keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Meksikolaista ja rakkautta pöytään



Vuosi päättyi ja alkoi hienosti: siskon perheen kanssa yhteisen ruokapöydän ääressä. 

Me rakastamme RAKASTAMME niitä hetkiä kun voimme kutsua meille tärkeitä ihmisiä ruokapöydän ääreen, kun olemme miettineet tarkasti mistä kukin voisi pitää ja olemme nähneet vaivaa ruuan eteen. Emme oikein osaa arvostaa sitä, mitä jotkut ajattelevat kai vaatimattomuudeksi; että pöytään  kutsuessaan vähättelevät "tää nyt on tämmöstä" ja "en nyt tiedä mitä tästä tuli". Meillä sanotaan paljon mieluummin että ollaan nähty vaivaa tässä teille tarjoillun ruuan eteen, toivottavasti maistuu. Ei se tarkoita mitään itsensä nostamista tai omakehua, vaan sitä että tarkoitus on ollut tarjota hyvää, ajatuksella. Sitä että pöydän ympärille asettuvat ihmiset ovat olleet jo suunnitteluvaiheessa mielessä ja että heille haluaa tarjota mahdollisimman hyvää, rakkaudella. 

Vuoden vaihtuessa rakkautta osoitettiin meksikolaisella ruualla. Maustoimme pekonista papumuhennosta lukuunottamatta kaiken maltillisesti, jotta lapsillekin löytyisi paljon mutusteltavaa. Jytyä makuihin sopi sitten lusikoida valmiskastikkeista, esimerkiksi Poppamiehen chipotletahnasta. 
Ohjeistusta iltaan tiirailimme Kaikki äitini reseptit-blogista. Nanna on ystävällisesti koonnut meksikolaiset ruokansa yhteisen tunnisteen alle. Osa resepteistä tulee meksikolaisen sukulaisen kautta, joten miksi emme luottaisi tähän naiseen? Toinen iso apu oli kirjaston poistokorista kotiutettu Jane Miltonin "Meksikolainen keittiö", josta tykkään kovasti. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että siinä on kerrottu (lyhyesti) meksikolaisen ruuan alueellisista eroista ja raaka-aineista käsittelytapoineen. Kuvat ovat havainnollisia ja houkuttelevia, vaikkeivat edustakaan kekseliäintä tai daideellisinta ruokakuvausta. Kirjan ohjeilla on onnistuttu aina. 

Tähän postaukseen olen laittanut Nannalta opittuja juttuja, seuraavaan juttuun tulee Miltonin kirjasta ihan ässä papu-pekonipata (frijoles charros) ja sitä mainiosti kompannut raikas bataattisalsa.
Siskoni lemppareita tarjoilluista sorteista olivat kuulemma quesadillat. Täältä voi katsoa miten tuo sana lausutaan, täältä pidempää sepustusta tortillojen täyte- ja paistovaihtoehtoihin. Me etenimme kaupasta valmiina ostettujen maissi- että vehnätortillojen kanssa näin:

CHORIZO-SIPULI-QUESADILLAT
16 kolmiota

8 tortillaa
4 chorizo-raakamakkaraa
2 sipulia
2 dl juustoraastetta

Kuori sipulit. Pilko ne puolikkaiksi renkaiksi. 
Puristele makkarat kuumennetulle pannulle. Painele makkaroita pienemmäksi haarukalla. Siirrä kypsänä pois pannulta. 
Paista sipulirinkulan puolikkaat makkararasvaisella pannulla pehmeiksi. Siirrä nämäkin pois pannulta.
(Tähän väliin Nanna vinkkasi lämmittämään tortillakuoret etukäteen, koska täytteiden kanssa ne lämpiävät vähän aikaa. Unohdin koko homman mutta hyvin onnistui silti!)
Laita tortillakuori keskilämpöiselle pannulle, päälle juustoraastetta, paistettua makkaraa ja sipulia. Laita toinen tortilla tähän päälle. Paista molemminpuolin kuivalla pannulla. Toista sama muiden kuorien kanssa. 
Pilko jokainen täytetty tortilla neljään osaan. 

