Oletko hyvinsyöjä?

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma lanseerasi uuden teemansa “hyvinsyöjä” Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa. Hyvinsyöjä ajattelee sekä itseään että ympäristöään ja tekee vastuullisia ruokavalintoja. Hyvinsyöjällä on viisi oikeutta: 1) tietää ruuan alkuperä 2) käyttää sesonkiherkkuja 3) kasvissuhde kukoistaa 4) minimoida roskien määrä 5) kuormittaa keveästi ympäristöä. Hyvinsyöjä sivustolta selviää lisää mitä näiden oikeuksien takana on. Käytännössä vastuulliset valinnat korostavat luomua ja lähiruokaa.

Tilaisuuteen oli kutsuttu Sami Garam rakentamaan brunssin, jossa konkreettisesti näki millaisia raaka-aineita hyvinsyöjä valitsee ja käyttää. Sami esitteli herkkuja ja kertoi niiden alkuperästä.

Tässä muutamia poimintoja brunssin herkuista.

Tammisaaren edustalta pyydettyä ahventa paistettuna.
Suomalaista porosta valmistettua salamia eli Poromia. Lautasella myös luomu-lauantaimakkaraa.

Kyytönmaidosta ja luomumunista tehtyä munakasta, joka oli todella maukasta.

Vihreitä papuja, kanttarelleja ja sipulia. Tämä oli simppeliä mutta hienosti sopi maut yhteen.

”Mysli-station” tarjosi kuivattuja kotimaisia marjoja (puolukkaa ja mustikkaa) luomujogurtin ja hiutaleiden kanssa.

Ajatuksia herättävä tilaisuus ja hyvä teema. Hyvinsyöjä löytyy jo Youtubestakin.

Harvinainen sitruunaomenapuu

Pihallemme on muuttanut Yltöisten sitruunaomena. Hän on yksi 59:stä taimesta, jotka saapuivat Helsingin seudulle tänään istutettavaksi. Nyt vain pidetään sormet ja varpaat ristissä että osaamme hoitaa hänet vahvaksi ja paljon omenoita tuottavaksi!

Yltöisten sitruunaomenataimet matkasivat Maa- ja elintarviketuotannon tutkimuskeskuksen elävästä geenipankista iloksemme. Kyseessäoleva omena on maatiaslajike, siis peräisin kasvinjalostusta edeltäneeltä ajalta. Kesällä 2009 sitruunaomenapuita oli jäljellä vain neljä. Tänään saapuneiden taimien lisäksi myös Ravintola Savoy on istuttanut kattoviljelmälleen viisi tainta.

Sitruunaomenan löysi kesällä 2009 maatiaisaktivisti Christer Lindgren. Puhtaiden makujen puolesta ry:n perustaja sai syksyllä 2009 Yltöisten tutkimusmestari Hilma Kinnaselta koko omenasadon. Omppuja maistettiin Heinon tukun kutsuvierasbrunchilla ja ravintolakeittiöissä. Palaute oli Christer Lindgrenin mukaan erittäin innostunutta.

Mekin pääsimme viime syksynä maistamaan sitruunaomenaa omenapiirakassa. Raakana syötäväksi omena on kuulemma turhan hapan, mutta kypsennettynä ainakin meidän suuhumme sopiva. Kun taimen istuttamista pihaan tarjottiin, tartuimme hommaan heti. Sitruunaomenan tarina on jo niin hieno harvinaisuudessaan! Muutaman vuoden kuluttua olemme toivottavasti viisaampia kertomaan omenan mausta raakana ja sen valmistuksesta.

Rapsakka salvia

Salvia puskee lehtiään joka vuosi niin hurjasti, että tarpeeksi käyttöä niille ei löydä sitten millään. Samasta ahdistuksesta kärsii myös Chez Jasu.

Meillä on tänä vuonna kasvanut pienessä yrttipenkissämme punasalviaa, joka poikkeaa tavallisesta oikeastaan vain värinsä puolesta: osa lehdistä on punakoita. Lehtiä on männä kesänä tullut vain kuivattua ja laitettua Rakkauden ajopuun sisään. Aikaisempina aikoina yrtti on löytänyt tiensä saltimboccaan, myös kuhamaiseen.

Vaan nyt meni monta lehteä tähän ruokaan ja enemmänkin olisi maistunut! Ohje on raapustettu risoton kylkeen Stephanie Alexanderin ja Maggie Beerin kirjaan "Toscanalainen keittiö". Tykkään kovasti kirjan tunnelmakuvista ja sivujen karheasta tunnusta. Aika monta reseptiä on jo korvamerkitty tulevaisuuden kokeiluja varten.

