Aan Tafel with Maannos - loistava pop up ravintola

Olipa kerran kaksi catering-yritystä Aan Tafel ja Maannos. He valmistelivat ruokia samoissa tiloissa Helsingin Kalasatamassa ja haaveilivat joskus perustavansa vaikkapa popup-ravintolan. Valmistelleessaan asiakkaittensa tilauksia he katselivat usein suurista ikkunoista merelle tai vastarakennettuun asuinalueeseen. Mielessä kävi että tämä näkymä olisi päästävä jakamaan ihmisten kanssa. Tilan purkamisen lähentyessä kaverukset päättivät lyödä taitonsa yhteen perustaen reilun kuukauden ajaksi ravintolan. Onneksi. Nimeksi ponnistukselle tuli Aan Tafel with Maannos.

Onneksemme luimme paikasta Viisi tähteä-sivustolta ja teimme varauksen heti. Nyt ravintola on täyteen varattu, mutta peruutuspaikkoja kannattaa varmaan kysellä. Tai mennä baarin puolelle lasilliselle ja ottaa pikkupurtavaa. Kun kerron teille illalliskokemuksemme, ymmärrätte varmaan miksi. 

Saapuessamme kahdestaan paikan päälle ihastuin heti karun kauniiseen ympäristöön. Isot ikkunat oli jätetty verhottomiksi, mistä tykkäsin kovasti. Kaunispintaisia pöytiä ympäröi yksinkertaiset tuolit. Meidät ohjattiin valtavan tilan ikkunapöytään, josta oli teollisen ronskit maisemat merelle päin. Vaikka näkymä ei ole klassisen kaunis, se ilahdutti meitä hurjasti. 

Saadessamme menun käteen tavasimme sitä hetken, kunnes tajusimme illallisen jaetun viiteen erilaiseen jaksoon, joiden pääraaka-aine oli kuvattu otsikon alle. Ensimmäinen jakso ylisti perunoita, seuraava sieniä, kolmas juureksia, neljäs juuriselleriä ja viides omenaa. Tämäntyyppinen lähestymistapa jätti paljon arvailujen varaan ja kutkuttava tunne kasvoi. 

  

Alkuun otimme kuohuvaa. Minulle se meinasi Franck Massardin natucavaa, Jukka-kuski sai todella makeaa alkoholitonta Colonnaran luomukuohuva Icemarya. Kiva että alkoholitonkin vaihtoehto oli tarjolla ja että se vaihteeksi oli muutakin kuin Lehtikuohu. Jatkossa Jukalle ehdotettiin minikaatoja, mikä on aina hyvä vaihtoehto kokonaismakujen maistamiseksi. Minä otin juomapaketin kokonaisena. 

 

Ensimmäinen jakso alkoi vakuuttavasti. Savikiposta hörpittiin paahdetuista perunankuorista ja lampaasta tehtyä syvänmakuista lientä. Paperipussi sisälsi Gobbas Gårdin perunaa, jonka päällä oli juuresten kuorista tehtyä "multaa". Yksi ravintolan kantavista ajatuksista onkin että raaka-aineista kaikki hyödynnetään ihan kokonaan. Krassiin käärittynä tarjottiin todella maukasta karitsatartaria, lihan ollessa Herrakunnalta. Luuydinmajoneesi kruunasi kaiken upeasti.  Ruokien kanssa lasiin kaadettiin Aphrosin Vinhao 2014. Huokailimme ihanaa aloitusta.

Seuraavaksi eteemme nostettiin perunavanukasta, muikunmätiä, tilliöljyä, tilliä ja perunasipsi. Annoksen punasipulit oli siivutettu aivan henkäyksenohuiksi, mitä ihastelimme kovasti. Erilliseltä laudalta tarjottiin perunarieskaa. 

Lasissa väikkyi Karl Schaeferin luomuriesling. 

 Tässä komeilee uppopaistettua perunaa, jonka päälle on raastettu suolattua ja kuivattua nieriää. Liemessä on Ahlmansin tilameijerin piimää.

Sitten siirryttiin sieniin ja miten upeasti siirryttiinkään! Padassa kellui ankkaconsommessa sieniravioli, joka oli tarkoitus rikkoa liemeen saaden aikaan sienikeittoa. Maut olivat aivan uskomattoman syvät, kuten kaikissa illan liemissä. Kivellä patsasteli sienikääryle jossa oli sisällä todella upeanmakuinen suppilovahverotäyte. Vierellä mitäpä muuta kuin sienimajoneesia. 

Viininä sieniruuille oli Contrà Soardan marzemino nero-rypäleestä tehty punaviini Gaggion.

"Säilöntämeiningillä" tehty sienipiirakka oli koottu todella ohueen ja rapeean kuoreen. Mukana menossa oli ainakin pikkelöityä kyssäkaalia, suppilovahveroita, punakaalia ja haaparouskua. 

Tässä välissä lasiin kaadettiin vääksyläisen Kanavan Panimon red ale olutta Toivoa. Paikan kokki Jouni Rahikainen on osakkaana kyseessäolevassa panimossa ja sen upeaksi todettu tuote oli haluttu saada osaksi menukokonaisuutta. Oluen ympärille oli siis kehitetty ruoka. 

