Ihan kiinalainen meininki

Eräänä keväisenä lauantaipäivänä tallustelimme Jukan kanssa Kulinaarimurulan Jaanan luo hiukan syömään ja hiukan juomaan. Ovesta sisään astuttuamme saimme käsiimme hetsillään tujakat Ginitonicit. Pöytään  tuoksurikkaassa kodissa katettiin...

...pilvenkorvasieniä ja nuudelia...

...chilisti fritattua mustekalaa, jota dippailtiin ihanan paksuun soossiin...

...hapanimelää possua Guangzhoun tapaan...

...ja mm. osterikastikkeella maustettuja kukkakaaleja. Siinäpä oivaa settiä! Jukka ihastui hurjasti possuun, mutta itse en osaa nostaa mitään ruokaa yli muiden. Kaikki oli todella hyvää!

Jälkiruuaksi lusikoimme Isotuvan appelsiinijäätelöä, josta tykkäsimme kovasti. Kylmä herkku maistui hirmu hyvin yhteen makean seljankukkaliköörin kanssa.

Taisi siinä mennä hiukan muutakin kuin seljankukkalikööriä.

Niinkuin esimerkiksi Jaanan omaa salmiakkivodkasekoitetta Tabascolla. Niinku.

Illan aikana korjattiin Jaanan Sybaritiin muutama vastaus.

Ja maisteltiin Nyyjoorkin tuliaissukliita. Oli mielenkiintoisia.

Ilta oli yllättäen vaihtunut yöksi hauskassa seurassa. Onneksi ne taksit kulkee pilkkopimeälläkin. Kiitos Jaana vielä kaikesta ja tervetuloa meillepäin! Meillä ei (valitettavasti) ole samanlaisia hissejä kuin TYKS:ssä.

Luomukauppa Ekofiina Nummelassa

Toiveeni - ja varmaan monen muunkin - on käynyt toteen! Vihdin Nummelaan, eli kotikulmilleni on avattu viitisen viikkoa sitten eko- ja luomukauppa Ekofiina. Puoti sijaitsee aivan torin laidalla.

Sain tiedon putiikista aika hauskalla tavalla. Ekofiinan omistaja oli hoksannut netistä juttuni Uudenkaupungin lähi-ja luomupuoti Aito.sta sekä kommenteista toiveeni että meillä Nummelassakin olisi tällainen ihanuus. Huomaavaisena ihmisenä tämä Johanna sitten lähetti minulle sähköpostia kutsuen käymään. Ja tokihan minä menin, heti. Paikanpäällä tapasin yllättäen tutut kasvot nuoruuteni maisemista. Vaikka emme toisiamme tunnekaan, alkoi juttu porisemaan heti "ukilaisten" kesken.

Johanna kertoi perustaneensa puodin melkeinpä hetken mielijohteesta ja onnellisten sattumien johdattelemana. Nyt pystyssä on kaunis ja selkeä kauppa, jonka hittituotteita tällä hetkellä ovat kaunispakettiset teet.

Ekofiinasta saa paitsi ruokatarvikkeita, myös puhdistusaineita, kosmetiikkaa ja ihonhoitotuotteita. Itselläni on käytössä Aito.sta ostettuna tästä BeSave-sarjasta kasvovesi ja kasvorasva, joihin olen ollut erittäin tyytyväinen. Nämä ovat kauniine paketteineen hyvä lahjaidea, eikö?

 

Minä ostin tällä kertaa tyttäremme päiväkotihoitajille reilun kaupan luomusuklaata kevätlahjaksi. Paketissa on 12 pientä maistiaislevyä. Lisäksi ostin vege- ja luomusipsejä, luomukarkkeja, inkiväärilimsaa ja luomupastaa. Kokeiluun menee myös luomupesto, sillä arkisin meillä syödään turhankin usein lasten suosikkia pestopastaa. Tähän mennessä ei vain ole kelvannut kuin Barillan vihreä pesto. Toivoin myös valikoimaan luomurisottoriisiä, jota Johanna lupasikin tilata.

Ekofiinan kautta toimii myös luomuruokapiiri, jonka kautta on mahdollista saada esimerkiksi luomusikaa ja -nautaa.

Ekofiina on ehdottoman hieno asia Nummelalle ja meille!

lisäys: Ekofiina on lopettanut toimintansa

Ylijäänyt spagetti pannulle

Ostimme mummulamatkalla taas luomunautaa suoraan Jukan Kotiliha-tilalta. Kaupan päälle saimme maistiaisiksi tilan luomulihasta tehtyjä pikkupyöryköitä. Kokeilimme niitä kotona tomaattikastikkeessa pyöräytetyn spagetin kanssa. Päälle silputtiin vuohenputken alkuja.

Huomasin heti, että TAAS oli tullut keitettyä spagettia hillitön setti eli ihan turhan paljon. Varastoin osan lautaselle jääkaappiin ennen kastikkeessa pyöräytystä. Pari päivää myöhemmin loppuspagetista tehtiin pannulla paistos, jonka koossapitävänä elimenä toimi kananmunat ja mausteena juustonjämät sekä loppupurkki puolikuivattuja tomaatteja. Välihuomautuksena sanottakoon, että tuo Pirkan tuotenäytteeksi saatu tomaattipurkki on ihan koukuttavan hyvää!

Spagettipaistos on hurjan nopeaa tehdä. Sekaan voi heittää melkeinpä mitä sattuu, tässä esimerkkinä meidän kokoonpanomme.

SPAGETTIPAISTOS PANNULLA

neljälle

lautasellinen keitettyä spagettia

puoli purkkia puolikuivattuja tomaatteja + niiden öljyä

pari kourallista tuorepinaattia

fetajämä paloiteltuna

ranskankerman loppu, noin ½ dl

2-3 kananmunaa

loppu paprika pilkottuna

kourallinen juustoraastetta

suolaa

mustapippuria

vuohenputkialkuja

Pilko spagetti pienemmiksi paloiksi, jotta sitä on helpompi paistella ja syödä. Sekoita kulhossa keskenään kananmunat, ranskankerma, feta  ja juustoraaste. Mausta seosta suolalla ja mustapippurilla. Lorauta pannulle öljyä tomaattipurkista. Kuumenna pannulla paloiteltua spagettia. Lisää joukkoon paprikanpalat ja pinaatinlehtiä. Kuumenna seosta kunnes se on kauttaaltaan lämmin. Kaada sekaan kananmunaseos ja anna jähmettyä. Käännä lautasta apuna käyttäen. Eli laita lautanen ruuan päälle ja kippaa paistinpannu ylösalaisin. Liu'uta spagettihässäkkä lautaselta takaisin pannulle, jotta kokonaisuus paistuu toiseltakin puolelta. Mausta. Tarjoile vastapoimittujen vuohenputkenalkujen kera.

Valkoista pizzaa ja lisäaineettomien tuorejuustojen riemu

Valkoinen pizza

Innostuin Arlan kokkailutilaisuuden jälkeen kovasti tuotelahjaksikin saaduista lisäaineettomista tuorejuustoista - sekä ideana että makuna. Niinpä kehittelin niistä useitakin reseptejä, jotka löytyvät nyt Arlan nettisivuilta. Inspiraationa olen käyttänyt paitsi omaa blogia, myös maailmanmainiota TasteSpottingia. Reseptit ovat yksinkertaisia ja toimivia. Suosittelen kurkkimaan Arlan sivuille kuvien alla olevista linkeistä.

 

Lapset pitivät eniten tomaattisesta pastasta, johon on hyödynnetty Toscana tuorejuustoa.

Itse tykkäsin eniten feta-ranskankermatahnasta vesimelonin kanssa. Arlan resepteissä tahna on kurkkujen täytteenä.

Avokadotahna on ihan hurjan hyvää noiden vaaleiden ohuenohuiden näkkärien päällä.

Ensimmäinen ruokajuttuni josta sain rehellistä rahapalkkaa. Olen hurjan iloinen!

Merellistä herkuttelua

Vietin eilen merellisen alkuillan Kämp Groupin saariravintoloissa Helsingissä. Täytyy todeta, että hyvä ruoka, raikkaat viinit, auringonpaiste sekä mukava seura (joka koostui sekä bloggaajista että ravintolakonsernin henkilökunnasta), sai epäilemään ettei kyse ollut maanantaipäivästä ollenkaan.  

Kierros alkoi Ravintola Palacesta, josta on huikean hienot näkymät Helsingin ylle. Saimme maistella keittiöpäällikkö Lasse Koistisen loihtimia pikkupaloja, joista yllä oleva vei kyllä kauneudellaan sydämeni.  

Makuhermoni sen sijaan kiittelivät eniten "Vitello tonnatoa", joka tulee löytymään kuulemma tulevan kesän terassilistaltakin. Ravintolan menussa on hyödynnetty Suomen luonnonantimiakin, joista itseäni kiinnostaa erityisesti mäntyjäätelö mustaherukkalehtiliemellä.

Seuraavaksi siirryimme paatin puksuttelun tahtiin Ravintola Särkänlinnaan, joka hurmasi minut linnamaisella, mutta kodikkaalla tunnelmallaan. Särkän saaren linnake on rakennettu 1700-luvulla puolustamaan Helsinkiä. 1924 paikka muutettiin ravintolaksi.

 Alkupalalankun parasta antia oli ehdottomasti lohi!

Savustettu lohi ja korvasienimuhennos oli hienon makuinen. Meidän annoksemme olivat pieniä maistelupaloja, joten oikeat annokset eivät ole ihan näin pieniä.

Ravintola Särkänlinnan lattia on kalteva, sillä se on toiminut entisinä päivinään tykkisalina. Vinopohjaiset lasit olivat hauska yksityiskohta kattauksessa ja toimivat ravintolan kaltevuuden kanssa täydellisesti.

 Viimeisenä etappina kierroksellamme vierailimme pyöreäsalisessa Ravintola Boathousessa aivan Cafe Carusellin edustalla.

 Ei uskoisi että olemme Helsingin keskustan tuntumassa.

 Kuha-annos oli erinomainen!

 Samaa ei voi sanoa marmoroituneesta härästä, sillä se oli rehellisesti sanottuna purkkaa. Kastike oli kuitenkin hienon makuinen.
 Jälkiruokana toiminut sitruunaposset oli itselleni uusi tuttavuus, jota tulen varmasti kokeilemaan kotonakin.

Boathousen terassi oli tuulinen, mutta kaunis ja levollinen paikka. Koko á la carte listan antimet voi tilata myös terassille.

Saariravintolat olivat yllättävän pienen venematkan päässä. Ravintoloiden kotisivuilta saa kätevästi tarkastettua lautta-aikataulut. Luulenpa että vien Jukan nauttimaan Särkänlinnan tunnelmasta kesällä, kun lapset kirmaavat kesälomaansa mummulassa.

Stadin klassikot ja Sikalan Sipulipihvi

Istuimme yhtenä lauantaina Jukan kanssa Kannaksessa matkalla Kulinaarimurulan Jaanan luo, kun viereiseen pöytään kannettiin pyttipannu toisensa jälkeen höyryävän kuumina. Valtavia annoksia tarkasteltuuaan yksi neljästä nuoresta miehestä tokaisi: "Nyt melkein toivoo että olisi krapula." Tuhdit setit kyllä olisivat oivaa dagen efter-tavaraa.

Tämä hetki tuli minulle mieleen kun selailin arvostelukappaleena saatua Christer Lindgrenin uusinta kirjaa "Stadin klassikot - maukkainta retroruokaa". Kirjan sivuilla komeili ronskeja annoksia kauniissa valossa: kaalikääryleitä, erilaisia lihaisia leipiä, Rydbergin pihvi ja rapeaksi paistettuja silakoita. Tuukka Kosken kuvat ovat houkuttelevia ja retrolla tavalla onnistuneita.

Stadin klassikoihin Lindgren on koonnut neljän legendaarisen helsinkiläisravintolan klassikkoreseptejä. Ravintola Sea Horsesta eli "Sikalasta" mukaan on päässyt mm. kateenkorva-annos ja pyttipannu, Elitestä hirvikeitto ja Tauno Palon kermasipulipihvit, Kosmoksesta borssikeitto ja tulinen kasvispata sekä Kolme kruunua-ravintolasta lohikappelileivät ja rikkaat ritarit.

Tuhdin lihaisien reseptien lisäksi kirjasta löytyy tarinoita ja historiaa. Tämä on ensilukemalta kirjan parasta antia. Matti Pellonpäälle on kuulemma aikanaan tullut posti suoraan Eliteen, josta löytyy muuten edelleen Tauno Palon pöytä. Merimieskapakkana aikoinaan tunnetun Sea Horsen vaaleanpunaisten valaisinten hävittämiseen on tullut kielto museovirastosta 1990-luvun puolivälissä. Ja kun Eliten pöydistä jouduttiin sota-aikana ryntäämään pommisuojaan, tarjoilijat ryntäsivät sinne vasta suljettuaan viinakaapit.

Kirja sai suorastaan himoitsemaan kotonatehtyjä leikkeitä, erilaisia lämpimiä voileipiä ja yksinkertaisia paistinperunoita. Teos lisäsi myös Studio Julmahuvin alullepanemaa hinkua vierailla Sea Horsessa. Ja kun sinne mennään, otan pariloitua maksaa muussilla ja sipulirenkailla.

Stadin klassikot on piristävän erilainen ruokakirja hyllyssämme: rehtiä, konstailematonta ruokaa, joka toi kirjaa selailleelle anopilleni nostalgisia tunteita. Kirja sopisi lahjaksi myös ulkomaiselle ystävälle, sillä sen reseptit löytyvät kirjan lopusta myös englanniksi.

Ensimmäisenä kokeiluun pääsi simppeli, mutta juuri siksi niin kovin maistuva sipulipihvi. Kävimme juuri viikonloppuna hakemassa lisää luomunautaa suoraan tilalta, joten hyvää ulkofilettä oli saatuvilla. Annos on neljälle, mutta tuo määrä sipulia upposi kyllä minuun ja Jukkaan ihan kaksinkin. Valkopippuri toi kokonaisuuteen meille uudenmoista makua, sillä normaalisti olisin laittanut kyllä mustapippuria.

SEA HORSEN SIPULIPIHVI

neljälle

800 g naudan ulkofileetä

6 isoa sipulia

2-3 rkl sokeria

2 tl suolaa

½ tl valkopippuri

LISÄKSI

voita (ja öljyä) paistamiseen

2 suolakurkkua

2 dl smetanaa

paistettuja perunoita

Puhdista ulkofilee ja leikkaa se neljään yhtäsuureen osaan. Nuiji pihvit reilun sentin paksuisiksi (itse asiassa me emme nuijineet).

Kuori sipulit ja suikaloi ne puolikuun muotoisiksi. Kypsennä sipulit voissa. Lisää kaikki mausteet kypsentämisen aikana.

Paista pihvit voissa ja nosta ne lautasille. Jaa sipulit ja smetana annoksille. Leikkaa suolakurkut neljään osaan ja nosta ne annosten päälle. Tarjoa pihvit paistettujen perunoiden kanssa.

Cafe Regatta

Cafe Regatta on hyväntuulen paikka. Piipahdimme siellä pari viikkoa sitten työkaverin suosituksesta ja olemme iloisia että niin teimme.

Sibeliusmonumentin takana ja Soutustadionin edessä sijaitseva kahvila oli oikein mainio keinutuoleineen, pullantuoksuineen ja linnunlauluineen - niin keinotekoista kuin tuo jälkimmäinen olikin.

Istahdimme kahvilan keikahdusalttiiden pöytien ääreen sisälle, sillä ulkona puhalsi kylmä tuuli. Kirveskahvaan tarttuvia, iloisia ihmisiä oli mukava katsella. Voiko täällä kukaan olla pahalla päällä?

Korvapuusti oli ihanan mehevä (saattaa sisältää mantelilastuja). Poitsumme tykkäsi mustikkapiirakasta, muttei halunnut sen keralle tarjottua kermavaahtoa. Tyttäremme massutti perusdonitsia. Jos jotain voisi toivoa, se olisi kannuista kaadettava mehu. Pillimehut eivät tänne oikein sopineet.

Massutellessa oli hauska katsella kahvilan yksityiskohtia. Ja santsikupista maksetaan sinulle.

Hävikkiruuan hyödyntäminen: luista lientä

Ajatus tämän liemi-kirjoituksen tekemiseen lähti, kun päätimme isolla ruokabloggajaporukalla ottaa hävikkiä sarvista. Suomessa heitetään meinaten hävettävän paljon ihan syömiskelpoista ruokaa roskiin. Määrät ovat  MTT.n tuoreen tutkimuksen mukaan kotitalouksien kohdalla niinkin hurjia kuin 25 kiloa per nuppi vuosittain. Ei paljon naurata. Niinpä me ruokabloggaajat hyvien raaka-aineiden ja loistavan ruuan ystävinä ajattelimme jakaa omia hyviä kokemuksiamme, miten hyödynnämme omissa kotikeittiöissämme aterialta jääneitä rippeitä. Samalla kiinnitämme luonnollisesti huomiota omaan ruokahävikkiimme: voisiko jossain kohtaa vielä petrata.

