maanantai 29. heinäkuuta 2013

Parmesaanigratinoidut kantarellit pekonilla




Joko teillä on sienikausi aloitettu? Meillä on ja maukkaasti starttasi tänäkin vuona. Piipahdimme metsään vain katsomaan, ovatko kantarellit tosiaan huhujen mukaan kuivaneet pystyyn ja niin tuntui monin paikoin olevankin. Silti saimme tuosta metsäkaitaleesta suurimman kantarellisatomme ikinä. Pari tattiakin jökötti pystyssä ilman matorei’itystä. Olimme myös iloisesti yllättyneitä siitä, että orakkaita löytyi jo. Ne ovat yksiä ihan lempisieniämme helpon tunnistamisen, helpon havaitsemisen ja herkullisen maun vuoksi. Orakkaat ovat myös harvoin matoisia. 

Ensimmäinen varsinainen sieniruoka tänä kautena onnistui aivan loistavasti. Päätimme luottaa parmesaanin ja pekonin voimaan kantarellien parina emmekä menneet metsään. Reseptin empimään pistänyt tomaattilisä  oli myös todettava toimivaksi. 

Gratinoitujen sienien ohje on Ursula Ferrignon kirjasta ”Trattoria – italialaista ruokaa perheelle ja ystäville”. Kirjan reseptit ovat saaneet inspiraationsa italialaisista ravintoloista. Ursula Ferrignon vetää ruokakursseja Lontoon ”Books for cooks”-kaupassa, jonka etuovella olen käynyt itkeätirauttamassa

Ohje oli helppo ja suht nopea toteuttaa. Nyt ylöskirjatussa kokoonpano poikkeaa hiukan alkuperäisestä. Parmesaania ja pekonia on esimerkiksi runsaasti enemmän. Ohjeessa kehotettiin käyttämään herkkusieniä tai portobelloja, mutta luulenpa että vaikkapa orakaat, lampaankääpä ja varsinkin herkkutatti kävisi tähän settiin myös oivallisesti. 

Me söimme gratinoidut sienet iltahämärissä helteen kesytyttyä lempeäksi kesäyöksi. Keralla lautasella nähtiin luomunaudan ulkofilettä ja uunipaahdettuja varhaisperunoita timjamilla. Kaikki tuli syötyä viimeiseen kantarelliin asti! 


ennen juustoa ja uunia


GRATINOIDUT SIENET PEKONIN KERA
funghi gratinati con pancetta

50 g voita
150 g pekonia (tai pancettaa)
400 g kantarelleja
merisuolaa
mustapippuria
1 valkosipulinkynsi
200 g parmesaania
2 tomaattia
2 (kesä)sipulia
(silopersiljaa)
kourallinen vaalean leivän sisusta


Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Voitele uunivuoka voinokareella. Kuumenna paistinpannu ja paista pekonit keskilämmöllä rapsakoiksi. Ota tomaateista pois siemenet ja pilko tomaattipalat. Leikkaa kesäsipulit puolirenkaiksi.  Raasta parmesaani. Kuori ja hienonna valkosipuli. (Hienonna silolehtipersiljaa jos sinulla sitä on). Revi suurimmat sienet hieman pienemmiksi, esim. puolikkaiksi.
Levitä puolet sienistä uunivuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää puolet valkosipulista, sipulista, tomaattipaloista, pekonista, juustosta (ja persiljasta). Levitä uusi kerros kaikkia maustaen taas suolalla ja mustapippurilla. Lorauta sekaan myös pekoninpaistoliemet makua antamaan.
Revi päälle vaalean leivän sisuksia. Nakkaa päälle vielä nokareittain loput voista. 
Kypsennä uunissa puoli tuntia ja tarjoa kuumana. 

7 kommenttia:

  1. "iltahämärissä helteen kesytyttyä lempeäksi kesäyöksi" mä olisin syöny luultavasti vaikka palan pahvia, niin kauniilta saitte hetken kuulostamaan. Ja kyllä reseptiikkakin sai veden kielelle!

    VastaaPoista
  2. Semmoinen se hetki oli... päivä täynnä helleaurinkoa, uintia, ristinollaa, lukemista, kalastusta, pallopelejä, mitä lie kesätouhuja. Ja sitten koko sakki yhteisen pöydän ääressä hurmaavien tuoksujen äärellä. Ja onneksi makujenkin!

    VastaaPoista
  3. Myyty! Nyt vaan harmittaa ettei ehditty sieneen mökillä, mutta toivottavasti kanttarellejä vielä löytyy hetken.

    VastaaPoista
  4. Mäkin olin heti myyty kun näin ohjeen. Ja takuulla kokeilen muillakin sienillä! Sitten kun niitä ihan valtavasti taas ilmaantuu.

    VastaaPoista
  5. Apua, näyttää syntisen hyvältä :)

    VastaaPoista
  6. Meille meinasi käydä New Yorkissa sama: pitkään odottamani Kitchen Art & Letters -ruokakirjakaupan ovella odottikin vain lappu, joka kertoi kaupan olevan kesälauantaisin kiinni! Kyllä harmitti, varsinkin kun olin ajatellut että se ajankohta oli ainoa mahdollisuus käydä siellä.

    Onneksi olin tartuttanut kiinnostuksen matkaseuraankin, ja niinpä pystyimme järkkäämään viimeisen, lentopäivä maanantain ohjelman niin, että ehdimme juuri ja juuri käydä pyörähtämässä kaupassa. Kaikki muu oli sitten kellotettu sen mukaan :D

    VastaaPoista
  7. Sofia ja on!

    Anna: Saatan kuvitella tämän tilanteen...:). Ei munkaan Jukkaa silloin tarvinnut pakottaa kirjakaupoille, eikä sen mua Pimm´seille epäonnistumisen jälkeen.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin