Siniset bebet

Neljävuotias poikamme pyysi kaupassa ostamaan bebe-leivoksia. Vilkaisin hintaa ja totesin että leipoisimme niitä itse. Koska en halunnut toistaa itseäni mansikkabebeillä, etsin toisenlaisen täytevaihtoehdon. Se löytyikin Mihakon blogista Sitä sun tätä. Muokkasin hiukan täytettä jättäen esimerkiksi suklaan pois.

Tämä oli oikein helppo, huippumaistuva leivonnainen! Ja kaunis, jos minulta kysytään (vaikka päällinen pääsikin valumaan hiukan yli). Nautiskelimme bebe-leivoksia rokotuksen jälkeisenä lohdutuksena.

Pohja

murotaikinaa kaupan pakastealtaasta

Painele sulanut taikina voideltuihin, korppujauhotettuihin pikkuvuokiin. Laita päälle toinen vuoka, jotta kuppi pysyy kuppina eikä paisu. Paista uunissa noin 15-20 minuuttia.

Katso täältä miten viimeksi tein aika vähäisellä muottimäärällä leivospohjat.

Marianne-täyte

50 g kermaa/vispiä tms.

50 g tuorejuustoa

sokeria

mariannerouhetta

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tuorejuustoa ja sokeria sekä Marianne-rouheita. Maistele välillä jotta saat täytteestä mukavan makeaa. Itse en katsonut kerman ja juuston määrää vaan menin tuntuman mukaan. Grammamäärät on kopsattu Mihakolta.

Päälle

tomusokeria

sinistä elintarvikeväriä

sitruunamehua

koristeeksi sokerihelmiä

Sekoita tomusokerin joukkoon ensin tipoittain elintarvikeväriä, mikäli väriä haluat. Lisää sitten sitruunamehua, kunnes saat seoksesta taipuisan paksua. Liian ohut seos humpsahtaa täytteen läpi. Nähty on. Ripsuttele päälle vielä haluamiasi koristeita ja tarjoile.

Jos haluat tarjoilla bebet myöhemmin, pistä ne pakkaseen täytteineen ja koristele vasta sulaneena, ennen tarjollelaittoa.

Muistakaapa käydä äänestämässä parasta lammasta täällä Melukylässä. Aikaa äänestykseen on enää tämä ja huominen päivä. Melukylässä on koonti hurrrrjan hyvänoloisia, erilaisia, lammaspitoisia ruokia. Tutustu ja nauti!

Piffit purkkihernekeitosta

Minä tykkään kovasti hernekeitosta! Vielä kun siihen spruittaa sinappia sekaan ja ripsuttelee joukkoon silputtua raakaa sipulia niin kyllä maistuu! Siksi kiinnostuin heti näistä Kurpitsamoskan Marin kokkaamista hernaripihveistä. Taisi muuten olla ihan ensimmäisiä reseptejä, joiden kautta päädyin Marin sivuille. Ja hyvä niin, sillä blogihan on oikein mainio. Tämänkin sapuskan otsikko on Marin keittiössä "Rest in peas" :). Ja täytyy sanoa tähän väliin että vaikka seitankin sivuilla seikkailee, ei blogi ole mitenkään uskontopainotteinen.

Mari vinkkaa käyttämään vegetaariseen versioon Pirkan purkitettua, lihatonta luomuhernerokkaa. Jos lihaa saa olla mukana, myös käyttämämme Rainbow on pihvimateriaaliksi tarpeeksi tömäkkää. Epäilin keiton kokonaisena ulos saamista, mutta se oli helppoa kuin mikä! Seuratkaa vain perässätulevaa ohjeistusta.

Pihvit olivat oikeasti hyviä! Rapsakka leivitetty pinta yhdistettyjä sisälmyksen pehmeyteen helli minun suutani. Sinappi maistui sopivasti. Rokkapihvit ovat myös loistavaa budjetissa pysymisen kannalta.

Tämä kekseliäs ohje on alunperin Jere Niemisen Herne Rokkaa -kirjasta.

