Grüße aus dem hitzigen Bremen! osa 1/2

...sillä hikistä oli asteiden paukkuessa reipasta kolmeaviittä! Piipahdimme siis viime viikon keskipaikkeilla Saksan Bremenissä, jossa olemme asustaneet koko perheen voimin syksyn 2007.

Meiltä Nummelasta nopeimmin ja kätevästi tuohon kaupunkiin pääsee Tampereelta Ryanairilla, monesti vielä törkyhalvallakin. Lentokenttä Bremenin päässä on vain 10 minuutin ratikkamatkan päässä keskustasta, joten kohdetta on todella helppo lähestyä.

Blogia ahkerasti lukeneet varmaan jo arvasivatkin että olimme taas mukana miehen työmatkalla. Jukan painaessa hommia me keksimme itsellemme viihdykettä. Eikä se tutussa kaupungissa tuottanut lainkaan vaikeuksia.

Aamupalan voimalla startattiin helteeseen hikoilemaan. Leipäkärryt ja mehiläispesät täynnä hunajaa olivat hauskoja juttuja aamupalalla. Muuten talo tarjosi aika perussettiä.

Ensin suunnistimme keskustaan, jossa ihmettelimme torin herkkuja Raatihuoneentorin takana. Miten voi ollakin noin komeita rosmariinipuskia?!
Upeita värejä alkusyksyn sadosta.

Torilta olikin hyvä siirtyä kuuntelemaan, mitä tapahtuu kun nakkaa kolikon "sadevesikaivoon". Näinkin yksinkertainen asia irrotti riemunkiljahduksen poikineen!

Schnoor on tunnelmallinen, kotoisa ja romanttinen osa Bremenin vanhaa keskustaa.

Schnoorissa ihmettelimme tonttujen kotia, kapeita kujia ja houkuttelevia näyteikkunoita.

Pakkohan meidän oli myös piipahtaa Joulukaupassa. Voi sitä säihkettä ja kimallusta!

Lounaan nappasimme mukaan jostakin pizzakojusta. Lapset haukkailivat eväitään hotellin ikkunalaudalla tarkkaillen samalla ratikoiden liikkeitä ja rautatieaseman edustan hälinää. Sitten tuhisemaan päiväunille keräämään lisäenergiaa loppupäivään!

Bürgerparkissa jätskitauolla leikkien lomassa.

Seuraavana päivänä ihailtiin kellojen soittoa ja muuttuvaa seinää Böttcherstraßella. Kävimme myös ostoksilla, tuijottamassa junia rautatieasemalla ja laskemassa isoa liukumäkeä keskustassa, Kauffhofin ja C&A:n välissä.

Schlactella, Weser-joen rannalla kävimme nappaamassa napaan ruokaa. Lapset seurailivat sillalta veneitä ja proomuja.

Törmäsimme myös Bremeniläiseen traditioon rannassa. Kaksi miestä lakaisivat portaita yrittäen siivota kavereidensa sinne viskomia pullonkorkkeja. Näin on tehtävä jokaisen 30-vuotta täyttävän naimattoman nuorukaisen. Työn saa lopettaa vasta saatuaan suukon neitsyeltä. Pojat koettivat kovasti kinua pusua 2-vuotiaalta tyttäreltämme, mutta neiti ei lämmennyt tuntemattomille. Hyvä niin! :)

Jo mainittujen "nähtävyyksien" lisäksi perheemme suosittelee musikanttipatsasta ja possupatsaita keskustassa, tiedekeskus Universumia ja nukketeatteria Schnoorissa. Bürgerparkissa on paljon leikkipaikkoja lapsille. Keskustan nurkilta löytyy yksi mukava spielplats Kunstahallenia vastapäätä.

Shoppaillessa kehotamme keskustan lisäksi suuntaamaan myös Ostertorsteinweg:ltä alkavaan Vierteliin. Sieltä löytyy muutama oikein mainio keittiötavaraliikekin.

