Rapu-fenkoli-kesäkurpitsasalaatti

Vappupiknikiä suunnitellessa haluisimme ehdottomasti mukaan jonkun uudenmoisen salaatin  Jonna Vormalan vastajulkaisusta salaattikirjasta "Jäävuoren huippu" löytyi helposti selailemalla monta mielenkiintoista salaattia, joista Jukka päätyi rapuiseen. Tässä kesäkurpitsaa ja fenkolia sisältäneessa rapusalaatissa on vahvasti läsnä kesä, joten se sopi erinomaisesti kevään ekalle piknikille vappuna. Fenkoli ja tilli antoivat ihanan raikasta makua salaattiin kesäkurpitsan huolehtiessa ruokaisuudesta. Ravut nyt ovat aina hyviä, varsinkin näin tuoreesti tarjottuna.  

Entisen bloggaaja-Jonnan Jäävuoren huippu-salaattikirja on ollut meillä paljon käytössä, vaikka se ilmestyikin vasta muutama viikko sitten. Äitienpäiväbrunssillekin oli päätynyt monta herkkua Jonnan ohjeistamana. Pidän hurjasti siitä, että monipuolisesti erilaisia raaka-aineita sisältävät salaatit on jaoteltu kausiruoka-ajattelun mukaan. Näin on helppo löytää kirjasta kesäisen kepeitä salaatteja tai vastaavasti tuhdimpia talvisalaatteja. Kastikkeet käyttökohdevinkkeineen on koottu omille sivuilleen, josta niihin vinkataan salaatin kohdalla erikseen. Jonna antaa kirjassa myös hyödyllisiä ja herätteleviä vinkkejä tyyliin "salaatti EI ole hyvää jääkaappikylmänä" ja että kulho ei ole välttämättä se näyttävin tapa laittaa salaatti esille vaan esimerkiksi laakea alusta tai ravintolatyyliin annoslautanen. Kirjassa mainittu punajuuren ja tillin yhdistelmä on pakko kokeilla, samoin lämmin bataatti-papusalaatti. 

Suvi Kesäläisen ottamat kuvat houkuttelevat kokkaamaan. Niistä saa hyviä vinkkejä esillepanoon. 

Koko kirja on Jonnamaisen selkeä, mistä pidän kovasti. Kirjan käytännöllisyys korostuu varsinkin hakemistojen kohdalla. Ne on tehty sekä aakkosten että kasvisten että salaattityyppien  mukaan. 

Suosittelen lämpimästi kirjaa sekä salaatteja jo paljon harrastaville, että niille jotka pitävät salaatteja tylsänä tai yksitoikkoisina ja haluavat muuttaa käsityksensä. 

Rapusalaattia piknikille kootessa katkaravut vaihtuivat meillä jokiravunpyrstöihin ja sipulinvarret omalta yrttimaalta puskevaan ruohosipuliin. 

Ohjeistettu tillidressinki toteutettiin meillä hiukan oikoisesti, kun löysää majoneesia oli tehty toistakin ruokaa varten. Salaattiin tarvitsimme kastiketta aika vähän. Jukka lisäsi puoleen desiin majoa 2 ruokalusikallista tillisilppua ja 2 teelusikallista sitruumehua saaden aikaan oikein hyvän kastikkeen. Laitamme tähän kuitenkin kirjassa kerrotun ohjeen, jota tulee toki aika paljon. Salaattiohje on myös suurempi mitä me teimme monisorttiselle piknikille. 

RAPU-FENKOLI-KESÄKURPITSASALAATTI

neljälle

200 g katkaravun- (meillä jokiravun)pyrstöjä (750 g jos käytät kokonaisia katkiksia)

1 iso fenkoli

200 g kesäkurpitsaa (mahdollisimman pieniä ja kiinteitä)

1 avokado

2 sipulinvartta (meillä ruohosipulia)

1-2 ruukullista salaattia

½ dl hienonnettua tilliä 

Kuori kokonaiset katkaravut.

Leikkaa fenkoli ja kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi. 