Salvianlehdet olivat ihanan rapeita. Maku oli yllättävä: ei lainkaan salviamainen, vaan jotain ihanaa mitä en osannut määritellä. Jukka löysi lehdistä kinuskimaisuutta, mutta silti sopivissa määrin jotta lisäke muodosti hienon makuparin risoton kanssa.

RAPSAKAT SALVIANLEHDET

Kuumenna paistinpannu.

Laita sille reippaasti kylmää voita.

Lisää nippu salvianlehtiä ja sekoittele lehtiä keskilämmöllä. Pian voi muuttuu pähkinänruskeaksi ja lehdet ovat rapeita.

Itse siirsin lehdet talouspaperin ylle ennen risoton kylkeen siirtoa.

Näihin tulee himo!

Näihin kardemummalla maustettuihin halloumeihin tulee H-I-M-O. Halloumi tekee sen jo itsekseenkin, mutta marinointi jalostaa menon ihan uusiin sfääreihin.

Nelle valmisti meille mökkireissulla mieleenpainunutta grillattua halloumia, jota on meillä tehty jo kolmesti sen jälkeen. Tällä kertaa suolainen juusto mausteineen päätyi liedelle parilapannulle. Jukka oli valmistanut juuston kera popsittavaksi väriloistokkaan kasvispaistoksen, jonka mies maustoi maahumalalla, merisuolalla ja pippurilla. Lilat kukkakaalit oli höyrytetty erikseen. Jukka oli halunnut pitää kasvisten maun simppelinä, sillä halloumit olivat kuitenkin mausteisia.

Siskot kokkaa blogin halloumiohje sisältää muitakin ainesosia, minä olen karsinut yhdistelmän ihan minimiin. Molempia maistaneena voin todeta ne kummatkin herkuiksi!

Määrät eivät oikeasti ole niin justiinsa. Minä olen lähinnä lorautellut ja nakannut, mutta tässä suuntaviivoja. Olen tehnyt myös tavan kaupasta saatavalla kardemummalla ja sekin toimi. Vihreiden kardemummien kanssa puuhastelu on kyllä ruuanlaitollisesti kiinnostavaa ja ihanaa, nyt kun niitä jyväsiä vihdoin löysin.

KARDEMUMMAHALLOUMIT

paketti halloumia

1/3 dl öljyä

reilu 1 rkl hunajaa

2 rkl vihreitä kardemummia

Pilko halloumi noin kuuteen osaan. Laita veteen likoamaan puoleksi tuntia jos mielit saada suolaisuutta pois. Minä en näin tee, koska pidän halloumista juuri sellaisena hurrrrjan suolaisena.

Riko vihreiden kardemummien rakenne vakkapa morttelissa ja ropsauta sitten jyväset sisältä ulos. Murskaa vielä siemeniä hiukan morttelissa, jolloin ihana tuoksu tulvii sieraimiisi. Sekoita marinadin aineet ja hiero niitä halloumien pintaan. Laita koko hoito astiaan marinoitumaan jääkaappiin. Meillä halloumit ovat maustuneet puolesta tunnista puoleen päivään.

Paista halloumiin raidat grillissä tai parilapannulla. Nauti esimerkiksi grillilihan kanssa tai kuten tässä, rapsakaksi paistettujen kasvisten kera.

Rakkauden ajopuu

Onko hyvä sulla siinä?
Oman kullan vierellä

Oisko parempi tuo toinen?

Joka katsoo sillä silmällä

Turha on neuvoja antaa

Kova korva on sydämen

Joku toinen voi kahlata rantaan
Sinä et
Minä tiedän sen

Rakkauden ajopuu
Mikset voi jo rantautuu?
Myötävirtaan ajautuu
Rakkauden ajopuu ---

-Servo/Sucksdorff-

(täällä videossa 15:00)

Kun asiaa täynnä oleva laulaja Martti Servo eli Servon Martti vieraili RokitKokit ohjelmassa, ruuanlaittajat olivat kehitelleet Rakkauden ajopuusta mainion iltapalan. Mainittakoon että samaisessa ohjelmassa valmistettiin myös mm. kasviskeittoa ja kolarihirveä, keskustellen esimerkiksi koirahotelleista ja siitä, löytyykö foliota luonnosta.