Tortillasipsien kanssa (ja muutenkin) teimme ihan perinteistä tomaattisalsaa, juustokastiketta ja guacamolea. Juustokastike Nannan tyyliin oli meille ihan mahtava oivallus, sillä se oli hurjan helppoa ja hurjan hyvän makuista. Jukka on aiemmin keitellyt vastaavassa tilanteessa valkokastikkeen ja upottanut siihen juustoraastetta, mutta tämä tosiaan oli idioottivarmempaa (toisinsanoen minunkin tehtävissä). 

JUUSTOKASTIKE


1 pkt cheddar-sulatejuustoviipeleita
1 prk ranskankermaa

Sulata juustot kattilassa. Sekoita joukkoon ranskankerma. Ota pois liedeltä ja sekoita tasaiseksi. 


GUACAMOLE

2 avokadoa
1 tomaatti
½ sipuli
puntti korianteria
½ limetti
suolaa
(chiliä)

Halkaise avokado ja poista kivi. Kauho avokado kuorestaan. Silppua tomaatti, sipuli ja korianteri pieneksi. Yhdistä kaikki morttelissa ja murskaa. Mausta suolalla, limetin mehulla ja halutessasi chilillä. 
Avokadon kiven voi laittaa takaisin kauniin vihreän värin säilyttämiseksi. 
Jo mainittujen lisäksi pöydältä löytyi ylikypsää possua riivittynä, makeaa ananasta valmiiksi pilkottuna, säilöttyä kaktusta, tortillakuoria lämmitettynä ja taco-sipsejä maustamattomana sekä barbeque-maustettuna. Texmexiä harrastimme tacokuorien verran. 

Juomana oli paitsi meksikolaista olutta limelohkoupotuksella, myös vaihtuvan vuoden kunniaksi Muumikuohuvaa lapsille ja sampanjakuohuvaa aikuisille. Nautin viimeksimainittua läpi koko aterian, eikä tehnyt ollenkaan pöhköä. Louis Roedererin kuiva sampanja on saatu testiin Viinimaa.fi:stä. Tykästyimme siihen kovasti, joten tätä kuplivaa tulee taatusti ostettua jatkossa erityistilaisuuksiin. Niin kuin vaikka sellaisiin kun saamme rakkaita saman pöydän äärelle.  

24 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Varmasti upea uusi vuosi ja herkullinen illallinen. Hyvää uutta vuotta koko sipuliperheelle!

Merituuli kirjoitti...

Kiitos samoin Hanna sulle ja Jaakolle. Nyt alkaakin eka kokonainen vuosi saman katon alla teille. Paljon iloa ja rakkautta siihen!

Nanna kirjoitti...

Que fiesta muy buena!

Nyt on ollu vähä hiljaista meksikorintamalla, mutta mulla on tuola 4-5 Mirnalta syksyllä muistiin kirjattua reseptiä naudankielestä Abuela Blancan lihapulliin, jotka odottaa testausta.

Merituuli kirjoitti...

Suurkiitos vinkeistä ja ohjeista. Niillä oli hyvä lähteä liikenteeseen.

Miten "oikein tai väärin" tää pöytä on koottu? Siis onko jotain sääntöjä sille mitä minkäkin kanssa syödään tai ei syödä.

Ootko muuten löytäny jostain pintopapuja? Me korvattiin ne mustapavuilla "because I find those really handy" ;).

Merituuli kirjoitti...

Translaattori sanoo tosta sun lauseesta: Että erittäin hyvä puolue. Uskon silti ymmärtäväni mitä oikeasti tarkoitat ;)

Sofia kirjoitti...

Samalla periaatteella minäkin trajoilen vierailleni - haluan heidän tietävän, että arvostan heitä, heidän seuraansa ja heidän vierailuaan.

Meksikolainen keittiö on taivaallinen! Ja kiitos linkistä tuonne Kaikki äitimme reseptit-blogin meksiko-osuuteen. Löytyipäs sieltä monta juttua, joita haluan kokeilla.

Merituuli kirjoitti...

Näin juuri Sofia! Silloin vieraatkin tietävät olevansa tervetulleita.

