Sasson parsaherkut

Parsaa alku-, pää- ja jälkiruuassa. Kuulostaa houkuttelevalta, eikö?

Meillä oli ilo saada Kämp Groupilta kutsu vierailla valitsemassamme ravintolassaan parsamenun merkeissä. Kutsuun oli helppo vastata tulevamme, mutta paikan valinta meni vaikeaksi. Kämp Signen villit maut olisivat toki kiinnostaneet, mutta halusimme nyt mennä jonnekin ravintolaan jossa emme ole koskaan olleet. Palace houkutteli näköalallaan, mutta päädyimme kuitenkin Sassoon pohjois-italialaisten makujen ja menun mielenkiintoisuuden vuoksi.

Saavuimme taas kerran ravintolaan niin ajoissa ettei muita vielä ollut. Ravintola oli sisustukseltaan selkeä. Lampuista tykkäsin kovasti. Lähtiessämme ravintolassa oli jo melkein joka pöytä täynnä.

Valitsimme Sasson parsamenun kahdesta alku- ja pääruokavaihtoehdosta kumpikin eri annokset joten saimme hyvän kuvan koko parsakattauksesta. Jukka lusikoi kevyen ja pehmeän makuista parsakeittoa, jota friteerattu Taleggio-juusto mielenkiintoisti. Tosin Jukka sai kielelleen turhan paljon frittiöljyn makua.

Minä nautin marinoitua valkoista parsaa ja lumirapusalaattia. Luulin lumen tarkoittavan, että rapu on sellaista kevyttä ja hiutalemaista, mutta se olikin ikäänkuin lumipallo. Oikein hyvää kuitenkin, vaikka aika iso pallo olikin.

Oma pääruokani, paistettu siika ja parsarisotto oli hieno. Kalassa oli kaunis ja rapea paistopinta. Ihmettelimme yhteen ääneen miten paljon kalaa lautasellani olikaan. Risotto oli heleän vihreä ja sisälsi napakan kypsiä vihreän parsan paloja. Salottisipulista ja tomaatista tehty vinegretti toi annokseen mukavaa kirpsakkuutta ja väriä, kuten tekivät myös porkkanat kavereineen.

Jukan pääruoka oli sisällöltään - vaan ei kooltaan - alkupalamainen. Maut olivat hienoja ja mies piti erityisesti hollandaismaisen kastikkeen kuohkeasta rakenteesta. Luvattua appelsiinia emme siitä kuitenkaan löytäneet.

Parsamenu loppui kummankin osalta amarettomuffinssiin ja parsajäätelöön. Lautasen sisältö oli paitsi kaunis, myös herkullinen. Karamellisoidut appelsiinikuoret, rouskuvat keksinmurut ja pehmeä, selkeästi parsalta maistuva jäätelö kävivät hienosti yhteen kun amaretto vielä ylevöitti leivonnaista.

Kokonaisuutena menu oli oikein hyvä, mielenkiintoinen ja keväinen.

Tarjoilu oli asiantuntevaa ja rentoa. Italialaisittain murtava mies teki kokemuksestamme hieman autenttisemman ja ilahdutti meitä mukavilla viinivalinnoilla. Juomista makunystyröitä jäi kutkuttamaan erityisesti vahvasti appelsiinivivahteinen jälkiruokaviini. Koska en kirjoittanut juomia heti ylös, niiden nimet unohtuivat. Mutta käykäähän kokeilemassa, ehkä teidän tiellenne osuu sama oivallinen valinta!

Värikäs vietnamilainen coleslaw

Muistatteko, kun hetki sitten postasimme höyrytetyistä sämpylöistä tykötarpeineen? Nooh, revittyä possua jäi tuolloin perjantaina sen verran että laitoimme sitä tarjolle lämmitettynä myös sunnuntaina vieraiden saapuessa meille. Koska possunriekaleita ei ollut kylliksi koko porukalle, Jukka paistoi lisäksi luomupossun ulkofilettä pannulla ja paloitteli ne tarjollelaittaessa valmiiksi.

