Rafla rullasi hienosti

Demo-reissulla kävelimme Jukan kanssa ravintola Raflan ikkunoiden ohi. Sisällä näytti olevan lämmin, tiivis tunnelma. Ravintola oli ihan täynnä hyväntuulisen oloisia ihmisiä. Totesin että tuonne pitää mennä joskus. Yllätykseksemme pian pätkähti kutsu Hannalta tulla testaaamaan perheensä omistamien Raflan tai  Maxillin salaattimenu. Tulimme erityisen iloiseksi siitä, että myös lapset kutsuttiin. Hanna onkin Chicling-blogissaan kirjoittanut kommentteja kirvoittaneen postauksen lapsista ravintola-asiakkaina.  

Tarjoilija otti meidät vastaan ystävällisesti ja tunsimme itsemme tervetulleeksi kun saimme kuohuvaa eteemme hetimiten. 

Lapsille suositeltiin salaattien sijaan lihapulla-annosta, johon jälkikasvumme tarttuivat heti. Molemmat pitivät annoksesta kovasti ja poitsu kysyikin tarjoilijalta reseptiä lammaspulliin. Niitä olisi kuulemma kiva saada kotonakin. Hymyssäsuin tarjoilija kertoi, että resepti on salainen. Lasten annoksessa oli hyvien makujen lisäksi mukavaa se, että myös ulkonäköön oli panostettu. Muksut kertoivat päiviä jälkeenkinpäin sukulaisille, miten olivat syöneet kulmikasta, palana tarjottua perunamuussia. Pidimme myös siitä, että lasten yleensä vierastama parsakaali löytyi lautaselta. Omat muksumme kyllä syövät parsakaalia, mutta on ravintolalata hyvä veto laittaa lautaselle ei-niin-itsestäänselviä vihanneksia lapsille. Mehulasiin lapset saivat drinkkitikut, joka oli ehkä kaikkein parasta tyttäremme mielestä. 

Alkupalalautanen oli meille aikuisille valittu jo etukäteen ja hyvä niin. Toast Skagen oli maistuva ja tillipestosilakat aivan loistavia. Alkupalaksi annos oli hiukan turhan iso, mutta toimisi varmaan hyvin vaikka iltasella kuohuvan kanssa, kun mieli tekisi jotain, muttei syödä itseään pinkaralleen.

Salaattilista koostui neljästä eri vaihtoehdosta. Ravintolan nettisivuilta salaattilistaa ei löydy, mutta facebook-sivulla se näkyy. Jukka päätyi sen kummempia pohtimatta maalaismeininkiin, joka sisälsi Merquez-makkaraa, pekonia, perunaa, vihreitä papuja ja Dijon-dressinkiä. Salaatiksi setti oli tosi tuhti. Jukka piti syömästään. 

Minä maistelin suurena munakoison ystävänä salaattia nimeltä "Grillattua Halloumia". Se sisälsi halloumin lisäksi munakoisoa ja kesäkurpitsaa sekä paahdettua paprika-vinaigrettia. Munakoisoa oli kokonaisuudessa mielestäni turhan niukasti, mutta muuten salaatti oli oikein hyvä! Kovasti syömistä riitti kyllä tässäkin. Ihastuin salaatin makumaailmaan niin kovasti, että olen himoissani tehnyt sitä varioiden monesti kotona.

Kaikki salaatit maksoivat 18,50 euroa. Ainakin maisteltujen osalta hinta on mielestämme kohdallaan, vaikka se äkkiseltään voi salaatin kohdalla tuntua arvokkaalta.  

Ahdoimme itseemme maistelukokemuksen nimissä vielä jälkiruuatkin. Lapset kysyivät saisiko jäätelöön kinuskikastiketta ja sen onnistuttua olivat kovasti tyytyväisiä.

Valkosuklaapannacotta, raparperi ja sorbetti-annos oli hyvä, mutta sorbetti jäi kokonaisuudessa jotenkin irralliseksi. Ilman sitäkin jälkiruoka olisi ollut oikein riittävä, sillä maistuvat kastiketipatkin toivat siihen väriä. 

Suklaafondant-annoksen fondant oli kovin jauhoisen makuinen, mutta karamellisoitu persikka sen sijaan hieno.

Tarjoilu Raflassa oli koko visiittiimme ajan sujuvaa ja oikein lapsiystävällistä. Annosten esittely tosin unohtui alkupaloja lukuunottamatta. 

Raflan vessakyltit olivat naurattavia. Poikamme tosin kysyi vakavalla naamalla, miksi ne hyppivät pissatessaan. 

Rafla aukaisee taas ovensa elokuussa kesätauon jälkeen. Suosittelemme ravintolaa lämpimästi vaikka koko perheelle!

Ruokabloggajista ainakin Prinsessaperhe on käynyt Raflassa tykäten hekin.