Makupaloja Venetsiasta

Pitkäaikaiset lukijamme ehkä muistavatkin, että alkuvuotemme 2009 meni leppoisan mukavasti Italian Venetsiassa. Kokkailimme paikallisista raaka-aineista mitä suinkin osasimme. Minä opin muun muassa perkaaman kalmarin ja käsittelemään artisokan. Vaikka monenlaista uutta tulikin kokeiltua, en voi silti välttyä pieneltä pärräilyltä nyt kun käsissäni on dekkarikirjailija Donna Leonin ja ystävänsä, kokki Roberta Pianaron yhdessä kirjoittama kirja "Makupaloja Venetsiasta Guido Brunettin tapaan". Arvostelukappaleena saadussa kirjassa on meinaten reseptejä moniin mereneläviin, joita vain harmitellen katsoin Rialton torilla kerta toisensa jälkeen, sillä osaamiseni ei niihin yltänyt. Kirjassa kerrotaan myös houkuttelevasti Sant´ Erasmoksen puutarhasaaresta, jonka olemassaolon toki tiesimme, mutta emme siellä koskaan käyneet. Kaikkea ihanuutta muistellen ja kokemattomia kulinaarielämyksiä harmitellen täytyy luvata itselleen mennä jonakin päivänä takaisin.

Mutta sitten takaisin kirjaan, sillä siitähän minun nyt piti teille puhua. Kaipaan monesti keittokirjoihin kuvia, jotta tietää mihin tähtää lopputuloksessa. Tässä Donna Leonin opuksessa on vain muutamia, joskin hyvin kauniita, piirroskuvia. Reseptit ovat kuitenkin sen verran hyvin ohjeistettu, että nyt en edes kaipaa kuvia. Reseptejä on elävöitetty katkelmilla Donna Leonin kirjoista, joissa etsivä Guido Brunetti nautiskelee ruualla milloin ravintoloissa, milloin kotonaan. Ihastuinkin aikanaan Leonin kirjoihin juuri kulinaaristen kuvausten ja ruokapöytätunnelmien vuoksi.

Pidän kovasti siitä, että ruokien nimet löytyvät myös italiaksi - mikä toisaalta on kyllä hyvin yleistä italialaisien ruokien keittokirjoissa. Pidän myös siitä, että resepteissä ei tyydytä mainitsemaan tarvittavan "pastaa" vaan se avataan tarkemmin. Joskus sopiva pastamuoto on spagetti, toisinaan tagliatelle tai vaikkapa mezze maniche-pasta. Vaikka monista merenelävistä on meidän leveysasteillamme turha tuoreena edes haaveilla, löytyy kirjasta monia kiinnostavia reseptejä joihin saatuvilla olevat raaka-aineemme taipuvat.

Kokeilin kirjasta ensimmäisenä yksinkertaista kesäkurpitsalisäkettä, sillä meillä on läjäpäin mummulasta saatuja kurpitsamölliköitä. Jukka grillasi samaan aikaan villisiankylkipaloja. Lisäke oli oikein hyvä - suutuntuma oli mukava ja maku mietoudessaan raikas. Menisi varmaan hyvin kalankin kanssa. Kirjasta on merkitty muitakin reseptejä jo valmiiksi, esimerkiksi kikhernepyörykät, pikantit porkkanat ja sienselkää sienten kera. Seepian mäti olisi olisi myös kovasti mielenkiintoinen, mutta taitaa olla turhan hankalasti saatavilla täältä Pohjolasta.

SIPULILLA JA PERSILJALLA HÖYSTETYT KESÄKURPITSAT

Zucchine trifolate

neljälle

800 g kesäkurpitsaa

6 rkl oliiviöljyä

100 g oikein hienoksi silputtua sipulia

1 tl suolaa

3 rkl vettä

kourallinen hienoksi silputtua lehtipersiljaa

vastajauhettua mustapippuria

Viipaloi kesäkurpitsat aluksi pituussuunnassa ja sitten viipaleiksi. Silppua sipuli.

Kuumenna öljy pinnoitetulla pannulla ja paista sipuli kevyesti. Lisää joukkoon suola ja kolme ruokalusikallista vettä. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää paloitellut kesäkurpitsat. Peitä kannella ja kypsennä korkealla lämmöllä 10 minuuttia sekoitellen, jotta seos ei pala.