Bremenissä on monia mukavia tapahtumia ja suuriakin festivaaleja. Pari syksyä taaksepäin pääsimme kokemaan sekä Freimarktin (vähän vastaava kuin Oktoberfest) että Joulumarkkinat. Freimarktia varten paikanpäälle pystytettiin valtava huvipuisto, jossa oli ravintolatelttoja, todella pelottava kummitustalo ja kaksi vuoristorataa - noin jotain mainitakseni. Joulumarkkinoilla taas maisteltiin glühweinia sekä nykyaikaisilla että vanhanajan markkinoilla. Erittäin suositeltavia tapahtumia kumpikin.

Seuraavassa postauksessa jo enemmän ruokaa.

Savustettu tyrnihunajasiika

Kuukauden ruokahaasteeseen oli pienimuotoinen pakko osallistua, sillä Herkku ja Koukku-blogin kuuluttama aihe oli niinkin inspiroiva kuin Luonnon antimet. Halusimme kokeilla jotain itsellemme uutta ruokaa. Yhteisen pohdinnan jälkeen pääsyimme savustamaan siikaa ja sipelemään se ennen paistoa tyrnihunajalla.

Hunajanhan voisi tehdä itsekin lisäämällä kuivattujen tyrnien muruja hunajaan. Me olemme ostaneet omamme valmiina Tuunalan lumosta.

Kala maistui selkeästi savustetulta. Pippuroiminen hiukan jyräsi tyrnin makua, joten suosittelemme olemaan varovaisia maustamisessa. Kala oli oikein hyvää ja pinnaltaan kaunis. Kanervankukkia piti vielä ripsutella kalan ylle kaunistukseksi, mutta se unohtui touhutessa. Onneksi salaatin ruusut hiukan paikkasivat asiaa.

Savukala tarjottiin nokkosmuussin ja Villivihreistä kootun salaatin kanssa. Salaatti sisälsi hentoisia siankärsämön lehtiä, pihatähtimöä ja ruusun terälehtiä. Villivihanneksista puheenollen muuten: löysin tässä syksyllä kirjaston lastenosastolta mainion kirjan Villiinny villivihanneksiin. Sen on kirjoittanut Raija Kivinen. Kirja tarjoaa ainakin aloittelijalle hyviä vinkkejä villien keruuseen ja säilömiseen, värillisiä valokuvia myöden. Tulen takuulla lainaamaan teoksen keväällä uudestaan.

Mutta sitten jo savustamaan suomalaista kalaa!

2 pikkusiikaa, yhteensä 500 g
merisuolaa

4 rkl tyrnihunajaa
sitruunapippuria

3 dl savustuspuruja

Fileoi siiat. Laita fileille reippahasti merisuolaa. Anna maustua pari tuntia jääkaapissa. (Keitä fileointitähteistä kalaliemi ja pakasta jos et tarvitse sitä heti).

Pyyhi suolat kalan pinnalta. Valele fileet tyrnihunajalla ja ripsuttele päälle sitruunapippuria. Ole pippurin kanssa varovainen.

Laita savustuslaatikon pohjalle 3 dl puruja. Aseta kalat ritilöiden päälle. Savusta grillissä noin vartti. Nauti savukalaa terassilla lisukkeiden kanssa - mmmmmm!

Kiinnostuneille vinkattakoon, että blogissamme on myös tunniste luonnon aarteista, josta löytyy lisää vastaavanlaisia herkkuja.

Wuosisatamarkkinoilla Vihdissä

Piipahdimme eilen kirkonkylällä, eli Vihdin keskustassa tallailemassa läpi Wuosisatamarkkinat. Olipas mukava tapahtuma! Muksut oli huomioitu hienosti. Vaikka myöhästyimme Lasten Raitista, oli rannassa vielä neljän jälkeenkin mahdollisuus paukuttaa rumpuja, taiteilla yhteismaalaukseen ja kuunnella satua teltassa. Kävipä tyttäremme myös tanssimassa lehmän ja peikon kanssa! Myyjiä markkinoilla oli monenlaisia, mutta niin tavanomaiset lakukauppiaat ja krääsämyyjät puuttuivat. Paikanpäältä sai ostaa mm. itsekeiteltyjä hilloja ja mehuja, kaunista keramiikkaa, hunajaa, savukalaa, vohveleita ja leivonnaisia vain muutamia mainitakseni. Itse sijoitimme ylläolevasta kojusta Himalajansuolaan, jota on kehuttu ainakin täällä Pinean blogin kommenteissa. Ostimme myös Vierelän luomutilan kojusta kauniita punasipuleita, upean lilaraidallisia valkosipuleita sekä yksikyntisiä valkosipuleita. Ohrajauhojakin hamstrasimme lettutaikinan tekoa silmälläpitäen.

Tässä kojussa myytiin mm. leivän pistelyyn tarkoitettua härpäkettä sekä ihania piparkakkumuotteja. En kuitenkaan sortunut nyt ostamaan muotteja - syy selviää teillekin seuraavista postauksista. Yläkulmassa roikkuva kartion mallinen, rei'itetty esine toimii nyt tuikkulyhtynä, mutta historia on paljon mielenkiintoisempi. Ennenmuinoin meinaten naiset laittoivat moisen härvellyksen kynttilöineen isojen hameidensa alle lämmittämään mennessään kylmään kirkkoon Jumalanpalvelukseen. En suosittele minihameiden kanssa! Tällaisia mielenkiintoisia tarinoita sitä kuulee, kun vain pysähtelee ja kyselee.

Jäikö tuon paikan anti epäselväksi?

Ennen lähtöä lapset saivat syöttää vielä lampaita. Tämä tuntui olevan oikein hauskaa!
Ilmapallot tanssivat naruissaan kun suuntasimme kotia kohti, taas yhtä elämystä rikkaampana.



Muuten, huomasithan kutsun!

Tervetuloa!

Oikein lämpimästi tervetuloa

rentoon tapaamiseen meille Vihdin Nummelaan

la 19.9 iltapäivästä sunnuntaihin asti
(tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin).

Yöksi voi siis jäädä.

Lapsemme ovat hoidossa,
joten juhliminen hoidetaan aikuisten malliin.

Ruokailu voitaisiin hoitaa nyyttäriperiaatteella, eikös?
Grilli(t) kuumenevat ja muukin köökkivarustus on vapaassa käytössä.

Ilmoittautuminen sähköpostiin.

Sovitaan siellä myös asioita tarkemmin.

Toivottavasti paikalle saadaan paljon vanhoja ja uusia tuttuja herkkuineen ruokablogien ympäriltä.

Munakoisokääröt spagettitäytteellä

Huh! Nummelassakin on hyvä kirjasto.

Lainasin sieltä yhtenä päivänä kasapäin reseptejä sisältäviä opuksia, joista yksi oli palkittu "Fantastico! Modernia italialaista ruokaa". Sen on kokoonkursinut Gino D'acampo. Kirjassa on hyvänoloisia, mutkattomia reseptejä ja herkullisia kuvia.

Keittokirjan alussa on vinkkejä onnistuneeseen ruuanlaittoon ja yksi niistää opastaa, ettei valkosipulia ja sipulia sovi kypsentää yhdessä tai sekoittaa samaan ruokaan. Minulle tämä oli uusi juttu, enkä kyllä osaa ihan allekirjoittaa. Sekoittamattomuutta perusteltiin sillä, että jokaista/kumpaakin raaka-ainetta tulee kunnioittaa. Esimerkiksi Jukan loistavaan tomaattikastikkeeseen mahtuvat sipuli ja valkosipuli kummatkin.

Eniveis, ensimmäisenä testinkiin päätyivät munakoisokääröt, jotka loistavat jo kirjan kansikuvassakin. Munakoisokääröjen idea on pitkälti sama kuin sisilialaisessa spagettivuuassa. Pidin silti enemmän näiden kääröjen rakenteesta, sillä vuuassa spagetti pakkaantui makuuni hieman liian tiiviiksi. Hyvää se oli silti, mutta tämä oli vain parempaa. Ulkonäkökin miellyttää enemmän, joskin yksin aseteltuna homma toimii paremmin kuin ylläesitellyssä ryhmäkuvassa. Nälkä vain oli kova, suonette anteeksi.

Meillä kääröt tarjottiin grilliruuan kaverina (eikä kukaan yllättynyt), mutta menisivät myös runsaampina annoksina ihan pääruuasta tai vaikkapa alkupalanakin.

