lauantai 8. elokuuta 2009

Kinuskinen mustaherukkakakku luonnonkukilla koristeltuna

Ihastuin tähän kakkuun jo viime syksynä Kmsu:n luotsaamassa mainiossa Kettuterroristit-blogissa. En vain saanut mustaherukkahyytelöä onnistumaan viime vuonna - siitä tuli lähinnä mehua...Sisuuntuneena kokeilin tänä vuonna uudestaan. Nyt onnasi! Seuraamani ohje löytyy täältä. Käytin puolet hillo- ja puolet tavallista sokeria. En uskaltanut lähteä pelkän tavallisen sokerin käyttölinjalle, koska pelkäsin ettei hyytelöni taaskaan hyydy. Koska mustaherukassa on itsessään hyytelöimiseen tarvittavaa pektiiniä (ainakin jos sen poimii äidin puskista juuri ja juuri kypsinä) väittävät että tavallinenkin sokeri riittäisi. Hyytelön tein siis jo reippaan viikon ennen kakun valmistusta.

Kmsu on tehnyt kakun pohjan savoiardi kekseistä kostuttamalla ne ensin vaniljalla maustetussa maidossa. Näin tein minäkin ensimmäisellä kerralla, mutta kostutinkin keksejä liikaa. Maitoa valui jääkaapin hyllyille asti ja hiukan harmitti. Kakku tuli silti syötyä, ei se toki hukkaan mennyt :). Nyt toisella kertaa otin varman päälle ja tein pohjan ihan perinteisesti keksimurskasta ja voista.

Mustaviinimarjan ansiosta kakku on kauniin värinen ja hyytelö yhdessä kinuskin kanssa huolehtii makeudesta. Pehmeyden kakkuun tuo Partaäijä kermavaahdon kera. Onnettoman kehnona koristelijana annoin Luontoäidin hoitaa homman. Keräsin lasten kanssa varmastikin kesän viimeisiä maitohorsmankukkia koristeeksi ja reunalle ripottelin vielä kuivattuja kanervankukkia. Kaikki on siis syötävää. Olin kakun ulkonäköön ja makuun lopulta oikein tyytyväinen!

Kinuskinen mustaherukkakakku

Pohja:
150 g eli 11 kpl Digestive-keksejä
75 g voita

Täyte:
3 dl kermaa
3 dl turkkilaista jogurttia eli Partaäijää
4 dl mustaherukkahyytelöä
1 dl kinuskikastiketta
8 liivatelehteä
½ dl mehua

Laita irtopohjavuokaan leivinpaperi nalkkiin pohjan ja reunojen välille (jotta kakku ei tartu kiinni).

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen.

Murskaa keksit. Kätevimmin se käy laittamalla keksit muovipussiin, mäiskimällä niitä kaulimella ja rullaamalla loput palat vielä hienoiksi muruiksi, edelleen siellä pussissa. Sulata voi, lisää siihen keksimurut ja sekoita hyvin. Painele seos irtovuuan leivinpaperoidulle pohjalle ja pane jääkaappiin odottelemaan.

Vaahdota kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon jogurtti, kinuski ja mustaherukkahyytelö. Kuumenna mehu ja sekoita joukkoon liivatelehdet, joista olet puristanut ylimääräiset vedet pois. Liruta liivatemehu täytteen joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada koko hoito paohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään ainakin neljäksi tunniksi.

Koristele taitojesi ja halujesi mukaan.

Meillä kakku tarjoiltiin Kesäisen menun jälkiruokana.

Ruskaa ja Viettelystä

Pastiksen isän ja avovaimonsa tullessa kylään tarjosimme varsinaisen ruuan alle ja vierailun alkuun pientä suolapalaa. Alkupalasta ei voitane puhua, homma meni enemmänkin coctailpalan puolella. Mitäs tuosta, pääasia että syötävää riittää!

Olemme kovasti ihastuneet Kantolan Valitut-suolakekseihin. Ne ovat sopivan ohuita, mukavan rapeita ja merisuolaisia. Keksit ovat rakenteeltaan tiiviitä, eivätkä höttöisiä kuten jotkut vastaavantyyppiset. Lapset eivät jostain syystä näistä suolakekseistä perusta, vaikka Tuc-keksit heille uppoavat herkkuna.

Suolakeksien päälle asettelimme palaset Kolatun Ruskaa, paistettua munajuustoa. Se on mukavan mieto, sopivan suolainen ja paistopinnaltaan kaunis juusto.

Tähän päälle vielä makeudeksi ruusun terälehdistä itsekeiteltyä hilloa ja kruunuksi syötävä horsmankukka. Nautinto on valmis!

Maljoista tarjottu Viettelys oli oikein mainio juoma niin väriltään kuin maultaankin. Se on tehty maitohorsman eli rentun ruusun kukista. Maku oli kirpsakan makea ihan mehuna juotuna, mutta maistuisi varmasti myös kuoharilla kuplitettuna. Kurkattuani valmistajan nettisivuille löysin myös mielenkiintoisen tuotteen nimeltä Terwaskanto, jota on pakko saada maistaa jossain vaiheessa!

Nämä nautiskeltuamme oli mukava istahtaa ruokapöytään.

Kesäinen menu

Pastapään isä ja avovaimonsa vierailivat meille eilen. Saimme tuparilahjaksi kovasti toivomamme 10 litran kattilan. Nyt onnistuu juustojen teko ja pastan keitto isommallekin porukalle! Lisäksi meitä hellittiin marjoilla, kanttarelleilla, herneillä, vesimelonilla, lipstikalla, leivillä...Ruokatuliaiset ovat aina niin tervetulleita!

Illaksi olimme luvanneet rapunautiskelua aikuisten kesken lasten mentyä unilleen, mutta pitihän sitä päivälläkin jotain syödä. Päädyimme seuraavanlaiseen toteutukseen. Ruuat napsittiin napaan terassilla auringon lämmössä ja puheensorinan pörinässä. (Ohjeita naputellaan taas siihen tahtiin kuin keretään ja linkitetään tähän)
juomana vapaavalintainen olut

kinuskinen mustaherukkakakku
juomana kahvi / mehu

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Miksen minä tätä ennen hoksannut?!

Reseptissä ei ole nyt mitään uutta ja mullistavaa vaan mutkatonta ja maukasta! Vaaleat leivät on voideltu vihreällä pestolla ja täytetty sen jälkeen tomaatti- ja mozzarellarenkailla sekä tuoreella basilikalla.

MUTTA

Uutta on miten sain noin kauniin pinnan leipiin ja homman pysymään kasassa samalla kun koko leipä lämpesi. Idean sain jostain kokkauskirjastamme, paha vaan kun en nyt muista mistä. Kaikessa simppeliydessään ohje kuului, että leipää pannulla lämmitettäessä sen päälle asetetaan paino. Meillä painona toimi valurautainen paistinpannu. Molemmat puolet paistettiin pannun painaessa leipää lämpimään raidoitettuun valurautaparilaan. Niin simppeliä että miettii miksei tätä nyt hoksannut itsekin...!

Herkullisen leivän kanssa kulautettiin alas Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Pilsiä, joka sopi tilanteeseen oikein hyvin. Nauttimishetkestä on jo sen verran, että mitään syväluotaavampaa on mahdotonta sanoa.

tiistai 4. elokuuta 2009

Ulkoruokintaa Savonlinnassa, Turuus ja Heinolassa

Kesällä on tultu herkuteltua muutaman kerran ulkonakin - mikä muuten on aika harvinaista meidän taloudessamme! Nämä ensimmäiset setit ovat Kalastajan Kojulta Savonlinnasta. Voissa rapeaksi paistetut muikut lisukkeineen olivat loistava setti, varsinkin kun siihen lisättiin pullollinen paikallisen panimon Joutsen ööliä ja auringon paistetta!

