sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Katajainen menu



Kutsuimme lauantaina ystäväperheen syömään. Kun he viimeksi tarjosivat tällaisen menun, ei itsekään voinut ihan makaronilaatikkolinjalle lähteä. Makrun, jauhelihan ja munamaidon sijaan haimme innoitusta metsäisistä mauista ja marraskuun ruokahaasteesta.

Vieraamme lähtivät kylläisinä ja itsekin olimme tyytyväisiä ruokiin sekä itsekseen että kokonaisuutena. Lampaan onnistuminen jännitti kovasti, mutta onneksi odotus palkittiin positiivisesti!


alkuun

*
pääruuaksi

9 kommenttia:

  1. Ihanaa etta teet menun:)) Oispa mullakin taalla ystavia, ketka osaisivat arvostaa kaikkia pienia yksityiskohtia. Tuntuu etta kaikki ketka meille tulevat syomaan, eivat edes huomaa kattaustani..
    Anyway, ihania ruokia tarjosit. Tuota muhennosta pitaa kokeilla pian.
    Ja kakku nayttaa todella herkulliselta :)

    VastaaPoista
  2. susa: menun vaan vois tehdä vaikka edellisenä päivänä niinkuin pöytäliinan ja lautasliinojenkin silittämisen, eikä puoli tuntia ennen vieraiden tuloa viimeisessä hädässä...:)

    tylsää että tuntuu etteivät huomaa. on kyllä ytlsä jos näkee vaivaa, eikä kukaan sitä mitenkään huomioi. vai voisiko asia olla niin, että ovat jo tottuneet hienoihin kattauksiisi, eivätkä ymmärrä huomauttaa siitä?

    juu, tuo muhennos on herkkua, muotitettuna tai kekona tarjoiltuna :). kannattaa kokeilla! ja kakkua lymyää pala vielä kaapissa. yritän pinnistää etten söisi sitä (taas)

    VastaaPoista
  3. Hyppysellinen, niin se on kylla tylsaa kun kukaan ei huomaa niita pienia yksityiskohtia. Se on yksi syy miksi mulla on ruokablogi :)
    Taalla meidan ystavat tarjoavat ruoat kertakayttolautasista. Joo ihan totta, oli vaikka kuinka tarkea juhlapaiva. Ma en vaan kasita sita.
    Ja miehen sukulaisten mielesta kaikki kattaukset sun muut ovat turhaa humpuukkia.
    Ehka mun pitais liittya johki kokkikerhoon tms...

    Jaan odottelemaan tuon kakun reseptia :)
    Hyvaa viikkoa :))

    VastaaPoista
  4. Vau, upean yhteneväinen ja persoonallinen menu! Kyllä kelpaisi istua teidän pöytäänne ruokavieraaksi! Tämäpä olisi aika täydellinen kokonaisuus esimerkiksi itsenäisyyspäivän ateriaksi :)

    VastaaPoista
  5. susa: (juhlaruokaa) kertiksista - apua! kyllä siinä menee fiilis.
    tämä ruokabloggailu on kyllä sitten ihan hyvä juttu siltäkin osin sinulle. minä ainakin olen ihastellut astioitasi ja kattauksiasi - ja joskus jopa sanonut sen ;)

    masu: kiitos! jos yhteneväisyyttä ajattelee, tuo bataatti ehkä pomppaa tuolta hiukan. se sopii kuitenkin lampaan kanssa oivasti ja toi väriä lautaselle. oli lammas meidän perheelle ainakin senverran juhlavaa ruokaa makuineen ja pitkine valmistuksineen, että sopisi kyllä minunkin mielestäni itsenäisyyspäiväpöytää.

    VastaaPoista
  6. Juustokakun valokuva on todella ihana. Sävy on tuollaisen sininen ja marjatkin näyttävät kylmän jäisiltä. Kaunista!

    VastaaPoista
  7. kiitos Rossana! kuvien(kin) kommentointi lämmittää aina mieltä.

    VastaaPoista
  8. Olisipa tuollaisia kyläpaikkoja, missä olisi tarjolla noin hieno menu upeasti laitettuna!:)

    Mies juuri viime viikolla totesi, että kyllä vain kaunis kattaminen ja ruuan esillelaitto on iso osa ruokailusta nauttimisesta. Mies oli yhdessä työkohteessaan kutsuttu syömään ja ihme ja kumma, huomasi tuollaisen seikan.;) Eipä ole sitten kotona kaikki vaivannäkö ollut ihan turhaa.:)

    VastaaPoista
  9. totta kmsu! olen samaa mieltä miehesi kanssa. hienoa että hän osaa arvostaa sinun kattamistasi! se kannustaa tekemään sitä jatkossakin. ja olen muuten huomannut että uusien astioiden hankkiminen on helpompaa kun toinen huomaa mihin niitä tarvitaan ;). toivon että meilläkin kattamisen "vaiva" -joka on oikeasti itselleni ilo- kantaisi siihen että lapset oppivat arvostamaan sitä. Pastapää arvostaa sitä kyllä jo.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin