Samettinen katkarapukeitto

Rapukekkeriviikonloppu oli monella tapaa maukas. Parin päivän aikana kokattiin ja syötiin kaikenmoista, tätäkin. Tyttäremme kummitäti oli löytänyt kivan keitto-ohjeen Me-lehdestä. Soppa piti syödä alunperin rapujen alle, mutta kaikki muu nautiskelu ja aikataulut ajoivat siihen, että keitto nautittiinkin saunomisen ja uimisen alle auringonpaisteisella terassilla lounaaksi.

Keiton teki mielenkiintoiseksi se, että soseutettuun pohjaan lisättiin mukavaa suutuntumaa tuomaan sulatetut katkaravut ja purjosilppua. Vatkattu kerma toi myös keittoon mukavaa pehmeyttä ja kepeyttä. Tykkäsimme koko sakki!

SAMETTINEN KATKARAPUKEITTO
4-6:lle

4 valkosipulinkynttä
purjon valkoinen osa
1 ruukku tilliä
1 rkl öljyä
mustapippuria
ripaus chilirouhetta
6 dl kalanperkeistä keitettyä kalalientä TAI kalaliemikuutio ja 6 dl vettä
1½ rkl maissitärkkelystä
180 g katkarapuja
2 dl kuohukermaa
180 g katkarapuja pakasteena TAI 170 g purkki jokiravunpyrstöjä
½ dl purjon vihreää lehteä silputtuna
1 tl sitruunamehua

Sulata toisen katkarapupussin sisältö tai valuta jokiravunpyrstöt. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Sippua tilli ja purjosta sekä valkoinen että vihreä osa. Siirrä vihreä osa hetkeksi syrjään.

Mittaa öljy kattilaan, lisää sipulisilppu, purjon valkoinen osa, puolet tillisilpusta ja mausteet kattilaan. Anna ainesten kuullottua miedolla lämmöllä, älä ruskista. Sekoita valmiiseen kalaliemeen maissitärkkelys. Lisää se kattilaan. Anna kiehua poreillen noin 5 minuuttia.

Vatkaa tällä välillä kerma letkeäksi, eli ei ihan kermavaahtomaisen paksuksi. Lisää jäiset katkaravut kattilaan ja kuumenna. Älä keitä, sillä se sitkistää katkaravut. Soseuta kattilallinen sileäksi vaikka sauvasekoittimella. Lisää keittoon vatkattu kerma, sulatetut tai valutetut ravut, loppu tillisilppu, purjon silputtu vihreä osa ja sitruunamehu. Tarkista suolaisuus. Kuumenna lähes kiehuvaksi. Tarjoa hyvän vaalean leivän kanssa.

Kepeähkö valkoviini sopi mukavasti kermaisan keiton kanssa loppukesän päivään.

Persiljaperunat Gobbas Gårdin sadosta

Miettiessämme lisuketta viinissä haudutetulle kukolle päädyimme Campasimpukan blogiin. Julia Childia siteeraten hän kertoi ranskalaisten nauttivan  patansa ehdottomasti persiljaperunoiden kanssa. Kun Herkkujen Suomi-tapahtumassa vielä onnekkaasti päädyimme Gobbas Gårdin kojulle, oli päätös sunnuntain vieraille tarjottavasta ruuasta sinetöity.

Gobbas Gårdin tila sijaitsee Myrskylässä. Siellä viljellään monia mielenkiintoisia lajikkeita, kuten esimerkiksi läpipunaista Highland Burgundy Red-perunaa  ja vanhaa maatiaista Ruusuperunaa. Juttelimme tovin leppoisan mukavien viljelijöiden kanssa. Mieleen piirtyi kuva melko käsityömäisestä viljelystä, sillä kaikkein muhkuraisimpiin lajikkeisiin eivät nykynostokoneet käy, ne kun on suunniteltu standardikokoisille ja -muotoiselle perunoille. Suurta plussaa annamme perunoiden luomulaatuisuudelle.

Kesäisin tilalta saa myös tuoretta härkäpapua, joiden perään muutamassa blogissa on kyseltykin. Jos ei tilalle asti ehdi, tuotteita voi kysellä lukuisilta jälleenmyyjiltä. Ravintoloista ainakin Aino ja Nokka ovat Gobbas Gårdin asiakkaita.