Munakoisokääröt spagettitäytteellä
4 annosta

2 (pitkänmallista) munakoisoa
öljyä

öljyä
1 silputtu valkosipulinkynsi
500 g tomaattimurskaa
10 tuoretta basilikanlehteä
suolaa
mustapippuria

350 g spagettia
mozzarellaa
pecorino-juustoa

Viipaloi koisot ohuina pituussuunnassa. Itketä jos haluat (ripottelemalla pintaan suolaa ja asettamalla ritilälle tms. puoleksi tunniksi, sitten pyyhkimällä koison "itkemät kyyneleet" pinnalta) tai ala paistaa heti kuten minä. Eli kuumenna (parila)pannu, sutikoi viipaleiden pinnalle öljyä vaikka pullasudilla ja paista pannulla pari minuuttia per puoli. Itse paistoin munakoisoviipaleet jo tunteja ennen varsinaista ruokailua. Munakoisojen päätypalat, joita on turha koettaakaan rullata, pilkoin palasiksi ja pakastin tulevaa käyttöä varten. Olisihan ne voinut silppua vaikkapa tomaattikastikkeenkin joukkoon.

Kuumenna pikkukattilassa öljyä ja kuullota siellä valkosipuli. Älä anna ottaa väriä, sillä silloin valkosipulin maku muuttuu kitkeräksi. Lisää tomaattimurska ja mausta. Hauduta ilman kantta ainakin vartti ja sekoittele välillä. Nosta pois levyltä, lisää basilikanlehdet ja anna jäähtyä haaleaksi. Luonnollisesti voit käyttää omaakin hyväksihavaitsemaasi tomaattikastikkeen reseptiä.

Keitä spagetti tai vaikkapa linguine-pasta ohjeen mukaan juuri juuri kypsäksi. Valuta ja yhdistä tomaattikastikkeen kanssa.

Pistä uuni kuumenemaan 200 asteiseksi.

Nosta paistettu munakoisoviipale pellille. Aseta viipaleen keskelle mozzarellapala ja tähän päälle tomaattikastikepitoinen spagetti. Käännä munakoison liepeet koko homman yllen ja pyöräytä koko nyytti ympäri niin että liepeet jäävät alle. Näin sain omat pallurani pysymään hyvin koossa. Itse laitoin kyllä mozzarellan vasta spagetin jälkeen, jolloin turhan paljon juustoa valui pellille. Uskon että opastamani tapa on parempi. Ripsottele päälle vielä pecorinoraastetta.

Paista kääröjä uunin keskiosassa kymmenisen minuuttia tai kunnes juusto on sulanut. Jos olet tosi malttamaton, maistuu se pecorino puoliksi sulaneenakin ;).

Marjaisia leivoksia makeannälkään

Minua on jo pitkään kutkuttanut yhdistää leivonnassa mustikoita ja valkosuklaata. On vain pitänyt odotella marja-aikaa näiden tummansinisten kaunokaisten osalta, sekä oikeaa reseptiä. Ensinmainittu on juuri käsillä ja jälkeenmainittu löytyi Risulinna-blogista. Siellä leivokset oli kruunattu mansikoilla.

Nämä ovat mainioita paketteja jälkkäriksi tai kaffepöytään. Helppoja ja nopeahkoja tehdä vaikka lastenkin kanssa sekä kivan näköisiä ja herkullisia. Yllättäen leivokset eivät olleetkaan hurjan makeita, vaan juuri sopivanoloisia herkkupaloja.

Leivospohjiin voit käyttää kaupan valmista murotaikinaa tai pyöräyttää sellaisen itse näin:

noin 15 kpl pikkuleivospohjia

175 g vehnäjauhoja

hyppysellinen suolaa

75 g huoneenlämpöistä voita

2 munankeltuaista

1 rkl kylmää vettä

40 g (½dl) sokeria

Yhdistä aineet kulhossa ja sekoita sileäksi. Muotoile palloksi, kelmuta ja laita puoleksi tunniksi jääkaappiin. Painele sitten leivosvuokiin, joita ei runsaan voin takia tarvitse edes voidella. Paista uunissa 200 asteessa 10-15 minuuttia. Jäähdytä.

Täyte:

150 g valkosuklaata sulatettuna

150 g tuorejuustoa

vaniljasokeria maun mukaan

Sekoita täyteaineet, maistele sopivaksi ja lisää jäähtyneisiin leivospohjiin. Kruunaa marjoilla tai millä nyt huvittaa. Itse suosittelen mustikoita, poikamme taas nompparelleja.

Kokeilin täyttää muropohjaisia leivoksia myös maitosuklaan ja Partaäijän sekoituksella, vadelmanmollukoilla koristellen, mutta maku ei ollut ollenkaan niin hyvä kuin valkosuklaisissa. Myös ulkonäkö oli mielestäni tunkkaisempi. Lapset ja Jukka kyllä tykkäsivät!

Ai kuka Jukka? Olemme nyt siirtyneet käyttämään omia nimiämme nimimerkkien sijaan. Tästä lähtien Hyppysellinen on Merituuli ja Pastapää Jukka. Niin että iltaa vaan!

Koivikko ja Kellari

Kävin eilen herkuttelemassa suullani ja silmilläni Koivikko- ja kellari-näyttelyssä. Puhtaiden makujen puolesta ry oli koonnut yhteen eri elämänalueiden taiteilijoita Myymälä 2:een.

Yllä olevassa kuvassa Anu Osvan ikuistama Jakutia-karjan edustaja himoitsee Sami Tallbergin rannoilta kokoamaa villivihersalaattia. Enkä mene vannomaan etteikö sarvipää haluaisi ahmaista suuhunsa myös Satomi Sigimoton mustikkaisia- ja mansikkaisia valkopapupalluroita tai loistavasti marinoituja kanttarelleja, juustoja... Maistiaisia saimme kaiken muun mainitsemattomankin lisäksi myös Heikki Ahopelton kyytönmaidosta valmistetuista juustoista, jotka olivat kertakaikkisen loistavia. En ole oikein koskaan pitänyt valkohomejuustosta, mutta tämä vei mennessään suorastaan sulaen suuhun!

Järjestävä taho, Puhtaiden Makujen Puolesta ry, on yhdistys, joka pyrkii kehittämään vaihtoehtoja teollisuudella ja kaupalle arvoinaan mm. tuotannon eettisyys, kestävä kehitys ja pien- ja lähituotannon konkrettisten elinehtojen parantaminen. Tärkeällä asialla siis, jotta meillä jatkossa olisi muitakin vaihtoehtoja kuin vakuumiin pakattu valmiiksi marinoitu liha, ihan vain yhtenä esimerkkinä. Lisätietoa heidän nettisivuiltaan Kiehuu.fi.

Paikanpäällä Myymälä 2:ssa maistettiin esimerkiksi kaskinaurista, jota soisi kyllä löytyvän vaikka lähikaupastammekin. Se oli upean makuista!

Patrik Lindströmin, Ravintola Elviiran keittiömestarin taidonnäytteitä.

Olkimarjoja, strawberry.

Ihania astioita, kaunista taidetta, mukavaa tunnelmaa... Sopii mennä haistelemaan ja maistelemaan itse. Touhua on kellarikerroksessa sunnuntai-iltaan saakka. Tarjolle luvattiin tästä päivästä alkaen mm. kaskinauriskeittoa!

Kiven Säästöpossusta Kolakylkeä

Näin herkullisia possun kyljistä tulee Hans Välimäen kolaisella ohjeella, mutta edetäänpä nyt jossain järjestyksessä.

Muutettuamme tänne Vihtiin olemme päättäneet tutustua koko perhe lähimaaston erilaisiin luomutiloihin. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Kiven Säästöpossu Karkkilassa.

Lapsemme seurasivat kovasti innoissaan possujen touhua ulkona syöttäen niille mm. heinänkorsia. Oli varmaan tosi herkkua possujen mielestä.

