Blue Congo sipsit

Blue Congo-peruna on maatiaislajimme ja upea sellainen. Perunassa viehättää sekä ulkonäkö että maku. Tällä kertaa teimme perunasta ohuita lastuja jotka friteerasimme. Komea sinisyys sai hieman väistyä rusehtavuuden tieltä, mutta näkyi kuitenkin edelleen.

Pidemmittä puheitta rapsakan suolaista Isänpäivää kaikille. Muistakaa huomenna suukotella iskä hereille piiiitkien yöunien jälkeen ja helliä häntä koko päivä!

KOTITEKOISET SIPSIT

perunoita
rypsiöljyä friteeraamiseen
sormisuolaa

Pese perunat. Halutessasi myös kuori, me emme halunneet. Vedä perunat mandoliinissa ohuen ohuiksi.

Lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa 170-180 asteiseksi. Käytä lämpötilan passaamiseen digitaalista paistolämpömittaria. Jos öljy on liian kuumaa, perunat palavat ja jos liian kylmää, ei sopivaa lopputulosta tule. Perunat imevät ilmeisesti kylmemmässä lämpötilassa itseensä enemmän öljyä ja joka tapauksessa kypsyminen on hidasta.

Laita perunalastuja sopivasti kattilaan kerralla. Jos laitat liikaa, öljy kylmenee turhan paljon ja lastut tarttuvat toisiinsa kiinni. Nosta perunat muutaman minuutin öljyuiton jälkeen pois reikäkauhalla, kun näyttävät sopivan rusehtuneilta. Laita perunalastut valuttamaan turhat öljyt pois talouspaperin päälle ja ripsi päälle sormisuolaa.

Toista kunnes pottulastut on friteerattu.

Nauti piakkoin ihastellen kaunista väriä.

Haukifileen perkaaminen ruodottomaksi (video)

Joskus suulaudesta on hyötyäkin. Pohdin kaverin facebook-sivulla, että hauki olisi kiva oppia perkaamaan ruodottomaksi fileeksi. Vastineeksi pompahti Ravintolakoulu Perhon lehtorin Sampo Kanteleen kommentti "Tervetuloa Perhoon oppimaan". Ja niinhän siinä lopulta kävi, että eräänä kauniina, oikeasti aurinkoisena tiistaipäivänä kokoonnuimme pienellä porukalla Perhon keittiölle seuranamme haukia ja oppilaita.

Hauki on hankala perattava y-ruotonsa vuoksi, mutta edeltävässä työpaikassaan Sampo oli oppinut kalan perkaamisen täysin ruodottomaksi. Monet hauenperkaamisohjeet saavat aikaan paljon hukkapaloja, jotka nekin toki voi jauhaa murekkeita ja muita vastaavia varten. Sampon tapa on kuitenkin melkoisen taloudellinen.

Hommaa helpottaa kuulemma kovasti, jos kala on 1½-2 kiloinen, sillä silloin ruodot on helpompi tuntea. Nyt käsitellyt kalat olivat vain 600 grammaisia, joten joitakin hentoisia, mutta kurkkuun tarttuessaan ärsyttävän tiukkaan juuttuvia ruotoja fileeseen jäi. Toki täysin ruodottomiakin fileitä tuli, se Sampon kunniaksi mainittakoon!

Perkuu on syytä aloittaa luonnollisesti hauen fileoimisella. Eväät ruotoineen ja maharuodot otetaan tässä yhteydessä pois.

Minun on turha alkaa selittämään koko juttua, antaa Sampon puhua ja näyttää miten homma kulkee:

Tässä köllivät vierekkäin kaunis, ruodoton haukifilee ja niin kutsuttu "anopin filee" eli se ruotoja täynnä oleva osa.