Ostamamme perunat olivat lajiltaan Asparges La Ratte. Valmistimme perunat höyryttämällä kerroskattilassa. Peruna oli höyrytyksen jälkeen edelleen hyvin kiinteä ja pysyi hienosti koossa. Suutuntuma ja maku oli voinen (siis ilman sitä persiljavoita päälläkin) ja sopivan jämäkkä. Tykkäsimme kaikki, myös vieraat. Itse asiassa vierasperheen 4-vuotias poika ei pidä lainkaan perunasta, mutta urheasti maistettuaan pyysi näitä lisää. Ja söi monta.

Persiljaperunoihin tuntui googlettamalla  löytyvän ohjetta jos jonkinmoista. Me päädyimme lopulta tällaiseen yksinkertaiseen toteutustapaan, joka maistui erinomaisesti!

PERSILJAPERUNAT

1 kg kiinteää perunaa

50 g voita

1 iso nippu lehtipersiljaa

1,5 tl sitruunamehua

1 tl sormisuolaa

Pese perunat hyvin, älä kuori. Höyrytä perunat kypsiksi. Sulata sinä aikana voi. Lisää sulaan voihin silputtu persilja, sitruunamehu ja suola. Kun perunat ovat kypsiä, laita ne tarjoiluastiaan ja kaada sekaan yrttinen voisula. Sekoita niin että yrttivoi peittävät kaikkia perunoita. Tarjoa heti.

Kesäkurpitsakääröt sienitäytteellä

Meillä on syöty sieniä nyt ihan hurjan paljon, sillä niitä tuntuu tulevan metsään niin paljon kuin jaksaa hakea. Lapsetkin on saatu houkuteltua sienenhakumatkalle keksievään ja mehun avulla. Kun sieniä on valmistettu hyvin eri tavoin, ei kyllästymistä ainakaan vielä ole tapahtunut. Huono puoli hommassa on, etteivät sienet maistu lapsillemme lainkaan.

Tämän ohjeen inspiraatio löytyi Arktiset Aromit ry:n "Metsäsieniherkkuja"-vihkosesta, Anne Kiurun reseptoimana. Se miten vihkonen on päätynyt keittiöömme, on pienoinen mysteeri. Veikkaisin kuitenkin alkulähteeksi viikonlopun Herkkujen Suomi-tapahtumaa. Seurasimme ohjetta ensin tarkasti, mutta peston loppuminen kesken ohjasi meidät luoville urille, mikä maistui myös herkullisena lopputuloksena.

KESÄKURPITSARULLAT SIENILLÄ

kesäkurpitsa

kanttarelleja tai tatteja

suolaa

mustapippuria

pestoa tai smetanaa

rucolaa tai maksaruohoa

parmesaania

salviaa

coctail-tikkuja
öljyä voiteluun

Näistä aineksista eri tavalla yhdistelemällä saat erilaisia makuja.

Puhdista sienet. Pienet kanttarellit voit käyttää kokonaisina, tatit kannattaa pilkkoa sopivankokoisiksi paloiksi.

Huuhtele kesäkurpitsa ja kuivaa. Leikkaa kesäkurpitsasta juustohöylällä pituussuuntaan ohuita suiroja. Siemenisimmällä kohdalla tarvitset apuun myös veistä.

Levitä kesäkurpitsasuirot leivinlaudalle ja aloita täyttäminen. Me laitoimme vaihtoehtoisesti joko pestoa tai smetanaa suoraan siivulle. Smetanan päälle rouhin vielä mustapippuria ja suolaa myllyistä. Tähän päälle sopi esimerkiksi kanttarelli-rucola-parmesaani-yhdistelmä tai tatti-salvia-pari. Kun sopivat täytteet ovat kurpitsasiivun päässä, rullaa se kääröksi ja kiinnitä coctail-tikulla. Sivele kääröjen pintaan hiukan öljyä, jotta ne eivät tartu kiinni grilliin. Grillaa noin 8 minuuttia välillä käännellen. Tarjoa alkupalana tai suuremmissa määrin ihan pääruokana.

Kuoresta tehdyt kääröt olivat kovasti eri näköisiä, hyviä nekin! Sopisi myös sormisyötäväksi.

Valmiina kanttarelli- ja tatti-kesäkurpitsakääröt näyttivät...hmmm...hiukan kokoonpainuneilta, mutta silti herkullisilta. Ainakin meidän mielestä.

Kukkoa viinissä huippuherkullisesti

Tämä ruoka aloitettiin aamusella talsimalla metsään ja löytämällä sieltä juuri sopiva satsi herkkutatteja.

Myös näin kauniita.

Olemme tehneet kukkoa viinissä aiemminkin, mutta silloin saimme siihen mukaan kitkerää makua. Ehkä vika oli viinissä, ehkä liottamattomissa sienissä. Tiedä tuota, mutta tänä sunnuntaina saimme ruuan onnistumaan hurjasti paljon paremmin. Sienet olivat juuri poimittuja, lintu ehtaa Viskilän kukonpoikaa ja punaviini täyteläistä sellaista suositellulta alueelta Ranskasta kun ykkösvaihtoehto Burgundia ei Nummelasta löytynyt. Pata viipyi nyt uunissa kauemmin ja reseptikin oli eri. Tällä kertaa myös marinoimme kukkoa viinissä, yrteissä, sipuleissa ja porkkanassa ennen paistamista pari tuntia. Seuraavalla kerralla kokeilemme mitä tekee vuorokauden marinointi. Hurjan paljon paremmaksi silti tuskin voi mennä.

Pataan päätynyttä viiniä juotiin myös laseista ruuan keralla.

KUKKOA VIINISSÄ - COQ AU VIN

noin kuudelle

1,3 kg kukonpoikaa paloiteltuna

½ pullo täyteläistä Burgundin tai Côtes du Rhônen punaviiniä

n. 10 salottisipulia

4 valkosipulin kynttä, murskattuna

2 porkkanaa, kuorittuna ja pilkottuna
jauhoja leivitykseen

öljyä

(suolatonta) voita

yhteensidottu kimppu yrttejä: 5 oksaa timjamia ja 1 laakerinlehti

suolaa ja mustapippuria

6 pekoniviipaletta kuutioina

250g sieniä, meillä herkkutatteja

ruukku lehtipersiljaa

Leikkaa kukko haluamankokoisiin paloihin ja laita astiaan. Kaada puoli pulloa viiniä päälle. Lisää salottisipulit, porkkanapalat ja yrtit. Peitä ja laita jääkaappiin. Anna marinoitua muutamasta tunnista vuorokauteen.

Ota kukko ja vihannekset pois viinistä ja kuivaa ne. Laita viini sivuun myöhempää käyttöä varten.

Pyörittele kukkopalat jauhossa. Ruskista kukkopalat voi-öljyseoksessa pannulla. Laita palat kattilaan tai pataan. Käytä kukkojen paistoon käytettyä paistinpannua ja paistele valkosipulia sekä vihanneksia pari minuuttia. Laita myös nämä pataan. Kaada päälle marinoinnissakin käytetty viini. Mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta.

Peitä pata kannella. Keitä liedellä miedolla lämmöllä 2 tuntia. Me lykkäsimme oman patamme 185 asteiseen uuniin tunniksi, jonka jälkeen Jukka laski lämpöä 135 asteeseen ja antoi padan viipyä uunissa vielä tunnin.

Ruskista pekoni- ja sienipalat pannulla. Lisää tämä valmiiseen kukkopataan. Ropsauta päälle vielä silputtu lehtipersilja ja kanna pata pöytään.

Campasimpukan ja Julia Childin suosituksesta tarjosimme viinikukkomme persiljaperunoiden kanssa, mutta se onkin jo toinen juttu se.

Herkkujen Suomi tiivistyi Helsingin rautatientorille

Suomemme maa on täynnä herkkuja, se nyt on tiedetty aiemminkin. Nyt näitä talteen otettuja makuja oli roudattu pitkin ja poikin aina Helssinkiin asti, kun Rautatientorilla järjestettiin lähi-ja luomuruokatapahtuma Herkkujen Suomi. Anna oli jo hyvin pohtinut blogissaan, että lappilainen ruoka ei lie meille etelän hetelmille enää lähiruokaa, mutta pientuottajien upeita tuotteita oli saatu nyt esille ja vaihtoehtoja tarjolle.

