta Farangin omistajakaksikon Matti Wikbergin ja Tomi Björkin ohjeistamina. Seuraamani ohje on hiukan vähempiraaka-aineinen. Esimerkiksi minulle outo cassia puuttuu Kiehuu!-kirjan resepteistä. Tähtianiksen määrä on myös huomattavasti pienempi, sillä ne puuttuvat haudutusliemestä kokonaan. Jaanan blogista sain hyvän vinkin korvata korianterinjuuren korianterinsiemenillä. Tuoretta korianteria ei täältä Nummelasta löytynyt ja rapeaksi paahdetut valkosipulit paloivat kitkeriksi. Muuten kaikki onnistui hyvin.

FARANGIN KARKKIPOSSU VILLISIASTA

reilu mitoitus noin kuudelle ahmatille

1000-1500 g possun niskaa eli kasleria, meillä villisian kasleria

HAUDUTUSLIEMI

2 l vettä

2 valkosipulinkynttä

10 sentin pätkän inkivääriä

2 korianterinjuurta tai 2 rkl korianterinsiemeniä murskattuna

2 valkopippuria

4 dl valkoviiniä

8 dl vähäsuolaista soijaa

2 dl osterikastiketta
1 dl ketjap manista eli makeaa soijakastiketta

KARKKIKASTIKE

2½ dl haudutuslientä

4 tähtianista
1 kanelitanko

400 g palmusokeria

1 dl vettä

rypsi- tai auringonkukkaöljyä friteeraukseen

2 rkl rapeaksi paahdettua valkosipulia

2 rkl rapeaksi paahdettua salottisipulia

2 punaista pitkää chiliä renkaiksi pilkottuna

3 rkl riisiviinietikkaa

1 puntti tuoretta korianteria

Aloita possun valmistus päivää ennen sen tarjoilua.

1.PÄIVÄ

Kiehauta kaikki haudutusliemen ainekset isossa kattilassa. Lisää liha liemeen ja anna sen hautua 3-4 tuntia miedolla lämmöllä kannen alla ylikypsäksi. Itse hulautimme liemen kattilasta uunivuokaan ja vuorasimme vuuan foliolla. Viivytimme vuokaa 160 asteisessa uunissa reippaan 4 tuntia.

Nosta ylikypsä liha varovasti kattilasta jäähtymään. Siirrä jäähtynyt liha astiaan kevyen painon alle ja laita astia jääkaappiin. Anna sen olla siellä yön yli.

Siivilöi liemi. Laita liemi omaan astiaan ja lykkää jäähtyneenä jääkaappiin.

2. PÄIVÄ

Paahda tasakokoiset sipulirenkaanpuolikkaat runsaassa, kuumassa öljyssä. Valuta kuivaksi talouspaperin päällä (ja ripsi päälle sormisuolaa). Paahda halutessasi myös pilkottua valkosipulia samalla tapaa.

Kuori haudutusliemen pinnalta hyytynyt rasva. Mittaa lientä kattilaan, lisää joukkoon kanelitanko ja tähtianikset. Kiehauta ja siirrä kattila pois liedeltä.

Laita toiseen kattilaan vesi ja palmusokeri. Sulata sokeri miedolla lämmöllä. Kun sokeri on liuennut veteen, kuumenna seosta kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta.

Lisää liemi karamellisoituneen sokerin joukkoon. Kaada tosi varovasti, sillä sokeri on kuumaa ja se kuplii voimakkaasti. Kiehuu!-kirja puhui räjähtämisestä, jota ei kyllä tapahtunut. Anna seoksen kiehua hissukseen, kunnes se paksunee. Minä kuumensin puoli tuntia, kun tuntui ettei tapahdu mitään. Jäähtyneenä sain sitten loivantaa karkkikastiketta hiukan lihaliemellä.

Kuumenna öljy omassa kattilassaan 170 asteeseen. Käytä öljyn lämpötilan mittaamiseen digitaalista paistomittaria laittamalla anturi öljyyn. Paloittele possu arpakuution kokoisiksi paloiksi. Friteeraa lihapaloja öljyssä kunnes ne ovat kullanruskeita. Nosta lihanopat kattilasta reikäkauhalla talouspaperin päälle. Paperi imee possupaloista ylimääräiset öljyt.

Viipaloi chili ja nypi korianteripuskasta kourallinen lehtiä.

Yhdistä kulhossa possunpalat, karkkikastike, molemmat rapeat sipulit, (chilirenkaita sekä korianteria).

Tarjoile chiliviipaleilla maustetun riisiviinietikan kanssa.

Kämp Signe pussailukaverin kanssa, Kotipeltolisällä

Kun lopettaa arkisen aherruksensa, ja aloittaa viikonlopun ravintola Kämp Signessä, ovat asiat aika mallillaan. Vastapäätä istuu se kaikkein rakkain ja lasissa on kuohuvaa. Kippis sille!

Istuimme eilen Kämpin hotellin kakkoskerroksessa salin perällä ihastellen roikkuvissa lasimaljakoissa olevia talven törröttäjiä. Lautasilta nautimme "Chef 's menun" tarjoilijan viinisuosituksella GV Messwein Kremstal, joka oli mielestämme oikein passeli varsinkin alkukeitolle.

Odotukset illalle olivat kovat, sillä arvostan korkealle Kämp Signen keittiömestaria Sami Tallbergia ja yksinkertaisesti rakastan villiyrttien yllätyksellistä käyttöä ruuissa. Odotukset onneksi täyttyivät.

Keittiön tervehdyksenä eteemme tuotiin hapatettuja vihanneksia. Emme oikein kumpikaan lämmenneet tälle tujakalle alulle. Mutta sitten...

Alkukeitto kaadettiin kulhon pohjalla olevien, friteerattujan maa-artisokkasipsien seuraksi. Keitto oli maustettu mesijuurella, jota meillä kutsutaan kallioimarteeksi. Keitto oli todella herkän ja kauniin makuista. Keittiössä leivottu spelttileipä kävi hienosti yksiin maa-artisokkakeiton kanssa.  

Pääruokana tarjoiltiin nahkoineen paistettua kuhaa, ruusukaalia ja väinönputkiöljyllä maustettua hollandaisekastiketta. Eri tekstuurit - rapea kalan pinta, napsakan kypsät, hieman etikkaiset ruusukaalit ja yltiökuohkea kastike- toimivat upeasti yhteen. Maut olivat loistavia, sekä yhdessä että erikseen. Ruusukaali tarjottiin erillisinä lehdyköinä - ne oli höyrytetty kypsäksi ja käytetty voissa pannulla yrttien kera. Miten joku niin herkullinen saadaan kuulostamaan niin hurjan helpolta? Väinönputki kastikkeen mausteena oli upea!

Jälkiruuaksi oli itselleni tuttu annos, pihasauniojäätelö villivadelmilla ja marengilla. Olin tosi iloinen että Jukkakin pääsi maistamaan tätä makeaa. Maistoin jälkiruokaa syksyllä lehdistötilaisuudessa, josta saadulla lahjakortilla illan ruuatkin kuitattiin.

Ilta kokonaisuudessaan oli oikein onnistunut. Tarjoilu oli asiallisen sujuvaa, ei lainkaan kylmää ja varsinkin annoksia tuonut kokki loihti tunnelmaan lisää rentoutta. Kokki myös kertoi ytimekkään selkeästi villiyrttien käytöstä.

Täytyy vielä loppuun kertoa hauska juttu visiitiltämme. Kuulin sattumalta, että viereisessä pöydässä aivan tuntemattomat ihmiset puhuivat tästä rakkaasta blogistamme. Se oli tosi hämmentävä hetki, joka pisti hymyilyttämään. Valitettavasti en kuullut missä sävyssä meistä  puhuttiin.

Kaksin nautiskelumme päättyi Hesarin opastamana Timo Kotipellon akustiselle keikalle keskustapubiin. Oikein onnistunut ilta siis!

Karpalopiirakka melkein Mamin tapaan

Turussa on kiva ravintola nimeltään Mami. Ja Mamissa kokkaa kollegoiden palkitsema Marko Rauhala. Ja Kiehuu!-kirjasta löytyi tarvittavan simppeli, mutta houkutteleva resepti sunnuntain jälkiruuaksi. Reseptin ovat kirjaan loihtineet juurikin Rauhala ja ravintolakumppaninsa Mikko Piipponen.

Itse piirakka, kuten miehet ovat leivosmaisen marjateoksensa tituleeranneet, on kauniin värinen ja aika ärtsyn kirpsakka. Yhdistettynä jäätelöön ja kinuskiin saavutetaan hieno, ei liian makea maku.

Tein itse karpalopyreen ja yhdistin sen kanssa kaikki reseptissä olleet aineet. En vain tarjoillessa muistanut sirotella pintaan ruokosokeria ja tohottaa polttolampulla. Alkuperäisen annoksen kinuskijäätelö kuitattiin itsekeitellyllä kinuskilla ja kaupan jäätelöllä. Lisäsin settiin Biokian karpalojauhetta, kun sitä sattui kaapissa tuotelahjoituksen jäljiltä olemaan. Lopputulos miellytti silmää ja suuta.

Ohjeesta tulee kakku halkaisijaltaan 23 cm leveään irtopohjavuokaan tai monta leivosta. Kokeilin nimittäin tehdä piirakan minikokoisissa, silikonisissa muffinssivuuissakin. Leivoksen sai helposti irti pyöräyttämällä ruokaveitsellä ympäri ja pullauttamalla pois. Tästä kokeilusta kuvatkin on otettu.

KARPALOPIIRAKKA

keksipohja
150 g digestiivikeksejä
50 g suolatonta voita

Jauha ainekset yleiskoneessa ja levitä viiden millimetrin paksuiseksi leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Yleiskoneen puutteessa minä hajoitan keksit laittamalla ne kestävän muovipussin sisään. Mötkin ja rullaan sitten kaulimella keksit murskaksi. Eihän tällä ihan silkoista lopputulosta saa, mutta kotikutoisen näköisen ainakin.

täyte

250 g karpalopyreetä
4 kananmunaa
2 liotettua liivatelehteä
1 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
125 g sulatettua, suolatonta voita

(ruokokidesokeria jos tohotat pinnan)

Tein karpalopyreen kiehauttamalla pienessä vesimäärässä 400 g karpaloita ja pusertamalla tämän sitten lävikön läpi. Pyrettä jäi hiukan ylikin.

Mittaa kaikki ainekset (paitsi voi) kattilaan ja kypsennä 83 asteeseen. Kaada seos yleiskoneeseen tai sen puutteessa kulhoon, lisää voisula ja (sähkö)vatkaa kylmäksi. Kaada täyte siivilän läpi keksipohjan päälle. Nosta jääkaappiin hyytymään noin kuudeksi tunniksi.

Leikkaa piirakasta annospaloja tai pullauta "leivokset" ulos vuoasta. (Ripottele pinnalle ruokokidesokeria ja paahda pinta rapeaksi polttolampulla.)

Tarjoile marjaherkku jäätelön ja kinuskin tai kinuskijäätelön kera. Ripottele päälle myös karpalojauhetta jos mielit.

Tuumasin että vaaleanpunainen kiinalaislautanen olisi kaunis alusta jälkiruualle, mutta lopulta se olikin kuvioinniltaan turhan levoton. Olisivatko toisinpäin viuhdotut kinuskiviivat tehneet annoksesta kivamman?

Tapas-ilta ja kantarelli-vuohenjuustoleipänen

Vietimme tuttujen naisten kanssa herkutteluillan meillä viime viikolla. Päätin tehdä suolaisia pikkupaloja, joita voisi  joidenkin raaka-aineidensa puolesta kutsua aika suomalaisiksi tapas-paloiksi. Ensin ajattelin tälviisiin tapastelemalla pääseväni hommasta helpolla, mutta suunnitelmalistani paisuessa totesin kaiken olevan turhan kiireistä toteuttaa. Pudotin pois pikkaraiset haukipihvit ja muutaman muun, jolloin homman pystyi toteuttamaan työpäivän jälkeisenä iltana tarjoillen kaiken kuitenkin toivotun lämpöisenä.

