Sichuanilaiset ravut

Me tykkäämme kovasti kiinalaisesta ruuasta, mutta luvattoman vähän sitä tulee kotona tehtyä. Blogistakin löytyy aiemmin vain Pekingin ankka.

Hakaniemen hallissa ja etnisissä pyörittyämme mukaan tarttui mm. pakastettuja jättiravunpyrstöjä, joille aloin etsiä herkullista reseptiä. Sellainen löytyikin Ken Hom:n kirjasta Kiinalainen Wokki-kiinalaisen keittiön parhaat. Sapuska mainitaan yhdeksi Sichuanin alueen suosituimmista ruuista.

Raaka-aineita jouduimme hiukan oikomaan, mutta sulkuihin olen pannut Ken Homin suosittelemat. Papukastikkeesta en sitten tinkisi, sillä siitä purkista levisi aivan ihastuttava tuoksu, josta väkisinkin tulivat mieleen Pekingissä nautitut herkulliset ateriat...!

Oli huippuhyvää! Suosittelemme!

Sichuanilaiset ravut - ainakin liki liippaa

1½ rkl seesamiöljyä (tai maapähkinäöljyä)

2 tl inkivääritahnaa (tai tuoretta inkivääriä hyvin hienonnettuna)

1 rkl valkosipulia pilkottuna

2 rkl kevätsipulia hyvin hienonnettuna

450 g raakoja tai pakastettuja (tiikeri- tai) jättiravunpyrstöjä kuorittuina ja suoli poistettuina, pakastetut hitaasti sulatettuina

kastike:

1 rkl tomaattisosetta

2 tl papukastiketta + hyppysellinen kuivattua chilimurskaa (tai 2 tl chilipapukastiketta)

2 tl punaviinietikkaa (tai tummaa, kiinalaista viinietikkaa tai siideriviinietikkaa)

½ tl suolaa

½ tl vastajauhettua mustapippuria

2 tl sokeria

2 tl seesamiöljyä

koristeluun:

kevätsipulin vihreitä varsia pilkottuna (tai korianterinlehtiä)

Sekoita ensin kastikeaineet keskenään. Pilko ja hienonna kaikki ainekset valmiiksi.

Mittaa wokkipannuun öljy ja kuumenna se sittenmiltei savuavan kuumaksi. Lisää inkivääri, valkosipuli ja kevätsipuli. Jos käytät tahnaa, varo sen ruiskimista. Paista aineksia pikaisesti öljyssä 20 sekunttia.

Lisää joukkoon ravut. Kääntele niitä pannussa noin minuutin ajan ihaillen samalla, miten ruman harmaat möllykät muuttuvat kauniin punaisiksi.

Lisää sekoittamasi kastike ja sekoittele koko ruokaa vielä 3 minuuttia korkeaalla lämmöllä. Tarjoa ravut kuumina.

Meillä ravut suunnattin suuta kohti kiinalaisilla puikoilla, ohuiden Shanghai-nuudeleiden kera.

Kuten kuvasta ehkä hoksasittekin, meillä jouduttiin paistamisen osalta tyytymään tavalliseen paistinpannuun. Jos joulupukki on kuulolla, kovasti kaivattaisiin valurautaista wokkipannua (siitä teflonhässäkästä rupesi irtoilemaan pintaa ruuan sekaan, eikä teflonin maku ollut oikein hyvä :( ).

Terveisiä Moskovasta, osa 2

Moskovan reissuraportti saa jatko-osan...

Tottahan Punainen tori ja Kreml ympäröivine rakennnuksineen oli nähtävä! Vieressä sijaitsi mm. talviseen valoloistoon puettu tavaratalo GUM, jonka herkkukauppa Gastronom nro 1 oli vähintäänkin ihana. Teet esimerkiksi olivat esillä kauniissa lasipurkeissa ja leivoksia oli jos jonkinmoisia.
Moskovan pääostoskadun Tverskajan varrella (Punaiselta Torilta katsottuna oikealla puolella muutamien korttelien päässä) oli aivan uskomattoman koristeellinen "ruokakauppa". Valikoima oli Suomen Stockmannin tasoa. Vartijalta sain luvan kuvata ympäristöä, en tuotteita.