Ehkä päivän parasta antia tarjosivat Gobbas Gårdin viljelijät. He kertoivat meille paljon luomuperunoidensa viljelystä, joka on pitkälti käsityötä. Nyt ei puhuttukaan ihan peruslajikkeista, vaan kauniista, ei silotelluista pottulajikkeista kuten esimerkiksi Ylämaan punainen, Blå Kongo, King Edward , Shetlannin musta ja Ruusuperuna- Early rose.  Gobbas Gårdin nettisivuilla hehkuu perunakukka ja friteerattuja perunasiivuja, joissa läpipunaiset ja kokosiniset viipaleet pääsevät hienosti oikeuksiinsa. Ostimme kokeiluun Asparges-la ratte perunoita, joita kuvailtiin kiinteäksi gourmetlajikkeeksi. Kun tänään tarjosimme niitä päivällisellä, saimme perunoita karttavan vieraspojankin maistamaan - ja pyytämään lisää. Perunoiden maku oli liki varhaisperunaa ja koostumus kuorineen höyrytettynä todella kiinteä olematta kuitenkaan kova.

Petri Sirenin suklaakonvehdit houkuttelivat ulkonäöllään. Ostin tietysti muutaman jälkiruokaherkuksi kotiin - ehdottomia suosikkejani olivat savusuola- (jonka savu-osuutta en kylläkään osannut makuhermoihini osuttaa) sekä timjaminen konvehti. Aiemmin konvehteja on voinut ostaa Fiskarsista, mutta nyt niitä saa myös Helsingin Museokadulta, Töölöstä.

Lapsille ehdottomasti parasta antia päivässä olivat pellepariskunta Nelli ja Niilo, jolta muksut saivat ilmapallotkin. Myös HerrgårdsGlassin jäätelöt maistuivat, sekä lapsille, äidille että Kulinaarimurulan Jaanalle, jonka keralla kojuja kierreltiin. Ja eksyttiin oluttelttaankin.

Loimulohi tuoksui älyttömän hyvälle!

Berrierillä maistoimme hyvää mustikkasinappia, mutta valitettavasti myytävät olivat kuulemma lähtökiireessä jääneet Vuokattiin. Netistä kaunisetikettisiä siirappi- ja sinappituotteita voi kuitenkin halutessaan tilata.

Makumaku oli omalle ständilleen varannut näytekassin meille. Se sisälsi heidän edustamiaan tuotteita,  esimerkiksi Heikkilän yrttejä, Nordic Koivun koivumahlaa ja Kolin luomutilan kyssäkaalia. Knehtilän tilan jauhot (yllä) oli pakattu näppärän yksinkertaisesti mutta nätisti. Makumaku on siis netissä toimiva sivusto, josta voit tilata lähi- ja luomuruokaa noutopisteeseen tai vaikkapa suoraan kotiovellesi. Parasta antia Makumakulla ovat mielestäni kotimaiset kalat, joiden saanti ainakin meilläpäin on toripäivien ulkopuolella vähän niin ja näin.

Hienoa että tällaisia tapahtumia järjestetään! Meidän poppoo ainakin teki uusia löytöjä, joilla saada aikaan monipuolisempaa ja herkullisempaa kotimaista antia ruokapöytään. Nam!

Marinoitu punasipuli

Eräänä arkipäivänä, kun itse olin rättipoikkipuhkiväsynyt, Jukka valmisti meille maistuvan wokkiaterian kasviksista, nuudeleista ja strutsin fileestä. Punahehkuisena kruununa koko setin päällä oli marinoituja punasipuleita.

Ja nyt ei pidä ymmärtää väärin. Jukka kokkaa kotonamme usein. Erikseenmaininta johtuu siitä, että kun itse on rättipoikkipuhkiväsynyt, se tuntuu erityisen hyvältä ja arvostettavalta.

Tämä resepti on Top Chef Akseli Herlevin kirjasta "Täydellä sydämellä". Voisin kuvitella syöväni sitä myös pihviaterian lisukkeena, prässätyn lihan kanssa tai leivän päällä. Akseli itse kehottaa syömään marinoituja sipulirinkuloita hampurilaisen välissä.