Illan tarjottavat onnistuivat hyvin. Syömisiä jäi kuitenkin sen verran, että nykäisin niistä seuraavana päivänä itselleni oikein maistuvan aamupalan ja vielä kevyen lounaankin.  

TAPAS-ILTA NAISTEN KESKEN

patonkipaloja neljällä eri päällisellä:
      - landekinkkua, Juustoportin vuohipaimenenjuustoa ja balsamicoa
      - mediumiksi paistettua luomunaudan sisäfilepihviä paloina ja karamellisoitua sipulia
      - munakoisotahnaa ravintola Olon reseptillä
      - jutun lopussa reseptoitua kantarelli-timjami-vuohipaimenenjuustoa (kuva alussa)

hunajamelonia kiedottuna landekinkkuun

pikkuruisia, fenkolimaustettuja Lindströminpihvejä

Manchegojuustoa ja varsiselleri-omenahilloa

valkosipulisia hirvimakkarapaloja pannulla käytettynä

friteerattuja juustopalloja

maa-artisokkarisottoa friteerattuina palloina

*****

jälkiruuaksi
timjaminen suklaakakku
karpalokastike

Juomana näin tammikuussa tipallista tai tipatonta, mitä kukin tykkäsi. Valkoviininä toimi Adobe Reserva Gewürztraminer ja punaviininä lanzarotelainen El Grifon viini.

  

Kuvassa yhdessä poseeraavat hunajameloni ja landekinkku. Jälkimmäinen on suomalaista, possunkinkusta tehtyä ilmakuivattua lihaa. Pidän kovasti sen runsassuolaisesta mausta. Ostin oman landekinkkuni Uudenkaupungin luomu-ja lähiruokapuoti Aito.sta.

Minulle aukesi uusi makuyhdistelmä tapasnykertäessäni. Hoksasin siinä raaka-aineita närppiessäni, että kantarelli ja vuohenjuusto käyvät hienosti yhteen. Ainakin näin tapahtui Juustoportin vuohipaimenjuuston ollessa kyseessä. Tässä siis ohjeistus helppoon sienileipäseen, joka toimisi varmaan iltapalalämppärinäkin.

TIMJAMINEN KANTARELLI-VUOHENJUUSTOLEIPÄ

patonkia tms.

Juustoportin vuohipaimenjuustoa

kanterelleja

sipuli

voita paistamiseen

suolaa

mustapippuria
tuoretta timjamia

Ota juusto huoneenlämpimään hyvissä ajoin, ainakin tuntia ennen leikkelyä, jotta maku tulee esille.

Sulata voi paistinpannulla. Kuullota siinä silputtu sipuli. Lisää kantarellit ja paista nesteet pois. Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Leikkaa patongista sopivia paloja ja vuole ylle vuohipaimenjuustoa. Nosta päälle kantarelli-sipulisekoitusta ja mausta vielä tuoreella timjamilla.

Ole iloinen että viime syksynä sait valtavasti kantarelleja ja ole iloinen edelleen siitä että satoa löytyy vielä pakastimesta ja kuivana lasipurkeista.

Grillatut vaahtokarkit

Tänään on saatu nauttia ihanasta pakkaspäivästä. Grillimme lämpeni lumimaiseman keskellä lounasta varten, joten alkuruuaksi päätimme grillata vaahtokarkkeja. Kyllä, alkuruuaksi. Joskus voi tehdä asioita vähän epäsopivassakin järjestyksessä. Varsinkin sunnuntaisin.

Oikeastaan vaahtokarkin grillausidea lähti jo Nummelan K-supermarketissa haahuillessani. Kävin vasta nyt remontin jälkeen uudelleenavatussa kaupassa vilkuilemassa valikoimaa. Ilokseni löysin luomua, makuja italiasta, palvelevan lihatiskin ja myös hyllynpääädyllisen "Ameriikan herkkuja". Viimeksimainitusta mukaan lähti minulle harvinaista "root beer"-limsaa ja sitten näitä paahtamiskelpoisia vaahtokarkkeja.