Ehdottomasti tyylikkäin ravintola, jossa kävimme oli isäntäpariskuntamme suosima italialainen Bocconcino (Strastnoy bulvar 7). Kiinnitin huomiota sisustuksessa erityisesti siihen, että seinien koristelu jatkui katossa luoden ylellisen harmonisen tunnelman. Joulukoristeina oli "rypälepallot" lampuissa, kuten myös valkoisia höyheniä lampuissa. Hillityn kaunista! Ja entäs se ruoka sitten - hyvääää! Katkarapurisotto oli ihan ok, mutta alkuun ottamani tonnikalacarpaccio suorastaan taivaallista. Yhdistettynä hienonhienoon juuresraasteeseen ja parmesaanilastuihin annos oli upea paitsi maultaan myös ulkonäöltään. Jälkkärivalintani pistaasi creme brulee osui myös nappiin! Toiset tytöt ottivat kauniit sorbetit. Oma menuni oli noin 40 euroa kun otin vettä, että ei paha. Mutta jo aikaisemmin mainitsemani fruity-juoma jätskillä oli yksinään sen 35 euroa.

Sankarimatkailijan vinkkaamaa "Rasvainen reikä"-ravintolaa etsimme useaan otteeseen löytämättä. Siellä olisi ollut mukava käydä ihan nimen takia. Voimme kertoa ainakin että Bolsaja Dmitrovkalla sen kohdalla oli tätä nykyä japanilainen kahvila. Ja kahvilan takana, sisäpihalla pelkkiä juustoja tarjoava ravintola. Suurkaupungeissa törmää kyllä kaikkenlaiseen!

Teimme ruokaa jonkunverran myös isäntäparimme kotona. Heti saatuamme kaviaaria oli pakko massutella ystäväni tuliaisiksi tekemällä saaristolaisleivällä smetanan, sipulin ja kaviaarin kanssa. Veti aika hiljaiseksi...mmmm!

Ruokaostokset kotikokkailuun teimme yleensä Stockmannilla, mutta yhtenä päivänä myös HyperSuperMaksiPöpermarketissa (oik. Mega). Huh huh! Hyllyvälit olivat valtavia ja täynnä tavaraa ainakin neljä metriä korkealle. Jos olen täällä kotoSuomessa kutsunut marketeissa käymistä vaelluksiksi, tuolla se todella oli sitä.

Teetä hörpimme tämän tästä erilaisissa kahviloissa. Vaikka lämpömittari näytti viittä astetta, kylmä tuuli puhalsi luihin ja ytimiin asti. Kannullinen kuumaa teetä lämmitti mukavasti. Maistoin ensimmäistä kertaa timjamiteetä ja tykkäsin!Reissun aikana huomasimme yllätykseksemme miten paljon Venäjään tai Moskovaan liittyviä lauluja osasimme. Isäntäperheen autokuskikin sulki aina hoilotuksemme ajaksi radion sanoen: "Good Mjuusik! This Finland Song? Old tradisön in Russia." Muutamia mainitakseni: lauloimme Scorppareita Gorgi-parkissa, Volgaa joka paikassa, Kalinkaa autossa, Moskovan valoja missä sattuu ja sitä Leningrad Cowboysien lallatusta aina. Kerran isäntäparimme yläkerrassa taputettiin tahtiakin (?) kun vietimme pikkujouluja vodkasnapsien ja glögin kera.

Mieleenpainuvia nähtävyyksiä jo mainittujen lisäksi olivat Pietari Suuren valtava patsas Moskova-joessa (taustanaan suklaatehdas), Voitonpuiston Obeliski ja Stalinin rakennuttamat "hampaat".

Stalinin hampaat ovat 26-kerroksisia suunnattoman kokoisia taloja, joita on seitsemän eri puolilla Moskovaa. Nimensä rakennukset ovat saaneet torahammasta muistuttavasta muodosta. Stalinin tarkoitus oli rakennuttaa näitä komistuksia niin paljon, että joku niistä näkyisi aina Moskovassa ollessa. Yhden hampaan alapuolella on kuulemma maailman suurin pakastin. Tämä siitä syystä, että paalutus oli alkanut vajota ja viranomaiset keksivät pysäyttää vajoamisen jäädyttämällä maapohjan rakennuksen alla. Kuvassa johtojen takana siintää hampaista suurin, joka kuuluu nykyään yliopistolle.