Eri blogien postaukset kootaan Hävikistä herkuksi-facebooksivulle, josta voi sitten klikkailla itsensä vinkkien äärelle. Naamakirjasivustolle ovat lämpimästi tervetulleita kaikki hyvän ruuan ystävät paitsi tarkkailemaan tilannetta, myös jakamaan omia hyviä kokemuksiaan. Ihanien ruokakirjojenkaan arpomiselta tuskin tullaan välttymään. Niiden avulla onnekkaat saavat toivottavasti uutta potkua kotikokkailuihinsa. Tempaus kestää tässä muodossaan toukokuun, mutta toki me kaikki jatkamme projektia aina kokkaillessamme, eiks jeh?

Meidän perheen ruokafilosofia on hyvin hävikkihyödyntämismyönteinen. Tähän ajaa paitsi tarkka rahankäyttömme, myös se, että hyviä raaka-aineita tai ruuantekoon käytettyä aikaa ei vain kehtaa heittää hukkaan. Samaten opettelemme sisäelinten ja harvinaisempien ruhonosien käyttöön. Kun eläin on tapettu meidän ruuaksemme, ajattelemme että siitä tulisi hyödyntää mahdollisimman tarkkaan kaikki. Aina tähteistä ei synny uutta gurmeeta, mutta monesti kuitenkin oikein maistuvaa ruokaa.

Muutamina esimerkkeinä blogin "hävikkihyödyntämisestä" linkkeineen mainittakoon:

• Kotijuuston teosta jäänyt heramaito pakastetaan aina litran erissä. Tämä sulatetaan sitten maailman parasta pannaria varten tai leivän nesteeksi.
• Luomujoulukinkun jatkohyödyntäminen
• Luomukalkkunan jatkohyödyntäminen
• Tomaatinsiemenet hilloksi
• Risoton pyörittely friteerattaviksi palloiksi
• Perunankuorien (ja miksei härreguud muidenkin juureskuorien) friteeraaminen sipseiksi
• Minkä vaan kypsän lihan hyödyntäminen pastaruuissa tai salaateissa

Lihojen luut ja kalojen sekä rapujen perkeet keitetään meillä nykyään poikkeuksetta liemiksi. Emme ole kehittäneet liemien keitosta mitään avaruustiedettä, vaan etenemme näin:

Laita ruualta jääneet lihapalat kattilaan. Jos käytät raakoja paloja (vaikkapa lampaan takajalan paistiksileikkelemisen jälkeen), voit halutessasi paahtaa niitä hetken kattilassa tai sitten ei. Tämä on makuasia.

Lisää liemen joukkoon haluamasi mausteaineita. Useimmiten liemessä kiehuu laakerinlehti tai kaksi, sipulia, varsiselleriä ja porkkanaa.

Lisää kylmää vettä niin että kattilan sisältö peittyy.

Keittele noin tunti. Kuori pinnalle mahdollisesti kertynyttä vaahtoa.

Siivilöi liemi. Painele liemiaineksia siivilässä, niin saat viimeisetkin makuaineet liemen joukkoon.

Käytä lähipäivinä tai pakasta sopivankokoisina annoksina.

Kun sulatat liemen, voit helposti kerätä pinnalle kertyneen rasvan pois. Samoin voit toimia kun liemi on täysin jäähtynyt. Me emme koskaan laita suolaa liemen joukkoon, jotta se on käyttökelpoinen mahdollisimman moneen paikkaan.

Kalanperkeistä voi keitellä myös vaikkapa mausteisen kalanpääkeiton.

Itsekeiteltyjä liemiä voi ja pitää hyödyntää esimerkiksi risotoissa, keittojen pohjana, kastikkeissa, paellassa, padoissa...mihin sitä nyt liemiä milloinkin käyttää. Hernekeitto on esimerkiksi ihan huippua itsekeitellystä liemestä tehtynä.

Näin parsakaudella kaivoin kukonpoikien keittelystä syntynyttä lientä pakkasesta ja kauhoin sen vähitellen punasipuli-parsarisoton sekaan. Resepti löytyy Kiehuu.fi-sivuilta.

Parsojen käsittelyn jälkitilassa päästään taas siihen, että parsan kovista päistä voi keittää kasvislientä. Positiivinen kierre on syntynyt.