Grillipuiden rätistellessä kohti hiillostumista lapset paahtoivat karkkinsa pitkien varrastikkujen päässä.

Noin 5 sekuntia tulessa käännellen tuntui olevan passeli aika karkeille ruskistua. Sitten vain piti odotella hetki että varrastikut jäähtyivät sen verran että karkit voi napata suuhunsa. Yksi höttöinen karkki per nassu tuntui olevan sopiva määrä, niin makeaksi vaahtokarkit paahtuessaan kävivät.

Vaahtokarkit olivat grillattuina ihanan rapeita pinnalta ja venyväisen pehmeitä sisältä.

Poitsumme tuumasi että vaahtokarkit maistuivat hattaralta ja että niitä oli kiva tehdä. Tyttäremme tykkäsi myös. Naapurin poikakin oli mukana paahtohommissa ja grillattu karkki tuntui maistuvan hänellekin.

Meidät Motitettiin!

Vietin loppiaista edeltävän viikon yksin kotona muun perheen riekkuessa Savossa. Olivat kuulemma napakelkkailleet, tehneet papan kanssa lisäosia kuularataan ja lounastaneet nuotiomakkaralla pihalla. Minä sen sijaan kävin ahkerasti töissä. Torstaina päätin repäistä ja lähteä ihan Helssinkiin asti syömään ja ehkä hiukan juomaankin. Mukaani sain hyvin helposti houkuteltua kaksi ruokabloggaajakolleegaa, joista Jaana ehdotti syömäpaikaksi Mottia.

Motti on pitkät perinteet omaava töölöläisravintola, joka on avannut ovensa uudestaan remontin jälkeen  männäsyksynä. Olin odottanut ravintolalta ronskimpaa otetta, mutta annokset olivatkin hyvällä tavalla siloteltuja ja tarkkaan harkittuja.

Päädyimme ottamaan listalta omavalintaisesti neljä suolaista annosta ja yhdet jälkiruuat. Valinta oli itse asiassa tosi vaikea, sillä kiinnostavia annoksia oli hurjan paljon.  Juomaksi siemailimme kolmeen naiseen sekä valko- että punaviinipullot ja jälkiruokaviinejä. Viimeksimainittuja sentään vain laseissa. Valkoviininämme toimi Trimbach Gewürztraminer Alsacesta ja punaviininä vuoden 2009 Pomares Tinto.

Omissa ruokavalinnoissani ei ollut mitään moitteen sijaa, päinvastoin. Rapujäätelö oli eri testuureiltaan hienoa, revitty ankka kävi hienosti suppilovahveron kanssa ja kateenkorva-annos oli kokonaisuudessa aivan loistava!

Ensimmäistä kertaa elämässäni pidin nahkiaisesta. Kaikki annokset olivat maultaan oikein hienoja. Kiittelimme erityisesti hyvää suolankäyttöä, joskin possuannokseen Hanna rouskautti hiukan lisää suolaa.

Maistelimme ahkerasti toistemme annoksia, jolloin saimme aika kattavan kuvan ravintolan makumaailmasta. Jaanan nauttima suklaakakku Quinta do Crasto Vintage-portviinin kera kirvoitti eniten ylistystä. Tirauttiko joku pienen kyyneleenkin yhdistelmän hyvyydestä? Toisten annoksista parhaiten mieleen jäivät pikkelöity kyssäkaali ja lanttucappuccino.   

karpalovaahto oli hyvin vispipuuromainen

Motissa meille tarjoili Karolina, tyttäremme sanoin "mattö töppistä" tuttu kilpailija vuodelta 2011. Hänen suosituksensa olivat oikein hyviä ja palvelu lämmintä ja aitoa. Tarjoilussa hassua oli se, että tilaamamme liha-annokset tuotiin samaan aikaan. Siis jokainen sai eteensä kaksi lautasta kerralla. Seuraavalla visiitillä tietää pyytää sitten annoksia eri aikaan. Kävimme Karolinan kanssa illallistamisemme aikana monta mielenkiintoista keskustelua liittyen Mottiin ja ruokaan. Tämä kohotti ravintolakokemusta ainakin omalta kohdaltani entisestään.

tarte tatiniin en Motissa enää sijoittaisi

Onnistunein valinta illalle oli silti ruokaseura. Kiitos Kulinaarimurulan Jaana ja Hannan Sopan Hanna!