MARINOIDUT PUNASIPULIT
4 punasipulia
½ dl punaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
1 dl sokeria
suolaa ja mustapippuria

Kuori sipulit. Leikkaa sipulit mahdollisimman ohuiksi renkaiksi mandoliinilla tai veitsellä. Yhdistä muiden ainesten kanssa ja jätä marinoitumaan huoneen lämpöön tunniksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Aito

Taas uusi ihana puoti, jossa luomu- ja lähiruoka kohtaavat iloisen myyjättären ja kivat tilat. Aito löytyy Uudenkaupungin keskustasta, Sepänkadulta.

Puodista löytyy monenmoista mausteista ja viinietikoista risottoriisiin ja lähimyllyn jauhoihin. Kananmunia saa irtotavarana ja Viskilän kukonpoikaa pakkasesta. Mukavan tiheästi päivittyvä naamakirja kertoo myös tuoreen luomuleivän rantautumisesta puodin hyllyille.

Olen kuullut kehuttavan myös Aitossa myytäviä pesuaineita (erityisesti mustaherukkaista saippuaa) sekä mineraalipuuteria.

Me kotiutimme kaupasta luomulaatuisina mustikkakeksejä, risottoriisiä ja erilaisia limsoja sekä herkkujuustolan Savuhilmaa ja Saloniemen yrttivetaa. Jälkeenpäin jäi harmittamaan, etten ottanut maistiaiseksi noita kuvassa yläkeskellä olevia biodynaamisesti viljeltyjä kalantilaisia päärynöitä. Olivat meinaten hurmaavan näköisiä kaikessa pienuudessaan.

Tänne päädymme ostoksille varmasti toistekin!

ps. Aiton Facebook-kuvasta voi ehkä hieman virheellisesti luulla Veeti Kallion olevan puodin toinen myyjä. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole ;).

Tuunaa sun muffinssi!

Otimme tänään lapset ensimmäistä kertaa mukaan bloggaajille tarkoitettuun mainostilaisuuteen ja muksut taisivat olla aika innoissaan. Kraft Foodsin järjestämä ja Teresa Välimäen emännöimä tilaisuus sisälsi nimittäin uutuuskeksejä, suklaata, muffinsseja ja juustokakkuja. Paljon. Niin paljon että ärsyttävä äiti joutui jo rajoittamaan kaiken makean syöntiä.

Ylläkuvatut muffinssit oli koristeltu mielestäni hauskasti Carneval-keksien palasilla.

Tyrnipitoinen juustokakku oli minun ja Jukan suosikki omenacrumblen ohella, jos suolapaloja ei lasketa lukuun.

Rennonletkeässä tilaisuudessa sai myös koristella oman muffinssinsa kuten halusi. Lastemme silmät oikein vilkkuivat innosta, kun he näkivät eri koristevaihtoehdot - joskin tyttö taisi innostua syömään niitä enemmän kuin asettelemaan baakkelsiin. Tässä perheemme taidonnäytteet koristelun saralla.

Minä ihastuin Darwin Foodsin eli tilaisuuden organisoineen tahon työympäristöön, joka oli suorastaan inspiroivan väripilkukas keittiössä ja showroomin puolella selkeän kaunis.

Mukaan kotiin saimme tulevia uutuusmakuja, joista maistamatta kiinnostavin itselleni on Kaneliomenainen Dominotäytekeksi. Sitä löytyy lokakuussa kauppoihin tulevasta Juhlalajitelmasta.

Prässättyä poronpotkaa

Esikoisemme ensimmäinen kokonainen kouluviikko oli takana. Mieskin oli palannut töihinsä kesälomalta, samoin tyttäremme päiväkotiin. Perjantai vaati siten normaalia juhlavampaa ruokaa. Päädyimme prässättyihin poronpotkiin, Akseli Herlevin opastaessa kirjallaan "Täydellä sydämellä". Akseli tekee ruuan tosin karitsanpotkasta. Muukin pitkään haudutettu lihapala toki käy, esimerkiksi naudanrinta tai karitsanniska.

Pelkäsin että lihakakkuset hajoaisivat pannulla palasiksi kuten sianpääkokkailussa kävi, mutta onneksi eivät. Lihapalat olivat voisuudessaan hurjan tuhteja, mutta yhtälailla niissä oli myös makua. Hieno ruoka, suosittelemme!