Oli oikein hauska, rentouttava ja maistuva reissu! Kiitos matkaseurasta Rauman suuntaan ja majoituksesta, opaspalveluista ja paljosta muusta isäntäväelle Moskovaan! Uusiksi Espanjassa... :)?

Venäjän reissupostauksen loppuun onkin mukava toivottaa kaikille...

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Terveisiä Moskovasta, osa 1

Vietin tuossa viikko sitten nelisen päivää Moskovassa ystäväni kanssa. Isäntinä meillä oli ystäväni suomalainen ystäväpariskunta. He ovat asuneet nyt puolitoista vuotta Moskovassa. Oli oikein mielenkiintoista ja rentouttavaa viettää aikaa Venäjän suurkaupungissa.

Lapset olivat kotona isänsä kanssa, joka oli loistava juttu. En ole meinaten ollut kummankaan luota pois yhtä yötä kauempaa ja kynnys lähteä näin "pitkäksi" aikaa madaltui huomattavasti kun Pastapää ilmoitti ottavansa vuosilomaa matkani ajaksi.

Tuliaisiksi Venäjältä piti tuoda tietysti kaviaaria ja vodkaa. Ostamamme Ruski standart niminen vodka oli paikallisen herran mukaan "ei parasta, mutta hyvää". Maistoimme juomaa jo paikan päälläkin ja totesimme maistuvan. Kaviaarit ostimme sekä seuraamalla paikallisten valintoja hyllyvälissä (osui tuohon mustaan useimmiten) ja kokeilemalla jo paikan päällä pienimmän purkin sisältöä. Myös Moskovalaisen suklaatehtaan tuotoksia löytyi laukusta. Pastapäälle toin tuliaisiksi keskellä olevan viinipullon ihan etiketin perusteella. Tuon kiiltävän hameen saa rapsutettua pois. Idea oli mielestäni hassun hauska. Kuohuvainen, jonka laadusta ei ole harmainta hajua, tuli ostettua Uutta Vuotta varten.

Tuossa edellä olikin melkein kaikki mitä maatuskan lisäksi ostin kaupungista mukaani. Aika kallista meinaten oli. Tästä esimerkkeinä vaikkapa teen hinta noin 5 euroa (joskin sitä sai kannussa pari kuppia) ja tuopin kokoinen fruity eli hedelmä-/marjajuoma jäätelöllä ruokaravintolassa maksoi 35 e. Huomionarvoista ravintoloissa olikin, että ruoka oli ihan ok hintaista, mutta juomat maksoivat paljon. En esimerkiksi törmännyt ravintolassa yhteenkään alle 10 euron viinilasilliseen. Hyvää Venäläisen ravintolan ruokalistoissa oli se, että milli- tai grammamäärä oli merkitty ruuan yhteyteen. Tällöin oli joku haisu siitä minkäkokoinen annos tuleman pitää.

Pieni sanasto-oppi lienee paikallaan, sillä Venäjällähän on käytössä kyrilliset aakkoset

PEKTOPAH sanotaan suurinpiirtein Restoran ja tarkoittaa ravintolaa
KAФE on kafe eli kahvila (tuo Osuuspankin merkki meinaa F-kirjainta)

Paikallisia makuja tuli maisteltua eniten ketjuravintolassa, jota Venäjältä kotoisin oleva henkilö oli ystävälleni suositellut. Ravintolan nimi lausuttiin venäjäksi jotakuinkin "Jolki Palki" ja viherkeltaista logoa koristi kukon kuva. Paikan sisustus oli mainio puineen ja kanoineen. Huomaa kissan "varjo" ikkunalla.

Alkuun otimme tarjoilijan suosituksesta karpaloisen vodkan - aika tömäkkää oli.