Opastuksen päälle saimme vielä nauttia kilpakokkijoukkuettakin valmentavan Sampon valkosipuli-timjamivoissa paistamia haukifileitä keitettyjen perunoiden ja muna-bechamelkastikkeen kera. Haarukoidessa tuli keskusteltua ruokainnostuneiden kanssa asiasta jos toisestakin - ei lainkaan pöllömpi tapa viettää tiistaipäivää!

Strömsö-kokki Michael Björklundin Lähiruokaa

Tapasimme symppiksen Michael Björklundin Fiskarsin lähiruokatapahtumassa. Tapahtumaa edeltävänä yönä näin unta, jossa jutustelin miehen kanssa oikein sujuvasti ruotsiksi pohtien erinäisiä ruokakulttuuriin liittyviä asioita. Noh, toisin kävi kun kieli ei taipunut ol-len-kaan. Saimme kuitenkin  miehen ensimmäisen keittokirjan "Lähiruokaa", jonka Strömsöstä minulle tutuksi tullut kokki on koonnut yhteen Kenneth Narsin kanssa. Ja omistuskirjoituksenkin sain! Tosin nimeni kirjainten luettelu ja luetellun ymmärtäminenkään eivät ihan osuneet kohdalleen - kirjassani lukee nyt till Meaitula.

"Lähiruokaa" on ensiselaamisella tunnelmallinen kauniiden, suurten kuvien ansiosta. Ensivilkaisulla reseptit vaikuttavat kovin tavanomaisilta, esimerkkeinä vaikkapa kotitekoiset ranskalaiset, vihreä parsa hollandaisekastikkeella tai omenasose. Tarkemmin tarkasteltuna niissä monesti onkin jokin jippo ja joukosta löytyy paljon meille ihan uusiakin juttuja, kuten vaikkapa "raggmunk" ja "kananpoikaballotine". Paitsi reseptejä, kirja sisältää myös tuottajien esittelyjä, ja puheenvuoroja lähiruuan sekä puhtaiden, pohjoismaisten raaka-aineiden puolesta.

Pidän kirjassa erityisesti siitä, että se tarjoaa monia ohjeita meren eläville. Kala ja äyriäisosuudessa edustettuna ovat esimerkiksi ravut ja osterit kuten myös särki ja hauki ahventa unohtamatta.

Ensikokeiluun kirjasta pääsikin arki-iltana nopea haukimurekepihviohje. Ja toiseksi, eräänä tuhruisena, mutta ystävien naurun täyttämänä iltana pyöräytin Michaelin omenapaistoksen, jonka jippona oli kaurahiutaletaikina sekä omenien alla että päällä. Molemmista tykkäsimme kaikki kovasti, joten luottoa ohjeisiin löytyy. Kirjasta on merkitty kokeiltavaksi nyt myös "keitetty häränrinta", "sienitäytteiset raviolit", "hemvete-leipä" ja "paistetut sinappimarinoidut silakat". Myös "Ahvenenmaan vaniljavanukas mansikoiden ja suklaakakun kera" houkuttelee kuvallaan ja reseptillään. Sitten kun mansikoita taas mamman pellosta saa.

Kirja olisi oiva lahja ihan aloittavalle kokkaajalle, joskin myös kokeneemmallekin ruuanlaittajalle. Reseptit ovat selkeitä ja sisältävät melkein aina kuvan lopputuloksesta, toisinaan kylläkin raaka-aineesta. Kuvaaja Anton Sucsdorff on onnistunut näppäämään inspiroivia otoksia, jotka houkuttelevat kokkaamaan.

HAUKIMUREKEPIHVIT

600 g haukifileetä
1 rkl suolaa
mustapippuria myllystä
4 dl kermaa
1 kananmuna
korppujauhoja
voita paistamiseen

Jauha hauki hienoksi yleiskoneessa tai lihamyllyssä. Koska meillä ei ole yleiskonetta ja toisaalta pakkasessa on reilusti Jukan isän jauhamaa haukea, sulatimme kalajauhelihan ja kaivoimme sähkövatkaimen esiin ilmavaa sekoittelua varten. Lisää suola ja pippuri. Lisää kerma vähän kerrallaan koneen käydessä. Sekoita lopuksi joukkoon kananmuna.

Muovaa murekkeesta pihvejä. Kääntele pihvit korppujauhoissa. Kalamassa oli todella löysää, joten muotoilin massaa kämmenelle ja ripsin ylle korppujauhoja. Sitten laskin korppujauhotetun pihvin voiselle pannulle jauhotettu puoli alaspäin ja ripsin myös toiselle puolelle korppujauhoa. Hienosti onnistui näin! Paista haukipihvit runsaassa voissa päältä kauniin ruskeiksi ja sisältä vielä meheviksi.

Michael Björklund kehottaa tarjoamaan murekepihvit esimerkiksi äyriäiskastikkeen, perunasoseen ja sokeriherneiden kanssa. Meillä mentiin höyrytettyjen porkkanoiden ja pakkasesta ongittujen, kiehautettujen herneiden kanssa. Jukka paseerasi meille silkkisen perunamuussin.

OMENA-KAURAKIUSAUS BJÖRKLUNDIN TAPAAN

6:lle jälkiruuaksi

5 omenaa

1 rkl kanelia

1 dl sokeria

150 g voita

2 dl kaurahiutaleita

1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

½ dl siirappia

Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa lohkoiksi. Sekoita lohkojen joukkoon kaneli ja puolet sokerista.

Sekoita toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi, jauhot, leivinjauhe ja kaurahiutaleet sekä loppu sokeri tasaiseksi taikinaksi.

Painele puolet taikinasta uunivuuan pohjalle. Voitelu ei ole välttämätöntä. Levitä päälle kaneli-sokeriset omenalohkot ja niiden pinnalle loput taikinasta nokareina.

Valuta lopuksi siirappi norona kaiken ylle ja kypsennä kunnes paistos on kullanruskea. tähän menee noin 20 minuuttia.

Tarjoa vaniljajäätelön kera.

Makea lahja

Tässäpä teille isänpäivälahjavinkki, jonka kokoonsaattamiseen pystyy pienikin lapsi. Käsittelyssä ei tarvita teräviä esineitä, eikä mitään kuumaa ole tarpeen varoa. Muoteista huolimatta lapset saavat aikaa hyvinkin uniikkeja makeapaloja.

Kyse on sokeripalojen teosta, joka oikean massan aikaansaatua on helppoa kuin mikä. Tarvitset vain sirosokeria, vettä ja värjäykseen käytettävää ainetta, sekä pieniä piparkakkumuotteja tai muita vastaavia. Meillä parhaimpina muotteina toimivat sydämen mallinen pikkarainen piparimuotti ja lusikka, jolla otetaan vaikkapa vesimelonista palloja.

Idea on Annie Rigg:n mainiosta kirjasta "Lahjoja keittiöstä". Olen korvamerkannut kirjasta kokeiltavaksi esimerkiksi kiinalaiset onnenkeksit, ankkaconfitin ja vaniljaiset vaahtokarkit. Lahjaideoissa ei pitäydytä vain leivonnan ympärillä, vaan ohjeita annetaan esimerkiksi yrttiteen sekoitteluun, etikkapunajuurien tekoon ja sianlihapateehen. Kirjasta saa myös hyviä pakkausideoita. Lasinen pestopurkki on esimerkiksi pakattu pehmustein vuorattuun, suljettavaan munakennoon. Jos emme olisi kirjaa arvostelukappaleena saaneet, hyvin todennäköisesti ostaisin sen antamaan ideoita syötäviin tai juotaviin lahjoihin. Ne kun tuppaavat aina olemaan tervetulleita.