Hernekotletit

(5 kotlettia)

1 tlk hernekeittoa
sinappia

korppujauhoja leivitykseen

rypsiöljyä tai margariinia paistamiseen

Tee esim. puukolla tai ruuvimeisselillä reikä hernekeittopurkin pohjaan. Avaa tölkki ja puhalla pohjaan tehdystä reiästä hernekeitto yhtenä kappaleena ulos purkista. Leikkaa hernariköntsä 5:ksi yhtä suureksi viipaleeksi. Voitele viipaleet makusi mukaisella sinapilla ja ripsuttele sinapin päälle korppujauhoja, kummallekin puolelle tietysti. Paista kotletit pannulla reilussa rasvassa.

Kokeilin leivitykseen myös polentasuurimoita ja seesaminsiemeniä ilman sinappia. Olivat ihan mukiinmeneviä ja luulenpa että sinappilisällä olisivat kelvanneet ihan korppujauhotuksen veroisiksi.

Ai niin! Puhun tässä tykkäämisestä yksikkömuodossa, sillä Pastapää syö kuulemma jatkossakin keittonsa mieluummin lusikalla ja sillä sipulisilppulisällä. Pihvit olivat kuulemma silti ihan ok. Lapset eivät suostuneet edes maistamaan, mutta he eivät välitä kyllä hernekeitostakaan.

Minä suosittelen lämpimästi testaamaan jos et sitä vielä ole tehnyt!

Kinuskinen karpalojuustokakku

Miettiessäni sopivaa jälkiruokaa Katajaiseen menuumme selailin edellisien vuosien joululehtiä. Vuoden 2004 Kotilieden marraskuun numerosta esiin pompsahti jo aikaisemmin puolukoilla toteuttamamme Enkelten kakku. Ohje on joululeivonnaiskilpailun parhaimmistoa ja sen on lehdelle lähettänyt Kati Maidell. Kiitosta vain Kati mainiosta ohjeesta!

Olen muuttanut ohjetta hiukan, mutta ihan vain pikkuisen. Katin kakku oli keikautettu hauskasti nurinperin, eli keksipohja, jota oli jatkettu myös reunoille, oli kakussa ikäänkuin kuorrutuksena. Epäilin omia leipurinkykyjäni tällaisen keikauksen suhteen ja tein kakun aivan tavallisesti. Alkuperäisessä ohjeessa on myös koristeltu päällinen kinuskikastikenoroilla, mutta muistan viimeksi näin tehtyäni miettineeni sen olevan jo liian makea.

Koristeeksi meidän kakkumme sai oikeita katajanhavuja, sekä tomusokerissa pyöriteltyjä karpaloita. Luin jostain, että karpaloihin pitää laittaa ensin raakaa valkuaista ja sitten vasta kieritellä ne tomusokerissa. Olisi ehkä pitänyt uskoa, sillä jääkaapin jäljiltä "kuura" marjoilla oli vaihtunut vesipisaroiksi.

Huippuherkullinen kakku, jonka kirpeys jakaa maistajat. Omasta mielestäni karpalot olivat hyvinkin tervetullut raikaste, Pastapään mielestä turhan kirpeitä. Lapset sihtasivat syödessään marjat taitavasti...

Kinuskinen karpalojuustokakku

pohja:

200 g piparkakkuja (tai kaurakeksejä) murskattuna

100 g voisulaa

Yhdistä pohjan aineet ja painele leivinpaperoituun irtopohjavuokaan tasaiseksi kerrokseksi.

Täyte:

5 liivatelehteä

1 rkl sitruuna- tai limemehua

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 ½ dl (valmista) kinuskikastiketta

1 rkl vaniljasokeria

2½ dl kermaa

3 dl punaisia marjoja (karpalo, puolukka, vadelma, herukka)

Koristeluun:

samoja marjoja kuin kakussa

valkuaista

tomusokeria

katajanhavuja

Liota liivatelehtiä 10 minuuttia runsaassa, kylmässä vedessä jotta pehmenevät.

Notkista tuorejuusto sekoittamalla sitä kulhossa. Sekoita joukkoon kinuskikastike ja mausta vaniljasokerilla.

Vaahdota kerma. Lisää kermavaahto tuorejuuston joukkoon.

Purista pehmenneet liivatelehdet vedestä ja liuota ne kuumaan sitruunamehutilkaan. Lisää liivateseos norona, koko ajan sekoittaen tuorejuustoseoksen joukkoon. Lisää lopuksi vielä marjat.

Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa ainakin 4 tuntia, mieluiten seuraavaan päivään.

Laita kakku tarjoiluvadille ja koristele.

Nautiskele kahvin kanssa. Konjakkilasillinen on myös suositeltavaa :)

Katajanmarjakastike

Katajainen menu sai lisäpuhtia katajanmarjakastikkeesta. Tämän simppelin ohjeen bongasimme paakari.net sivustolla, mutta muutimme sitä hiukan. Ainekset:

2 punasipulia
1 rkl punaviinietikkaa
1 dl punaviiniä
1 rkl karpalohyytelöä
1 rkl katajanmarjoja
noin 4 dl ruskeaa peruskastiketta

Kiehauta sipulisilppu viinietikassa. Lisää viini ja karpalohyytelö, hauduta hetki. Lisää noin 4-5 dl vettä ja puolitoista pussia peruskastike jauhetta, sekä murskatut katajanmarjat. Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Siivilöi ennen tarjoilua.

Hyppysellinen ei malta olla kertomatta löytämiään, mielestään mielenkiintoisia asioita katajanmarjasta (miksi aina pitää puuttua toisen tekstiin).

Wikipedia kertoo, että koska kataja on havupuu, sillä ei ole biologisesti katsottuna marjoja. Katajan pehmeät kävyt kuitenkin muistuttavat kovasti marjoja, ja niitä kutsutaankin katajanmarjoiksi. Wikipedia myös mainitsee marjat myrkyllisiksi, mutta pieninä määrinä käytettynä turvallisiksi syödä. Gummeruksen suuri maustekirja ei tästä myrkyllisyydestä puhu. Kirjassa mainitaan marjan oleva ginin makuista ja tuoksuista, vivahdus tärpättiäkin kuulemma löytyy.

Luonnosta marjat kerätään sinisinä syys-lokakuussa. Omat poimimme kastiketta varten kaupan maustehyllystä heinä-elokuussa :).

Katajanmarjoja käytetään paitsi edellämainitunlaisiin kastikkeisiin, myös esim. ginin ja ruotsalaisen oluen valmistukseen. Marjat sopivat myös riistalintujen, hirven, ankan, jäniksen, possun ja lampaan mausteeksi.

Katajanhavulammas

Melukylän esille kuuluttama mainio Marraskuun ruokahaaste LAMMAS antoi potkua meidän suunnitelmiimme tehdä Vivi-Ann Sjögrenin ohjeistamaa Katajanhavulammasta. Vielä kun ehdimme Hakaniemen halliin Reinin Lihan lihatiskille, oli lauantairuokamme sinetöity.

Vivi-Annin keittiössä-kirjan omistajille resepti voi näyttäytyä hieman kummallisena - mittasuhteet eivät ihan täsmää ja jotain on lisättykin. Alla olevaan reseptiin on nimittäin otettu vinkkiä niin Vivi-Annilta, Reinin lihan asiantuntevalta ja avuliaalta myyjältä kuin omien päidemme maalaisjärjeltäkin.

Lopputulos oli hyvä! Konjakki ja kataja maistuivat, mutta hyvin vienosti. Hyvä niin, sillä liha itsessään oli upean tuntuista hampaissa ja mukavan makuista. Suosittelemme! Mistään pikaruuasta nyt ei ole kyse, sillä valmistelut aloitetaan jo useita päiviä ennen paistin pitkää paistoa. Vaivanarvoista on, uskokaa pois!

tarvitset:

(luista) lampaanpaistia

2 rkl+ hiukan suolaa

1 rkl sokeria

katajanoksia

1 dl konjakkia

reilunkokoisia muovipusseja (kysy lihakauppiaaltasi)

vettä

lisää katajanoksia uuniinlaitettaessa
3 rkl katajanmarjoja murskattuna
foliota

Aloita valmistelut tiistaina, mikäli aiot syödä lauantaina:

Kutsu vieraita syömään, sillä neljälle hengelle (joista kaksi on lapsia) tämä satsi on turhan suuri.