Sitten maistelimme erilaisia täytettyjä piiraita. Sieni oli täytteistä parasta, kaali hyvää ja liha turhan kuivaa. Pääruuaksi maistelin sienikeittoa lihaliemessä sekä blinejä. Joku sanoisi ahneeksi, minä kokeilunhaluiseksi ;). Moskovassa näki joka puolella ohuita, isoja lettuja kaviaarilla ja smetanalla höystettynä, kun itse olen ajatellut blinien aina olevan paksuja, rasvaisia ja sisältä pehmeitä "pannukakkuja". Matkailu avartaa!Jälkkäriksi vetäisimme vielä suklaakakut. Nam!

Jenkkimallisessa Starlite-ravintolassa maistoin pelmeneitä, jotka ovat ikäänkuin venäläisiä ravioleita. Taikinassa ei ole munaa. Ne tarjottiin lihaliemessä, smetanan kera. Hyvää kylmän päivän syötävää, ehdottomasti. Jos kyseiseen ravintolaan eksyt ja pidät pirtelöistä, ne ovat kuulemma huippuherkkua.

Sympaattisin ravintola, jossa kävimme oli tämä. Ravintola, jonka nimen voit lukea seinästä, sijaitsee pienellä kadunpätkällä nimeltään Arbatsky ulitsa Arbatin ja Novy Arbat ulitsan välissä. Tuonne voisi helposti kuvitella asumaan satujen kääpiöitä tai tonttuja. Kankaiset lautasliinat ovat ravintolassa iso plussa!

Ruoka oli ihan ok, joskin etualalla näkyvä georgialainen hatsaburi-leipä erinomaista. Se oli littana, vaaleasta taikinasta tehty leipä, jonka päällä oli runsaasti maistuvaa, rasvaista juustoa.

Erilaisia kattauksia tunnelmallisessa ravintolassa

Ruokahaaste joulukuulle 2008

Krisun luotsaaman lammashaasteen jäljiltä saamme nyt voittajina päättää vuoden viimeisen ruokahaasteen. Ja täältä pesee...

No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle

Perinteiset suomalaiset jouluruuat ovat monesti melko tuhteja ja tylsän näköisiä. Ajatelkaapa nyt vaikka lautasta jolla on laatikoita ja kinkkua...herkullista, mutta ankean näköistä. Kehitelkääpä nyt siis jouluisessa hengessä raikas, uudenlainen ja/tai näyttävä lisä joulupöytään. Se voi olla osana alkupala-, pääruoka- tai jälkiruokatarjoilua.

Osallistuminen

Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.Haasteruoka tulee postata 4.-21.12.2008 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan. Ilmoittautuminen päättyy 21.12.2008 klo 23.59, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossamme. Joulukuun ruokahaasteen järjestäjinä jääväämme itsemme sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 22.12.2008, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä. Äänestysaika päättyy 29.12.2008. Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsemme voittajan näiden postausten joukosta glögin voimalla yhdessä miettien. Voittaja julkistetaan 30.12.2008.

Vuoden 2009 ensimmäisen ruokahaasteen järjestä(v)ä(t) joulukuun ruokahaasteen voittaja(t). Aiheen valinta, säännöt, aikataulu ja äänestystapa ovat hänen/heidän päätettävissään.

Paljon luovaa mieltä ja iloista kokeiluhenkeä!

Parhaassa tapauksessa haastepostaukset ehtivät vielä herkkusuiden joulupöytiä koristamaan.

Lammasnokkospasta

Jee! Me voitimme Melukylän kuukauden ruokahaasteen lampaasta! Suurkiitokset Krisulle innostavasta aiheesta. Ja Superkiitokset meitä äänestäneille! On hienoa voittaa näin komeassa seurassa! Lammasohjeista löytyi monia joita tulemme varmasti kokeilemaan, glögilammasta ainakin jo ennen joulua.

Tulevaa haastetta mietitään jo ja kunhan palaan täältä Moskovasta (jossa lomailen ystäväni kanssa Pastapään paimentaessa aarteitamme kotona), laitamme haasteen kuuluville.

Seuraavassa kuitenkin vinkkiä siihen, mitä herkkua lampaanpaistista voi tehdä jos sitä jää. Meillä nimittäin katajaista lammasta jäi hiukan. Osan pakastin valmiiksi paloiteltuna ja osasta tein tämän hurmaavanmakuisen pastan. Nopeaa, herkullista ja helppoa.