Eikä kattauksen tai repertuaarin tarvitse olla mikään valtava. Siskoni lämmittää esimerkiksi pojallemme aina kaupan valmiita pasteijoita kun jätkänpätkämme niihin yhdellä kyläreissulla ihastui. Se ajatus siellä pohjalla on tärkein.

Minulle tuli hinku päästä maistamaan kaktusta muuna kuin säilöttynä. Ehkä pääsen joskus paikan päälle?

Merituuli kirjoitti...

Myös suolaa ja hunajaa-blogista löytyi meksiko-tunniste. Tämä myös kirjanmerkiksi itselle. http://divaaniblogit.fi/suolaajahunajaa/category/meksikolainen/

Chef Jones kirjoitti...

Hyvännäköistä settiä ja kyllä tuosta jo voi päätellä että olette vaivaa nähnyt! Hieno homma.Täällä oli tarkoitus uusvuosi korkata Raclettien kera mutta päädyttiinkin samassa hengessä Meksikon makuihin :D Onnea vuodelle 2014!

Tuplaespresso kirjoitti...

"Tää nyt on vaan tämmöistä" tarkoittaa suomeksi sitä, että kehukaa nyt kauheasti mun tekeleitäni. Ihan samoin kuin vaatteista "tää nyt on vaan tämmöinen vanha riepu".

Mutta tiedän, että paikoin ihan oikeasti kutsutaan vieraita ilmaisulla "tulkkast meil syämä vähä perunoi" ja kaikki ymmärtävät sillä tarkoitettavan herkkuja notkuvaa pitopöytää. Pettymys olisi melkoinen, jos pöydässä tosiaankin olisi vain perunaa ja kastiketta :)

Hannele kirjoitti...

Meksikolaista! Ruokaa! Ihanaa!
Papu-pekonipataa odotan innolla!

(monta huutomerkkiä, mutta niin ovat tarpeellisia!)

Merituuli kirjoitti...

Jones: Pitäisi itsekin kaivaa taas raclette-tarpeet esille...Kiitos muistutuksesta!
Oikein hienoa vuotta sinnekin!

Tuplaespresso: Totta tuokin. Joillekin vähättely on ihan tapa ja lie varsinkin vanhemman väestön tyyli. Itselle se vaan ei jotenkin sovi.

Hannele: Niin! Kiva että odotat! Se oli tosi hyvää!

Milma kirjoitti...

Luis Roeder on mun lemppari shamppanja ! Nam :)
Mahtavat herkut teillä on ollut.

Ihan samaa mieltä olen tuosta että ei se vähättely ole mikään hyve vaan saa kyllä kertoa nähneensä vaivaa ja samallahan sitä osoittaa sillä tavalla että vieraat ovat olleet tärkeitä ja heitä on haluttu hemmotella ja tarjota jotain hyvää. Toisaalta ne vieraat voivat tuntea olonsa ihan yhtä tärkeiksi vaikka olisi tilannut pizzat paikallisesta mutta jos on vaivaa nähnyt niin ei sitä pidä piilotella.

Ihanaa ja ruokaisaa vuotta 2014 sinne :)

ulla kirjoitti...

Meilläkin oli uuden vuoden aattona meksikolainen teema, vaikka juhlimmekin tällä kertaa vaatimattomasti kahdestaan.
Quesadilloja en ole koskaan tehnyt itse, nyt tiedän mistä saan reseptin!

Anonyymi kirjoitti...

Iso kiitos vielä kaikesta ihanasta *♡* terkuin Sini

Siiri kirjoitti...

Kuullostaa ihanalta. Syöminen - kivaa, syöminen hyvässä seurassa - parhautta. :)

Merituuli kirjoitti...

Milma: Me ie olla niin paljon nuita jalokuohuvia harrastettu että osaisin sanoa lempparin, mutta tämä oli kyllä erittäin hyvä!

Kyllä, pizzatilauksenkin kanssa vieraat voivat yhtä hyvin tuntea itsensä tervetulleeksi. Kyse on ajatuksesta takana - mitä haluan vieraille tarjota, mistähän he pitäisivät.

ulla hyvältä näytti teidän papumuhennos! Mistä löysit pintopapuja?

