Mustion Linnankrouvi ja sananen lasten kanssa ravintolassa käymisestä

Jäimme pääsiäiseksi poikkeuksellisesti kotiin. Päätimme tehdä siksi jotain ekstrakivaa kotiseutumaisemissa. Jostain mielen syövereistä nousi ajatus käydä Mustion linnassa. Netissä asiaan tutustuttuani huomasin, ettei museo ole vielä avannut oviaan, mutta Linnankrouvi olisi kyllä vastaanottavainen. Kun jo nettisivun kuvassa oli lapsi ravintolasalissa, uskoin perheen pienimpienkin olevan tervetulleita.  Ravintolan ruokafilosofia lähiruoka ja puhtaus kuulostivat oikein houkuttelevilta. Tuottajat on esitelty myös nettisivuilla, joka on tosi kiva juttu. Tästä kaikesta informaatiosta huolimatta yllätyimme paikan laadukkaasta tarjonnasta.

Keittiö tervehti koko perhettämme punajuurilla ja vuohenjuustolla vaniljaisella siirapilla.

Pöytään tuodut leivät olivat Linnankrouvin omia Backers Bakerin näkkäriä lukuunottamatta. Sämpylät oli leivottu speltistä.

Lapsille oli oma menu, johon kuuluivat aluksi dippivihannekset ja muuten aikuisten menu puolikkaana. Meidän muksumme ovat kuitenkin suht pieniruokaisia, joten annoimme heidän valita itse pääruuan. Poitsu otti ne iänikuiset lihapullat ja muussin, mutta tyttäremme valitsi tavallamme karitsaa. 5-vuotias olikin varsin tyytyväinen valintaansa ja huokaili monesti lihan olevan todella hyvää!

Me aikuiset päädyimme Pääsiäismenuun edes katsomatta muita listoja. Tällöin sai valita kahden alku-ja pääruuan väliltä. Jukka otti alkuun kuohkeaa mustajuurikeittoa ja tattibriossia. Keitto oli ihan taivaallisen makuista ja koostumukseltaan pehmeän kuohkeaa. Briossissa todella maistui tatti. Kokonaisuus oli hieno!

Minun alkupalalautaseni vei pisteet kauneudellaan. Väri-ihmisenä tykkäsin annoksesta vielä enemmän, kun pikkarainen viiriäisenmuna oli veistelty halki. Lasilautasta siis koristivat makujen ja näkymän puolesta graavattu Ekströmin siika, mallasleipäcrumble ja limedressing. Valmiiksi valittu viini Geografico Vernaccia di San Gimignano oli kiva, mutta aika tavanomainen.

Pääruuaksi otimme siis kaikki poikaamme lukuunottamatta "yön yli haudutettua karitsanpotkaa ja -paahtopaistia, savusipulipyrettä ja tummaa valkosipulikastiketta". Pyre oli sen verran tuiman makuinen, että jäi tyttäreltämme syömättä, mutta me aikuiset olisimme kaivanneet sitä kokonaisuuteen lisää. Paahtopaisti oli turhan simppeli maultaan, mutta potkassa oli makua komeasti. Karitsalle valittu viini, Torresin Mas La Plana oli jälleen ok, mutta aika tasainen.

Jukka ja tytsymme ottivat jälkiruuaksi "Mämmimoussea ja valkosuklaata". Annos oli todella kaunis levyksi prässätyn mämmin ja vaaleanpunaisten, kuivattujen vadelmien ansiosta. Muuten lautanen olisi voinut näyttää, hmmm, kasoilta. Kinuskipaloissa oli myös suolaisuutta. Kokonaisuus maistui hienolta!

Minä otin väliruuaksi tarkoitetut kotimaiset juustot jälkiruuaksi. Ne tarjottiin varsisellerin ja ruusunmarjahillon kera. Poikamme otti vaniljajäätelöä, joka tarjottiin maljasta noiden kuivattujen vadelmien ja suolaisten kinuskien kera.

Loppulasku perheemme osalta oli 160 euroa, kun lapset joivat appelsiinituoremehua ja Jukka vain yhden punaviinilasin. Pidimme laskua elämykseen nähden ihan passelina ja päätimme tulla kesällä uudestaan, kun puisto kukkii ja pääsee mahdollisesti jo terassille nautiskelemaan veden ääreen.

Seuraavassa haluan vaihtaa muutamia ajatuksia lasten kanssa ravintolassa syömisestä. Kertokaa tekin mitä mieltä olette!

Haluamme aika ajoin viedä lapsiamme ulos syömään, myös tällaisiin elämyksellisiin ja laadukkaisiin paikkoihin. Haluamme opettaa muksuille miten ravintoloissa käyttäydytään ja miten hienoa on maistella upeita makuja. Ulkomailla tämä tapahtuu ikäänkuin luonnostaan, "pakon sanelemana". Kotimaassa esteeksi nousee usein ajatus, onko hienoon ravintolaan sopivaa mennä 5- ja 7-vuotiaiden kanssa, niin hyvinkäyttäytyviä kuin lapsemme (pääosin) ovatkin. Olen vahvasti sitä mieltä, että hyvät ruokatavat opitaan kotona joka päivä tapahtuvan yhteisen ruokailun yhteydessä, mutta ravintolaruokailussa on kyllä omat juttunsa tarjoilijan kanssa kommunikoinnista alkaen.

Tiedän, että ravintolan kannalta lapset ovat ongelmallisia. He eivät juo (kalliita) juomia ja syövät yleensä vain puolikkaan annoksen vieden silti kokonaisen asiakaspaikan. Silti väittäisin, että tilausta lapset lämpimästi tervetuloa toivottaville fine dining-paikoille on, sillä ne saavat liikkeelle myös ne vanhemmat jotka eivät saa tai halua ottaa lapsenvahteja. Tai jotka tavallamme haluavat tarjota ruokaelämyksiä myös lapsille. Lasten kanssa ruokailu tapahtuu monesti myös ruuhkaisen ilta-ajan ulkopuolella.

Paitsi itse lähteminen, myös ravintolassa käyttäytyminen  mietityttää. Meidän lapsemme saavat tällaisiin kolmen ruokalajin paikkoihin ottaa yleensä matkaan piirroslehtiönsä, jotta meidän ei tarvitse kuunnella "koska lähdetään"-mankumista. Tiedämme toki, ettei tämä kuulu normaaliin ravintolakäyttäytymiseen, mutta on mielestämme suotavaa pienille lapsille kaikkien viihtyvyyden vuoksi. Tällä kertaa poikamme suunnitteli Angry Birds-ratoja.

Mustion Linnankrouvi toivotti lapset lämpimästi tervetulleeksi. Sen huomasi jo siitä, että lapsille oli suunniteltu oma menu alkupaloja myöden. Samaten lapsille oli tarjolla niitä lihapullia, joskin muksut voivat valita myös normaalimenulta puolikkaan annoksen.

Loppuun vielä muutamia kuvia puistosta, joka kesällä lie kaunis ja vehreä. Nytkin paikassa oli oma, paljaan aavemainen tunnelma.  

Linnankrouvi ulkoa.

Mustion kartano.