Halkaise avokado, poista kivi ja kuori puolikkaat. Pilko suupaloiksi. 

Leikkaa sipulinvarret tai ruohosipuli pieniksi. Revi tilli hienommaksi. 

Kokoa salaatti: revi alle salaattia, levitä päälle kerroksittain fenkoli-, kesäkurpitsa- ja avokadopalat. Nostele päälle ravut. viimeistele ripottelemalla ylle sipulinvarsipalat ja tilli.

Tarjoile allaohjeistetun tillidressingin kanssa. 

TILLIDRESSINKI 

merellisille ja kesäisille salaateille

2 dl rypsiöljyä

1 dl hienonnettua tilliä

1 ½ rkl sinappia

1 keltuainen

1 rkl sitruunamehua

½ tl sokeria

½ tl suolaa

Mittaa tilli ja öljy teho- tai sauvasekoittimen kulhoon. Aja tasaiseksi. 

Sekoita keskenään sinappi, keltuainen, sitruunamehu, sokeri ja suola. 

Lisää tilliöljy joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. 

ÄitienpäiväRAIVARIT

Haleja ja pusuja. Niitähän äitienpäivä on täynnä, pelkästään. Tai sitten ei. 

Äitienpäiväaamulla sain herkullisen croissant-aamiaisen sänkyyn korttien kera. Minusta on ihana nähdä millaisia kortteja minäkin vuonna on väkästetty ja mitä niihin on kirjattu. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Kaikki hymyilivät.

 

Pian aamupalan jälkeen (äidin annettiin nukkua pitkään) alkoikin jo upean brunssin valmistelu. Leppoisasti lallatellen Jukka ja muksut kokosivat salaatteja, kaloja ja muita ihanuuksia tarjolle. Minä, äiti, siemailin roseviiniä tuumaillen miten onnellinen on perheestään. Näpytin facebookiin olevani ikionnellinen lapsistani.

Istuimme syömään terassille auringonpaisteeseen. Sitten alkoi tummia pilviä kerääntyä taivaalle. Maistelimme siinä viiniä ja ihmettelimme mikä poitsulla kestää ruuan ottamisessa. Tytsyhän ei voinut syödä mitään koska treenit. Jätkä melkein 12 vee saapui pöytään kaikkien niiden herkkualkupalojen ääreltä löydettyään lautaselleen noin kaksi ruokalusikallista syötävää. Poika passitettiin takaisin. Tuloksena tuplaten enemmän ruokaa. Aika vähän. Kiukku alkoi nousemaan, mutta olihan sentään äitienpäivä. Ei motkotusta, paljoa. 

Tyttö tuli harkoista ja söi kuulemma yhden keitetyn perunan ja lohta. Ei muuta. Onneksi en ollut näkemässä. 

Jukka oli varannut meille keilaradan tunniksi. Tunteet vaihtelivat lapsilla voitonriemusta mökötykseen, vaikka molemmat kierrokset hävisinkin minä. (No kun lapsilla oli laidat).

Lähdimme vaihtelevissa tunnelmissa kohti Helsinkiä ja ravintola Naturaa. Tokaluokkalainen tytsy otti päikkärit autossa minkä uskon lupaavan hyvää. Ei. Parkkiruudussa alkoi huuto että minä en jaksaaaa, minä jään autooooon. Matkalla ravintolaan otimme kuvan jossa tytöllä on uhmakas, maahan luotu katse. Hyvää äitienpäivää vaan!

Ravintolassa eteemme kannettiin herkkua jos toistakin, mutta lapsemme kehtasivat nirsoilla melkein kaikkien kohdalla. Kyynärpäät pöydällä ja ruokailuvälineet pystyssä ikäänkuin heille ei olisi opetettu ruokatapoja. Höyry alkoi nousta korvista ja se purkautui autossa raivona. Sapettaa suunnattomasti että kaiken yltäkylläisyyden keskellä muksut kehtaavat kerta toisensa jälkeen naamat väärinpuolin närppiä jotain haarukan kärjellisen ja todeta ykskantaan: ei ole oikein makuuni. (Tähän aikuisen äänellä kirosana jos toinenkin). 