Osta tuoretta lampaanpaistia. Pakastelihojen marinoiminen 5 päivää tuskin on suositeltavaa. Oma karitsamme oli kotoisin Ahvenanmaalta ja laadultaan luomua. Pistele lampaanpaistiin veitsenkärjellä pikkuviiltoja, jotta maut imeytyvät lihaan paremmin. Hiero lihaan 2 ruokalusikallista hienoa suolaa. Erotuksena karkeaan hieno suola imeytyy tasaisemmin. Hiero myös 1 rkl sokeria. Aseta paisti reilunkokoiseen muovipussiin. Tiiviissä tilassa marinoituminen tapahtuu paremmin (kuin esim. astiassa) ja jääkaappikin pysyy tuoksuvapaana. Laita pussin sisälle paistin ympärille myös hyvin huuhdeltuja katajanoksia ja konjakkia. Laita pussi jos toinenkin vielä ensimmäisen pussin ympärille, jotta jääkaappiin ei leiju vahvaa konjakintuoksua. Laita pussitettu paisti jääkaappiin.

Kääntele paistia silloin tällöin, jotta se marinoituu tasaisesti.

Laita pussiin vielä vettä vuorokautta ennen paistoa. Syytä tähän vesilisään emme tiedä, mutta tässä seurasimme varmuuden vuoksi Vivi-Annin ohjeistusta tarkasti.

Kuivaa paisti. Hiero pintaan vielä hiukan hienorakeista suolaa. Kääri se folioon tuoreiden, hyvin huuhdeltujen katajanoksien ja murskattujen katajanmarjojen kanssa. Jos omistat foodloopeja, saat tiukemman käärön kietomalla niitä folioidun paistin ympärille. Tuikkaa paistiin paistomittari. Kypsennä paistia 100 asteisessa uunissa noin 7 tuntia. Lampaanlihanhan voi jättää ihan punaiseksikin, joten on oikeastaan oman maun mukaista milloin paistin ottaa uunista ulos. Meillä folioitu paisti oli 7 tunnin kypsennyksen jälkeen sisälämpötilaltaan 73 astetta. Anna paistin levätä ainakin vartin ennen leikkaamista ja syömistä.

Luisen lihan leikkaaminen oli melko haasteellista, mutta onnistui kuin onnistuikin.

Ja sitten ei kun nauttimaan! Lampaan seurana lautasella olivat bataatti-juurisellerimuhennos ja katajanmarjakastike. Annos oli osa Katajaista menuta.

Lisäys: Lampaan loppu pakastettiin ja valmiiksi paloitelluista lihoista tehtiin myöhemmin kermaista nokkospastaa ja sipulipitoista pizzaa, molemmat suorastaan huippuherkullisia. Tuntui että konjakin maku korostui uudelleenlämmitettäessä.

Katajainen menu

Kutsuimme lauantaina ystäväperheen syömään. Kun he viimeksi tarjosivat tällaisen menun, ei itsekään voinut ihan makaronilaatikkolinjalle lähteä. Makrun, jauhelihan ja munamaidon sijaan haimme innoitusta metsäisistä mauista ja marraskuun ruokahaasteesta.

