Mökillä

Meillä ei ole omaa mökkiä ja tuskin koskaan tuleekaan. Siksi onkin kiva käydä toisten mökeillä nautiskelemassa, varsinkin aurinkoisella kesäsäällä.

Nelle perheineen kutsui meidät taas iloksemme saareensa ja nyt suuntasimme sinne koko perhe. Lapset olivat kovasti innostuneita venekyydistä - se on harvinaista herkkua meille.

Perillä nautimme heti kärkeen mehevää kesäkurpitsaista porkkanakakkua, jonka taikinaan oli piilotettu pinjansiemeniäkin. Kurkkuyrtin kukat olivat kaunis koriste! Kahvin lomassa sitten turistiin asiasta jos toisestakin, auringon kuumottaessa niskaa ja varpaita.
Kaiken muun lisäksi meitä hemmoteltiin pitsireunaisilla muurinpohjaletuilla rannassa. Lapset leikkivät odotellessa kallioilla uittaen laivaa lammikossa ja aikuiset höpöttivät näitä ja noita. Kesäleppoisaa, kerta kaikkiaan. Paitsi silloin kun sadannen kerran tiukkasin lapsille ettei liian lähelle liukasta rantaa saa mennä.
Kullankauniista, savustetuista makrilleista taitava emäntä pyöräytti suolaisen tahnan letuille.

Jälkiruokaletuille sai nakata mustikoitua mascarponevaahtoa tai vadelmahilloa. Karhu vaani ruohikossa, mutta yhtään lettua ei hänelle jäänyt. Ei myöskään kallionkolossa piileskelleelle käärmeelle.

Illalla lasten ummistettua silmänsä me aikuiset nautimme vielä kesäillan ja -yön lämmöstä terassilla myrskylyhtyjen valossa. Tarjolle katettiin punaviiniä, juustoja, hilloja ja serranoa sekä viinirypäleitä.

Aamupalalla maistelimme mm. saaristolaisleipiä, joista varsinkin pyöreänmuotoiset viipaleet olivat minusta houkuttelevia.

Maistuva cheddarmunakas oli koristeltu kaksivärisin salvialehdin.

Turskanmaksa oli meille uusi, maukas tuttavuus. Öljyinen herkku oli vain miedosti maksan, pikemminkin kalaisan makuinen. Nelle tarjosi sitä meille alkupalaksi saaristolaisleivän yllä, kaprislohkojen alla. Samalla siemailimme kylmää mustikka-kurkkukeittoa, joka sopi hyvin leipästen kera. Keitto oli sekoitettuna niin kauniin lilan väristä että!

Illalla, vierailtuamme ihanassa Farmors Cafessa ja uimarannalla, grillimestari käänteli kardemummahalloumeja, hereford-vartaita, makkaroita, nakkeja, munakoisoja, sipuleita, kesäkurpitsoja ja ananaksia grillissä. Onneksi katos suojasi pahimmalta kaatosateelta, joka kasvien huojennukseksi saareen satoi. Grilliherkkujen lisäksi pöytään katettiin maustetuista valkopavuista tehtyä salaattia.

Suurkiitos taas Nellelle ja herra V:lle kaikesta! Fiksu nuoriherra A:kin sulostutti meitä läsnäolollaan ja tarjosi monet naurut sekä tietoiskut. Kiitos niistäkin! Oli ihana nautiskella kanssanne veden ja hyvien ruokien äärellä.

Hetkeksi aika pysähtyi

Meillä oli ilo vierailla koko perheen voimin Nellen ja perheensä luona saaressa kesälomamme aikana. Yhtenä aurinkoisena päivänä isäntäväki vei meidät veneellään Högsåran saarelle, jossa saimme nautiskella tovin ja toisenkin ihanassa Farmors Cafessa.

Kun eteen tulee paikka, jossa tunnelma, seura ja maut sulautuvat herkullisesti yhteen ympäristön kanssa, voinee puhua nautinnosta. Siihen kun lisätään vielä auringonpaiste ja kiireettömyys, alkaa kaikki kuulostamaan ylenpalttisen hyvältä. Sellainen tuo meidän kahvilareissumme silti oli.

Kaikkialla oli niin kaunista, viimeisteltyä, mutta ei sillä tavalla sliipatusti vaan kodikkaasti.
Lasten lihapulla-annos oli värikäs ja maukas. Perunamuussissa ei oltu voita säästelty!

Jukan ottama päivän lounas oli yllättävän hyvää. Perus lihakastikkeelta näyttävä ruoka olikin täyteläisen maukasta.

Oma paahtopaistisalaattini parmesaanijuustolla oli kaunis ja herkullinen. Valittavana olisi ollut myös vuohenjuusto, joka kuulemma maistui kovasti hyvälle sekin. Hohtavan kauniit punaiset viinimarjat eivät mielestäni menneet makuna yhteen salaatin kanssa, mutta napsin ne silti kirpsakaksi jälkiruokapalaksi - ennen varsinaista jälkiruokaa....