Nokkospasta oli ajatuksena ja värinä mukava pari lampaalle. Maku oli myös hennosti maustamatonta pastaa metsäisempi. Itse ostimme Mynämäkeläisen pastan Heinolan Heilasta, mutta huomasin niitä saavan ihan omasta Prismastammekin.

voita

kypsää lampaanpaistia paloiteltuna

kermaa

suolaa

mustapippuria

tuoretta timjamia

nokkospastaa

pecorino- tai parmesanraastetta

Laita pastavesi kiehumaan. Lisää keitinveteen myös suola. Vuole nokare voita paistinpannulle ja laita lihapalat sille lämpiämään. Lorauta lämpimien lihojen joukkoon kermaa, meillä neljän hengen annokseen noin desi. Rouhi joukkoon mustapippuria ja suolaa. Anna lämmetä. Tarkista maku. Lisää lopuksi vielä tuoretta timjamia joukkoon. Keitä nokkospasta kiehuvassa vedessä 4 minuuttia. Valuta. Yhdistä pasta ja lammas. Jaa lautasille. Ripottele päälle vielä pecorino- tai parmesanjuustoa raastettuna.

Iso nam!

Siniset bebet

Neljävuotias poikamme pyysi kaupassa ostamaan bebe-leivoksia. Vilkaisin hintaa ja totesin että leipoisimme niitä itse. Koska en halunnut toistaa itseäni mansikkabebeillä, etsin toisenlaisen täytevaihtoehdon. Se löytyikin Mihakon blogista Sitä sun tätä. Muokkasin hiukan täytettä jättäen esimerkiksi suklaan pois.

Tämä oli oikein helppo, huippumaistuva leivonnainen! Ja kaunis, jos minulta kysytään (vaikka päällinen pääsikin valumaan hiukan yli). Nautiskelimme bebe-leivoksia rokotuksen jälkeisenä lohdutuksena.

Pohja

murotaikinaa kaupan pakastealtaasta

Painele sulanut taikina voideltuihin, korppujauhotettuihin pikkuvuokiin. Laita päälle toinen vuoka, jotta kuppi pysyy kuppina eikä paisu. Paista uunissa noin 15-20 minuuttia.

Katso täältä miten viimeksi tein aika vähäisellä muottimäärällä leivospohjat.

Marianne-täyte

50 g kermaa/vispiä tms.

50 g tuorejuustoa

sokeria

mariannerouhetta

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tuorejuustoa ja sokeria sekä Marianne-rouheita. Maistele välillä jotta saat täytteestä mukavan makeaa. Itse en katsonut kerman ja juuston määrää vaan menin tuntuman mukaan. Grammamäärät on kopsattu Mihakolta.

Päälle

tomusokeria

sinistä elintarvikeväriä

sitruunamehua

koristeeksi sokerihelmiä

Sekoita tomusokerin joukkoon ensin tipoittain elintarvikeväriä, mikäli väriä haluat. Lisää sitten sitruunamehua, kunnes saat seoksesta taipuisan paksua. Liian ohut seos humpsahtaa täytteen läpi. Nähty on. Ripsuttele päälle vielä haluamiasi koristeita ja tarjoile.

Jos haluat tarjoilla bebet myöhemmin, pistä ne pakkaseen täytteineen ja koristele vasta sulaneena, ennen tarjollelaittoa.

Muistakaapa käydä äänestämässä parasta lammasta täällä Melukylässä. Aikaa äänestykseen on enää tämä ja huominen päivä. Melukylässä on koonti hurrrrjan hyvänoloisia, erilaisia, lammaspitoisia ruokia. Tutustu ja nauti!

Piffit purkkihernekeitosta

Minä tykkään kovasti hernekeitosta! Vielä kun siihen spruittaa sinappia sekaan ja ripsuttelee joukkoon silputtua raakaa sipulia niin kyllä maistuu! Siksi kiinnostuin heti näistä Kurpitsamoskan Marin kokkaamista hernaripihveistä. Taisi muuten olla ihan ensimmäisiä reseptejä, joiden kautta päädyin Marin sivuille. Ja hyvä niin, sillä blogihan on oikein mainio. Tämänkin sapuskan otsikko on Marin keittiössä "Rest in peas" :). Ja täytyy sanoa tähän väliin että vaikka seitankin sivuilla seikkailee, ei blogi ole mitenkään uskontopainotteinen.

Mari vinkkaa käyttämään vegetaariseen versioon Pirkan purkitettua, lihatonta luomuhernerokkaa. Jos lihaa saa olla mukana, myös käyttämämme Rainbow on pihvimateriaaliksi tarpeeksi tömäkkää. Epäilin keiton kokonaisena ulos saamista, mutta se oli helppoa kuin mikä! Seuratkaa vain perässätulevaa ohjeistusta.

Pihvit olivat oikeasti hyviä! Rapsakka leivitetty pinta yhdistettyjä sisälmyksen pehmeyteen helli minun suutani. Sinappi maistui sopivasti. Rokkapihvit ovat myös loistavaa budjetissa pysymisen kannalta.

Tämä kekseliäs ohje on alunperin Jere Niemisen Herne Rokkaa -kirjasta.

Hernekotletit

(5 kotlettia)

1 tlk hernekeittoa
sinappia

korppujauhoja leivitykseen

rypsiöljyä tai margariinia paistamiseen

Tee esim. puukolla tai ruuvimeisselillä reikä hernekeittopurkin pohjaan. Avaa tölkki ja puhalla pohjaan tehdystä reiästä hernekeitto yhtenä kappaleena ulos purkista. Leikkaa hernariköntsä 5:ksi yhtä suureksi viipaleeksi. Voitele viipaleet makusi mukaisella sinapilla ja ripsuttele sinapin päälle korppujauhoja, kummallekin puolelle tietysti. Paista kotletit pannulla reilussa rasvassa.

Kokeilin leivitykseen myös polentasuurimoita ja seesaminsiemeniä ilman sinappia. Olivat ihan mukiinmeneviä ja luulenpa että sinappilisällä olisivat kelvanneet ihan korppujauhotuksen veroisiksi.

Ai niin! Puhun tässä tykkäämisestä yksikkömuodossa, sillä Pastapää syö kuulemma jatkossakin keittonsa mieluummin lusikalla ja sillä sipulisilppulisällä. Pihvit olivat kuulemma silti ihan ok. Lapset eivät suostuneet edes maistamaan, mutta he eivät välitä kyllä hernekeitostakaan.

Minä suosittelen lämpimästi testaamaan jos et sitä vielä ole tehnyt!

Kinuskinen karpalojuustokakku

Miettiessäni sopivaa jälkiruokaa Katajaiseen menuumme selailin edellisien vuosien joululehtiä. Vuoden 2004 Kotilieden marraskuun numerosta esiin pompsahti jo aikaisemmin puolukoilla toteuttamamme Enkelten kakku. Ohje on joululeivonnaiskilpailun parhaimmistoa ja sen on lehdelle lähettänyt Kati Maidell. Kiitosta vain Kati mainiosta ohjeesta!

Olen muuttanut ohjetta hiukan, mutta ihan vain pikkuisen. Katin kakku oli keikautettu hauskasti nurinperin, eli keksipohja, jota oli jatkettu myös reunoille, oli kakussa ikäänkuin kuorrutuksena. Epäilin omia leipurinkykyjäni tällaisen keikauksen suhteen ja tein kakun aivan tavallisesti. Alkuperäisessä ohjeessa on myös koristeltu päällinen kinuskikastikenoroilla, mutta muistan viimeksi näin tehtyäni miettineeni sen olevan jo liian makea.

Koristeeksi meidän kakkumme sai oikeita katajanhavuja, sekä tomusokerissa pyöriteltyjä karpaloita. Luin jostain, että karpaloihin pitää laittaa ensin raakaa valkuaista ja sitten vasta kieritellä ne tomusokerissa. Olisi ehkä pitänyt uskoa, sillä jääkaapin jäljiltä "kuura" marjoilla oli vaihtunut vesipisaroiksi.

Huippuherkullinen kakku, jonka kirpeys jakaa maistajat. Omasta mielestäni karpalot olivat hyvinkin tervetullut raikaste, Pastapään mielestä turhan kirpeitä. Lapset sihtasivat syödessään marjat taitavasti...

Kinuskinen karpalojuustokakku

pohja:

200 g piparkakkuja (tai kaurakeksejä) murskattuna

100 g voisulaa

Yhdistä pohjan aineet ja painele leivinpaperoituun irtopohjavuokaan tasaiseksi kerrokseksi.

Täyte:

5 liivatelehteä

1 rkl sitruuna- tai limemehua

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 ½ dl (valmista) kinuskikastiketta

1 rkl vaniljasokeria

2½ dl kermaa

3 dl punaisia marjoja (karpalo, puolukka, vadelma, herukka)

Koristeluun:

samoja marjoja kuin kakussa

valkuaista

tomusokeria

katajanhavuja

Liota liivatelehtiä 10 minuuttia runsaassa, kylmässä vedessä jotta pehmenevät.

Notkista tuorejuusto sekoittamalla sitä kulhossa. Sekoita joukkoon kinuskikastike ja mausta vaniljasokerilla.

Vaahdota kerma. Lisää kermavaahto tuorejuuston joukkoon.

Purista pehmenneet liivatelehdet vedestä ja liuota ne kuumaan sitruunamehutilkaan. Lisää liivateseos norona, koko ajan sekoittaen tuorejuustoseoksen joukkoon. Lisää lopuksi vielä marjat.

Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa ainakin 4 tuntia, mieluiten seuraavaan päivään.

Laita kakku tarjoiluvadille ja koristele.

Nautiskele kahvin kanssa. Konjakkilasillinen on myös suositeltavaa :)

Katajanmarjakastike

Katajainen menu sai lisäpuhtia katajanmarjakastikkeesta. Tämän simppelin ohjeen bongasimme paakari.net sivustolla, mutta muutimme sitä hiukan. Ainekset:

2 punasipulia
1 rkl punaviinietikkaa
1 dl punaviiniä
1 rkl karpalohyytelöä
1 rkl katajanmarjoja
noin 4 dl ruskeaa peruskastiketta

Kiehauta sipulisilppu viinietikassa. Lisää viini ja karpalohyytelö, hauduta hetki. Lisää noin 4-5 dl vettä ja puolitoista pussia peruskastike jauhetta, sekä murskatut katajanmarjat. Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Siivilöi ennen tarjoilua.

Hyppysellinen ei malta olla kertomatta löytämiään, mielestään mielenkiintoisia asioita katajanmarjasta (miksi aina pitää puuttua toisen tekstiin).

Wikipedia kertoo, että koska kataja on havupuu, sillä ei ole biologisesti katsottuna marjoja. Katajan pehmeät kävyt kuitenkin muistuttavat kovasti marjoja, ja niitä kutsutaankin katajanmarjoiksi. Wikipedia myös mainitsee marjat myrkyllisiksi, mutta pieninä määrinä käytettynä turvallisiksi syödä. Gummeruksen suuri maustekirja ei tästä myrkyllisyydestä puhu. Kirjassa mainitaan marjan oleva ginin makuista ja tuoksuista, vivahdus tärpättiäkin kuulemma löytyy.

Luonnosta marjat kerätään sinisinä syys-lokakuussa. Omat poimimme kastiketta varten kaupan maustehyllystä heinä-elokuussa :).

Katajanmarjoja käytetään paitsi edellämainitunlaisiin kastikkeisiin, myös esim. ginin ja ruotsalaisen oluen valmistukseen. Marjat sopivat myös riistalintujen, hirven, ankan, jäniksen, possun ja lampaan mausteeksi.

Katajanhavulammas

Melukylän esille kuuluttama mainio Marraskuun ruokahaaste LAMMAS antoi potkua meidän suunnitelmiimme tehdä Vivi-Ann Sjögrenin ohjeistamaa Katajanhavulammasta. Vielä kun ehdimme Hakaniemen halliin Reinin Lihan lihatiskille, oli lauantairuokamme sinetöity.