SOKERIPALAT

3 dl pienikiteistä sokeria

2 rkl kylmää vettä (tai enemmän)

värjäykseen esimerkiksi elintarvikeväriä tai vastapuristettua mehua esimerkiksi mustikasta, mustaviinimarjasta tai  punajuurijauhetta

leivinpaperia

Sekoita sokeri, tippa väriainetta ja vesi keskenään, niin että saat märältä hiekalta muistuttavan koostumuksen. Liian kuiva sokerimassa on lopputuloksessa turhan hauras, kun taas ylivetinen massa ei pidä muotoaan ja lähtee turhan huonosti muotista irti. Itse teimme sokeria aina desilitran verran yhtä väriä.

Kumoa kostea sokerimassa leivinpaperin päälle ja muotoile massasta tiivis keko. Taputtele keko matalaksi, noin 1 cm paksuksi tiiviiksi kerrokseksi. Ota massasta muotilla irti kuvioita. Älä nosta muottia ylös painettuasi sen massaan, vaan kuljeta muotin sisällä kuvio leivinpaperin reunalle. Poista mahdolliset ylimääräiset sokerit muotin ympäriltä ja vasta nyt nosta muotti pois. Näin sinun on helppo jatkaa työskentelyä leivinpaperin keskiosassa ja valmiit kuviot saavat rauhassa kuivua reunalla ilman turhia siirtelyitä. Kun muotilla ei saa enää otettua sokeripaloja, myttää massa taas yhteen ja taputtele se matalaksi.

Anna sokeripalojen kuivua leininpaperin päällä, huoneenlämmössä yön yli.

Sokeripalat säilyvät kirjan mukaan kuukauden, mutta en näe estettä säilyttää niitä kauempaakin.

Paloja voi käyttää vaikkapa kahvin tai teen joukkoon, eikä kukaan kiellä upottamasta värikästä sokerinappia vaikkapa sopivaan drinksuun.

Mieleeni hiipi myös väistämättä, että sydänsokeripalojen väkertämisestä morsiamet saavat helposti lisästressinaiheen häihinsä - siis ne jotka sellaisia moisista viitsivät ottaa.

Lakattoman lakkahilloa karviaisesta ja porkkanasta

Terveisiä Mummulasta! Olemme nauttineet koko viikonlopun valmiin pöydän antimista. Sain parin päivän aikana ihan hurjasti ruokainspiraatioita Jukan äidiltä. Ideoiden satoa ja reseptejä postataan varmaan monta kertaa tänne Sipulaan. Tänään ennen lähtöämme söimme esimerkiksi mureketta, jonka lastemme Mummu oli muotoillut rinkulaksi suoran pötkön sijaan. Simppeliä, mutta kekseliästä!

Tässä muitakin makumuistoja parin päivän ajalta kuvien muodossa, joskaan ei tietysti kaikkia. Postauksen lopusta löytyy hillo-ohje, josta löytyy lakkamaisuutta vaikkei siinä lakkaa olekaan. Hillo on keitelty porkkanasta ja karviaisista. Mummu oli lusikoinut hilloa kääretortun sisään saaden aikaan herkullisen baakkelsin. 

Poitsumme herkku mummulassa on rakuunaporkkanat.

 Oman maan perunoita ja pitkään muhitettua lihapataa.

 Tykkäsimme kaikki pakkasesta sulatetuista marjoista itsekeitellyllä vaniljakastikkeella.

Bostonkakkua minun on PAK-KO oppia tekemään itsekin. Maku ja tahmaisuus oli jotain ihan uskomatonta! Jukka yritti hiukan toppuutella leipuri-innostuneisuuttani, sillä pullantekotaitoni tunnetaan. Mutta josko sitä koittaisi taas...

 Pihakuusen alta tyttäremme poimi ketunleipiä.

 Saimmepa mummulta luvan nostaa maa-artisokkaakin mullan alta.