Tähän kattaukseen emme pyöräyttäneet sämpylöitä, vaan Jukka raastoi kaalia maustaen sen "Pieni suuri kaalikirjan" ohjeiden mukaan. Tuossa kirjassa käytettiin kiinankaalia, meillä ihan valkokaalia.  Raasteesta tuli mukavan raikasta ja keväisen värikästä. Voisin kuvitella sen menevän komeasti myös grillatun lihan kaverina.

Sämpylättömyyttä lukuunottamatta tarjoilut olivat aikalailla samat kuin tuossa aiemmin postatussa. Arvatkaas mikä oli vieraspoikien suosikkia? No, nuo 2- ja 7-vuotiaat dippailivat ihan hurmiossa revittyä possua chilimajoneesiin.

VIETNAMILAISITTAIN MAUSTETTU KAALIRAASTE

¼ valkokaalia

1-2 porkkanaa

1 punasipuli

3 dl pavunituja

reilusti minttua (ruukullinen)

Nuoc Nam-kastike:

2 limettiä

1 valkosipulinkynsi

1-2 punaista chiliä

parin sentin pala inkivääriä

1 tl sokeria

tilkka aasialaista kalakastiketta

suolaa

Leikkaa tai raasta kaali ohuiksi suiroiksi. Kuori porkkanat ja leikkaa tikuiksi. Kuori ja puolita sipuli. Leikkaa puolikkaat sitten ohuiksi  viipaleiksi. Sekoita kaikki ainekset salaattikulhossa. Lisää joukkoon myös huuhdellut ja valutetut idut.

Tee  kastike: Purista limeteistä mehut. Lisää mehuun pienitty valkosipuli, pienitty, siementtömäksi perattu chili tai chilit sekä pienitty inkivääri. Lisää sokeri, kalakastike ja suola. Sekoita hyvin.

Valuta kastike raasteen päälle ja anna maustua kylmässä noin tunnin verran. Riivi päälle vielä reilusti tuoretta minttua. Tarjoile.

Ruokainnostuneen silmin maailma on kovin erilainen

Käytiin lasten kanssa Luonnontieteellisessä museossa. Tuumattiin kierroksen aikana, että ruokainnostuneen silmin maailma on hiukan toisenmoinen.

Yläkuvassa liemiaineksia.

Tässä pihvinä paistettua ulkofilettä tai pata-ainekset. Ja toinen niistä syö muuten jotain kalaruokaa.

Grilliin vai kuumaan öljykylpyyn?

Nähtiin me muutama wokkiaines ja jauhelihaakin. Muiden muassa. Nälkä siellä tuli kierrellessä.

Mustion Linnankrouvi ja sananen lasten kanssa ravintolassa käymisestä

Jäimme pääsiäiseksi poikkeuksellisesti kotiin. Päätimme tehdä siksi jotain ekstrakivaa kotiseutumaisemissa. Jostain mielen syövereistä nousi ajatus käydä Mustion linnassa. Netissä asiaan tutustuttuani huomasin, ettei museo ole vielä avannut oviaan, mutta Linnankrouvi olisi kyllä vastaanottavainen. Kun jo nettisivun kuvassa oli lapsi ravintolasalissa, uskoin perheen pienimpienkin olevan tervetulleita.  Ravintolan ruokafilosofia lähiruoka ja puhtaus kuulostivat oikein houkuttelevilta. Tuottajat on esitelty myös nettisivuilla, joka on tosi kiva juttu. Tästä kaikesta informaatiosta huolimatta yllätyimme paikan laadukkaasta tarjonnasta.

Keittiö tervehti koko perhettämme punajuurilla ja vuohenjuustolla vaniljaisella siirapilla.

Pöytään tuodut leivät olivat Linnankrouvin omia Backers Bakerin näkkäriä lukuunottamatta. Sämpylät oli leivottu speltistä.