Tämä "pikku huikopala" on hiertänyt mieltämme pitkään ja pääsi nyt viimein toteutuslistalle. Onneksi näin, sillä maistuvaa oli! "Täytetty patonki" olisi helppo ruoka vaikkapa ronskimpaankin saunailtaan - sen voi valmistella folioon jo hyvissä ajoin etukäteen ja nostaa sitten vain kätevästi uuniin.

Pekonin valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota pituuteen. Mitä pitempi, sitä helpompi kietoa patongin ympärille. Meillä oli kahta eri valmistajan pekonia ja pituusero oli huomattava.

Jukka teki pieniä muutoksia reseptiin, täältä löytyy alkuperäinen ja videolla Ajopuun valmistus näkyy täällä Muukkulan pyöräyttämänä.

RAKKAUDEN AJOPUU

1 kpl luomupossun sisäfile (marinoimaton)

1 patonki
2 pkt (pitkää) pekonia
1-2 rkl valkosipulimurskaa
pari tuoreoksaa timjamia (tai rosmariinia)
8 salvian lehteä

Marinadi:
3 rkl makeaa chilikastiketta

3 rkl öljyä

1 rkl jallua

½ tl tulista paprikajauhetta

3 valkosipulinkynttä murskattuna
suolaa

mustapippuria myllystä

sitomiseen puuvillalankaa tai foodloopeja

Tarvittaessa poista fileestä kalvo. Sekoita marinadi. Hiero marinadi kunnolla ja huolella lihapötkön kaikkiin sopukoihin. Anna maustua vähintään pari tuntia, mielellään yön yli. Me annoimme sisukan maustua 4 tuntia ja pidempi aika olisi ollut parempi. (Savusta liha kevyesti halutessasi).

Levitä halkaistun patongin molemmille sisäpinnoille öljy-timjami-valkosipuliseos, jonka päälle asettelet salvianlehdet. laita liha patongin väliin. Kääri pekonit lomittain tämän kaiken ympärille. Jukka sitoi vielä paketin kokoon puuvillanarulla, jotta koko homma pysyisi kasassa. myös coctail-tikkuja voi kokeilla.

Kääräise komeuden ympärille folio. Laita uunin pohjalle pelti jossa on hiukan vettä. Foliosta valunut rasva saa pudota siististä tähän. Pidä kääröä175 asteisessa uunissa noin tunti. Ota sitten foliot pois ja laita uunin grillivastus päälle. Laita pötkylä takaisin uuniin. Paista pötkylää välillä käännellen, niin että pekonit saavat kaunista väriä. Meillä meni tähän melkein 10 minuuttia per puoli.

Nauti varoen, sillä kuumasta lihasta palanut kitalaki tuntuu ilkeän metallisen makuiselta yli vuorokauden.

"Ei se vielä retkuksi tee

jos vähän renttuillaan.

Joka muuta väittää sille sanon terve vaan

ja lähden juhlimaan!"

Martti Servo/Sucksdorff

VohveliEiffeli

Pariisi elää mielissämme yhä, niin kuin näette.

Ostin hetki sitten Lohjan Kirjapörssistä edullisesti Disneyn Rottatouille, Mestarirotan reseptit-keittokirjan. Lastemme selaillessa sitä he innostuivat monestakin reseptistä, mutta tästä vohveliEiffelistä eniten.

Yhtenä iloisena iltapäivänä Jukka sitten väkersi 6-vuotiaamme kanssa kokoon terassilla tämän komeuden, naapuruston lasten seuratessa vierestä. Koristeluun pääsi osallistumaan myös naapurin koululaispoika. Oli ilo seurata poikien touhuilua ja keskustelua - he selvästi nauttivat tämän vohvelirakennuksen tuunauksesta, vaikka aikuisen silmään torni voikin näyttää hiukan liian kuorrutteiselta.

EIFFELTORNI VOHVELEISTA

kuningatar- ja/tai sitruunavohveleita

pikeeriä

erilaisia nompparelleja

kanervankukkia

Lippua varten paperia, värikyniä ja hammastikku

Vohveleita veisteltiin ensin isän neuvomalla tavalla hiukan kärjistä, jotta saatiin jalat vinoon tukevahkosti.

Sitten Jukka kokosi vohvelit pikeeriä "liimana" käyttäen. Koska pikeeri ei kovettunutkaan toivomallamme nopeudella, Jukka teki seuraavan kerroksen valmiista elementeistä. Vaikka elementit saivat kuivahtaa useita tunteja, ei niidenkään liittäminen ollut ihan yksioikoista. Pikeeri oli nimittäin pehmentänyt vohvelia melkoisesti ja se murtui näin ollen helposti.