Lakattoman Lakkahillo- resepti on leikattu aikoinaan jostain lehdestä ja liimattu mummun Morsiuskurssivihkon sisäsivuille. Morsiuskurssi järjestettiin kuulemma 1960-luvulla kaupungin toimesta ja siellä opetettiin morsmaikun vastuita, velvollisuuksia, siviilisäädyn mukanaan tuomia lakeja, vauvan hoitoa ja ruuanlaittoa. Mielenkiintoista. Sulhasille vastaavia kursseja ei tiettävästi ollut.

LAKATTOMAN LAKKAHILLO

1½ kg porkkanoita

3 l (vihreitä)karviaisia

1½ kg hillosokeria

Raasta porkkanat. Laita ne perattujen karviaisten kanssa kattilaan. Lisää tilkkavettä, mutta vain tilkka, sillä kiehuessa raaka-aineista lähtee hyvin nestettä.

Kypsennä miedolla lämmöllä tunti eli kunnes ainekset ovat kunnolla pehmeitä. Soseuta ja lisää hillosokeri. Keitä vielä noin 10 minuuttia. Säilö puhdistettuihin, kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Juuriselleripannacotta

Tämä jälkiruoka hurmasi minut ideallaan: Waldorfin salaatti jälkiruokana. Annoksesta löytyivät klassiset waldorfin raaka-aineet, mutta eri muodossa. Juuriselleri uutettiin pannacottan kermaan, omenaa löytyi granitesta ja liemestä ja saksanpähkinät karamellisoitiin vielä kruunaamaan kokonaisuus.

Jälkiruoka oli helppo valmistaa ja sen kaikki osaset voi valmistella reilusti etukäteen. Kokoamisen täytyy tapahtua juuri ennen tarjoilua, jottei omenagranite (jäinen omenamehuraaste) sula kokonaan. Taisin laittaa pannacottaan tuplamäärän juuriselleriä, mutta maku ei siltikään ollut liikaa. Tosin reseptin mitta, puolikas, on melko epämääräinen. Meillä meni puolitettuun settiin edelleen tuo puolikas, noin 130 grammaa. Me teimme aika pieniä annoksia, jolloin tässä reseptoidusta annoksesta olisi riittänyt ainakin kahdelletoista.

Jälkiruuan maku oli juurevan kaunis. Siinä oli selkeästi juuriselleriä, mutta mielenkiintoisella, ei hyökkäävällä tavalla. Granite toi kivaa suutuntumaa ja rapsakan makeat saksanpähkinät rouskuivat kivasti pehmeän pannacottan keralla. Suosittelemme!

Kuten aiemmin blogissamme nähty punajuurijälkkäri, tämäkin mullanalaisen maailman ylistys on  Luomon Jouni Toivasen käsialaa. Resepti on julkaistu Mandatum Life Magazinessa 2/2011 (sivu 63).

JUURISELLERIPANNACOTTA, OMENAGRANITE JA KARAMELLISOIDUT SAKSANPÄHKINÄT

Juuriselleripannacotta

1,5 dl täysmaitoa
4 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
puolikas juuriselleri
2 liivatelehteä

Omenagranite ja -liemi

1 dl sokeria
0,5 dl vettä
2 kanelitankoa
4 dl tuorepuristettua omenamehua

Karamellisoidut saksanpähkinät

1 dl saksanpähkinöitä

0,5 dl sokeria

1 rkl suolatonta voita

Juuriselleripannacotta:

Kiehauta kattilassa maito, kerma, sokeri ja paloiteltu juuriselleri. Ota kattila pois liedeltä. Anna seoksen maustua kannen alla noin 30 minuuttia.

Siivilöi seos ja lämmitä se uudelleen. Lisää joukkoon liotetut liivatteet ja lusikoi seos vuokaan tai annoskuppeihin. Minä laitoin keitetyn kerman silikonisiin minimuffinssivuokiin. Laita pannacotta jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi ennen tarjoilua. Minä popsautin valmiiksi hyytyneen annoksen suoraan lautaselle, kun ensin olin pyöräyttänyt pannacottan reunat irti silikonivuuan reunoista.