Vieraamme lähtivät kylläisinä ja itsekin olimme tyytyväisiä ruokiin sekä itsekseen että kokonaisuutena. Lampaan onnistuminen jännitti kovasti, mutta onneksi odotus palkittiin positiivisesti!

alkuun

suppilovahverokeittoa ja leipää

*

pääruuaksi

katajanhavulammas


bataatti-juurisellerimuhennos timjamilla

katajanmarjakastike

*
jälkiruuaksi

kinuskinen karpalojuustokakku

Ranskalainen ilta ystävien kanssa

Näin meitä hellittiin pari viikkoa sitten ystäväperheemme toimesta. Koska vaan uusiksi!

aperitiiviksi Muscat sekä suolaista naposteltavaa

alkuun

Sieni-sipulitartaletit

sieniä ja sipulia paistettuna kuorettoman, pyöreän paahtoleivän päällä

päälle vielä raclette-juustoa ja sitten uuniin lämpiämään

ota pois kun juusto sulanut kauniisti ja leipä rapsakkaa

emäntä oli laittanut leivänpalat muffinivuokiin

uskomattoman hyviä, toimivat loistavasti ruokahalun herättäjinä


pääruuaksi

Tartiflette, juustona Reblochon

uunivuokaan kuorittuja peruna- ja sipulipaloja

sekä pekonia paloiteltuna ja pannulla käytettynä

esikypsennä perunat ja sipulit napakan kypsiksi uunissa

lisää sitten päälle Reblochon-juusto puolitettuna pituussuunnassa

laita vuoka uudestaan uuniinkunnes juusto on sulanut

yksinkertaista valmistaa, maistuvan juuston ansiosta tosi herkullista!

lisänä vihersalaattia, jossa lehtisalaatin lisäksi keitettyä munaa pieneksi pilkottuna, sekä shalottisipulia pienittynä

mausteeksi oliiviöljyä, pippuria ja suolaa

jälkiruuaksi

Mousse au chocholat eli isännän oma suklaamousse

herkku sai koko pöydän hiljaiseksi, paitsi silloin kun puolitoistavuotiaamme annos loppui - se sai aikaan meinaten aikamoisen huudon ilmeisesti lisäannoksen toivossa :)

kuvaajakin unohti nauttimisen keskellä kuvaamisen kokonaan

Suurkiitos ystävät vielä kerran upeasta päivällisestä!

Grillattua strutsia

Timo Melton kirjoitama Lupa nauttia -kirja innoitti kokeilemaan strutsia. Pakastealtaasta löysimme Suomen tuontiliha Oy:n Familia -tuotemerkin kaksi strutsin filepihviä.

Aloita homma laittamalla filepihvit ananasmarinadiin vähintään vuorokaudeksi. Strutsin file imee ilmeisen heikosti marinadista makuja, sillä Melto vannotti marinoimaan niitä vähintään vuorokauden.

Ananasmarinadi

3/4 dl öljyä

1 prk ananasmurskaa

Upota puolitetut fileet marinadiin anna niiden maustua siis yli vuorokausi. Seuraavana päivänä homma jatkuu.

Tee pähkinärouhe.

Pähkinärouhe

maustepippureita (n. 1 tl)

vajaa desi pistaasipähkinöitä

1/2 dl mustapippurirouhetta

2 rkl hienonnettua tuoretta oreganoa

Murskaa maustepippurit huhmareessa. Lisää pistaasipähkinät ja hiero nekin rouheeksi. Lisää mustapippuri ja oregano. Sekoita ainekset keskenään.

Tee tässä vaiheessa lisäkkeet.

Viikunavinegretti

Vinegretti (ranskaksi vinaigrette) tarkoittaa erilaisilla mausteilla ja yrteillä maustettuja viinietikasta ja öljystä sekoitettuja kastikkeita. Vinegrettiin voidaan lisätä myös marjoja, hedelmiä sekä kasviksia maun ja värin kohottamiseksi.

3 kuivattua viikunaa

2 1/2 dl vettä

1 dl hunajaomenaviinietikkaa (meillä vajaa dl omenaviinietikkaa ja 1 rkl hunajaa)

1/2 dl konjakkia

1 dl öljyä

suolaa ja mustapippuria

Keitä viikunoita vedessä noin 15 minuuttia tai kunnes ovat pehmenneet. Nosta viikunat keitinliemestä ja jätä liemi talteen. Kuivaa viikunat ja soseuta ne. Sekoita viikunasoseen sekaan viinietikka, hunaja, konjakki ja öljy. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Ohenna kastiketta tarvittaessa keitinliemellä.

Keitä lisäkkeeksi myös riisisekoitusta, meillä tarjottiin seitsemän riisilajin sekoitusta pakkauksen ohjeen mukaisesti keitettynä (Uncle Ben's 7 Corn-Equilinia).

Jatka sitten strutsin valmistamista kun lisäkkeet ovat hyvällä mallilla. Ota fileet marinadista ja kuivaa niiden pinta. Paista fileet nopeasti valurautaparilalla molemmin puolin. Levitä paistetuille strutsifileille pähkinärouhe ja kypsennä 200-225 asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Pariloi yksi kesäkurpitsaviipale per ruokailija kuumalla parilalla. Mausta kevyesti suolalla.

Annostele ruoka lautaselle: tee riisistä kakku esim sopivankokoisen mukin avulla. Asettele strutsifileet kakun eteen. Laita kesäkurpitsa viipale riisikakun päälle. Valuta annoksen ympärille viikunavinegrettiä. Sitten kuvaa annokset blogia varten ja syömään!

Mielestämme strutsi oli hyvä vaihtoehto kanalle, joskin kyllä kallis. Kotimaista sopisi myös suosia, jos sellaista jostain saa. Marinadi oli aika mieto, joten toinen marinadi voisi toimia vielä paremmin. Vinegretti oli ehkä hiukan liian etikkainen, vaikka niinhän sen kuuluukin. Viikunaa voisi muutenkin käyttää enemmän, sen maku oli miellyttävä. Pitkä marinointiaika vaatii ennakkovalmistelut jo edeltävänä päivänä, joten ex tempore ruokaa samalle päivälle tämä ei ole. Kokonaisuus oli kuitenkin maukas ja toimiva, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Tofua paistinpannulla, kahdella eri tavalla

Kuten aiemmissakin tofukokeiluissamme on kerrottu, emme saaneet sitten millään makua kaupoissa yleisesti myytäviin tofuihin. Meille vinkattiin etnisistä kaupoista löytyvää Super Tahoe-tofua, ja jo muuttui ääni kellossa. Ei tofu meillä lihaa korvaa, mutta on mukavaa ja edullista vaihtelua silloin tällöin. Nyt Hakaniemen keikoillamme hamstraamme mukaan paketin tai pari tofua, sillä luimme täältä että sitä voi pakastaa. On kyllä entistäkin huokoisempaa pakkasesta tullessa, joten imaisee tehokkaasti makuja itseensä.

Kanssablogaajamme - meitä huomattavasti kokeneemmat Lettupannulaiset ja Ylimuuli - ovat esitelleet seuraavat tofuruuat meille niin houkuttelevasti, että kokeiltava oli! Oikein maistuvia, hyvin erilaisia sapuskoja. Näillä tofu uppoaa asiaan vihkiytymättömällekin eli siis meille(kin).

Tämä kuva edustaa Lettupannulaisten ja Kurpitsamoskan suosittelemaa appelsiini-seesaminsiementofua, joka on alunperin kotoisin Love like a vegan-blogista. Sanoisinpa että parasta tofua tähän asti!

Me söimme appelsiinitofumme jäävuorisalaattipediltä, jossa oli myös appelsiineja, kevätsipulia ja päärynää. Tofu sopi loistavasti päärynän kanssa, että sitä ensi kerralla vielä enemmän. Nam!

Appelsiini-seesaminsiementofu
2 hlölle

1 kananmuna
0,3 dl seesaminsiemeniä
0,3 dl maizenaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
250 g eli puolikas Tahoe-tofupaketti
0,3 dl rypsiöljyä
1,2 dl appelsiinista puristettua mehua (1 mehukas appelsiini)
1 rkl soijakastiketta
1 rkl (vaahtera)siirappia tai hunajaa

Sekoita kananmuna, seesaminsiemenet, maizena, suola ja mustapippuri. Pilko tofu paloihin (mieluummin suuriin kuin pieniin, niin niitä on helpompi paistaa yksi puoli kerrallaan). Kieritä tofupalat seesaminsiemen-kananmunaseoksessa. Kuumenna rypsiöljy pannussa. Lisää tofupalat varovasti. Jos et saanut seosta kauhean hyvin kiinnittymään tofupaloihin, lisää nyt loppu seos pannulla ruskistuvien tofujen päälle. Paista kullanruskeaksi, käännä, ja paista toinenkin puoli. Kun tofut ovat paistuneet, siirrä ne kulhoon odottamaan.