Nosta kansi ja ripottele sekaan persiljasilppu. Madalla lämpöä ja ajtka kypsentämistä vielä 10 minuuttia. Lorauta sekaan tarvittaessa kuumaa vettä. Kun kypsyminen on päättynyt, pannun pohjalla pitäisi näkyä enää pelkkää öljyä. Rouhi sekaan reilusti pippuria ja vie tarjolle.

*

Loppuhuomautuksena sanottakoon, että jos Donna Leon ja Venetsia kiinnostavat, suosittelemme talsimaan etsivä Brunettin jalanjäljissä pitkin kelluvaa kaupunkia. Etsimäsi paikat ovat toisinaan hyvinkin kauniita tai mielenkiintoisia ja poikkeavat monesti turistireiteiltä.

Postresin Tarte Tatin

Se mikä kuulostaa helpolta, ei välttämättä ole yksinkertaista.

Kävimme viime maaliskuussa nauttimassa ihanan hääpäiväillallisen ravintola Postresissa. Otin tuolloin jälkiruuaksi keikautetun omenapiirakan, joka maistui aivan taivaalliselta. Kun nyt olemme koettaneet toisintaa hommaa kotona, ei se olekaan ollut ihan iisiä. Miten kauan pitää karamellisoida, jotta pinta on sopivan toffeinen, muttei kuitenkaan palanut? Viitisen minuuttia on tuntunut sopivalta, mutta toisinaan toffeisuus on jäänyt hieman vajaaksi. Uunin lämpötila on myös hieman kyseenalainen, sillä toisinaan olemme saaneet voitaikinan tummumaan liikaa. Olemme kyllä miettineet, josko valurautapannu kuumenee liikaa, mutta sopivaa teräskattilaa meillä ei ole. Vinkkejä otetaan vastaan, jotta omenajälkiruuasta saadaan loistava! Tälläkin tulee kyllä tosi herkkua. Reseptin haimme kauden 2010 Master Chef videoista.

TARTE TATIN

30 g voita

30 g sokeria

omenaa

voitaikinaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Etsi uuninkestävä paistoastia. Meillä ainoa vaihtoehto oli blinipannu ja hieman suurempi valurautapannu.

Laita astian pohjalle voi ja sokeri, tähän päälle lohkotut, kuoritut omenat. Asettele päälle voitaikina, niin että painelet voitaikinareunat pannun pohjalle asti. Näin taikinan reuna saa ihanan rapeutensa.

Laita koko komeus levylle, paista hetki, noin 5 minuuttia. Sokeri karamellisoituu ja antaa kokonaisuudelle ihanan toffeisen maun.

Sitten lykkää valurautapannu uuniin ja paista kunnes taikina on kauniin värinen.

Anna omenajälkiruuan jäähtyä hieman ja tumpsuttele halutessasi päälle tomusokeria. Tarjoa vaniljajäätelön ja itsekeitellyn kinuskin (saman verran fariinisokeria kuin kermaa) kera.

What a waste eli roskaruokaa

Kaunis omena.

Syömäkelpoinen, mutta yltiöruma. Nesteenä kuningatarjugurttia.

Avokado, jonka kiveä voi leikata.

Sienipilvi. Ei pilvisieni.

Lahonnut sieni.

Pitsitetty porkkana.

Muna pilalla.

Mitä hukkaan heitettyjä mahdollisuuksia!

Joskus elämä on.

Neljän ruoka viideltä

Nälkäkiukku on kauhea asia. Se uhkaa vallata alaa varsinkin töiden ja päiväkodin jälkeen, kun mieli on jo täynnä kaikkea päivän varrelta, väsymys kurkkii nurkan takana ja kroppa alkaa mennä vararavinnon puolelle (tai sitten toivon vaan). Monesti meidän perheellä on jo selvät sävelet mitä ruuaksi teemme viiden aikoihin tai ehkä jotain jo valmistettuna. Kuulosteltuani tuttujani ymmärrän, että monella ei näin ole.

Viime viikko oli perheellämme monen yhteensattuman johdosta poikkeuksellisen kiireinen. Olin hyvin iloinen, kun Neljän ruoka-nettipalvelu tarjosi meille mahdollisuutta testata kokkinsa Jesse Söderlundin kehittelemiä reseptejä. Vaikka rakastammekin ideoida aterioita yhdessä ja seurata sumeilematta mielihalujamme, tällä kyseisellä viikolla jonkun toisen etukäteissuunnittelu tuntui melkein lahjalta.