Siltä istumalta päätimme, että lapset saavat hoitaa viikon iltaruuat suunnittelusta tiskaukseen. Kohoaisiko ruuan arvostus jos todella tietäisi mitä homma on alusta loppuun asti? 

Tänään muksut esittelivät keittokirjoista löytäneensä sopivat ruuat. Niiden pohjalta lapset tekivät kaappivarastoja tutkien kauppalistat. Kaupassa autoin tarvittaessa, kun mukulat tallustivat hyllyjen väleissä pyörällistä koria perässä vetäen. Poitsu oli ehtinyt käymään tietämättäni ominpäin kalatiskillä tilaamassa 250 grammaa nahatonta lohta. Kotiintultua lapset laittoivat ostokset paikoilleen ja tyttäremme tiskasi huomiseksi tekemänsä jälkiruuan astiat. Tänään syötiin vielä eilisen brunssin herkkuja -jotka upposivat nyt ilman yhden ainuttakaan poikkipuolista sanaa- ja huomenna aloittavat muksut kokkaus/kattaus/tiskaus-rupeamansa. Mielenkiinnolla odotan. 

To be continued (toivottavasti vähän vähemmän äreissä merkeissä). 

ps. Onneksi murheeni ovat tätä tasoa. 

Pimientos de Padrón eli ylihelpot ja -herkut grillipaprikat

Grillatessa tulee monesti nälkä jo tulia viritellessä. Jos grillausjuoma yksin ei riitä taltuttamaan syntynyttä nälän tunnetta, voi tulille pistää todella helpot Pimientos de Padrónit. Kuumassa öljyssä pehmenneet ja paahtuneet Padron paprikat maustetaan runsaalla suolalla ja siinä se. Herkuttelu on toisinaan niin helppoa!

Galicialaiset, jopa Padronin kylästä tulevat paprikat olisivat kuulemma niitä perinteikkäitä, mutta nämä herkut olivat tulleet nyt marketin hyllylle ihan Marokosta. 

Ihanan makeat grillipaprikat ovat juuri oikeanmoinen pikkupala ennen varsinaisia ruokia. Espanjassa niitä nautitaankin usein tapas-herkkuna. Padron paprikat saattavat myös yllättää - jotkut ovat makeuden sijaan kovastikin tulisia. Meille ei vielä moista ole osunut kohdalle. 

Padron-paprikat ovat sesongissa toukokuusta syyskuuhun, mikä täsmää hyvin suomalaiselle kesägrillaajalle. 

PIMIENTOS DE PADRÓN

öljyä
Padrón paprikoita
sormisuolaa

Laita valurautapannu grilliin (tai liedelle). Lisää pannuun runsaasti öljyä ja kuumenna todella kuumaksi. Lisää paprikat ja kääntele pannulla muutama minuutti. Kun paprikat ovat saaneet paahtunutta väriä kauttaaltaan ja ovat samalla pullistuneet sekä pehminneet, siirrä ne talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Ripsi päälle sormisuolaa. Nauti.

Bistro Bay, Uusikaupunki

Bistro Bay on mukava ruoka- ja juomapaikka Uudessakaupungissa, Kaupunginlahden rannalla. Paikalliset kutsuvat viimeksimainittua Paskalahdeksi. Ihan vain sillä jos joskus joudut kaupungissa koordinaatteja kysymään. 

Olen käynyt ravintolassa nyt kaksi kertaa. Viime syksynä maistelimme äitini ja lasten kanssa brunssin. Muutama viikko sitten etkoilimme bistrossa ystävien juhlia Jukan kanssa. Me olemme saapuneet paikalle aina autolla, mutta veneelläkin voisi parkkeerata paikan omille venepaikoille. Sen lahden rantaan. 

Sisustus ravintolassa on tunnelmallinen ja kekseliäs erilaisten pintojen myötä. Vanhojen makasiinien puu on jätetty näkyville, mutta vastapäistä seinää koristaa nahkamainen tapetti. Tummuus yhdistettynä auringonpaisteeseen tai hämäryyteen luo paikkaan aivan eri tunnelmat. 