Lapsille oli oma menu, johon kuuluivat aluksi dippivihannekset ja muuten aikuisten menu puolikkaana. Meidän muksumme ovat kuitenkin suht pieniruokaisia, joten annoimme heidän valita itse pääruuan. Poitsu otti ne iänikuiset lihapullat ja muussin, mutta tyttäremme valitsi tavallamme karitsaa. 5-vuotias olikin varsin tyytyväinen valintaansa ja huokaili monesti lihan olevan todella hyvää!

Me aikuiset päädyimme Pääsiäismenuun edes katsomatta muita listoja. Tällöin sai valita kahden alku-ja pääruuan väliltä. Jukka otti alkuun kuohkeaa mustajuurikeittoa ja tattibriossia. Keitto oli ihan taivaallisen makuista ja koostumukseltaan pehmeän kuohkeaa. Briossissa todella maistui tatti. Kokonaisuus oli hieno!

Minun alkupalalautaseni vei pisteet kauneudellaan. Väri-ihmisenä tykkäsin annoksesta vielä enemmän, kun pikkarainen viiriäisenmuna oli veistelty halki. Lasilautasta siis koristivat makujen ja näkymän puolesta graavattu Ekströmin siika, mallasleipäcrumble ja limedressing. Valmiiksi valittu viini Geografico Vernaccia di San Gimignano oli kiva, mutta aika tavanomainen.

Pääruuaksi otimme siis kaikki poikaamme lukuunottamatta "yön yli haudutettua karitsanpotkaa ja -paahtopaistia, savusipulipyrettä ja tummaa valkosipulikastiketta". Pyre oli sen verran tuiman makuinen, että jäi tyttäreltämme syömättä, mutta me aikuiset olisimme kaivanneet sitä kokonaisuuteen lisää. Paahtopaisti oli turhan simppeli maultaan, mutta potkassa oli makua komeasti. Karitsalle valittu viini, Torresin Mas La Plana oli jälleen ok, mutta aika tasainen.

Jukka ja tytsymme ottivat jälkiruuaksi "Mämmimoussea ja valkosuklaata". Annos oli todella kaunis levyksi prässätyn mämmin ja vaaleanpunaisten, kuivattujen vadelmien ansiosta. Muuten lautanen olisi voinut näyttää, hmmm, kasoilta. Kinuskipaloissa oli myös suolaisuutta. Kokonaisuus maistui hienolta!

Minä otin väliruuaksi tarkoitetut kotimaiset juustot jälkiruuaksi. Ne tarjottiin varsisellerin ja ruusunmarjahillon kera. Poikamme otti vaniljajäätelöä, joka tarjottiin maljasta noiden kuivattujen vadelmien ja suolaisten kinuskien kera.

Loppulasku perheemme osalta oli 160 euroa, kun lapset joivat appelsiinituoremehua ja Jukka vain yhden punaviinilasin. Pidimme laskua elämykseen nähden ihan passelina ja päätimme tulla kesällä uudestaan, kun puisto kukkii ja pääsee mahdollisesti jo terassille nautiskelemaan veden ääreen.

Seuraavassa haluan vaihtaa muutamia ajatuksia lasten kanssa ravintolassa syömisestä. Kertokaa tekin mitä mieltä olette!

Haluamme aika ajoin viedä lapsiamme ulos syömään, myös tällaisiin elämyksellisiin ja laadukkaisiin paikkoihin. Haluamme opettaa muksuille miten ravintoloissa käyttäydytään ja miten hienoa on maistella upeita makuja. Ulkomailla tämä tapahtuu ikäänkuin luonnostaan, "pakon sanelemana". Kotimaassa esteeksi nousee usein ajatus, onko hienoon ravintolaan sopivaa mennä 5- ja 7-vuotiaiden kanssa, niin hyvinkäyttäytyviä kuin lapsemme (pääosin) ovatkin. Olen vahvasti sitä mieltä, että hyvät ruokatavat opitaan kotona joka päivä tapahtuvan yhteisen ruokailun yhteydessä, mutta ravintolaruokailussa on kyllä omat juttunsa tarjoilijan kanssa kommunikoinnista alkaen.