Kiitos itsellenne kun tulitte rakas sisko <3 . Oli kyllä ihana viettää kiireettömästi aikaa teidän kanssa.

Siiri hyvin tiivistetty!

ulla kirjoitti...

Pinto-papuja löytyi ihan meidän normi Cittarista Vantaalla. Refried beans on hyvää. :)

Merituuli kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Ehkä olin sitten niin varma ettei niitä löydy, etten löytänyt. Tiedätkö ilmiön? No, koitanpa uusiksi kun seuraavaksi pintopapuja tarvitsen.

Ulla kirjoitti...

Jaan kestitsemisfilosofianne: koska nautin ruuanlaitosta ja haluan kokeilla uusia reseptejä ja tarjota parasta vierailleni, en vain enää suorastaan kehtaa ostaa keksipakettia tai jätskipakettia jälkiruuaksi, vaan leivon jotakin. En kuitenkaan toki katsele nenänvartta pitkin niitä, jotka ostavat valmiina ja keskittyvät kyläilyn muihin aspekteihin vieraita kutsuessaan. Mutkaton "äkkiäkaupastajotain" -ex temporet voivat olla juuri niitä rennoimpia ja mukavimpia illanviettoja. Kaverit ovat jo tottuneet onneksi siihen, että isojen juhlien kohdalla mopo karkaa luvan kanssa totaalisesti käsistä ja osaavat tulla tyhjämahaisina :) Erikoisruokavalioita en pidä myöskään rasitteena, vaan haasteena ja haluan osoittaa huomaavaisuutta osallistamalla ruokanautintoon kaikki rajoituksiakin omaavat. Maailmasta kun löytyy niin miljoonia ruokalajeja, että varmasti löytyy hyviä vaihtoehtoja.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä meidän pöydässä on niin perunat ja soossit kuten myös ostettuja pipareita kaupasta. Silti vieraat ovat sydämmellisesti meille toivottuja ja aina on sapuskat maistuneet. Ei kaikkia kiinnosta edes ruoanlaitto samalla tavalla.Ite kokkaan takuuvarmaa ja helppoa.

Merituuli kirjoitti...

Ulla: Emme mekään toki karsasta valmiita. Kaikki toimivat tavallaan omissa kodeissaan!

Minulle erityisruokavaliot ovat haaste kokemattomuuden ja perehtymättömyyden vuoksi, mutta kyllä aina jotain pöytään saa jos sellainen tarve on.

Ano: Ne perunat ja soossithan juuri ovat toisille hyvän tarjoamista ja rakkautta ruuan muodossa. Mitäs nuo mainitsemasi takuuvarmat ja helpot ovat?

Kyllä mekin ostamme valmiita tuotteita kaupasta, mutta varsinkin erityishetkiin haluamme usein tehdä ruuat itse.

Totta on ettei kaikkia kiinnosta ruuanlaitto. Kerroinkin vain tuossa että se on meille ominainen tapa osoittaa välittämistä. Toisille se voi olla vaikkapa putipuhtaaksi siivottu koti (mikä meillä taas on ylen harvinaista).

Pointtini oli, että itse paljon mieluummin kuulisin vaikkapa "tulkaapas pöytään! Olemme tänne valinneet just teitä varten näitä" koska suurin osahan sitä kuitenkin tuumailee mitä vierailleen tarjoaa. Pois turha vaatimattomuus.

Kaikkein tärkeintä on tavata rakkaitaan, vaikka lenkkipolulla!

Agatha kirjoitti...

Oi, meilla rakastetaan meksikolaista/texmex ruokaa ja tassa taas nayttaa kaikki niin hyvalta :) Ja tuo seuraavan postauksen papu-pekonijuttu menee takuuvarmasti pikaisesti kokeiluun, nam. Pintopapujakin olen kaupasta loytanyt :)

Merituuli kirjoitti...

Mekin tykätään kovasti!

Nyt katsoin Cittarista sillä silmällä noita papuja mutta ei edelleenkään osunut silmään. Täytyy katsella mistä niitä saisi.

Blog Widget by LinkWithin