Brunssilla parasta antia olivat kalaisat herkut ja paella. Tarjolla oli myös savulohta, joka oli omistajapariskunnan rouvan isoisän reseptillä tehty. Lapset söivät valtavan määrän valmislihapullia, joiden läsnäoloa minä ihmettelin muuten itsetehtyjen ruokien joukossa. Tyttäremme rakastui snapsilasista tarjottuun smoothieen. 

Jukan kanssa nyt keväällä ravintolaan astuessa mietinnässä olivat pelkät viinilasilliset, mutta menu pikkusyötävineen muutti mielemme. Jukka nauroi ruokalistaa lukiessaan että tajusi "inan"-sanonnan oltuaan kanssani yksissä reilut viisitoista vuotta. Itse en murresanaa edes hoksannut. 

Minä otin Bistro Bayn sinisimpukat ja Jukka racleten. Sulanut juusto tarjottiin mainiosti pieneltä valurautapannulta, jolloin mietimme että tästä saisi vaikkapa brunssipöytään lisäkäyttöä blinipannuille. Omistaja-Niko kertoikin idean lähteneen Etelä-Afrikkalaisesta ravintolasta, jossa hän oli käynyt nautiskelemassa vaimonsa kanssa. 

Tarjoilu paikassa on toiminut aina ystävällisen hymyilevästi ja oikea-aikaisesti. Tykkään paikan tunnelmasta, vaihtoehdoista ja mauista, joten poikkean varmasti kolmannenkin kerran. Kesällä terassi houkuttanee yhdelle skumppalasilliselle. 

Bistro Bay on toistaiseksi ainoa ravintola missä olen nähnyt kullanvärisen syöttötuolin.

Vappupiknik takapihalla ja garisiika

Piknik saattaa aiheuttaa stressiä kelien sekä kamojen roudaamisen suhteen. Me minimoimme pohdinnan tänä vappuna päättämällä pitää napostelut joko takapihallamme tai olohuoneen lattialla (kuten joskus aiemminkin). Päätös oli hurjan pätevä jo siksikin, että pikniksyöminkien päätteeksi saattoi rojahtaa parin metrin päässä killuviin riippukeinuihin päikkäreille.

Viltille laskettavat eväät suunniteltiin yhdessä lasten kanssa. Oli perinteistä lihapullaa, patonkipaloja ja suolakeksejä. Oli rapusalaattia, särkileipiä ja garisiikaa. Oli juustoja ja viinirypäleitä. Makeina nautimme kuningatarpiirakkaa, kaurakeksejä ja Omar-munkkeja. Laseihin kaadettiin luomusimaa ja aikuisille kuohuviiniä.

Yksi piknikviltin yksinkertaisimmista herkuista oli garisiika. Idea aasialaistettuun graavisiikaan lähti arvostelukappaleena saadusta Glorian ruoka & viinin 100 parasta-kirjasta, mutta toteutus taipui meillä hieman erilaiseksi. Ihastuimme helpon kalaruuan yksinkertaisuuteen ja kokonaisuuden runsaaseen makuun. Jos reseptiin tarvittavan inkiväärin mielii marinoida itse, Kokit ja Potit-blogista voi käydä kurkkimassa siihen suuntaviivoja. 

Meillä garisiika nautittiin osana piknikiä, mutta siemennäkkäri tai saaristolaisleipäkin kävisi siian kumppaniksi varmasti hyvin. 

GARISIIKA

200 g graavattua siikaa
1 rkl miriniä
1 dl garia eli marinoitua inkivääriä
korianteria

Viipaloi graavisiika. Laita laakeasti lautaselle. Pirskottele päälle miriniä. Anna maustua huoneenlämmössä 15 minuuttia. Jos tarjoat kalan myöhemmin, laita se maustumaan jääkaappiin.  

Valuta marinoidui inkiväärilastut. Lisää graavikalapalojen päälle garia ja korianterin lehtiä juuri ennen tarjoilua. 