Vivi-Annin keittiössä-kirjan omistajille resepti voi näyttäytyä hieman kummallisena - mittasuhteet eivät ihan täsmää ja jotain on lisättykin. Alla olevaan reseptiin on nimittäin otettu vinkkiä niin Vivi-Annilta, Reinin lihan asiantuntevalta ja avuliaalta myyjältä kuin omien päidemme maalaisjärjeltäkin.

Lopputulos oli hyvä! Konjakki ja kataja maistuivat, mutta hyvin vienosti. Hyvä niin, sillä liha itsessään oli upean tuntuista hampaissa ja mukavan makuista. Suosittelemme! Mistään pikaruuasta nyt ei ole kyse, sillä valmistelut aloitetaan jo useita päiviä ennen paistin pitkää paistoa. Vaivanarvoista on, uskokaa pois!

tarvitset:

(luista) lampaanpaistia

2 rkl+ hiukan suolaa

1 rkl sokeria

katajanoksia

1 dl konjakkia

reilunkokoisia muovipusseja (kysy lihakauppiaaltasi)

vettä

lisää katajanoksia uuniinlaitettaessa
3 rkl katajanmarjoja murskattuna
foliota

Aloita valmistelut tiistaina, mikäli aiot syödä lauantaina:

Kutsu vieraita syömään, sillä neljälle hengelle (joista kaksi on lapsia) tämä satsi on turhan suuri.

Osta tuoretta lampaanpaistia. Pakastelihojen marinoiminen 5 päivää tuskin on suositeltavaa. Oma karitsamme oli kotoisin Ahvenanmaalta ja laadultaan luomua. Pistele lampaanpaistiin veitsenkärjellä pikkuviiltoja, jotta maut imeytyvät lihaan paremmin. Hiero lihaan 2 ruokalusikallista hienoa suolaa. Erotuksena karkeaan hieno suola imeytyy tasaisemmin. Hiero myös 1 rkl sokeria. Aseta paisti reilunkokoiseen muovipussiin. Tiiviissä tilassa marinoituminen tapahtuu paremmin (kuin esim. astiassa) ja jääkaappikin pysyy tuoksuvapaana. Laita pussin sisälle paistin ympärille myös hyvin huuhdeltuja katajanoksia ja konjakkia. Laita pussi jos toinenkin vielä ensimmäisen pussin ympärille, jotta jääkaappiin ei leiju vahvaa konjakintuoksua. Laita pussitettu paisti jääkaappiin.

Kääntele paistia silloin tällöin, jotta se marinoituu tasaisesti.

Laita pussiin vielä vettä vuorokautta ennen paistoa. Syytä tähän vesilisään emme tiedä, mutta tässä seurasimme varmuuden vuoksi Vivi-Annin ohjeistusta tarkasti.

Kuivaa paisti. Hiero pintaan vielä hiukan hienorakeista suolaa. Kääri se folioon tuoreiden, hyvin huuhdeltujen katajanoksien ja murskattujen katajanmarjojen kanssa. Jos omistat foodloopeja, saat tiukemman käärön kietomalla niitä folioidun paistin ympärille. Tuikkaa paistiin paistomittari. Kypsennä paistia 100 asteisessa uunissa noin 7 tuntia. Lampaanlihanhan voi jättää ihan punaiseksikin, joten on oikeastaan oman maun mukaista milloin paistin ottaa uunista ulos. Meillä folioitu paisti oli 7 tunnin kypsennyksen jälkeen sisälämpötilaltaan 73 astetta. Anna paistin levätä ainakin vartin ennen leikkaamista ja syömistä.

Luisen lihan leikkaaminen oli melko haasteellista, mutta onnistui kuin onnistuikin.

Ja sitten ei kun nauttimaan! Lampaan seurana lautasella olivat bataatti-juurisellerimuhennos ja katajanmarjakastike. Annos oli osa Katajaista menuta.

Lisäys: Lampaan loppu pakastettiin ja valmiiksi paloitelluista lihoista tehtiin myöhemmin kermaista nokkospastaa ja sipulipitoista pizzaa, molemmat suorastaan huippuherkullisia. Tuntui että konjakin maku korostui uudelleenlämmitettäessä.