Ruokavuosi 2011 Sipulassa

Ruokavuosi 2011 oli kohdallamme todella hieno. Opimme paljon uutta raaka-aineista ja valmistamisesta.

Kävimme poikkeuksellisen paljon ulkona syömässä, joskin vielä enempi olisi tietysti parempi. Vierailimme ensimmäistä  kertaa Suomen tähtiravintoloissa, jopa siinä kahden tähden Dompassa. Parhaana ravintolaelämyksenä jäi mieleen Postresin Tarte Tatin, joka todentotta oli pieni pala taivasta.

Uusina raaka-aineina vuosi toi pöytäämme villisian, jota ostimme - ja ostamme vastakin- suoraan rantasalmelalaiselta Koivikkonotkon-tilalta. Myös kyssäkaali on ollut hieno uusi tuttavuus.

Parhaita paloja muista blogeista ovat olleet tänä vuonna Kädenvääntöä-blogin ylettömän helppo artisokkatahna ja Siskot kokkaa Nellen marenkirulla.

Ykkösblogitapahtuma oli ehdottomasti samppanjatasting- ja kokkauspäivä Helkassa.

Mokana mainittakoon legopalikkakakun pylpyrämäärä, jota sietää hävetä kyllä kauan.

Vuoden aika maailman makuja maisteltiin Riikassa, Tanskassa, Tallinnassa ja Teneriffalla.

Seuraavassa omavalintaiset parhaat palat kuukausittain blogissamme:

Tammikuussa hauskin askartelemus ruuasta olivat juustopylpyrät lasten kanssa.

Helmikuussa ihastutti itsetehty, makea chilikastike.

Maaliskuussa saimme paellan onnistumaan erityisen hyvin.

Huhtikuussa muhitettiin saunatonttua kiukaalla.

Toukokuussa ihastutti koivugraavattu lohi.

Kesäkuussa maistettiin ruusukuohuviinirisottoa, joka oli aivan ihanaa.

Heinäkuussa grillattiin kanaa sujauttaen siivekkään lihaa myös leipiin.

Elokuussa makunystyröitä hellittiin peruna-herkkutattipaistoksella.

Syyskuussa paistettiin pannulla niin ikään sieniä mahtisienisadosta, nimittäin kantarelleja tuoreen maissin kera.

Lokakuun maistuvinta antia oli punajuurijälkiruoka.

Marraskuussa yksi tylsä maanantai selätettiin loistavalla tortillasipsisetillä.

Joulukuun parhautta edusti possunlapa appelsiiniperunoineen.

Mielenkiinnolla odotamme mitä vuosi 2012 tuo tullessaan syömisen ja ruokakulttuurin saralla.

Basta!

Italialaiseen ruokakulttuuriin liittyviä keittokirjoja alkaa talodessamme olla jo aika paljon. Silti kiinnostukseni heräsi selaillessani Saku Tuomisen "Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc"-kirjaa. Reseptien lisäksi kirjassa vetivät puoleensa tunnelmalliset kuvat ja miellyttävän paksu paperi sekä sujuva tarinointi.

Kirjan kuvaileva osuus on hyvin Locatellin "Made in Italy"-tyylinen. Raaka-aineita ja paikallisuutta ylistetään, eikä tietysti suotta. Italialainen, monesti hyvin yksinkertainen kokkaaminen vaatii laadukkaita raaka-aineita. Basta! eli Riittää! viittaa myös vahvasti simppeliin kokkaamiseen mausta tinkimättä.

Reseptit ovat suoraan kotikeittiöstä, joten voit unohtaa pipertämisen ja tarkat mittasuhteet. Usein resepteissä onkin mainittu vain raaka-aineet ja määrät täytyy päätellä itse.