Luomutila eroaa tavallisesta possulasta selvimmin väljempien tilojen ja luomurehun myötä. Teurastusmatka on parisenkymmentämetriä, joten eläimet eivät joudu kärsimään pitkistä kuljetusmatkoista. Luomupossut saavat imeä emakon nisiä kauemmin kuin vastaavat heput tavallisessa sikalassa. Tämä luonnollisesti hidastaa uuden possupesueen saamista. Kärsäveikoilla on myös enemmän tilaa touhuta, jolloin teurastuspainoon pääseminen (ehkä heidän tapauksessaan joutuminen?) kestää kauemmin. Näistä yhteensä kertyy luomupossun korkeampi hinta, joka nyt ei kyllä oikeasti niin kauhean korkea ollut. Jauheliha tilalta ostettuna oli esimerkiksi kuutisen euroa kilo. Yleensä tilaukset tehdään etukäteen, mutta ystävällinen emäntä myi meille pakkasesta lihaa käynninkin yhteydessä.

Tilan emäntä Reetta Kivi hoitaa possujen paloittelun ja tiesi kertoa ettei Suomessa voi enää opiskella lihanleikkausta. Mietitytti vaan, että mites jatkossa jos lihatiskilllä möllii kokonainen tai puolikas possu. Mitäs sille tehdään?

Olimme hurjan tyytyväisiä saamaamme palveluun, tarinointiin ja resepteihin, joten tilata pätkäytimme puolikkaan possun. Sovimme yksityiskohtaisesti miten haluamme possunpuolikkaamme paloiteltavan. Osana pakettia on joulukinkku, joka jää kylläkin kinkkuhotelliin lähempänä ajankohtana noudettavaksi.

Ja sitten itse syömiseen, tuohon (melkein) aina niin mukavaan asiaan. Ohjeemme on Hans Välimäen "Grillistä", jota ryydittävät Sami Repon mainion rennot kuvat. Pieniä muutoksia kyllä marinadiin teimme. Välimäki keittää ensin lihaa kolme varttia ja grillaa siihen sitten pinnan. Meillä Pastis hoiti koko homman kotiin grillissä.

Kolakylki grillissä

Keitä marinadi sakeaksi seokseksi seuraavista aineksista miedolla lämmöllä:

4 sipulia pilkottuna
2 tl savunmakuista paprikajauhetta
1 dl öljyä
4 rkl tomaattipyrettä
tomaattimurskapurkki
1 dl valkoviinietikkaa
4 rkl sokeria
4 rkl fariinisokeria
2 tl suolaa
mustapippuria
kuivattua chiliä maun mukaan
3 rkl siirappia
1 appelsiinin kuori ja mehu
3 rkl dijonsinappia
1 dl kolajuomaa

Hiero marinadi huolellisesti lihan pintaan ja grillaa epäsuoralla lämmöllä pari tuntia. Voitele possua myös grillauksen aikana. Kylki on valmista nautittavaksi kun pinta on kauniin tummanruskea, hiukan kärähtänytkin. Meillä marinadi riitti reippaasti kahteen kylkipalaan ja loput vielä pakastimme.

Aloituskuvassa luullinen kylki paloiteltuna ja valmiina jäystettäväksi. Säästöpossun kylkipaloissa oli reilusti läskiä pinnassa - oi nam!

Grillausasuksi Pastis suosittelee tässä Globe Hopen tehtaanmyymälästä hankittua, Ruotsin armeijan kankaasta tehtyä essua ja patakinnasta. Tyyliä, toimivuutta ja ekologiaa - aika hyvä paketti aika hyvän paketin yllä ;).

Kinuskinen mustaherukkakakku luonnonkukilla koristeltuna

Ihastuin tähän kakkuun jo viime syksynä Kmsu:n luotsaamassa mainiossa Kettuterroristit-blogissa. En vain saanut mustaherukkahyytelöä onnistumaan viime vuonna - siitä tuli lähinnä mehua...Sisuuntuneena kokeilin tänä vuonna uudestaan. Nyt onnasi! Seuraamani ohje löytyy täältä. Käytin puolet hillo- ja puolet tavallista sokeria. En uskaltanut lähteä pelkän tavallisen sokerin käyttölinjalle, koska pelkäsin ettei hyytelöni taaskaan hyydy. Koska mustaherukassa on itsessään hyytelöimiseen tarvittavaa pektiiniä (ainakin jos sen poimii äidin puskista juuri ja juuri kypsinä) väittävät että tavallinenkin sokeri riittäisi. Hyytelön tein siis jo reippaan viikon ennen kakun valmistusta.

Kmsu on tehnyt kakun pohjan savoiardi kekseistä kostuttamalla ne ensin vaniljalla maustetussa maidossa. Näin tein minäkin ensimmäisellä kerralla, mutta kostutinkin keksejä liikaa. Maitoa valui jääkaapin hyllyille asti ja hiukan harmitti. Kakku tuli silti syötyä, ei se toki hukkaan mennyt :). Nyt toisella kertaa otin varman päälle ja tein pohjan ihan perinteisesti keksimurskasta ja voista.

Mustaviinimarjan ansiosta kakku on kauniin värinen ja hyytelö yhdessä kinuskin kanssa huolehtii makeudesta. Pehmeyden kakkuun tuo Partaäijä kermavaahdon kera. Onnettoman kehnona koristelijana annoin Luontoäidin hoitaa homman. Keräsin lasten kanssa varmastikin kesän viimeisiä maitohorsmankukkia koristeeksi ja reunalle ripottelin vielä kuivattuja kanervankukkia. Kaikki on siis syötävää. Olin kakun ulkonäköön ja makuun lopulta oikein tyytyväinen!

Kinuskinen mustaherukkakakku

Pohja:
150 g eli 11 kpl Digestive-keksejä
75 g voita

Täyte:
3 dl kermaa
3 dl turkkilaista jogurttia eli Partaäijää
4 dl mustaherukkahyytelöä
1 dl kinuskikastiketta
8 liivatelehteä
½ dl mehua

Laita irtopohjavuokaan leivinpaperi nalkkiin pohjan ja reunojen välille (jotta kakku ei tartu kiinni).

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen.

Murskaa keksit. Kätevimmin se käy laittamalla keksit muovipussiin, mäiskimällä niitä kaulimella ja rullaamalla loput palat vielä hienoiksi muruiksi, edelleen siellä pussissa. Sulata voi, lisää siihen keksimurut ja sekoita hyvin. Painele seos irtovuuan leivinpaperoidulle pohjalle ja pane jääkaappiin odottelemaan.

Vaahdota kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon jogurtti, kinuski ja mustaherukkahyytelö. Kuumenna mehu ja sekoita joukkoon liivatelehdet, joista olet puristanut ylimääräiset vedet pois. Liruta liivatemehu täytteen joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada koko hoito paohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään ainakin neljäksi tunniksi.

Koristele taitojesi ja halujesi mukaan.

Meillä kakku tarjoiltiin Kesäisen menun jälkiruokana.

Ruskaa ja Viettelystä

Pastiksen isän ja avovaimonsa tullessa kylään tarjosimme varsinaisen ruuan alle ja vierailun alkuun pientä suolapalaa. Alkupalasta ei voitane puhua, homma meni enemmänkin coctailpalan puolella. Mitäs tuosta, pääasia että syötävää riittää!

Olemme kovasti ihastuneet Kantolan Valitut-suolakekseihin. Ne ovat sopivan ohuita, mukavan rapeita ja merisuolaisia. Keksit ovat rakenteeltaan tiiviitä, eivätkä höttöisiä kuten jotkut vastaavantyyppiset. Lapset eivät jostain syystä näistä suolakekseistä perusta, vaikka Tuc-keksit heille uppoavat herkkuna.

Suolakeksien päälle asettelimme palaset Kolatun Ruskaa, paistettua munajuustoa. Se on mukavan mieto, sopivan suolainen ja paistopinnaltaan kaunis juusto.

Tähän päälle vielä makeudeksi ruusun terälehdistä itsekeiteltyä hilloa ja kruunuksi syötävä horsmankukka. Nautinto on valmis!

Maljoista tarjottu Viettelys oli oikein mainio juoma niin väriltään kuin maultaankin. Se on tehty maitohorsman eli rentun ruusun kukista. Maku oli kirpsakan makea ihan mehuna juotuna, mutta maistuisi varmasti myös kuoharilla kuplitettuna. Kurkattuani valmistajan nettisivuille löysin myös mielenkiintoisen tuotteen nimeltä Terwaskanto, jota on pakko saada maistaa jossain vaiheessa!

Nämä nautiskeltuamme oli mukava istahtaa ruokapöytään.