Meksikolaista ja rakkautta pöytään

Vuosi päättyi ja alkoi hienosti: siskon perheen kanssa yhteisen ruokapöydän ääressä. 

Me rakastamme RAKASTAMME niitä hetkiä kun voimme kutsua meille tärkeitä ihmisiä ruokapöydän ääreen, kun olemme miettineet tarkasti mistä kukin voisi pitää ja olemme nähneet vaivaa ruuan eteen. Emme oikein osaa arvostaa sitä, mitä jotkut ajattelevat kai vaatimattomuudeksi; että pöytään  kutsuessaan vähättelevät "tää nyt on tämmöstä" ja "en nyt tiedä mitä tästä tuli". Meillä sanotaan paljon mieluummin että ollaan nähty vaivaa tässä teille tarjoillun ruuan eteen, toivottavasti maistuu. Ei se tarkoita mitään itsensä nostamista tai omakehua, vaan sitä että tarkoitus on ollut tarjota hyvää, ajatuksella. Sitä että pöydän ympärille asettuvat ihmiset ovat olleet jo suunnitteluvaiheessa mielessä ja että heille haluaa tarjota mahdollisimman hyvää, rakkaudella. 

Vuoden vaihtuessa rakkautta osoitettiin meksikolaisella ruualla. Maustoimme pekonista papumuhennosta lukuunottamatta kaiken maltillisesti, jotta lapsillekin löytyisi paljon mutusteltavaa. Jytyä makuihin sopi sitten lusikoida valmiskastikkeista, esimerkiksi Poppamiehen chipotletahnasta. 

Ohjeistusta iltaan tiirailimme Kaikki äitini reseptit-blogista. Nanna on ystävällisesti koonnut meksikolaiset ruokansa yhteisen tunnisteen alle. Osa resepteistä tulee meksikolaisen sukulaisen kautta, joten miksi emme luottaisi tähän naiseen? Toinen iso apu oli kirjaston poistokorista kotiutettu Jane Miltonin "Meksikolainen keittiö", josta tykkään kovasti. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että siinä on kerrottu (lyhyesti) meksikolaisen ruuan alueellisista eroista ja raaka-aineista käsittelytapoineen. Kuvat ovat havainnollisia ja houkuttelevia, vaikkeivat edustakaan kekseliäintä tai daideellisinta ruokakuvausta. Kirjan ohjeilla on onnistuttu aina. 

Tähän postaukseen olen laittanut Nannalta opittuja juttuja, seuraavaan juttuun tulee Miltonin kirjasta ihan ässä papu-pekonipata (frijoles charros) ja sitä mainiosti kompannut raikas bataattisalsa.

Siskoni lemppareita tarjoilluista sorteista olivat kuulemma quesadillat. Täältä voi katsoa miten tuo sana lausutaan, täältä pidempää sepustusta tortillojen täyte- ja paistovaihtoehtoihin. Me etenimme kaupasta valmiina ostettujen maissi- että vehnätortillojen kanssa näin:

CHORIZO-SIPULI-QUESADILLAT
16 kolmiota

8 tortillaa
4 chorizo-raakamakkaraa
2 sipulia
2 dl juustoraastetta

Kuori sipulit. Pilko ne puolikkaiksi renkaiksi. 

Puristele makkarat kuumennetulle pannulle. Painele makkaroita pienemmäksi haarukalla. Siirrä kypsänä pois pannulta. 

Paista sipulirinkulan puolikkaat makkararasvaisella pannulla pehmeiksi. Siirrä nämäkin pois pannulta.

(Tähän väliin Nanna vinkkasi lämmittämään tortillakuoret etukäteen, koska täytteiden kanssa ne lämpiävät vähän aikaa. Unohdin koko homman mutta hyvin onnistui silti!)

Laita tortillakuori keskilämpöiselle pannulle, päälle juustoraastetta, paistettua makkaraa ja sipulia. Laita toinen tortilla tähän päälle. Paista molemminpuolin kuivalla pannulla. Toista sama muiden kuorien kanssa. 

Pilko jokainen täytetty tortilla neljään osaan. 

Tortillasipsien kanssa (ja muutenkin) teimme ihan perinteistä tomaattisalsaa, juustokastiketta ja guacamolea. Juustokastike Nannan tyyliin oli meille ihan mahtava oivallus, sillä se oli hurjan helppoa ja hurjan hyvän makuista. Jukka on aiemmin keitellyt vastaavassa tilanteessa valkokastikkeen ja upottanut siihen juustoraastetta, mutta tämä tosiaan oli idioottivarmempaa (toisinsanoen minunkin tehtävissä). 

JUUSTOKASTIKE

1 pkt cheddar-sulatejuustoviipeleita

1 prk ranskankermaa

Sulata juustot kattilassa. Sekoita joukkoon ranskankerma. Ota pois liedeltä ja sekoita tasaiseksi. 

GUACAMOLE

2 avokadoa
1 tomaatti
½ sipuli
puntti korianteria
½ limetti
suolaa
(chiliä)

Halkaise avokado ja poista kivi. Kauho avokado kuorestaan. Silppua tomaatti, sipuli ja korianteri pieneksi. Yhdistä kaikki morttelissa ja murskaa. Mausta suolalla, limetin mehulla ja halutessasi chilillä. 

Avokadon kiven voi laittaa takaisin kauniin vihreän värin säilyttämiseksi. 

Jo mainittujen lisäksi pöydältä löytyi ylikypsää possua riivittynä, makeaa ananasta valmiiksi pilkottuna, säilöttyä kaktusta, tortillakuoria lämmitettynä ja taco-sipsejä maustamattomana sekä barbeque-maustettuna. Texmexiä harrastimme tacokuorien verran. 

Juomana oli paitsi meksikolaista olutta limelohkoupotuksella, myös vaihtuvan vuoden kunniaksi Muumikuohuvaa lapsille ja sampanjakuohuvaa aikuisille. Nautin viimeksimainittua läpi koko aterian, eikä tehnyt ollenkaan pöhköä. Louis Roedererin kuiva sampanja on saatu testiin Viinimaa.fi:stä. Tykästyimme siihen kovasti, joten tätä kuplivaa tulee taatusti ostettua jatkossa erityistilaisuuksiin. Niin kuin vaikka sellaisiin kun saamme rakkaita saman pöydän äärelle.