...joka oli brownies-tyyppinen, ihana suklaakakku. Pöydässä maisteltiin myös hyvin kermavaahtopitoista kinuskikakkua, jossa lie ollut mangopitoista, raikasta hilloa. Se sai osakseen kovasti kehuja, kuten myös britatorttu.

Lapsemme huvittivat itseään potkimalla palloa, puuhastelemalla leikkipaikalla, piirtelemällä pöydän ääressä ja syöttämällä pupuja sekä lampaita. Tyttäremme silmät aivan loistivat kun hän sai antaa pupuille ruohonkorsia. Pikkunainen totesikin kotimatkalla sen olleen reissumme parasta antia! Asiantuntevasti neitokainen myös lisäsi, etteivät puput tykänneet kovista kepeistä, vaan vihreistä ruohoista ja kaikkein eniten kukista.

Lasten touhuja oli helppo seurata terassilta aurinkovarjon alta.

Nelle kertoi kahvilasta jo viime vuonna täällä. Ihastuin paikkaan kuvien ja kerronnan perusteella, mutta jostain syystä luulin että ilman omaa venettä paikkaan on turha tavoitella. Nyt opin, että Kasnäsistä sinne pääsee lautalla, josta on enää pieni kävelymatka itse kahvilaan. Kahvila on täyspäiväisesti auki vielä elokuun ja syyskuussakin viikonloppuisin. Tarkat aukioloajat kannattaa katsoa täältä.

Auton kylki vei nautatilalle

Ajat sitten, talvella, Jukka näki matkalla töihin auton kyljessä mainoksen "Jukan kotiliha". Googlettaminen selvensi tekstin viittaavan nautatilaan, joka oli vielä luomusellainen. Nyt kesälomallamme, kun olimme palaamassa Köyliön mummulasta, piipahdimme tilalla ensimmäistä kertaa. Maatila poikkesi vain viisi kilometriä kakkostieltä, jota pitkin kuitenkin ajaa hurruuttelimme.

Ennen vierailua varmistimme toki puhelinsoitolla, että tilalla olisi joku ja että myytävääkin riittäisi. Saimme täsmälliset ajo-ohjeetkin, koska navigaattorit ohjaavat kuulemma välillä pieleen. Mukava isäntä möi meille valmiiksi raakakypsytettyä, hyvin mureaa sisäpaistia ja entrecote:ta vakuumipakkauksissaan. Molempia on nyt kokattu ja liha hyväksi todettu.

Sisäpaisti oli aikamoinen möhkäle, inan vajaa 5,3 kiloinen. Liha oli tiivistä ja kauniin väristä. Jukka leikkasi paistin muutamaan reippaan kilon kokoiseen kimpaleeseen ja loput ohuiksi leikepihveiksi. Valtaosa pantiin pakkaseen, mutta yhdet leikkeet Jukka valmisti meille lounaaksi.

Grillimausteen Jukka sekoittaa itse, mutta siitä enemmän joku toinen kerta.

JUKAN SISÄPAISTILEIKE LUOMUNAUDASTA

Leikkaa pihvi noin sentin vahvuiseksi.
Nuiji lihanuijalla (tai sen puutteessa perunanuijalla :) pihvi vielä ohuemmaksi.
Paista voi-öljy seoksessa kuumalla pannulla.
Mausta grillimausteella.

Leikkeet tarjotiin meillä uunilohkoperunoiden, säilykeananaksen ja kermakastikkeen kera. Nuo salaatinlehdet nyt ovat lähinnä kuvausrekvisiittaa.

Maahumala päälle

Nyt ei puhuta kännäämisestä, vaan villivihreistä. Länsi-Suomen sukuloimis-/ystävien trehvausturneella piipahdimme myös lastemme Mummulassa, josta mukaan saimme mm. muhkeita kesäkurpitsoita ja kellarin kyljestä maahumalaa. Kun Sami Tallberg Villiyrtti Keittokirjassaan mainitsi näiden käyvän yhteen, päätin lähestyä asiaa aika simppelisti pannulla paistaen.

Kasvislisäke tai lämmin salaatintyyppinen oli oikein maukas. Maahumalassa on persoonallinen, hyvä maku, jossa erottuu myös minttua. Koska lehdet ovat aika sitkeitä, ne kannattaa pilkkoa pieneksi ennen ruokaan lisäämistä.

Tallberg kehuu käyttämään maahumalaa myös tillin asemesta uusien perunoiden kanssa, sekä jälkiruokiin. Se soveltuu keittiömestarin mukaan ruokiin, johon muuten käyttäisi timjamia tai minttua eli esimerkiksi lammasruokiin.