Omenagranite ja -liemi:
Kiehauta sokeri, vesi ja kanelitanko kattilassa. Jäähdytä.

Sekoita joukkoon omenamehu ja siivilöi neste.
Laita puolet liemestä pakastimeen ja puolet jääkaappiin.

Raaputa pakastettu omenaliemi haarukalla (tai tavallamme raastimella) graniteksi juuri ennen tarjoilua.

Karamellisoidut saksanpähkinät:
Karamellisoi sokeri paistinpannussa, kunnes se on kauniin kullanruskeaa. Lisää voi ja sekoita tasaiseksi.

Lisää pähkinät ja pyörittele niitä pannulla muutama minuutti.
Kumoa pähkinät leivinpaperille jäähtymään. (Ole varovainen, pähkinät ovat todella kuumia.)

Esillepano:

Ota juuriselleripannacotta huoneenlämpöön 15 minuuttia ennen tarjoilua. Tarjoile pannacotta omenaliemen, graniten ja karamellisoitujen pähkinöiden kanssa.

Pannacotta sijoitettiin kuvausta varten ystäviltämme saatuun valkosipuliraastimeen

Tomaattikotletit ja -keitto

Mutti-tomaattisäilykefirma järjesti taannoin maistajaistilaisuuden ruokabloggaajille ja -toimittajille Hakaniemen Rossossa. Minä olin paikalla monen muun lisäksi.  Bloggaajapöydässä säilykkeet tuomittiin hyviksi, joskin henkilökohtaisesti koen puutteena sen että luomuna niitä ei saa.

Meille tarjottiin paljon pieniä annoksia, joissa oli käytetty Muttin valikoimia hyväksi. Alussa ruuat olivat hyvänmakuisia ja mielenkiintoisia, mutta tilaisuuden loppua kohti maku ja varsinkin suola jäi uupumaan. Ripsutin sitten pöydän sirottimesta suolaa vain todetakseni että tein ruuasta syömäkelvotonta - pöytäsuolana ei nimittäin ollut minulle tuttua käsittelemätöntä meri- tai ruususuolaa, vaan jotain missä maistui väkevyys ja metalli. Jälkiruuaksi nautittiin mieltäni kutkuttamaan jäänyttä kirsikkatomaattimarmelaadia juustokakun kanssa. Kanssabloggaaja kertoi nauttineensa moista myös juustojen kanssa.

Saimme tilaisuudesta matkaamme tomaattisäilykkeitä ja ohjeita, joiden satoa tässä korjataan. Tomaattikeitto -jota Liemessä-blogin Jennikin on keitellyt- maistui aikuisille todella hyvin. Tomaattikotletitkin todettiin mielenkiintoisen herkullisiksi. Jälkimmäisiä voisi helposti nauttia myös tapas-palatyyppisinä tai vaikkapa salaatin kera. Leivän päälle ne eivät kuvasta huolimatta soveltuneet. Minä tein tällä kertaa paneroidut tomaattifileet tuoreista, kotimaisista luomutomaateista.

TOMAATTIKEITTO KUIVAHTANEELLA LEIVÄLLÄ
Pancotto 
6-8:lle

4 rkl oliiviöljyä
rosmariinia
2 kpl valkosipulinkynttä
800 g basilikapitoista tomaattimurskaa (tai murskaa ja basilikaa)
150 g tomaattipyrettä (tuubi on mahtikeksintö!)
200 g kuivahtanutta leipää suupaloiksi pilkottuna
200 g kanalientä
3 kananmunaa
150 g parmesaaniraastetta
2 rkl silolehtipersiljaa
suolaa
mustapippuria

Lämmitä öljy pannulla ja lisää valkosipuli sekä rosmariini. Lisää tomaattimurska (ja basilika) sekä tomaattipyree ja halutessasi vettä. Keitä 10 minuuttia ja lisää leipäpalat sekä kanaliemi. Lisää suolaa ja pippuria. Keitä 15 minuuttia.
Sekoita kananmunat, parmesaani, lehtipersilja ja pippuria keskenään. Lisää keiton joukkoon ja keitä vielä 3 minuuttia.

TOMAATTIKOTLETIT eli PANEROIDUT TOMAATTIFILEET

tuoreita tomaatteja tai 400 g kuorittuja tomaatteja säilykepurkista
100 g vehnäjauhoja
100 g leipämuruja
2 kananmunaa
(1 rkl maitoa)
suolaa
mustapippuria

rypsiöljyä friteeraamiseen

Valuta säilyketomaatit tai kalttaa tuoreet tomaatit. Itse kalttasin tomaatit viiltämällä kannattomaan päähän ristiviillon ja laittamalla tomaatit sitten kulhoon. Päälle kaadoin kuumaa vettä vedenkeittimestä ja annoin tomaattien olla hetken kuumassa vedessä. Sitten nostin tomaatit ja vedin ohuet kuoret nopeasti ja helposti irti.

Halkaise tomaatti ja puolita vielä puolikkaat. Poista siemenet.

Sekoita kananmunan sekaan suolaa ja pippuria, sekä parmesaania (ja halutessasi maitoa). Kääntele tomaattifileet ensin jauhossa, sitten maustetuissa munissa ja viimeksi leipämuruissa.

Friteeraa paneroidut tomaattifileet 180 asteisessa öljyssä kauniin ruskeiksi. Valuta talouspaperin päällä, jotta ylimääräinen rasva imeytyy tomaateista pois.

Lasten kommentit rapsakoista tomaattifileistä:
4-vuotias tyttö: "Uuu! Se näyttääkin hyvältä!" ja haukkausta myöhemmin: "En tykänny."
ekaluokkalainen poika: "Mä voisin ottaa lisää kun siinä ei oikeen maistu toi tomaatti."

Muovilta tuntunut pakkaus olikin biohajoava. Plus plus plus.

Chez Dominique

Nautimme eilen kiireettömän, yllättävän ja makuhermoja kutkuttavan illallisen Chez Dominiquessa Jukan kanssa kaksin. Ylellinen ravintolavisiitti vietettiin meidän molempien synttäreiden kunniaksi. Ilta oikeastaan ylitti odotuksemme, sillä mietimme etukäteen palvelun olevan yltiöpönöttävää, ylimielistäkin ja pohdimme ymmärrämmekö kaikkia hienouksia, vähän kuten Nellekin aikoinaan. Tarjoilu soljui kuitenkin sujuvan asiallisesti, asiakasta kunnioittaen. Maut ja raaka-aineiden rakenteet sekä yhteensopivuudet olivat jotain ihan huippua, käsittämätöntä. Pakostikin tuli mieleen taikurimaisuus, kun haarukoi suuhunsa kaikkea hienoa ja kaunista.

Nautimme kuuden ruokalajin yllätysmenuun sommelierin valitsemalla valkoviini- ja punaviinilasilla. Viinimenun ohittaminen oli meille vähän viinistä tietäville hyvä ratkaisu. Emme nimittäin muistaneet monenkaan annoksen kohdalla maistella ruokien ja viinin yhteensopivuutta, sillä makustelimme ja keskustelimme niin keskittyneesti lautasen antimista. En muista koskaan syöneeni näin hitaasti.

Emme ottaneet kuvaa jokaisesta annoksesta saati keittiön tervehdyksestä, mutta tässä teille jotain osviittaa illan annoksista. Vain ankanmaksa-annoksesta emme pitäneet, sillä löysimme maussa aluksi selkeästi hiivaa joka ei miellyttänyt. Muuten kaikki soi ja tanssi suussa.

 

ankan- ja possunnahkaa

 tartar

 Chez Dominiquen salaatti

 ankanmaksaa

 kampasimpukkaa, mustaa tryffeliä, mustaa pastaa

 puolukkaa, pähkinää ja piimää

suklaata ja popcornia, "chocolate goes to the movies"

Mustatorvisieniä spagetissa ja friteerattuna

Suppilovahvero ja musta Koskenlaskija-sulatejuusto käyvät hyvin yhteen, tuumasimme haarukoidessamme   sienistä spagettiannosta Lasipalatsissa männäviikolla. Kotona halusimme kokeilla miten käy saman juuston ja mustatorvisienen kanssa. Ja hyvin kävi - yhdistelmä on nerokkaan yksinkertainen!

Kokeilimme saada muotoiltua sienisestä spagetista yhtä kaunista kuin ravintolassa oli. Lasipalatsin annoksessa oli myös kivan rapsakka pita. Keittiömestari Petri Simonen kertoi pinnan olevan gratinoitunutta Koskenlaskijaa. Laitoin valmiin ruuan silikonisiin uunivuokiin ja hetkeksi uuniin grillivastuksen alle. Osaan annoksista lisäsin Koskenlaskijapaloja. Tällä tavoin lopputulos oli melkoisen kuiva, joten "kastiketta" olisi saanut olla enemmän. Gratinoitunutta pintaa ei tullut.

Vuuasta suoraan nostamalla annos näytti levahtaneelta linnunpesältä (katso aloituskuva), mutta kippaamalla siitä tuli siistimmän näköinen, näin:

Annoksen sivulle halusin kokeilla friteerattuja mustatorvisieniä. Niistä tuli aika hauskan näköisiä ja rapsakan hyviä! Kuivasin pakkasesta otetut, valmiiksi paistetut sienipalat talouspaperilla ja laitoin kuumaan, noin 180 asteiseen öljyyn. Lämpötila oli summittainen, koska digitaalinen paistolämpömittarimme sanoi työsopimuksensa irti. Nostin parisen minuuttia rasvassa tirisseet sienet kuivumaan talouspaperin päälle ja rouhin ylle merisuolaa.

Resepti jonka tähän laitan, toimii siis tavallisena nostoannoksena, ei tällaisena muotoiltuna. Ainakaan tavallamme tehtynä. Mutta spagetti on kaunis ja maukas!

MUSTATORVISIENISPAGETTI

(täysjyvä)spagettia

3 dl silputtua, paistettua torvisientä

½ pakettia eli reilu 100 g vahvaa koskenlaskija sulatejuustoa

½-1 dl kermaa

suolaa

mustapippuria

reilusti tuoretta timjamia

parmesaania

Laita spagetti kiehumaan suolalla maustettuun veteen.

Paistele torvisieniä pannulla. Lisää joukkoon sulatejuusto nökäreinä ja anna sulaa. Notkista kermalla. Mausta suolalla, mustapippurilla ja timjaminlehdillä.

Kaada sieni-sulatejuustoseos pastan joukkoon ja tarjoile heti.

Vastaraastettu parmesaani ei tee huonoa annoksen ylle.

Ruokabloggaajien pikkujoulut - katso paljastavat kuvat!!!

Olis hotellihuone.

 

Olis pari geeteetä.

 Olis surullinen tapaaminen estoeläinten kanssa. Yhdellä olis jalkakin poikki.

Olis ruokailu Manalassa. Olis lukittu viinikaappi. Olis masentunut Putin.

Olis yllärilahjojen jako. Olis yks paketti kääritty tiskirättiin.

 

Olis paketin sisällä Jääkaapin ylätilassa kuivatettuja vihtiläisiä suppilovahveroita.

 Olis Satumaa ja viesti karaokeisännälle.

Olis pubi, josta poislähtiessä kajahti reipas laulu.

Olis seuraavana aamuna kyyttökahvimuki ja mauttomia etikkakurkkuja. Olis kiva kun hotellihuoneen sai luovuttaa tuntia normaalia myöhempää.