Kirjassa liima-aineeksi suositeltiin tavallista tomusokerikuorrutetta, mutta luulenpa että sillä saisi menemään hermonsa alta aikayksikön.
Halutessasi voit koristella Pariisin ylpeyden vielä nompparelleilla ja vaikkapa kanervankukilla. Meillä koristeetkin kiinnitettiin pikeerin avulla.

Lopuksi poikamme väritti vielä Ranskan lipun paperille ja leikkaamisen jälkeen se kiinnitettiin hammastikkuun, joka asetettiin Eiffelin huipulle.

Lopputulos oli oikein hieno ja maistui...no vohveleille. Lapset tykkäsivät kuitenkin ihan hurjasti!

Tortillaan kiedotut, friteeratut siikapalat kaaliraasteella

Pian 1,5-vuotias kummipoikamme söi näitä hurjan hyvällä ruokahalulla, joten uskallamme suositella ihan kaikille. Enempää alustusta tai hehkutusta ei tarvinne näpyttää.

Lautaselta löytyi siis "Baja-style fried fish tacos", joka taas löytyi kirjasta "Great food great beer". Opuksesta on ennenkin kokattu menestyksekkäästi. Pieniä muutoksia teimme ohjeeseen.

Kirja ehdotti ruuassa ja ruuan kanssa nautittavan Grolschia. Me laitoimme ruokaan kuitenkin Heinekeniä ja ruuan kanssa nautittiin kotimaista oluttuotantoa - maistuvin lopputuloksin!KALATORTILLAT KAALIRAASTEELLA
noin viidelle aikuiselle

KAALIRAASTE
noin ½ kaalikerä ohueksi suikaloituna
noin ½ dl korianteria silputtuna
3 rkl limemehua
2 rkl oliiviöljyä
(hippunen chilihiutaleita)
suolaa

MAUSTEKASTIKE
noin 2 dl majoneesia
4 rkl mangochutneyta (enemmänkin olisi voinut laittaa)
1 keltasipuli pilkottuna
suolaa

KALAPALAT
1,5 dl olutta
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
3 vaaleaa kalafilettä ruodot poistettuna ja suomustettuna (meillä siikaa)
friteeraamiseen rypsiöljyä

TORTILLAKUORIA

Aloita homma kaaliraasteen valmistuksella. Pilko ja yhdistä aineet.

Yhdistä sitten maustekastikkeen aineet.

Pilko kalapalat vähän sormea paksummiksi paloiksi. Yhdistä olut ja vehnäjauho vaikkapa syvässä lautasessa. Kuumenna öljyä paksupohjaisessa kattilassa 180 asteiseksi. Hyvänä apuna öljyn lämpötilan mittaamisessa on digitaalinen paistomittari, jonka anturi on upotettu öljyyn. Kasta kalapalat olut-jauhoseokseen. Nosta ylös hetki valuttaen, niin että liika "taikina" valuu kalapalalta pois. Laita kuorrutettu kalapala tirisemään öljyyn. Kääntele paloja välillä. Anna kalojen ottaa kaunis kullanruskea väri pintaan. Tähän menee muutama minuutti. Nosta pois kuumasta öljystä ja laita valumaan talouspaperin päälle.

Koska kalapaloja oli aika paljon, laitoin uunin lämpenemään 100 asteiseksi. Lykkäsin kalapalat sinne jatkaessani uusien paistamista. Lopussa laitoin myös kaupasta ostetut valmiit tortillakuoret lämpenemään uuniin. Me tarjosimme kaikki aterian osaset erikseen, niin että jokainen sai laittaa haluamiaan asioita niin paljon tai vähän kuin lystää.

Ruokajuomaksi maistelimme Vakka-Suomen Panimon Prykmestar-oluita. Savu tervantuoksuineen oli hurjan hienon makuinen. Panimon omilla sivuilla olutta ehdotetaan savukinkun tai juuston seuralaiseksi, tai nauttimaan ihan sellaisenaan. Uskon helposti kaikkien mainittujen käyvän. Olut meni hyvin myös tällaisen friteeratun ruuan kanssa. Suvi-oluessa emme millään maistaneet luvattuja koivunlehtiä, mutta hyvää olutta se oli joka tapauksessa. Ja maistui pöydässämme niille joille tervainen Savu-olut oli liikaa.
Jälkiruokana nautiskelimme sesonginmukaista ja ylihelppoa: jäisiä vadelmia valkosuklaakastikkeella.