Tiedän, että ravintolan kannalta lapset ovat ongelmallisia. He eivät juo (kalliita) juomia ja syövät yleensä vain puolikkaan annoksen vieden silti kokonaisen asiakaspaikan. Silti väittäisin, että tilausta lapset lämpimästi tervetuloa toivottaville fine dining-paikoille on, sillä ne saavat liikkeelle myös ne vanhemmat jotka eivät saa tai halua ottaa lapsenvahteja. Tai jotka tavallamme haluavat tarjota ruokaelämyksiä myös lapsille. Lasten kanssa ruokailu tapahtuu monesti myös ruuhkaisen ilta-ajan ulkopuolella.

Paitsi itse lähteminen, myös ravintolassa käyttäytyminen  mietityttää. Meidän lapsemme saavat tällaisiin kolmen ruokalajin paikkoihin ottaa yleensä matkaan piirroslehtiönsä, jotta meidän ei tarvitse kuunnella "koska lähdetään"-mankumista. Tiedämme toki, ettei tämä kuulu normaaliin ravintolakäyttäytymiseen, mutta on mielestämme suotavaa pienille lapsille kaikkien viihtyvyyden vuoksi. Tällä kertaa poikamme suunnitteli Angry Birds-ratoja.

Mustion Linnankrouvi toivotti lapset lämpimästi tervetulleeksi. Sen huomasi jo siitä, että lapsille oli suunniteltu oma menu alkupaloja myöden. Samaten lapsille oli tarjolla niitä lihapullia, joskin muksut voivat valita myös normaalimenulta puolikkaan annoksen.

Loppuun vielä muutamia kuvia puistosta, joka kesällä lie kaunis ja vehreä. Nytkin paikassa oli oma, paljaan aavemainen tunnelma.  

Linnankrouvi ulkoa.

Mustion kartano.

Pääsiäisen sunnuntaipäivällinen ystävien kanssa

Kokoonnuimme tänään ystäväperheen kanssa meille päivälliselle. Sovimme jo aiemmin, että he tuovat muassaan vihersalaatin ja jälkiruuan, me huolehdimme puolestamme pöytään karitsaa tykötarpeineen.

Tykötarpeiksi salaatin lisäksi taipui paistettu, timjamilla, suolalla, pippurilla ja siirapilla maustettu kaali...

...sekä Soppakellarista bongatut maistuvat lantut, jotka kypsensin uunissa ja hunajapinnoitin pannulla. (Resepti jutun lopussa).

Grillattu lammas meni yli, mutta ei ollut silti yhtään kuivakkaa. Punaviinissä yrttien kanssa melkein viikon viettänyt karitsan takajalka maistui sekä lapsille että aikuisille.

Paljon hyvää lautasella.

Jälkiruoka paljastui pashaksi, joka oli itsetekemäämme kevyemmän makuinen, oikein hyvä. Pyysin heti tietysti ohjeen, jotta osaan jatkossa tehdä tätä herkkua itsekin. Pasha lusikoitiin mustikoiden ja mansikoiden kera.

Ja sitten siihen lupaamaani lanttuohjeeseen, joka passasi mukavasti grillilihan kumppanina.

HUNAJAGLASEERATUT LANTUT

1 kg lanttua
50 g voita
5 rkl hunajaa
suolaa, pippuria

riivittyjä timjaminlehtiä

Kuori lantut. Paloittele ne ronskin kokoisiksi ranskalaisiksi. Lykkää 200 asteiseen uuniin noin puoleksi tuntia, tai kunnes ovat kypsiä. Minä laitoin lantut kahdelle pellille kiertoilmauuniin.

Samaten käytin kahta paistinpannua, jotta lanttuja oli helpompi käännellä ja ne saivat mukavan pinnan. Laita kahdelle paistinpannulle voita ja anna sulaa. Laita lantut pannulle, samoin hunaja. Anna lanttujen ottaa vähän väriä ja pinnan karamellisoitua kauniisti. Mausta suolalla, pippurilla ja timjaminlehdillä.

Ravintola SPIS tarjosi lämpöä ja yllätyksiä

Nautin tähänastisen elämäni kauneimman ja ulkonäöltään dramaattisimman jälkiruuan männäviikolla ravintola SPIS:ssä. Nuo värit ja maut...upeaa!

Kävimme siis Siskot kokkaa-blogin Nellen kanssa tyttöjen kesken turisemassa ja nauramassa pari kuukautta sitten avatussa ravintola Spisissä. Olen kuullut ravintolasta pelkkää hyvää, joten rohkenin ehdottaa sitä Nellelle tapaamispaikaksi. Ravintola tarjoaa selkeää, pääosin pohjoismaisista raaka-aineista tehtyä ruokaa - tuttuja makuja uudessa muodossa. Illan aikana saimme maistaa myös kutkuttavia yllätyksiä.

Sisään astuessa meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja sama välitön tunnelma jatkui koko ravintolailtamme ajan. Salista vastaava Jani Kinanen jaksoi vastata kysymyksiimme ja uteluihimme kärsivällisesti, koskivat ne sitten ruokia, raaka-ainetoimittajia tai suomalaiskeraamikkojen käsityönä tekemiä lautasia. Kokonaisuudesta huokui se, että kaikki oli ajateltu viimeisen päälle.

Otimme alkuun kuohuvaa, jonka kanssa saimme sipsipussin, vai pitäisikö sanoa Spisipussin. Sisältönä oli rouskuvan rapeita porkkana-, punajuuri- ja palsternakkalastuja.

Sitten keittiö tervehti meitä lantulla ja mantelilla. Annos haisi pahalta (aina minä tuoksuttelen ennen syömistä), mutta maistui oikein hienolta!

Vilkaisematta ruokalistaa valitsimme molemmat neljän ruokalajin yllätysmenun, joka on mahdollista vain jälkimmäisessä, kello 19.30 alkavassa kattauksessa. Luotimme viinivalinnat ammattilaisen käsiin, joskin jouduin tyytymään puolikkaisiin laseihin tulevan työpäivän takia. Tämä riitti minulle aivan mainiosti.

Alkuun saimme piparjuurta ja lakritsaa, jota maistelimme ihaillen. Lasissa väikkyvä slovenialainen viini Malvazija 2006  toimi hienosti etenkin  lakritsaisen maun kanssa. Ilman tarjoilijan suositusta olisimme tuskin osanneet valita tätä yllätykselliseltä maistuvaa oranssia viiniä.

Toinen annos esiteltiin meille yhdenlaisena kalakukkona. Rukiinjyvät, pehmeääkin pehmeämpi upeanvärinen lohi ja paistettu, kuivattu kalannahka toimivat upeasti yhteen. Vaikka lautasella tuntui tapahtuvan paljon, suussa kaikki oli harmonista. Lasissa meillä oli Jean-Paul Brunin Chardonnay Classic 2010-viiniä.

Seuraavaksi suutamme raikastettiin "mummulan kurkuilla", jossa todella maistui hölskytyskurkut. Ne oli vain naamioitu uuteen asuun. Annos on todella kaunis juuri tuolla lautasella, vai mitä?

Pöytään tuotu punaviini, merlot-rypäleinen Diem 2010 oli hieno tuttavuus ja lupaili pääruualle tuhdimpia makuja.       

 

Niitä saimmekin karitsanpaistin ja pitkään haudutetun karitsanniskan muodossa. Jälkimmäisessä oli hienon rapsakka pinta. Karitsa tarjottiin perunan ja kaalin sekä rosmariinikastikkeen kera. Annos erottui menun muista lautasista yllätyksettömänä.  Maut olivat kuitenkin hienoja. Salista vastaava Jani Kinanen kertoi, että ravintolassa tarjoiltava liha ei välttämättä ole luomulaatuista. Ravintolan väki on kuitenkin käynyt tiloilla, joista liha tulee ja varmistaneet eläinten hyvät, laadukkaat olot. Tämä kuulostaa oikein hyvältä.

Prejälkiruokana saimme raikasta minttukaakaota, lautasella.

Sitten eteemme kannettiin huippukaunis jälkiruoka, joka hurmasi minut dramaattisilla väreillään ja upeilla muodoillaan. Maku oli myös kohdallaan tässä "punajuurta ja turkinpippuria" sisältäneessä iloittelussa. Verenvärinen, madeiralainen makea viini Maydie 2006 komppasi ruuan ulkonäköä ja makua upeasti.

Kahvi ei meille enää iltamyöhällä maistunut, mutta porkkanakakku upposi kyllä.

Ilta maksoi osaltani 83 euroa, jota pidin hyvin kohtuullisena saatuun elämykseen suhteutettuna. 18-paikkainen, makuuni hienosti remontoitu Spis oli kokonaisuudessaan leppoisan lämmin kokemus, jota voin lämpimästi suositella. Voisin kuvitella, että ravintola on lottovoitto tasokasta ja yllätyksellistä ruokaa etsivälle kasvissyöjälle. Vegaaniannoksetkin onnistuvat kuulemma, kun huomaa vinkata asiasta etukäteen.

Makuja itäisiltä mailta sämpylässä ja sen sisällä

Arkemme on välillä kovinkin hektistä. Siksi on erityisen hienoa viikonlopun kynnyksellä perjantai-iltana istahtaa ihan rauhassa perheen kanssa pöydän ääreen ja nauttia paitsi toistemme seurasta myös hyvästä ruuasta. Samalla tulee vaihdettua rauhassa kuulumisia, mikä on välillä ihan tervettä.

Kaveriperheemme toi muuttotohinoissaan meille sellaisen höyrytyskorisysteemin, joka ratkaisi edellisperjantain ruokamme. Päätimme kokeilla valmistaa höyrytetty sämpylöitä  ja täyttää ne marinoiduilla mungpavuniduilla, revityllä possulla ja muilla vastaavilla tykötarpeilla chilimajoneesia unohtamatta. Kiitosta vaan facebookissa annetusta vinkistä Kristiinalle ja reseptistä ruokala.net:lle. Tästä tuli kertaheitolla koko perheen yhteinen herkku! Kaikki saivat valita "hampurilaisensa" täytteen itse. Lapsilla sämpylä täyttyi käytännössä vain lihalla ja käsittelemättömällä porkkanaraasteella. Seesaminsiemenet molemmat rapsuttivat ennen syömistä pinnalta pois, joten seuraavalla kokkauskerralla pitää muistaa jättää muutama sämpylä siemenettömäksi.

Aloita kokkaaminen viitisen tuntia ennen ruokahetkeä laittamalla possunlapa uuniin. Sulatimme pakkasesta haudutusliemeksi Farangin karkkipossusta jäänyttä lientä, mutta jollei sinulla ole sitä, tee se näin:

POSSUNLAPA JA HAUDUTUSLIEMI

luomupossun lapa

1 l vettä

1 valkosipulinkynsi

5 sentin pätkän inkivääriä

1 korianterinjuuri tai 1 rkl korianterinsiemeniä murskattuna
1 valkopippuri

2 dl valkoviiniä
4 dl vähäsuolaista soijaa

1 dl osterikastiketta
½ dl ketjap manista eli makeaa soijakastiketta

Kiehauta kaikki haudutusliemen ainekset isossa kattilassa. Laita possun lapa uunivuokaan, kaada päälle liemi ja vuoraa vuoka foliolla. Hauduta 160 asteisessa uunissa reipas 5 tuntia. Nosta liha liemestä ja revi kahden haarukan avulla riekaleiksi.

Höyrytettyjen sämpylöiden ohjeessa kehotettiin varmistamaan, ettei tässä käytetty riisijauho ole aasialaista tahmeaa riisijauhoa (glutenious rice flour), joka tekee sämpylöistä sitkeitä, vaan gluteenittomia (non glutenious) jauhoja. Mietin löytyyköhän noita tavallisesta kaupasta, mutta marketin jauhohyllyltä silmiin osui helposti  tummaa täysjyväriisijauhoa.

HÖYRYTETYT SÄMPYLÄT
noin 14 kpl

ripaus suolaa

ripaus sokeria

1 rkl eli n.5 g kuivahiivaa

2 dl vehnäjauhoa

1 ½ dl riisijauhoa

2 rkl seesamiöljyä

1 ½ dl lämmintä vettä

koristeeksi (mustia)seesaminsiemeniä

Sekoita suola, sokeri ja kuivahiiva jauhojen joukkoon. Lisää öljy ja lämmin vesi. Vaivaa kimmoisaksi taikinaksi. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa puoli tuntia. Muotoile taikinasta pieniä sämpylöitä. (Voitele kädet seesamiöljyllä kevyesti, jos taikina tarttuu.)

Tee leivinpaperista pieniä neliöitä. Nosta sämpylät höyryttimeen paperien päälle melko löyhästi, etteivät tartu kiinni toisiinsa. Anna kohota hetken aikaa. Ripottele päälle seesaminsiemeniä. Älä murehdu jos näyttää etteivät siemenet taru. Höyryttyessään seesaminsiemenet kiinnittyvät kyllä sämpylöiden pintaan.

Sulje kansi tiiviisti juuri ennen höyrytystä. Nosta höyrytin wokkiin tai kattilan päälle, jonka pohjalla on kiehuvaa vettä. Höyrytä kypsiksi noin 15 minuutin ajan bambuhöyryttimessä. Sämpylät jäävät valjun vaaleiksi, mutta mustat seesaminsiemenet hieman piristävät ulkonäköä. 

Sämpylätaikinan kohotessa ja lihan muhiessa uunissa voit valmistaa muut ainekset.

PIKKELÖIDYT RETIISIT

1 pussi (125 g) retiisejä

0,25 dl vettä

1 rkl riisiviinietikkaa

0,1 dl sokeria

0,4 tl suolaa

Leikkaa pestyt retiisit ohuenoheuiksi esimerkiksi mandoliinilla. Kumoa suljettavaan purkkiin.

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Kaada retiisien päälle. Sulje purkin kansi tiiviisti ja ravistele. Anna maustua jääkaapissa noin tunti.

Sovelsin samaa ohjetta KURKULLE, jonka ensin raastoin ja valutin kevyesti suolattuna siivilässä.

Lapsille raastettiin porkkanoita.

Katoimme pöytään myös salaatinlehtiä, joiden päälle kasasimme täytteitä ja söimme sormiruokana.

SUKJU NAMUL eli marinoidut mungpavunidut

paketti (150 g) mung-pavun ituja

1 rkl seesamiöljyä
1 rkl soijakastiketta
1 valkosipulin kynsi silputtuna tosi pieneksi
1 rkl huhmareessa jauhettuja seesaminsiemeniä
silputtua kevätsipulia ja varsia
ripaus sokeria

Ryöppää ituja minuutin verran. Osa itujen kuorista nousee veden pinnalle.  Nouki ne reikäkauhalla pois.  Laita idut  siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä jotta kypsyminen päättyy. Sekoita muut ainekset hyvin valutettujen itujen joukkoon. Anna maustua huoneenlämmössä puoli tuntia.

Mungpapujen idea ja resepti on Ankerias Vipuselta, joten kovasti kiitoksia sinne suuntaan.

CHILIMAJONEESI

1 munankeltuainen

2 tl Dijon-sinappia
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
sokeria
valkopippuria

paprikajauhetta

1 punainen chili pilkottuna, ilman siemeniä

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Sekoita mausteet hyvin joukkoon.