Sasson parsaherkut

Parsaa alku-, pää- ja jälkiruuassa. Kuulostaa houkuttelevalta, eikö?

Meillä oli ilo saada Kämp Groupilta kutsu vierailla valitsemassamme ravintolassaan parsamenun merkeissä. Kutsuun oli helppo vastata tulevamme, mutta paikan valinta meni vaikeaksi. Kämp Signen villit maut olisivat toki kiinnostaneet, mutta halusimme nyt mennä jonnekin ravintolaan jossa emme ole koskaan olleet. Palace houkutteli näköalallaan, mutta päädyimme kuitenkin Sassoon pohjois-italialaisten makujen ja menun mielenkiintoisuuden vuoksi.

Saavuimme taas kerran ravintolaan niin ajoissa ettei muita vielä ollut. Ravintola oli sisustukseltaan selkeä. Lampuista tykkäsin kovasti. Lähtiessämme ravintolassa oli jo melkein joka pöytä täynnä.

Valitsimme Sasson parsamenun kahdesta alku- ja pääruokavaihtoehdosta kumpikin eri annokset joten saimme hyvän kuvan koko parsakattauksesta. Jukka lusikoi kevyen ja pehmeän makuista parsakeittoa, jota friteerattu Taleggio-juusto mielenkiintoisti. Tosin Jukka sai kielelleen turhan paljon frittiöljyn makua.

Minä nautin marinoitua valkoista parsaa ja lumirapusalaattia. Luulin lumen tarkoittavan, että rapu on sellaista kevyttä ja hiutalemaista, mutta se olikin ikäänkuin lumipallo. Oikein hyvää kuitenkin, vaikka aika iso pallo olikin.

Oma pääruokani, paistettu siika ja parsarisotto oli hieno. Kalassa oli kaunis ja rapea paistopinta. Ihmettelimme yhteen ääneen miten paljon kalaa lautasellani olikaan. Risotto oli heleän vihreä ja sisälsi napakan kypsiä vihreän parsan paloja. Salottisipulista ja tomaatista tehty vinegretti toi annokseen mukavaa kirpsakkuutta ja väriä, kuten tekivät myös porkkanat kavereineen.

Jukan pääruoka oli sisällöltään - vaan ei kooltaan - alkupalamainen. Maut olivat hienoja ja mies piti erityisesti hollandaismaisen kastikkeen kuohkeasta rakenteesta. Luvattua appelsiinia emme siitä kuitenkaan löytäneet.

Parsamenu loppui kummankin osalta amarettomuffinssiin ja parsajäätelöön. Lautasen sisältö oli paitsi kaunis, myös herkullinen. Karamellisoidut appelsiinikuoret, rouskuvat keksinmurut ja pehmeä, selkeästi parsalta maistuva jäätelö kävivät hienosti yhteen kun amaretto vielä ylevöitti leivonnaista.

Kokonaisuutena menu oli oikein hyvä, mielenkiintoinen ja keväinen.

Tarjoilu oli asiantuntevaa ja rentoa. Italialaisittain murtava mies teki kokemuksestamme hieman autenttisemman ja ilahdutti meitä mukavilla viinivalinnoilla. Juomista makunystyröitä jäi kutkuttamaan erityisesti vahvasti appelsiinivivahteinen jälkiruokaviini. Koska en kirjoittanut juomia heti ylös, niiden nimet unohtuivat. Mutta käykäähän kokeilemassa, ehkä teidän tiellenne osuu sama oivallinen valinta!