Autetaan kaveria hädässä - ja samalla palkitaan oma perhe hyvällä ruualla ja seuralla

Kun Prinsessa-kaveri valittelee naamakirjassa kesägrillauksen vähyyttä, siihen perään nakataan tietysti viestiksi "koska tulette?" - tai ainakin jotain sinne päin. Ja kun kaverisi alkaa heti naputella vastaukseksi sopivia päivämääriä, alkaa tyytyväinen hymyily hiipiä kasvoille - jee, ruokavieraita!

Paitsi että oli ilo saada tuttu Prinsessa vieraaksi, oli myös mukava tutustua hiukan Herra Prinsessaan. Juttu kulki pitkälle puolenyön jälkeen. Ja saimmepa nähdä tuoreita hää- sekä häämatkakuviakin.

Parin aika spontaanisti järjestetyt häät pistivät minut jo toistamiseen tänä vuonna miettimään juhlien itse tarkoitusta ja sitä, mikä lopulta tekee onnistuneet juhlat. Kuvista(kin) päätellen häät olivat olleet iloinen, tunnelmallinen tapahtuma. Ja ajatelkaa - vain kymmenen päivää aikaa suunnitella ja hankkia esimerkiksi puvut ja tarjottavat. Paikalle oli ehtinyt kuitenkin paljon rakkaita ihmisiä lyhyellä varoitusajalla ja pari oli tehnyt juhlistaan herkkuineen oman näköisensä. Se ON se pääasia, ei näyttävä sisääntulo (kuten yhdessä karmeassa hääsuunnitteluohjelmassa jota juutuin katsomaan), häiden teemaväri tai pöytäkoristeiden oikeinasettelu. Prinsessaparin häät saivat minut moneksi päivää unelmoivan iloiselle tuulelle.

Sitten takaisin itse grillausiltaan.

Veera nykersi meille alkupaloiksi raikkaan kesäiset, täytetyt sitruunat. Ohje löytyy Prinsessakeittiöstä. Aikuisille suosittellisin kyllä kahta puolikasta alkupalaksi, olivat nämä kauniinväriset "kupit" sen verran maistuvia!

Niiden jälkeen syötiin luomunaudan entteriä sekä hedelmäistä salsaa sekasalaattipediltä. Salsaan paloiteltiin persikkaa, viinirypäleitä, päärynää, vesimelonia, ruohosipulia, kurkkua, kesäsipulia ja uutta punasipulia. Joukkoon lorautettiin neitsytoliiviöljyä ja mausteeksi suolankukkia sekä muutama rouhaisu mustapippuria. Salsa koristeltiin vielä oreganon kukkasilla.

Jälkiruuaksi nautimme hääkuvien lisäksi Jukan paistamia muurinpohjalettuja mesiangervokermavaahdolla ja erilaisilla hilloilla.

Loistava mesiangervo

Nyt tuli löydettyä loistava villikasvi, jossa on ihan omanlaisensa, huumaava maku. Mesiangervo, tai paremminkin sen kukat, tuovat ruuan seassa maullaan mieleen lapsuuden. Mieleeni piirtyi jo tuoksusta kesät Kustavin Kalliorannassa ja maku johdatti aina vain pidemmälle muistoihin. Siellä minä istuin siskon kanssa ison kiven vierellä jäkäläisellä kalliolla, kun aurinko porotti ja luonto tuoksui. Sillä aikaa mamma paistoi lettuja tai oli juuri hakemassa kynää ja paperia sanapelejä varten. Tuntuikin tosi hassulta, kun vieraamme jolle tarjosimme tätä herkkua, sanoi heti sen tuovan mieleen lapsuuden.

Mesiangervo on helppo tunnistaa ja kiitollinen kerätä, kun koko latvus on pientä kukkaa täynnä. Itse kuivasin kasvia jääkaapin yläpuolella olevassa tilassa varsineen päivineen muutaman päivän talouspaperilla vuoratun uunipellin päällä. Samassa paikassa kuivatan kuivurin puutteessa myös muut (villi)yrtit. Parin päivän kuluttua ravistin ja rapsutin varresta irti kukat ja säilöin lasipurkkiin.

Sami Tallberg kertoo Villiyrtti-kirjassaan kukan aromien intensiteetin voimistuvan selkeästi kuivattaessa. Tallberg opastaa uuttavansa kukkia hiukan lämmenneeseen maitoon yön yli ja siilaavan lopputuloksen aamulla painelulla varmistaen.