Turussa hoidimme parisuhdetta ilman lapsia Ukko-Pekka risteilyn ja hotelliyön voimin. Kyllä teki hyvää! Höyrylaiva Ukko-Pekka starttasi Aurajoen rannasta. Matkalla nautimme ystäviemme aina niin virkistävästä seurasta, kuohuviinistä ja loistavista tapaksista. En millään osaa sanoa oliko saaristolaisleivän päälle nakattuna herkuinta tervasiirappinen juusto, savuinen liha vai silakka.
Perillä kallioisella Loistokarilla söimme kovasti lohipitoisen aterian noutopöydästä. Grillilihat olivat kypsyneet aivan liikaa, eikä ruoka muutenkaan nyt mitään hurjan herkullista ollut. Paljon silti tuli syötyä. Parhaimpana itselleni mieleen jäi punajuurisalaatti, jossa juurekset oli jätetty ronskeiksi lohkoiksi. Pastis muisteli reissun jälkeen lämmöllä menomatkan silakkatapaksia. Ruokailu veti myös hieman kiireiseksi, sillä siinä vaiheessa kun olisin hakenut lämpimiä ruokia jotka eivät eka kierroksella mahtuneet lautaselleni, ne olikin korjattu jo pois.

Parhaiten risteily-reissusta jäi mieleen Loistokarilla danssatut laituritanssit ja takaisintulomatkalla Pastiksen yhteislaulutoive, alunperin Kiss:n "I was made for loving you baby". Kuulosti jotakuinkin tältä :D. Tuo porukkahoilotus teki retkestä extreme-sellaisen!


Nämä kuvat ovat aiemminkin kehumastani Heinolan Heilasta. Nyt söimme Cafessa ensimmäistä kertaa, mutta tuskin viimeistä.

Alkuun sai ottaa todella maukkaita sämpylöitä ja sipaista päälle vaikkapa punaisella pestolla maustettua levitettä. Tämän tekstin ympärillä olevat annokset ovat lasten lihapulla- ja nakkiannokset. Ravintola sai ehdottomasti lisäpisteet lastenkin annosten kauniista esillepanosta. Kaikkialla ei valitettavasti arvosteta samalla lailla muksuja asiakkaana.


Taikinaan piilotettu sorsa oli ihanaa, ja hilloke sekä kastike hurjan maistuvaa.

Pastis otti päivän tarjouksena olleen viljapossun, joka hävisi lautaselta kokonaan kehujen saattelemana.

Nautiskelimme ruokamme auringon lämmössä terassilla. Loistavaa oli, että lasten syötyä annoksensa he saivat jaloiteltua kunnolla leikkiessään aidatulla pihalla leikkimökissä ja hiekkalaatikolla. Heilan cafen sisällä leikkipaikka ei olekaan kovin kaksinen. Automatkaa oli jo hiukan takana ja paljon edessä, joten hyvää teki - herkuttelu ja leikki.

Pastiksen hörppiessä vielä jälkkärikahviaan minä tein ostoksia lähiruokaan keskittyneessä puodissa. Mukaan lähti mm. grillattavaa Benjamin lihatorilta.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Pienet maissiletut kylmäsavulohi-ranskankermakuorrutuksella

Toinen alkupalamme grilliruualle oli maissiletut kylmäsavulohella ja ruohosipulisella ranskankermalla kuorrutettuna. Osui ja upposi kaikkien aikuissyöjien makuhermoon!

Näistä aineksista tulee noin 24 lettusta.

½ cuppia ranskankermaa
1 rkl pilputtua ruohosipulia

1 maissitähkä
1/3 cuppia vehnäjauhoa
2 rkl maissijauhoa
½ cuppia maitoa
1 iso kananmuna
1/4 rkl suolaa
öljyä paistamiseen

noin 150 g kylmäsvulohta
ruohosipulia silputtuna

Valmistele jääkaappiin viileentymään ranskankermaa ja silputtua ruohosipulia.