Kuivaa pannu öljystä. Sekoita appelsiinin mehu, soijakastike ja siirappi tai hunaja. Keitä seosta joitakin minuutteja, kunnes liemi muuttuu siirappimaiseksi. Lisää tarvittaessa hieman maizenaa. Kun seos on siirappimaista, lisää seesaminsiementofut. Sekoita muutamia minuutteja.

Tarjoile lisäkkeenä riisiä, salaattia, couscousia, quinoaa, höyrytettyjä kasviksia...mitä nyt mieleen pälkähtää!

Tämä kuva taas on Ylimuulin Tavan Toufusta, jota hän mainosti helpoksi, arkiseksi ja maukkaaksi. Vähän kuin pyttis muttei sinne päinkään :). Tofu on tässä ruuassa helposti lähestyttävässä muodossa, nimittäin pienenpieninä paloina, jolloin ne maustuvat todella hyvin.

Meillä tätä ruokaa on tehty jo kahdesti. Ensimmäisellä kerralla idut otettiin tölkistä, seuraavalla kerralla tuoreina pussista. Suosittelemme lämpimästi tuoreita! Raikkaus on aivan toista luokkaa kuin tölkistä. Pavut jätimme ohjeestä pois. Kuvassa tofuruuan kanssa lymyilee ananaspitoista porkkanaraastetta ja ehkäpä couscousia. Tekohetkestä on vierähtänyt jo tovi, enkä ihan varma ole.

Kommenteissa Muulin sivulla mietiskeltiin, josko varsiselleri, kikherneet, vesikastanjat, pähkinät, paprikat...sopisivat sekaan. Ei kun varioimaan!

Tavan toufu

2 henkilölle

n. 250 g Super Tahoe tofua
2-3 valkosipulinkynttä
loraus soijaa
1-2 rkl ketsuppia
reilusti ituja

Pilpo valkosipuli ja pyörittele sitä pannulla kuumassa öljyssä. Pilko tofu pienenpieniksi kuutioiksi. Lisää pannulle. Paistele valkosipulin kanssa tovi ja lisää sitten loraus soijaa varovasti. Lisää joukkoon ketsuppi ja anna lämmetä. Tee annos lautaselle ja lisää päälle ituja. Nauti sellaisenaan tai lisukkeiden kera.

Glögiä ja glühweinia

Avasimme eilen meidän perheen glögikauden. Lapset söivät mehuglögiä pikkupikku mukeistaan, sillä syömistähän se melkeinpä on - rusinoita glögillä :).

Me aikuiset nautimme lämmitettyä glühweinia, jota Pastapää toi tuliaisiksi työmatkaltaan Bremenistä. Kotimaisemmin sanottuna tuo juoma olisi hehkuviini. Me lisäämme siihen glögimäisesti rusinoita ja Pastis vielä manteleita, vaikka Saksassa näin ei tehdäkään. Siellä juomaan saa halutessaan rommilisän.

Lämpimien punajuomien kanssa herkuttelimme neljävuotiaan leipomilla ja koristelemilla pipareilla sekä minun taittelemilla kirsikkahillotäytteisillä joulutortuilla. Molemmat leivonnaiset tehtiin valmistaikinoista ja hyvää oli!

Lintu istuu puussa ja laulaa hianosti ja keiju myäs ja pukin po'olauma menee hianosti paksussa lumessa vaikka onkin paksua lunta. Po'ot viä itse ne lahjat. (Poitsu 4v.)

Tunnelmallista ja rakkaudentäyteistä joulunodotusta kaikille!

vain 37 yötä...