Neljän ruoka-palveluun kuuluu viiden aterian ruokakassin toimittaminen asiakkaan kotiovelle joka toinen maanantai reseptien kera. Raaka-aineissa suositaan luomu- ja lähiruokaa, joskin liha on usein luomukriteerien ulkopuolella. Palveluntarjoajan mukaan luomulihan hinta nostaisi liikaa viikon ruokakassin hintaa. Meille raaka-ainevalinnoissa tökkäsi jauhetun kananpojan käyttö, sillä emme syö kotona enää lainkaan tehotuotettua broileria. Meillä ei myöskään ole jauhamisvimpainta, jolla eettisemmin tuotetut kukonpojat saataisiin toivottuun kuosiin.

Testaamamme viikon raaka-aineet ja ruuat olivat värikkäitä, monipuolisia ja melko helppoja valmistaa. Aikuisille maistuivat kaikki ruuat, lapsille vain kanapihvit - mikä on hyvin tavallista, oli tarjolla mitä tahansa. Me testaajat kävimme ostamassa ruuat kaupasta Neljän ruoka-palvelun piikkiin. Tilaajat saavat ruuat kotiovelle, mikä lie aika nautinto, jos kiire uhkaa haukata hermoista ja ajasta liian suuren palan. Jos asiakas on jatkotilaaja, hyödynnetään tulevissa aterioissa esimerkiksi edellisen viikon riisipussin loppuja.

Viikon testimenu näytti tältä:

Seesam kanapihvejä, riisiä ja mango-lollo rosso salaattia

Kurpitsapiirakkaa ja pinaatti-tomaattilisäke

Karjalanpaistia, perunamuusia ja sinappikurkkua

Tapenade kuhaa ja kumina-kasvispaistosta
Värikäs kasviskeitto

Jos kiinnostuit, viikko on pian tulossa tilattavaksi Neljän ruoka-sivulta.

Yksi hauskoista lisäkkeistä oli SINAPPIKURKUT

1 kurkku
0,5 dl jyväsinappia (meillä Dijonin kokojyväsinappi)
2 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä

Pilko kurkut.
Sekoita kulhossa sinappi, hunaja ja oliiviöljy.
Lisää kurkut. Sekoita. Tarjoile.

Tuoretta maissia ja kanttarellia

En varmaan ikinä koskaan milloinkaan olisi tullut yhdistäneeksi maissia ja kanttarelleja, ellemme olisi Jukan kanssa nähneet, kokeneet ja maistaneet moista viime syksyn Lontoon keikalla. (Välihuomautus: miksemme nytkin ole siellä?!). Jukan löydettyä kaupasta kotimaisia, Antti ja Virva Niittysen Perniössä viljelemiä sokerimaissin tähkiä, oli luomupossun kaslerin seuralainen päätetty.  Valmistus oli helppoa ja nopeaa, lopputulos yltiöhyvää. Maissin pitää sitten olla tuoretta, jotta se pirskahtelee suussa. Tähän eivät esikypsennetyt tai pakastetut pysty. Suosittelemme!

MAISSI-KANTTARELLIPAISTOS
kahdelle lisukkeeksi

yksi tuore sokerimaissin tähkä
pari-kolme kourallista tuoreita kanttarelleja
aimo nokare voita (40 grammaa?)
sormisuolaa

Leikkaa maissintähkästä jyvät irti terävällä veitsellä.
Laita kanttarellit paloiteltuna pannulle ja paista kunnes sienistä on poistunut ylimääräinen kosteus.
Nakkaa perään reilu kimpale voita ja anna sen hiukan sulaa. Laita sitten sekaan sokerimaissijyvät ja paistele muutama minuutti. Mausta suolalla ja nauti!

Kasleri on tällä kertaa Makumakun nettipalvelun kautta tilattua Leppälän Luomutilan possua. Liha grillattiin puugrillissämme pihveiksi leikattuna.

Wild, Weird and Wonderful keskellä viikkoa

Ruokabloggaaminen  on vienyt minut ja meidät monesti mielenkiintoisiin, uusiin paikkoihin. Näin tapahtui tälläkin viikolla, kun sain vierailla Restaurant Kämp Signén lehdistötilaisuudessa. Kutsun otsikko lupasi paljon: Wild, Weird and Wonderful. Villiyrtteihin erikoistuneen keittiömestari Sami Tallbergin johdossa toimiva keittiö loihti meille ihania makuja ja tuoksuja nautittavaksi. Ymmärtänette miten täpinöissäni olin, jos olette lukeneet blogiamme yhtään pidempään ja tiedätte villiyrtti-innostuneisuuteni.

