Ravintola SPIS tarjosi lämpöä ja yllätyksiä

Nautin tähänastisen elämäni kauneimman ja ulkonäöltään dramaattisimman jälkiruuan männäviikolla ravintola SPIS:ssä. Nuo värit ja maut...upeaa!

Kävimme siis Siskot kokkaa-blogin Nellen kanssa tyttöjen kesken turisemassa ja nauramassa pari kuukautta sitten avatussa ravintola Spisissä. Olen kuullut ravintolasta pelkkää hyvää, joten rohkenin ehdottaa sitä Nellelle tapaamispaikaksi. Ravintola tarjoaa selkeää, pääosin pohjoismaisista raaka-aineista tehtyä ruokaa - tuttuja makuja uudessa muodossa. Illan aikana saimme maistaa myös kutkuttavia yllätyksiä.

Sisään astuessa meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja sama välitön tunnelma jatkui koko ravintolailtamme ajan. Salista vastaava Jani Kinanen jaksoi vastata kysymyksiimme ja uteluihimme kärsivällisesti, koskivat ne sitten ruokia, raaka-ainetoimittajia tai suomalaiskeraamikkojen käsityönä tekemiä lautasia. Kokonaisuudesta huokui se, että kaikki oli ajateltu viimeisen päälle.

Otimme alkuun kuohuvaa, jonka kanssa saimme sipsipussin, vai pitäisikö sanoa Spisipussin. Sisältönä oli rouskuvan rapeita porkkana-, punajuuri- ja palsternakkalastuja.

Sitten keittiö tervehti meitä lantulla ja mantelilla. Annos haisi pahalta (aina minä tuoksuttelen ennen syömistä), mutta maistui oikein hienolta!

Vilkaisematta ruokalistaa valitsimme molemmat neljän ruokalajin yllätysmenun, joka on mahdollista vain jälkimmäisessä, kello 19.30 alkavassa kattauksessa. Luotimme viinivalinnat ammattilaisen käsiin, joskin jouduin tyytymään puolikkaisiin laseihin tulevan työpäivän takia. Tämä riitti minulle aivan mainiosti.

Alkuun saimme piparjuurta ja lakritsaa, jota maistelimme ihaillen. Lasissa väikkyvä slovenialainen viini Malvazija 2006  toimi hienosti etenkin  lakritsaisen maun kanssa. Ilman tarjoilijan suositusta olisimme tuskin osanneet valita tätä yllätykselliseltä maistuvaa oranssia viiniä.

Toinen annos esiteltiin meille yhdenlaisena kalakukkona. Rukiinjyvät, pehmeääkin pehmeämpi upeanvärinen lohi ja paistettu, kuivattu kalannahka toimivat upeasti yhteen. Vaikka lautasella tuntui tapahtuvan paljon, suussa kaikki oli harmonista. Lasissa meillä oli Jean-Paul Brunin Chardonnay Classic 2010-viiniä.

Seuraavaksi suutamme raikastettiin "mummulan kurkuilla", jossa todella maistui hölskytyskurkut. Ne oli vain naamioitu uuteen asuun. Annos on todella kaunis juuri tuolla lautasella, vai mitä?

Pöytään tuotu punaviini, merlot-rypäleinen Diem 2010 oli hieno tuttavuus ja lupaili pääruualle tuhdimpia makuja.       

 

Niitä saimmekin karitsanpaistin ja pitkään haudutetun karitsanniskan muodossa. Jälkimmäisessä oli hienon rapsakka pinta. Karitsa tarjottiin perunan ja kaalin sekä rosmariinikastikkeen kera. Annos erottui menun muista lautasista yllätyksettömänä.  Maut olivat kuitenkin hienoja. Salista vastaava Jani Kinanen kertoi, että ravintolassa tarjoiltava liha ei välttämättä ole luomulaatuista. Ravintolan väki on kuitenkin käynyt tiloilla, joista liha tulee ja varmistaneet eläinten hyvät, laadukkaat olot. Tämä kuulostaa oikein hyvältä.

Prejälkiruokana saimme raikasta minttukaakaota, lautasella.

Sitten eteemme kannettiin huippukaunis jälkiruoka, joka hurmasi minut dramaattisilla väreillään ja upeilla muodoillaan. Maku oli myös kohdallaan tässä "punajuurta ja turkinpippuria" sisältäneessä iloittelussa. Verenvärinen, madeiralainen makea viini Maydie 2006 komppasi ruuan ulkonäköä ja makua upeasti.

Kahvi ei meille enää iltamyöhällä maistunut, mutta porkkanakakku upposi kyllä.

Ilta maksoi osaltani 83 euroa, jota pidin hyvin kohtuullisena saatuun elämykseen suhteutettuna. 18-paikkainen, makuuni hienosti remontoitu Spis oli kokonaisuudessaan leppoisan lämmin kokemus, jota voin lämpimästi suositella. Voisin kuvitella, että ravintola on lottovoitto tasokasta ja yllätyksellistä ruokaa etsivälle kasvissyöjälle. Vegaaniannoksetkin onnistuvat kuulemma, kun huomaa vinkata asiasta etukäteen.