PRÄSSÄTTY PORONPOTKA

timjamivoi:

250 g voita

1 kokonainen valkosipuli, halkaistuna

10 oksaa timjamia

liha:

3 poronpotkaa, noin 950 g

1 kokonainen valkosipuli, halkaistuna

2 sipulia, kuorittuna ja pilkottuna

2 porkkanaa, kuorittuna ja pilkottuna

2 varsisellerinvartta, pilkottuna

10 laakerinlehteä

5 oksaa rosmariinia

(vettä)

suolaa ja pippuria

1 dl vehnäjauhoja

voita

sormisuolaa

Laita 200 g voita pieneen kattilaan toisen valkosipulin ja timjaminoksien kanssa. Kiehauta miedolla lämmöllä ja siirrä syrjään.

Laita karitsanpotkat suurehkoon kattilaan tai uunipataan. Lisää loput vihannekset ja yrtit. Laita kattilaan sen verran vettä, että kaikki peittyvät. Keitä potkia kannen alla noin 4-5 tuntia keskilämmöllä tai kunnes liha on täysin ylikypsää. Me lykkäsimme padan uuniin ja viivytimme sitä siellä 150 asteen lämmössä 4,5 tuntia. Liha on sopivan kypsää, kun se lähtee helposti, hiukan ravistamalla, irti luusta.

Irrota lihat luista. Siirrä lihat erilliseen kulhoon niin että mukaan tulee mahdollisimman vähän lientä. (Minä muuten säästin siivilöidyn liemen pakkaseen vaikkapa keittopohjaksi).

Revi liha vaikkapa haarukalla pienehköiksi suiroiksi. Siivilöi sekaan valkosipuli-timjamivoi ja sekoita huolellisesti. Mausta suolalla ja pippurilla.

Etsi kaksi jääkaappiisi mahtuvaa laakeaa astiaa, joista toinen mahtuu hieman toisen sisään. Laita suuremman kulhon pohjalle leivinpaperia ja painele sen päälle voinen liha tasaiseksi levyksi. Laita toinen astia tämän päälle. Me laitoimme ylemmän astian ja lihan väliin varmuuden vuoksi kelmua irtoamisen varmistamiseksi. Laita vielä jokin paino päälle, jotta lihasta tulee tiivis. Laita koko setti yöksi jääkaappiin.

Leikkaa levystä seuraavana päivänä annospaloja, kierittele ne vehnäjauhoissa. Kuumenna valurautapannu todella kuumaksi, lisää iso nokare voita ja paista lihapalat nopeasti rapeiksi.  

Meillä prässätyt poropotkat tarjottiin höyrytettyjen, pannulla käytettyjen lanttu-, palsternakka- ja porkkanapalojen, sekä herkkutattimuhennoksen kanssa. Oli nautinto!

Cafe Celi

Viime viikonlopun rapukekkereiden jälkeen ajoimme kahden pikkupojan yhteissynttäreille Turkuun. Juhlat pidettiin melkeinpä vasta-avatussa Cafe Celissä Kristiinankadulla. Ihastelin pöytien valokuvapintoja ja sain kuulla kuvien sisältävän Kristiinankadun historiaa. Hauska idea!

Erikoisuutena kahvilassa on runsas valikoima paikanpäällä leivottuja gluteenittomia leivonnaisia. Nyt vitriinistä löytyi ainakin kolmen suklaan kakkua, lettuja hillolla, omenapullaa, korvapuusteja, marenkia ja täytekakkua. Tavalliseen ruokavalioon sopivat leivonnaiset tulevat kolmelta eri leipomolta vaihdellen, jotta valikoima olisi monipuolinen. Kahvilassa tarjoillaan myös aamupalaa, lounasta ja sunnuntaisin brunssia. Lisäksi kahvilan yhteydessä on gluteenittomien tuotteiden myyntiä.

Syntymäpäivillä tarjottiin Ceasar-salaattia ja toista salaattia, joka oli hurjan värikäs ja maistuva. Maustetut porkkanat olivat myös hyviä pureskeltevia. Salaattipöydän lisäksi (lapsille) oli varattu pizzaa, sekin gluteenitonta.

Jälkiruualla maistelimme paitsi upeaa täytekakkua, myös juustopöydän antimia.

Naistenhuoneessa oli kankaiset pyyhkeet, joka tuo heti pientä ylellisyydentuntua. Joskus ne ovat ne pienet asiat jotka kohottavat kokemuksen hieman arkea ylemmäs.