HUMALAISET KESÄKURPITSAT

luomukirnuvoita ja -rypsiöljyä paistamiseen

2 kesäsipulia varsineen

1 iso kesäkurpitsa

reilu 1 rkl silputtua maahumalaa

sormisuolaa

Freesaa pilkottuja sipuleita hetki voi-öljy seoksessa. Lisää kesäkurpitsakuutiot ja paistele napakan kypsiksi. Tähän menee viitisen minuuttia. Lisää pilkotut sipulinvarret ja paista vielä hetki. Ota levyltä, sekoita joukkoon pilkotut maahumalan lehdet ja suola.

Tarjoa vaikkapa luomuentterin kylkeen, niin hyvää on!

maahumala Köyliössä

Pariisin herkkupaloja 3/3

Eiffelistä puhutaan meillä edelleen päivittäin.

Mitäköhän Vanessa vastasi? Seineä ylittävällä Pont des Artsilla oli lukkoja kiinni kaiteessa todistamassa rakkautta ja hullaantumista. Yritimme tehdä treffejä Pariisissa Eräiden Häämatkalaisten kanssa, mutta he ehtivät justihiinsa vilahtaa kotomaahamme ennen meidän saapumistamme. Miten römänttistä olisikaan ollut tavata vastanaineita Pariisissa jossain kahvilassa tai viinilasin äärellä? "Lohdutuspalkinnoksi" saimme vinkiksi mennä syömään La Rotondeen Boulevard du Montparnasselle. Se sopi mainiosti aikatauluumme Luxemburgin puistossa vierailtuamme, jossa oli piknikoitu, leikitty isossa leikkipuistossa ja otettu päiväunet nurmikolla.

Ravintola sijaitsee aivan Vavinin metropysäkin vieressä. Aluksi tuijotimme menua epätoivoisina löytämään mitään herkkua, mutta annoksiimme päädyttyämme olimme erittäin tyytyväisiä.

Jukka otti tartar-pihvin sinapilla. Mukana tuli perunoita ja salaattia.

Tartare de bœuf « Salers, Aubrac, Limousine …suivant arrivage « frites, salade

Itse päädyin etanoihin. Tämä oli kolmas kerta kun maistoin etanoita

ja ensimmäistä kertaa pidin!

La Douzaine d’escargots de Bourgogne au beurre d’ail

Lapsille otimme puoliksi tomaattipastan tuoreella basilikalla - se oli loistavaa!
Pennes regate à la tomate et basilic légèrement épicés

Kiitos tuoreelle avioparille suosituksesta - olimme paikkaan erittäin tyytyväisiä.

Keskiviikkoaamuna aikaisin suuntasin yksin torille, Marché du Pont de l´Alma. Tällä kertaa aikainen lintu ei napannut matoa, sillä kahdeksalta paikalle metrokäytävistä noussut minä kohtasi vasta pystytysvaiheessa olleita kojuja. Onneksi osa oli kuitenkin jo puolivalmiina ja sain muutamia kuvia.

artisokkia


porkkanoiden väriloistoa


En tiennytkään että on olemassa valkoisia munakoisoja!

kaniineja

Aamupalalle ostin koko perheen iloksi luomuviikunoita, villipersikoita ja mansikoita.

Yhtenä päivänä suunnistimme Notre Damelta Luonnontieteelliseen museoon ihmettelemään dinojen luurankoja. Matkalla pikkuneitimme kehitti itselleen pissahädän. Pariisilaisilta kahviloilta on turha pyytää pikaista vessakäyntiä lapsille, vaan vähintään kahvikuppi on ostettava. Tällä kertaa tämä osoittautui onneksemme, sillä Cafe le Petit Clunyn juustotarjotin oli maukas, samoin suklaakakku.

Amelien kahvilan kadulla, Rue Lepicillä oli houkuttelevia herkkupuoteja. Täältä, puodista nimeltä Appellations d’Origine, ostin sormisuolaa, orvokkikarkkeja ja kandeerattuja ruusun terälehtiä, sekä erikoissinappeja.

Hotellimme likeiseltä Rue des Martyrsiltä löytyi monia herkkupuoteja. Rose Bakery myy luomutuotteita...

...Nils Holgerssonin kuvilla ja Peppi-asioilla viehättävästi koristeltu karkkikauppa, josta ostin orvokkisiirappia...

...sekä Arnaud Delmontel:n puoti, josta ostimme tämän ulkonäöltään ja maultaan upean, taiturimaisen leivoksen. katutaidetta välipalaksi

Tässä komeilevat tuliaisemme, jotka onkin yllä tekstissä jo mainittu. Lisäksi matkalaukkuihin mahtui 22 pulloa punaviiniä.

Pariisi oli aistikas, tunnelmaltaan romanttinen kaupunki, jonne tulemme varmasti jollain kokoonpanolla palaamaan. Metropitoisessa kaupungissa oli helppo matkata 3-ja 6-vuotiaiden lastenkin kanssa. Muksuillekin löytyi paljon tehtävää ja nähtävää. Uskompa silti että koko perheen mielestä huipuinta oli piknikit oleiluineen ja erityisherkkuineen.