Juhliva ihminen ei sammaloidu

Tammikuussa tuntuu juhlia riittävän. Viime viikonloppuna juhlimme ikääntyvää ystävää Uudessakaupungissa ja tänä lauantaina suuntasimme Poriin ystävämme valmistujaisjuhliin. Juhliminen on kyllä niin nauruntäyteistä ja mieltäylentävää hommaa, että unien vähällejäämisestä huolimatta virtaa tuntuu riittävän normaalia enemmän. 

Valmistujaisjuhlien ruokatarjonta oli rakennettu hienosti erilaisista kylmistä tarjottavista. Sortteja oli vaikka minkämoisia. Ihan parhaimmistoa edustivat saaristolaisleivät, joiden päälle sipeltiin piparjuurituorejuustoa ja päälle nostettiin graavilohisilppua, johon oli sekoitettu pienittyä punasipulia ja tilliä. 

Parsainen perunasalaatti oli oikein maukasta.

Samoin sopivan roseeksi kypsennetty paahtopaisti. 

   

Juustoja edustivat vanha gouda, luolakypsytetty gruyere ja vuohenjuusto. Keralle oli laitettu oivallisesti viikunahilloa ja paholaisenhilloa.

Jälkiruuaksi oli kahvin ja konjakin kanssa suklaakonvehteja, mikä riitti mainiosti parin suolaisen lautasen jälkeen. 

  

Veimme lahjaksi valmistuneelle kuohuvaista arkeen ja juhlaan. 

 

Seurustelun lisäksi juhlissa tuli paljuiltua, musisoitua ja tanssittua. Aamutunneille asti. 

And all the roads we have to walk are winding

And all the lights that lead us there are blinding

There are many things that I

Would like to say to you but I don't know how

Because maybe, you're gonna be the one that saves me

And after all, you're my wonderwall

- N.Gallagher / Oasis -