Ympäristö ravintola Kämp Signessä oli kaunis, joskin liian viimeistelty omaan makuuni. Toisaalta, mitä voi odottaa viiden tähden hotellilta? Keittiömestari toi  tilaisuuteen toivomaani rentoutta ja sama tunnelma välittyi myös lautasella, yhtään vähättelemättä miehen intohimoa ruokataiteilijana. Sesongin mukaiset raaka-aineet, joiden hankintaan keittiömestari on itsekin osallistunut keräämällä, loistivat puhtaina ja aitoina. Pidin kovasti!

Ravintolan maanläheisen makuinen leipä on tehty lähes 200 vuotta vanhaan hauholaiseen ruisjuureen. Leivän speltti jauhetaan joka päivä juuri ennen leipomista.

Illan suosikkiannokseni on tässä: kesäkurpitsaa, vuohenjuustoricottaa ja ketunleipää. Maut olivat hurjan upeat yhdessä!

Ruuan ohella maisteltiin shamppanjaa. Hotel Kämpin listalta löytyykin kaikkiaan lähes 1000 erilaista viiniä ja maan kattavin shamppanjalista. Pullojen hinnat liikkuvat kuulemma kolmestakympistä kahteentuhanteenviiteensataan euroon. 

Tässä annoksessa on hummeria, ruusuja ja muita villikukkia. Kannusruoho syötävänä kukkana oli minulle uusi, hieno tuttavuus. Lautaselta löytyi myös kyssäkaalipyrettä. Äyriäiset kuuluvat olennaisena osana Kämpin historiaa, mutta Sami Tallberg sanoi niiden säilymisen menussa olevan mietinnässä, sillä kotimaisuudella ei tässä kohtaa voida oikein loistaa.

Suolakuoressa paahdettua selleriä, villisieniä ja mesijuurikastiketta. Sellerin ohje löytyy kotikokkiversiona uusimmasta Glorian ruoka & viinistä.

Jälkiruokana lusikoimme metsävadelmia ja pihasauniojäätelöä, jota komppasi hienosti Pihamaan Jalovadelma-viini. Jäätelössä maistui ehdottomasti lapsuuden iloiset kesät.  

Myös Arton Viinipiru-blogista voit lukea tilaisuudesta.

Sieniä sieniä sieniä - eikä edes kyllästytä

Meillä on ollut tänä vuonna sienionnea. Paitsi että olemme löytäneet kaikenmoista itse metsästä, myös siskoni ja isäni ovat muistaneet meitä ämpärillisellä jos toisellakin sieniaarteita. Silti ei edes kyllästytä, sillä olemme nauttineet sienet hyvin erilaisissa muodoissa. Ja toki säilöneetkin suuren osan.

Näin komeita kanttarelleja se isäni toi itärajalta.

Sieniä syödessä tapahtuu muuten kummallinen lihakato. Jostain syystä sienissä on niin lihamainen maku, ettei ruhonosia enää erikseen lautaselle kaipaa. Meillä onkin syöty monena päivänä siis ehtaa kasvisruokaa, josta olemme hiukan yllättyneitä ja pikkuisen ylpeitäkin. Mutta sitten suurpiirteisiin kertomuksiin sieniensyöntitavoista.

Yläkuvassa on oma pikaruokasuosikkini, johon tulee paistettuja kanttarelleja, paistettua kotimaista kaalia ja mausteeksi soijaa.

Omenaminttu-blogin vinkistä vaarin ottaen leipaisin muutamasta sämpylästä sieniversion. Sieni-sipulisilpun maustoin lakkamarjaetikalla, salvialla ja timjamilla sekä suolalla ja pippurilla. Ennen uunipaistoa vuolin päälle parmesaania. Maistui oikein hyvälle iltateen kera.

Uuniperunatäytteeseen pikkukanttareille seuraa teki seos, johon tuli smetanaa, sitruunamehua, kermavaahtoa, timjamia ja suolaa sekä pippuria.

Mustatorvisienikeitostamme tuli ihan kelpoa, muttei kuitenkaan kovin erityistä. Rumaa se nyt ainakin on.

Vaaleaorakkaat  pilkottiin sekä...

...risoton joukkoon että...

...lettuihin. Paistoin siankärsämöllä maustettua lettutaikinaa ensin toiselta puolelta, lisäsin maustettua sieni-sipulipilppua ylle ja kippasin ympäri paistaen toisenkin puolen.