Seuraavat reseptit ovat onnistuneita kokeiluita vapaakappaleena saamastamme kirjasta.

PORKKANOITA VOISSA JA BALSAMIVIINIETIKASSA
carotte con burro, aceto balsamico e parmigiano

porkkanoita
voita
balsamiviinietikkaa
(lehti)persiljaa
oliiviöljyä
suolaa

Kuori porkkanat ja pilko ne kolikoiksi. Paista paloja voissa kunnes ne hiukan ruskistuvat. Lisää sitten pannuun sen verran vettä, että porkkanat peittyvät. Kun vesi on haihtunut ja porkkanat alkavat pehmetä, siirrä ne tarjoiluastiaan. Lisää päälle tilkka balsamiviinietikkaa ja persiljaa. Anna marinoitua hetki. Lisää lopuksi vielä hieman oliiviöljyä ja tarvittaessa suolaa.

Italiankielinen nimi vinkannee parmesaanin raastamiseen päälle, joka ei varmaan tekisi lainkaan huonoa.

Porkkanoiden kerrotaan passaavan hyvin antipastopöydän osana tai ilman balsamiviinietikkaa pääruuan lisäkkeenä. Jukan kanssa tuumasimme että porkkanat menisivät mainiosti juurikin salamileikkelelautasen kanssa.

KATKARAPU-RUCOLABRUSCHETTA

Tuominen määrittelee bruschettaa näin:

Bruscetta on paahdettu maalaisleipä, täytteellä tai ei. Se on maailman yksinkertaisin asia, alunperin laziolainen antipasto. Tiivis maalaisleipä paahdetaan uunissa molemmin puolin grillivastuksen alla ehdottomasti ilman öljyä. Näin se ei ole turhan rasvainen. Hieman reunoiltaan palaneen leivän päälle pirskotetaan uunin jälkeen oliiviöljyä ja sormisuolaa. Halutessa laitetaan vielä täytettä. Täytettä ei saa olla liikaa, eikä täyte saa olla liian nestemäistä koska tämä vetisyttää leivän. Bruschetta pitää tarjota heti, rapeana. Tuominen opastaa vielä lausumaan leivän brusketta, ei brusssccchhetta.

maalaisleipää
valkosipulia
hyvälaatuisia kuorittuja katkarapuja
rucolaa
sitruunaa
parmesaania
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Grillaa maalaisleipäviipale molemmin puolin uunissa grillivastuksen alla. Pirskota ylle oliiviöljyä ja sormisuolaa. Pilko valkosipuli ja freesaa pannulla. Lisää katkaravut pannulle pieneksi hetkeksi - puoli minuuttia riittää. Lisää rucola. Sekoita. Lusikoi leivän päälle. Mausta ja purista halutessasi päälle sitruunaa ja lisää muutama parmesaanilastu.

Ylevän hieno maa-artisokkarisotto

Minulle tulee maa-artisokan mausta mieleen aina sana ylevä. Möykkyisen mukulan maussa on jotain kartanomaista, mutta rustiikilla tavalla. Olenko makumielikuvani kanssa yksin?

Jääkaapissa hyvin säilyneet mummun maa-artisokat kaipasivat hyvää reseptiä. Risottosellainen löytyi Pieni Vispilänkauppa-blogista. Heille ohje oli kulkeutunut Glorian ruoka ja viinistä. Perusrisoton sekaan laitetaan loppuvaiheessa paahdettua maa-artisokkapyrettä. Meillä mukuloita oli jäljellä vain 130 g, josta tuli valmista pyrettä 1,5 desiä. Tämä oli vain puolet alkuperäisen ohjeen määrästä, mutta  riitti onneksi saamaan aikaan hyvin selkeän maa-artisokan maun risottoon. Kasvisliemenä käytin pyreen siivilöinnistä syntynytty lientä, johon lisäsin vettä ja suolaa.  Viininä toimi punaviini, siitä väri. Tyttäremme kommentoi heti ettei syö liilaa risottoa. Perusrisottomme ohje poikkeaa hieman Vispilänkaupan vastaavasta.

Meillä maa-artisokkia ei valitettavasti riittänyt sipsien tekoon asti, niin ihana kuin rouskuva lisä olisi ollutkin. Laitan ohjeistuksen kuitenkin perään.

PAAHDETTU MAA-ARTISOKKAPYRE
(noin 1,5 dl - riittää yhteen risottoon)

1 iso keltasipuli
130 g maa-artisokkaa
1 rkl ruokaöljyä
1 rkl voita
2 rkl vettä
2-3 dl vettä

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja kuutioi maa-artisokat. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja paahda maa-artisokkia, kunnes ne ovat kauniin tummanruskeita. Lisää voi ja sipuli ja jatka paahtamista, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät ja hauduta kypsiksi. Tähän menee noin 10 minuuttia. Siivilöi kasvikset vedestä. Säilytä siivilöity vesi. Soseuta kasvikset tehosekoittimella tasaiseksi pyreeksi.

MAA-ARTISOKKARISOTTO

Perusrisotto
50 g voita

1 sipuli
3-4 dl risottoriisiä
1 dl viiniä
noin 1 l kasvislientä (meillä maa-artisokkien keitinliemi + vettä + suolaa)

Lisäksi
1,5 dl maa-artisokkapyreetä
1 dl raastettua parmesaania
suolaa myllystä
mustapippuria myllystä

1 rkl balsamiviinietikkaa

Laita kasvisliemi kiehumaan kattilaan. Kuori ja hienonna sipuli.
Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa tai kasarissa. Lisää sipulit ja kuullota. Lisää riisit ja kuullota edelleen muutama minuutti. Lisää viini ja sekoittele muutama minuutti. Lisää sitten kauhallinen kerrallaan kasvislientä. Anna liemen imeytyä riisiin ja lisää seuraava kauhallinen. Anna risoton kiehua hiljalleen näin noin 15 minuuttia.  Kun riisi on napakan kypsää, lisää artisokkapyree, parmesaani ja balsamiviinietikka. Sekoita hyvin ja viivytä kattilassa muutama minuutti jotta lämpiää kauttaaltaan.  Tarkista maku suolalla ja mustapippurilla. Raasta päälle parmesaania ja koristele maa-artisokkasopseillä.

MAA-ARTISOKKASIPSIT

1 maa-artisokka per ruokailija
½ dl öljyä friteeraukseen

Kuori maa-artisokka kuoritaan ja höylää ohuiksi siivuiksi mandoliinilla, kuorimaveitsellä tai raastimen sivulla. Kuumenna öljy pienessä kasarissa tai pannussa 160-asteiseksi. Nosta maa-artisokkasiivut öljyyn ja paahdetaan ruskeiksi. Nosta sipsit talouspaperin päälle kuivumaan ja mausta merisuolalla.

Vuosi vaihtui maukkaasti

Vuosi vaihtui tyttäremme kummien perheen kera Porissa. Nautimme kauniin kattauksen äärellä...

...oikein maistuvaa poronkäristystä perunamuussin, puolukka- ja suppilovahverohillon kera. Perhe oli hankkinut pakastimeen puolikkaan poron, jota valmistetaan nyt tavalla jos toisellakin. Käristysliha oli muhitettu pannulla oluen kera. Ruoka maistui krantulle pojallemmekin kolmen lautasellisen verran.

Jälkiruuaksi oli ihanaa suklaakakkua vadelmilla.

Iltapalaksi lapset väkästivät itselleen mieluisia coctail-tikkuja.

Me aikuiset nautimme monenmoisia pikkupaloja: erilaisia tahnaleipäsiä, hunajamelonia ja ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaleipiä ja tuulihattuja.

Näiden eväiden voimin jaksoi pelata pari erää Dixit-peliä, joka on muuten tosi hauskaa ajanvietettä.

Toivottavasti teidänkin vuodenvaihteenne sujui herkullisissa merkeissä.

Oikein onnekasta ja maukasta vuotta 2012!