Kesken piknikin tytsy ryntäsi sisälle hakemaan kirjeitä. Niiden sisältä löytyi kaikille vappuyllätykset. 

Art Salon restaurant, Shanghai

Viime kesän Shanghain reissusta on jäänyt paljon kirjoittamatta. Löysin tietokoneen kätköistä hyvät muistiinpanot, joten päätin naputtaa vielä juttuja tuosta ärsyttävästä, mutta hyviäkin kokemuksia tarjonneesta kaupungista. 

Yksi mielennpainuneimmista ravintolakemuksista oli kävelymatkan päässä hotellistamme sijainnut Art Salon Nanchang Roadilla, entisellä Ranskan toimilupa-alueella. Todella pieni ravintola oli sisustettu omistaja Xie Cheng Cheng valtavilla taidemaalauksilla, joita ei saanut kuvata. Tiivis, hyvin uniikki sisustus jatkoi taiteellista linjaa. Esimerkiksi tuolit olivat eriparia, joidenkin selkämysten ollessa parimetrisiä. Kattaus ja ruokailu jatkoivat samaa tunnelmaa.

Art Salon tarjoaa shanghailaista ruokaa. Annokset olivat melko pieniä, mikä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden kokeilla monia erilaisia makuja. MSG ei kuulunut täällä mausteisiin ollenkaan. Laajasta menusta oli erikseen tähdellä merkitty suosituksia, mikä yhdessä tarjoilijan suositusten kanssa helpotti oikeanmoisiin annoksiin päätymistä. 

Alkuun tuotiin haudutettua teetä ja todella pienet kupit joista juomaa siemailla. 

  

Alkupaloiksi valitsimme suolakanaa kevätsipulikastikkeessa ja marinoitua, kuorettomia munakoisoja. Munakoiso oli vihreän väristä, erityisen ja hienon makuista.

Nautaa sisältänyt annos oli todella näyttävä. Se tuotiin pöytään höyhenkoristeisen kannen kanssa. Annoskulhon alle oli astetti hiilihappojäätä, jonka päälle kaadettiin nestettä. Tällöin salaperäinen, pintoja pitkin luikerteleva savumainen sumu alkoi peittää pöytää. 

Tässä pienessä kulhossa on possua, omenaa ja taatelia. Possussa oli reilusti maistuvaa läskiä. Kokonaisuus oli todella hieno!

Kala, ”yellowfish”, tarjottiin palamaisesti pilkottuna, niin että kala pysyi kuitenkin kokonaisena. Yellowfish loikoi oikein maukkaassa hapanimeläkastikkeessa. 

Kaiken shown, kauniin kattauksen ja erikoisen sisustuksen keskellä ruokien makuja ei oltu jätetty puolitiehen, päinvastoin. Kauniisti ja kekseliäästi esilletuodoissa ruuissa oli maku oikein kohdallaan.  Tarjoilu oli huomioivaa. 

Illallisemme maksoi 542 rmb eli noin 70 euroa neljältä. Paikallisittain ravintola oli melko hinnakas. Tuumasimme kuitenkin hinta-laatusuhteen olevan kohdallaan. Menisimme uudestaan ja suosittelemme sinullekin, mikäli kaipaat erilaista, tunnelmallista illallista Shanghaissa. 

***

Tämä juttu lisätään muiden reissujuttujen jatkoksi blogimme MATKAT-välisivulle. Sieltä löytyvät myös muut tähän mennessä julkaistut Shanghai-tarinat luonnollisesti otsakkeen Kiina alapuolelta. 

Broccoliini grillissä

Pakkohan se oli kun kaikki muutkin. Kokeilla hyvin trendikästä broccoliinia eli versovaa parsakaalia. Olimme grillaamassa luomubroileria ja päätimme nakata samoille tulille myös broccoliinia. Halsteriin vangittuna broccoliinit oli helppo kypsentää, kun kaikki sai käännettyä samalla kertaa. 

Minusta broccoliini on hurjan kaunis. Grillattuna se tuoksui todella vahvasti, houkutellen. Grillattu broccoliini oli myös hurjan maukas. Hiukan hiiltyneet latvaosat saivat erityisesti ihastelua osakseen. Näitä teemme taatusti toistekin!

Idea broccoliinien grillaamisesta lähti Ripaus tryffeliä-blogista. Rouva Kasvis on höyryttänyt broccoliinia ja kertonut kasviksesta enemmänkin. Haarukkavatkain blogissa kasvis on sujahtanut juustoiseen piirakkaan. Kokit ja Potit blogin Hannele on paahtanut herkullisen näköistä broccoliini-fetasalaattia. Hannan Sopassa broccoliinia on nautittu aamupalalla pekonin ja munien kanssa. Liemessä Jennin pannulla broccoliini on maustettu aasialaisittain. Peggyn keittiössä broccoliini on surrautettu keittoon. Sauvajyvänen on tarjonnut broccoliinia ihan sellaisenaankin. Mari Moilanen on fritannut broccoliinitempuraa. Mama Gastro tarjoaa paistetut broccoliinit kylmällä sitruunakastikkeella. Kananpoikien Bistrossa kastikkeeksi on loihdittu soija-seesamikastiketta. Kamera ja Kauha-blogissa broccolia on paahdettu simppelisti uunissa. Mitäs minä sanoin, KAIKKI muutkin. 

GRILLATTU BROCCOLIINI

nippu broccoliinia

oliiviöljyä

limemehua

sormisuolaa

seesaminsiemeniä

Huuhtele ja kuivaa broccoliinit. Lorauta öljyä kasvisten päälle ja sivele öljyä joka puolelle. Grillaa (halsterissa) noin viisi minuuttia käännellen. 

Laita broccoliinit tarjoiluastiaan. Lorauta päälle halutessasi vielä oliiviöljyä. Purista päälle limemehua, ripsi sormisuolaa ja seesaminsiemeniä. 

BFF syntymäpäivä

"Mä haluan pitää mieluummin sellaset erilaiset synttärit", totesi vielä 8-vuotias tyttäremme kun kerroin hänelle vaihtoehdoksi vain muutaman kaverin kanssa vietetyn päivän. "Ne on sit BFF-synttärit!" hän hihkui vielä. Isälle piti selostaa että se meinaa niinku Best Friends Forever - Parhaat Ystävät Ikuisesti. Sitten tytsy alkoi suunnitella mitä synttäreillä tehtäisiin. "Ensin voitais mennä Luonnontieteelliseen museoon ja sit johonkin ihanaan kahvilaan. Sit tultais kotiin ja syötäis pasta carbonaraa. Jooko äiti jooko?! Ja sit tytöt jäis meille yöks ja aamulla olis lettuaamupala." Näin tapahtui. 

Matkaan lähdettiin heti koulun jälkeen, joten tein automatkalle tyttärellemme ja hänen kutsumilleen kahdelle ystävälle patonkivälipalan viinirypäleillä ja pillimehulla. 

Luonnontieteellisessä plikat kiertelivät keskenään minun lukiessa kirjaa kahviossa. Museon aulasta voi ottaa mukaansa kivan tehtävälehtisen, jota tytöt halusivat täyttää eläinten ihastelun lomassa. 

Syntymäpäivämakeat nautittiin sympaattisessa Kuppi & Muffinissa. Kauniit ja makeat muffinit sekä vastapuristetut mehut ja smoothie maistuivat koko sakille. 

 Tokaluokkalaiset olivat olevinaan hiukan isoja ja ovat kuitenkin vielä niin pieniä.

Kotonamme pastan jälkeen pimut löffäilivät yhdessä kasassa sohvalla ja painuivat myöhemmin yläkertaan oven taa puuhamaan omiaan. Nukahtaminen siskonpetiin onnistui vasta pitkän pulinan ja kikatuksen jälkeen. 

Lettuaamupala paistettiin poikkeuksellisesti sydänpannulla. BFF-synttärit päättyivät uloskirmaamiseen. "Nää oli parhaat synttärit ikinä!" huusi pimu mennessään. Ja helpoimmat, huokasivat vanhemmat.