Sellaisena meillä tarjoiltiin 200 vuotta vanhaan juureen tehtyä ihanan makuista leipää. Juuri on kuulemma lähtöisin Kazakstanista ja matkannut useamman mutkan kautta nyt Kalasatamaan. Olisipa hauska tietää millaisissa paikoissa juureen tehtyä leipää on murrettu aiemmin! Leivälle sopi sipaista redusoidusta kermaviiliherasta ja fermentoidusta selleristä tehtyä levitettä. 

Olutkokonaisuuteen kuului myös tummuussyistä kuvaepäonnistunut punajuuritartar, jota komistivat pikkelöidyt punajuurenversot, punajuurimousse ja hasselpähkinät. 

Punajuuriallerginen Jukka sai porkkanaa monella eri tapaan.

Nyt lasiin kaadettiin Tenuta delle Terre Neren Etna Rossoa vuodelta 2013. Tämä viini tulee Etnan rinteiltä Sisiliasta.

Ruokana eteemme laskettiin iäkästä kyyttöä Herrakunnalta. Liha oli haastavan sitkeää syötävää, mutta lisukkeet varsin maukkaita. Minulla ne merkitsivät punajuurta ja marjoja kastikkeineen... 

 ...Jukalla palsternakkaa ja porkkanaa taas kovin monella tapaa.

Samaan aikaan pöytään nostettiin myös pikkuinen pata, jonka sisältä löytyi ihan valtavan upeanmakuista mustajuurta sekä pikkelöitynä että pyreenä. 

Hauskana välijuomana sain nyt shotin keltajuurimehua ja piparjuurta, Jukka fermentoitua porkkanamehua omenamehulla. 

Seuraava viini tuli samaiselta sisilialaiselta Tenuta della Terre Nereltä ollen nyt Etna Biancoa vuodelta 2015.

Lautasella saimme eteemme "kuhapiilon", joka maistui kyllä ihan eriltä miltä näytti. Jos nimeä ja kuvailua ei olisi ennalta kerrottu, olisin voinut ajatella haukkaavani valkosuklaaleivosta. Kaunokainen sisälsi mm. hyytelöityä kuhaa, selleriä ja brandadea, muistaakseni tämäkin kuhasta. Kokonaisuus oli yllättävän raikas, ihana!

Tässä komeilee risottomaista ruispuuroa, confitkeltuainen, selleriä ja itselle ihan uutta leikkoselleriä. Confitkeltuaista söimme aiemmin syksyllä Lyonissakin ja hullun herkullista se oli taas! 

Seuraava kokonaisuus sisälsi kuhaa ja selleriä voikastikkeella jossa oli savustettua kermaa. 

Samaan aikaa pienellä lautasella keikisteli ällistyttävän tasaisen pyöreä selleripyreestä tehty pallo. Päälle oli ripsitty mallaspölyä.

 

Sitten olikin omenaisten jälkiruokien vuoro. Omenat tulevat lohjalaiselta Heimo Herliniltä, jonka puutarhassa kasvaa 67 eri omenalajiketta. Kulhoon oli upotettu omenasorbettia kahdella tavalla ja kuivattua omenankuorta jauheena. Eikö olekin vain kaunis tuo suklaatrönttinen pikkuomppu? Savikipon päällä loikoilee omenaa ja sitruunaverbenaa. 

Toisesta jälkiruuasta olen innostuksissani unohtanut ottaa kuvan, joten nyt teidän täytyy kuvitella mielessänne nestemäisellä typellä jäädytettyä omenaa, omenakompotti, omenaparfait ja kuivatuista omenankuorista mosaiikkilevyiksi rikottu pohja. 

Jälkiruokien kanssa tarjottiinn Kernén artesaanisiideriä. 

Laskun kanssa saimme vielä kaurakeksin, joka tuskin on ihan näin yksinkertainen miltä saan sen kuulostamaan.

Synttärisankariminä oli illalliseen hurjan tyytyväinen! 

Aan Tafelin Juho Ekegren ja Romany Schillemans sekä Maannoksen Elmo Luoma-Aho ja Jouni Rahikainen ovat onnistuneet luomaan Kalasatamaan rennon, mutta hyvin ajatellun ja huolitellun kokonaisuuden. Käsityön, valmistelun ja ruoanlaittoon liittyvän intohimon määrä on huikea. Kasvikset on nostettu framille upeasti ja todella monipuolisesti. Tarjoilu on ystävällistä, hymyilevää ja asiakasta kuuntelevaa. 

Olimme aivan hurmaantuneen iloisia tämän menun jälkeen. Jäämme innolla odottamaan mitä jatkoa tästä pop up:sta seuraa, sillä eihän tämä tähän nyt voi jäädä!

Ruuat maksoivat 69 euroa per nenä, juomapaketti kokonaisena 49 euroa. Meidän laskumme koko illalta juomineen oli 224,50 euora. Sanomattakin lie selvää että hinta-laatusuhde ei ihan kohdannut. Rahoilleen todella sai vastinetta, moninkertaisesti.