Orakasletut maistuivat erittäin hyviltä tervanmakuisen hunajan kanssa. Nelle on paistellut omassa blogissaan kanttarellilettuja.

Lampaankääpiä Jukka paistoi pihvien tavoin paneroituna pannulla ja sai aikaan oikein hyvät hampurilaiset.

Samettinen katkarapukeitto

Rapukekkeriviikonloppu oli monella tapaa maukas. Parin päivän aikana kokattiin ja syötiin kaikenmoista, tätäkin. Tyttäremme kummitäti oli löytänyt kivan keitto-ohjeen Me-lehdestä. Soppa piti syödä alunperin rapujen alle, mutta kaikki muu nautiskelu ja aikataulut ajoivat siihen, että keitto nautittiinkin saunomisen ja uimisen alle auringonpaisteisella terassilla lounaaksi.

Keiton teki mielenkiintoiseksi se, että soseutettuun pohjaan lisättiin mukavaa suutuntumaa tuomaan sulatetut katkaravut ja purjosilppua. Vatkattu kerma toi myös keittoon mukavaa pehmeyttä ja kepeyttä. Tykkäsimme koko sakki!

SAMETTINEN KATKARAPUKEITTO
4-6:lle

4 valkosipulinkynttä
purjon valkoinen osa
1 ruukku tilliä
1 rkl öljyä
mustapippuria
ripaus chilirouhetta
6 dl kalanperkeistä keitettyä kalalientä TAI kalaliemikuutio ja 6 dl vettä
1½ rkl maissitärkkelystä
180 g katkarapuja
2 dl kuohukermaa
180 g katkarapuja pakasteena TAI 170 g purkki jokiravunpyrstöjä
½ dl purjon vihreää lehteä silputtuna
1 tl sitruunamehua

Sulata toisen katkarapupussin sisältö tai valuta jokiravunpyrstöt. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Sippua tilli ja purjosta sekä valkoinen että vihreä osa. Siirrä vihreä osa hetkeksi syrjään.

Mittaa öljy kattilaan, lisää sipulisilppu, purjon valkoinen osa, puolet tillisilpusta ja mausteet kattilaan. Anna ainesten kuullottua miedolla lämmöllä, älä ruskista. Sekoita valmiiseen kalaliemeen maissitärkkelys. Lisää se kattilaan. Anna kiehua poreillen noin 5 minuuttia.

Vatkaa tällä välillä kerma letkeäksi, eli ei ihan kermavaahtomaisen paksuksi. Lisää jäiset katkaravut kattilaan ja kuumenna. Älä keitä, sillä se sitkistää katkaravut. Soseuta kattilallinen sileäksi vaikka sauvasekoittimella. Lisää keittoon vatkattu kerma, sulatetut tai valutetut ravut, loppu tillisilppu, purjon silputtu vihreä osa ja sitruunamehu. Tarkista suolaisuus. Kuumenna lähes kiehuvaksi. Tarjoa hyvän vaalean leivän kanssa.

Kepeähkö valkoviini sopi mukavasti kermaisan keiton kanssa loppukesän päivään.

Persiljaperunat Gobbas Gårdin sadosta

Miettiessämme lisuketta viinissä haudutetulle kukolle päädyimme Campasimpukan blogiin. Julia Childia siteeraten hän kertoi ranskalaisten nauttivan  patansa ehdottomasti persiljaperunoiden kanssa. Kun Herkkujen Suomi-tapahtumassa vielä onnekkaasti päädyimme Gobbas Gårdin kojulle, oli päätös sunnuntain vieraille tarjottavasta ruuasta sinetöity.

Gobbas Gårdin tila sijaitsee Myrskylässä. Siellä viljellään monia mielenkiintoisia lajikkeita, kuten esimerkiksi läpipunaista Highland Burgundy Red-perunaa  ja vanhaa maatiaista Ruusuperunaa. Juttelimme tovin leppoisan mukavien viljelijöiden kanssa. Mieleen piirtyi kuva melko käsityömäisestä viljelystä, sillä kaikkein muhkuraisimpiin lajikkeisiin eivät nykynostokoneet käy, ne kun on suunniteltu standardikokoisille ja -muotoiselle perunoille. Suurta plussaa annamme perunoiden luomulaatuisuudelle.

Kesäisin tilalta saa myös tuoretta härkäpapua, joiden perään muutamassa blogissa on kyseltykin. Jos ei tilalle asti ehdi, tuotteita voi kysellä lukuisilta jälleenmyyjiltä. Ravintoloista ainakin Aino ja Nokka ovat Gobbas Gårdin asiakkaita.