Anne Paalo taas vinkkaa Kukkaruokaa-kirjassaan mesiangervon kukkien sopivan siroteltavaksi salaatteihin ja jälkiruokiin. Hän vinkkaa kukkaa myös keiton mausteeksi.

Me päätimme kokeilla kukkaa ensi kertaa simppelisti kermavaahtoon. Tuloksena oli ihanan makuinen, lapsuudenkesiin johdatteleva kaunispilkutteinen vaahto. Jäin miettimään, mikä tulos olisi ollut Tallbergin uuttamismenetelmällä.

huom! Aspiriiniallergisille mesiangervoa ei suositella.

MESIANGERVOKERMAVAAHTO

Vatkaa kuohukermaa vaahdoksi. Mausta sokerilla ja ripsuttele joukkoon varoen pari hyppysellistä kuivattuja mesiangervonkukkia. Huumaavan hieno maku tulee jo todella pienestä määrästä, joten maistele maku varovasti kohdilleen.

Me nautimme kermavaahtomme muurinpohjalettujen kera, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Mökillä

Meillä ei ole omaa mökkiä ja tuskin koskaan tuleekaan. Siksi onkin kiva käydä toisten mökeillä nautiskelemassa, varsinkin aurinkoisella kesäsäällä.

Nelle perheineen kutsui meidät taas iloksemme saareensa ja nyt suuntasimme sinne koko perhe. Lapset olivat kovasti innostuneita venekyydistä - se on harvinaista herkkua meille.

Perillä nautimme heti kärkeen mehevää kesäkurpitsaista porkkanakakkua, jonka taikinaan oli piilotettu pinjansiemeniäkin. Kurkkuyrtin kukat olivat kaunis koriste! Kahvin lomassa sitten turistiin asiasta jos toisestakin, auringon kuumottaessa niskaa ja varpaita.
Kaiken muun lisäksi meitä hemmoteltiin pitsireunaisilla muurinpohjaletuilla rannassa. Lapset leikkivät odotellessa kallioilla uittaen laivaa lammikossa ja aikuiset höpöttivät näitä ja noita. Kesäleppoisaa, kerta kaikkiaan. Paitsi silloin kun sadannen kerran tiukkasin lapsille ettei liian lähelle liukasta rantaa saa mennä.
Kullankauniista, savustetuista makrilleista taitava emäntä pyöräytti suolaisen tahnan letuille.

Jälkiruokaletuille sai nakata mustikoitua mascarponevaahtoa tai vadelmahilloa. Karhu vaani ruohikossa, mutta yhtään lettua ei hänelle jäänyt. Ei myöskään kallionkolossa piileskelleelle käärmeelle.

Illalla lasten ummistettua silmänsä me aikuiset nautimme vielä kesäillan ja -yön lämmöstä terassilla myrskylyhtyjen valossa. Tarjolle katettiin punaviiniä, juustoja, hilloja ja serranoa sekä viinirypäleitä.

Aamupalalla maistelimme mm. saaristolaisleipiä, joista varsinkin pyöreänmuotoiset viipaleet olivat minusta houkuttelevia.

Maistuva cheddarmunakas oli koristeltu kaksivärisin salvialehdin.

Turskanmaksa oli meille uusi, maukas tuttavuus. Öljyinen herkku oli vain miedosti maksan, pikemminkin kalaisan makuinen. Nelle tarjosi sitä meille alkupalaksi saaristolaisleivän yllä, kaprislohkojen alla. Samalla siemailimme kylmää mustikka-kurkkukeittoa, joka sopi hyvin leipästen kera. Keitto oli sekoitettuna niin kauniin lilan väristä että!

Illalla, vierailtuamme ihanassa Farmors Cafessa ja uimarannalla, grillimestari käänteli kardemummahalloumeja, hereford-vartaita, makkaroita, nakkeja, munakoisoja, sipuleita, kesäkurpitsoja ja ananaksia grillissä. Onneksi katos suojasi pahimmalta kaatosateelta, joka kasvien huojennukseksi saareen satoi. Grilliherkkujen lisäksi pöytään katettiin maustetuista valkopavuista tehtyä salaattia.

Suurkiitos taas Nellelle ja herra V:lle kaikesta! Fiksu nuoriherra A:kin sulostutti meitä läsnäolollaan ja tarjosi monet naurut sekä tietoiskut. Kiitos niistäkin! Oli ihana nautiskella kanssanne veden ja hyvien ruokien äärellä.