Erottele kananmunankeltuainen ja -valkuainen toisistaan säästäen molemmat. Riivi maissijyvät tähkästä. Yhdistä kulhossa jauhot, maito, keltuainen ja maissinjyvät sekä suola ja pippuri.

Vaahdota valkuainen sähkövatkaimella. Sekoita varovasti edellisen taikinan joukkoon.

Lämmitä paistinpannu ja siihen lisätty öljy keskilämmöllä. Nosta noin ruokalusikallisia maissitaikinaa pannulle ja levitä se lettumaiseksi. Taikina pysyy hienosti kasassa pieninä lettuina ilman lettupannuakin. Paista muutama minuutti, käännä ja paista vielä noin minuutin verran. Toista kunnes taikina loppuu :). Yritä pitää letut lämpiminä esimerkiksi kuumalla vedellä lämmitetyllä lautasella, jonka peität aina lettujen päälle sukellettua foliolla.

Asettele jokaiselle alkupalalautaselle lettu(ja), päälle kylmäsavulohta sopivankokoisena viipaleena, tähän ylle ruohosipulista ranskankermaa ja vielä koristeeksi pilputtua ruohosipulia.
Juomana meillä oli Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Lager.

Hyvää ja kaunista!

Valkosipulikatkaravut

Jotta olisimme epäloogisia, pläjäytämme nyt eetteriin alkupalat postattuamme eilen pääruuat.

Alkupalat ovat myös aiemmin mainitusta kirjasta "Great food great beer". Lautaselle aseteltiin valkosipulisia jättikatkaravunpyrstöjä ja maissilettuja kylmäsavulohella. Molemmat maistuivat, todella. Kalaisat palat olivat myös mukava aloitus tuhdille grillatuille. Menisivät loistavasti myös tapas-palana. Suosittelemme ehdottomasti!

Juomasuosituksena olutkeittokirja mainitsi amerikkalaistyyppisen lagerin, joka meillä taittui Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Lager Kukkoon. Katkat ja kevyesti humaloitu täysmallasolut olivat kyllä mukava pari!

Valkosipulikatkaravut

n. 30 katkaravunpyrstöjä kuorittuna ja suoli poistettuna
3 rkl oliiviöljyä
1/8 tl cayannepippuria
6 valkosipulinkynttä ohueksi viipaloituna
1/4 tl suolaa
2 rkl lehtipersiljaa pienittynä
lohko sitruunaa per ruokailija

Lämmitä oliiviöljy keskilämmöllä. Lisää cayannepippuri ja valkosipulit. Paista 2 minuuttia koko ajan sekoitellen. Älä anna valkosipulin ruskistua. Nosta lämpöä hiukan ja lisää harmaat katkaravut punastumaan. Anna katkarapujen olla pannulla vain sen verran, että saavat kauniin värin, mutta ovat silti kosteanoloisia keskeltä. Kirjan mukaan tähän menee 4 minuuttia, minä väittäisin että vähemmän. Ota pois levyltä, ripsuttele päälle suolaa ja lehtipersiljaa. Tarjoile sitruunalohkon kera.

lauantai 1. elokuuta 2009

Omenapekonisalaatti ja polttorauta toimivat

Tämä herkullinen omenainen ja pekonainen salaatti oli mainio kaveri grillatuille. Sen todisti paitsi perheemme aikuisväestö, myös ystävämme. He saapuivat iloksemme yökylään tänne maalle ja toki nyt uutta grilliä piti esitellä! Salaatti riitti juuri ja juuri neljälle aikuiselle lisäkkeenä, mutta enempikään ei olisi tehnyt huonoa. Rehulisäkettä mainostettiin lämpimänä kastikkeen ansiosta, mutta eipä tuo kovin lämpöistä ollut vaikka heti sen tarjoilimmekin. Hyvää silti, hurjan.

Ohje löytyi Ameriikantuliaiskirjasta "Great food great beer" joskin sitä haarukoitiin meillä hieman muokattuna. Me naatiskelimme ruuan kanssa punkkua, mutta kiinnostuneille kerrottakoon että kirja suositteli kumppaniksi hunajaisen makuista olutta.

Omenainen pekonainen salaatti

2 Granny Smith omenaa
3 kesätuoretta punasipulia
tuoretta pinaattia
vuonankaalia
paketillinen pekonia

kastike:
0,3 cuppia balsamicoa
1 rkl sokeria
1 tl Dijon-sinappia
0,25 tl suolaa
0,2 tl pippuria myllystä
(2 rkl ranskankermaa)

Tee salaattipohja huuhtomalla pinaatti ja vuonankaali. (Kuori ja) lohko omenat ihan ohuiksi. Tee samoin sipulille. Paista pekoni keskilämmöllä omassa rasvassaan ja siirrä talouspaperin päälle rapsakoitumaan. Leikkaa pieniksi kuutioiksi.

Sekoita kastikeaineet pienessä kattilassa. Keitä vain minuutti. Ota pois levyltä ja lisää ranskankerma jos muistat. Itse en muistanut ja herkullista oli silti.

Sekoita kastike hyvin salaattipohjaan ja ripsuttele päälle pekonit. Tarjoa heti.

Pastis muisti kokeilla nyt myös ensimmäistä kertaa tulikuumennuksella lahjaksi saamaansa polttorautaa. Naudan sisäfileisiin tuli hieno koristelu mieheni nimikirjaimien muodossa, eikö?

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Kanervaa lautaselle

Nyt ei lähde. Piti kirjoittaa kaikennäköistä kivaa ja laittaa kauniita kesäkuvia mutta pitää lykätä. Sormet eivät vain suostu taipumaan eikä pää nyt ainakaan. Kummaa.

Siispä kerron teille lyhyesti, että taannoin lastemme Mummulassa (Pastiksen äidillä siis) keräsin metsässä kanervia. Riivin niistä kauniit, kellomaiset kukat irti ihan sormivoimin. Annoin kukkien kuivua ja mennä suppuun huoneenlämmössä lautasen päällä. Nyt meillä on lasipurkissa kauniita, syötäviä koristeita talven varalle. Nuita voi ripotella niin suolaiseen kuin makeaankin, sillä maku on olematon. Joskus estetiikka ratkaisee. Alla käyttöesimerkkiä taannoisesta Villiyrtti-tapahtumasta.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Grilli-loimu-savulohi

Kalan grillaaminen on joskus ollut hankalaa kun kala tuppaa hajoamaan helposti kypsyessään. Ratkaisu tähän hajoamisongelmaan on halsteri. Halsterissa kala pysyy paikallaan ritilöiden välissä. Samalla tuli testattua uuden grillimme soveltuvuutta kalan grillaamiseen. Tämä kokeilu oli eräänlainen sekamuoto grillaamista, loimulohta ja savulohta. Maustaminen nimittäin jäljitteli appiukon savukalan mausteita, toisaalta joskus liekit nuolivat kalaa tehden halsteri-lohesta loimulohta. Ja lopulta hiilloksessa tästä syntyi grillattua lohta. Tarvitaan:

2 lohifilettä
karkeaa suolaa
sitruunapippuria
(puntti) tuoretta tilliä silputtuna
hunajaa

Suolaa kala karkealla suolalla hyvissä ajoin ennen grillaamista. Voit laittaa hunajaa lukuun ottamatta muutkin mausteet pintaan. Anna maustua vähintään tunti. Sivele kala juuri ennen grillaamista hunajalla lihapuolelta, ei nahan päältä. Grillaa miedossa hiilloksessa noin puoli tuntia-tunti riippuen hiilloksen voimakkuudesta. Sivele välillä lisää hunajaa kalan pintaan, jotta kala pysyy mehukkaana. Irrota kypsä kala halsterista ja aseta tarjolle. Nam!
Blog Widget by LinkWithin