Ostamamme perunat olivat lajiltaan Asparges La Ratte. Valmistimme perunat höyryttämällä kerroskattilassa. Peruna oli höyrytyksen jälkeen edelleen hyvin kiinteä ja pysyi hienosti koossa. Suutuntuma ja maku oli voinen (siis ilman sitä persiljavoita päälläkin) ja sopivan jämäkkä. Tykkäsimme kaikki, myös vieraat. Itse asiassa vierasperheen 4-vuotias poika ei pidä lainkaan perunasta, mutta urheasti maistettuaan pyysi näitä lisää. Ja söi monta.

Persiljaperunoihin tuntui googlettamalla  löytyvän ohjetta jos jonkinmoista. Me päädyimme lopulta tällaiseen yksinkertaiseen toteutustapaan, joka maistui erinomaisesti!

PERSILJAPERUNAT

1 kg kiinteää perunaa

50 g voita

1 iso nippu lehtipersiljaa

1,5 tl sitruunamehua

1 tl sormisuolaa

Pese perunat hyvin, älä kuori. Höyrytä perunat kypsiksi. Sulata sinä aikana voi. Lisää sulaan voihin silputtu persilja, sitruunamehu ja suola. Kun perunat ovat kypsiä, laita ne tarjoiluastiaan ja kaada sekaan yrttinen voisula. Sekoita niin että yrttivoi peittävät kaikkia perunoita. Tarjoa heti.

Kesäkurpitsakääröt sienitäytteellä

Meillä on syöty sieniä nyt ihan hurjan paljon, sillä niitä tuntuu tulevan metsään niin paljon kuin jaksaa hakea. Lapsetkin on saatu houkuteltua sienenhakumatkalle keksievään ja mehun avulla. Kun sieniä on valmistettu hyvin eri tavoin, ei kyllästymistä ainakaan vielä ole tapahtunut. Huono puoli hommassa on, etteivät sienet maistu lapsillemme lainkaan.

Tämän ohjeen inspiraatio löytyi Arktiset Aromit ry:n "Metsäsieniherkkuja"-vihkosesta, Anne Kiurun reseptoimana. Se miten vihkonen on päätynyt keittiöömme, on pienoinen mysteeri. Veikkaisin kuitenkin alkulähteeksi viikonlopun Herkkujen Suomi-tapahtumaa. Seurasimme ohjetta ensin tarkasti, mutta peston loppuminen kesken ohjasi meidät luoville urille, mikä maistui myös herkullisena lopputuloksena.

KESÄKURPITSARULLAT SIENILLÄ

kesäkurpitsa

kanttarelleja tai tatteja

suolaa

mustapippuria

pestoa tai smetanaa

rucolaa tai maksaruohoa

parmesaania

salviaa

coctail-tikkuja
öljyä voiteluun

Näistä aineksista eri tavalla yhdistelemällä saat erilaisia makuja.

Puhdista sienet. Pienet kanttarellit voit käyttää kokonaisina, tatit kannattaa pilkkoa sopivankokoisiksi paloiksi.

Huuhtele kesäkurpitsa ja kuivaa. Leikkaa kesäkurpitsasta juustohöylällä pituussuuntaan ohuita suiroja. Siemenisimmällä kohdalla tarvitset apuun myös veistä.

Levitä kesäkurpitsasuirot leivinlaudalle ja aloita täyttäminen. Me laitoimme vaihtoehtoisesti joko pestoa tai smetanaa suoraan siivulle. Smetanan päälle rouhin vielä mustapippuria ja suolaa myllyistä. Tähän päälle sopi esimerkiksi kanttarelli-rucola-parmesaani-yhdistelmä tai tatti-salvia-pari. Kun sopivat täytteet ovat kurpitsasiivun päässä, rullaa se kääröksi ja kiinnitä coctail-tikulla. Sivele kääröjen pintaan hiukan öljyä, jotta ne eivät tartu kiinni grilliin. Grillaa noin 8 minuuttia välillä käännellen. Tarjoa alkupalana tai suuremmissa määrin ihan pääruokana.

Kuoresta tehdyt kääröt olivat kovasti eri näköisiä, hyviä nekin! Sopisi myös sormisyötäväksi.

Valmiina kanttarelli- ja tatti-kesäkurpitsakääröt näyttivät...hmmm...hiukan kokoonpainuneilta, mutta silti herkullisilta. Ainakin meidän mielestä.