SRE:n kestitsemänä Helsingissä

Saimme 12 muunkin tunnustuksen saaneen blogin tavoin kutsun Helsinkiin Suomalaisen Ruokakulttuurin edistämisohjelman kestitettäväksi. Homma lähti käyntiin jo päivällä tutustumisesta Helsingin Sanomiin, jossa meidät vastaanotti ruokatoimittaja Katja Bäcksbacka. Mielenkiintoisen esittelyn ja keskustelun jälkeen kulku kävi ihanalle Eat&Joy maatilatorille, josta noustiin illalliselle Ravintola Lasipalatsin Helsinki-kabinettiin.

Paitsi että ruoka oli todella hyvää (blinipettymystä lukuunottamatta), seura oli mitä mainiointa! Juttu kiersi aika paljon muissakin ympyröissä kuin ruokaan liittyvissä. Naurua, rentoa menoa ja kehujen vastaanottamista, mikä sen mukavampaa! Ruokablogiseurassa ei ollut yhtään noloa kaivaa kameraa esille ja kuvailla, vaikka täytyy kyllä myöntää että odotin ensin toisten kaivavan esille järkkäreitään.

Jukka otti alkuun blinin muikunmädillä, koska Lasipalatsi on kuuluisa meneillään olevista bliniviikoista. Tattari"lettu" oli aika heikko esitys, sillä blinin rapea pinta puuttui kokonaan. Itse otin ylimmässä kuvassa näkyvää sipulikeittoa, ylikypsää härän rintaa ja piparjuurta. Oikein herkullinen kokonaisuus juustoisine leipäpaloineen.

Pääruuaksi otimme molemmat monen muun tapaan poron paahtopaistia, karpalomarinoitua mustajuurta ja porkkanapyreetä. Loistavaa!

Puukko ruokailuvälineenä oli mainio juttu.

Jälkkäreistä ainoa houkutteleva vaihtoehto meille oli mustikka crème brûlee ja valkosuklaamoussea. Taivaallista! Myös tarjoilijan suosittelemat viinivalinnat osuivat hyvin makuumme.

Iltamme jatkui sovitusti Memphisissä, jonne sai tehdä pöytävarauksen myös pelkkää juomista ajatellen. Paikalle oli houkuteltu myös muita bloggaajia, joten loppujen lopuksi osallistujamäärä huiteli reippaassa kahdessakymmenessä. Oli niin mukavaa nähdä kaikkia ruokainnostuneita taas! Kuten yläkuvastakin näkyy, jotkut ottivat pientä huikopalaa illan ratoksi. Karibialainen tonnikala sai kehuja ÄijäArilta.

Siitä iltamme jatkui vielä pienessä porukassa oikein tunnelmalliseen ja mutkattomaan Olutkellari Helsinkiin Tuomiokirkon lähelle.

Lopusta ei viitsikään sitten kauheasti turista. Todettakoon vain että ero yhden ja kolmen tähden välillä on olemassa, eikä Danny esiinny puoli viiden aikoihin enää baarissa jossa illan artisti on ollut Tony Montana. Ruokablogiystävämme sanoja lainatakseni: "Hyvin me vedettiin".

Suurkiitos kaikille iltaamme sulostuttaneille!
Olette herkkuja, kaikinpuolin :)!

Kuha à la Walewska

Tässä näette Napoleon I:n rakastajatteren, puolalaisen kreivittären, Marie Walewskan mukaan nimetyn kalavuoan. Kaarina Turtian kirjoittaman Gastronomian Sanakirjan mukaan uunivuokaan pyöräytetään kuhat rullalle kypsentäen ne kalaliemessä ja kuivassa valkoviinissä mausteineen. Saman lähteen mukaan kala tarjotaan pursotetun, uunissa ruskistetun perunasoseen kanssa, juuressoseen tai viipaloitujen herkkusienien kera. Koristeena käytetään esimerkiksi katkarapuja.

Meillä edettiin Jukan toteutuksella ilman koristeita viime kevään Glorian ruoka&viinin 3/2009 ohjeistuksella kohti oikein maukasta ja pursotettuine duchesseperunoineen näyttävää ruokaa. Jos jotain motkotettavaa on, niin pakastimen tyhjentämisenkin kannalta olisi ollut mukava käyttää sieltä valmiita kalaliemiä. Vaan eihän sitä kaikkea voi muistaa.

Ennen ohjeen laittoa mainittakoon, että aion todella hankkia tuon Gastronomian sanakirjan. Olen muutamana iltana selaillut opusta mielenkiinnolla ja oppinut monta uutta asiaa. Vihdoinkin selvisi kauan pohdituttanut asia endiivin ja sikurin erosta. Siloendiivi ja kähäräendiivi ovat sikurin suvun salaattivihanneslaleja. Turtia mainitsee endiivi-nimitystä käytettävän virheellisesti salaattisikurista. Tuo salaattisikuri on taas juurisikurin kaksivuotinen pimeässä ja lämpimässä kasvatettu ja salaattivihanneksena käytetty muoto.

VALKOVIINISSÄ KYPSENNETTY KUHA WALEWSKA

600-800 g kuhafileitä

2 dl valkoviiniä

1 dl vettä, johon sulatettu ½ kalaliemikuutio

Kastike

2 rkl voita

2 ½ rkl vehnäjauhoja

2 dl kalalientä

2 dl valkoviiniä

½ dl kermaa

3/4 tl suolaa

1/4 valkopippuria

1 kananmunankeltuainen

Duchesseperunasose

1 kg jauhoisia perunoita

2 rkl voita

2 kananmunankeltuaista

½ tl suolaa

1/4 tl jauhettua muskottipähkinää

Valmista ensin perunasose. Keitä potut suolalla maustetussa vedessä, kaada vesi pois ja soseuta. Lisää voi. Anna jäähtyä hetki. Sekoita keltuaiset, suola ja muskotti soseeseen. Laita tähtiterällä varustettuun pursotinpussiin. Pursota muussi laakean, uuninkestävän vuuan tai tarjoiluastian reunoille. Nosta odottamaan.

Sekoita valkoviini ja kalaliemi. Mausta kuhafileet suolalla. Rullaa jos haluat. Pane omaan uunivuokaansa ja valuta valkoviini-kalaliemiseos ylle. Peitä kannella tai foliolla. Kypsennä kala 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Nosta tämän jälkeen talouspaperin päälle valumaan.

Mittaa kastikkeen ainekset kattilaan, keltuaista lukuunottamatta. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Kypsennä miedolla lämmöllä muutama minuutti. Nosta kattila liedeltä ja vatkaa keltuainen voimakkaasti kastikkeeseen.

Laita nyt kuhat perunasosereunuksen keskelle ja valuta kastike päälle. Kuorruta 220 asteisessa uunissa ylälämmöllä, kunnes pursotetun muussin pinta on kullanruskea. Tähän menee palttiarallaa vartti, kannattaa seurailla. Koristele halutessasi vaikkapa katkaravuilla tai hummerin saksien lihalla.

Possun potka ja lihaliemikastike

Pakastimen sisältöä inventoidessa eteen tuli possun potka, joka on peruja (arvatenkin) ostamastamme luomupossun puolikkaasta. Google auttoi löytämään potkalle kelpo ohjeen Viisi tähteä sivulta.

Liha keittyi meillä kolmisen tuntia liedellä. Liha oli ihanan mureaa, suikaloituvaista. Se oli helppo erottaa luista pelkän haarukan avustuksella. Koko nelihenkinen perheemme söi tästä yhdestä potkasta hyvin! Ja näin Jukka sen teki:

Potkan keitinliemen ainekset:

vettä (niin että potka peittyy)
noin 2 dl punaviiniä
1 tl rosmariinia
1 tl timjamia
3 laakerinlehteä
0,5 tl neilikkaa
5 maustepippuria
2 valkosipulia (murskaa valkosipulin kynnet veitsen reunalla)
1 sipuli paloina
0,5 dl konjakkia (Meillä Jallua, tuota konujen aatelia)
1 dl öljyä
suolaa ja pippuria

Keitä potka kypsäksi ja mureaksi miedolla lämmöllä mainiossa liemessä. Meillä meni tähän sellaset kolme tuntia. Me keitimme potkan nahkoineen ja irroitimme sen kypsennyksen jälkeen.

Tarjoa päärynä-selleri-perunamuusin ja lihaliemikastikkeen kanssa.


Lihaliemikastike

2 dl lihalientä
2 dl punaviiniä
0,5 dl viskiä
2 rkl hunajaa
2 rkl Dijon-sinappia
suolaa ja pippuria

Sekoita ainekset keskenään ja keitä kokoon. Suurustin kastiketta hiukan perunajauholla, koska nälkä oli kova!
Tarjoilimme potkan Jacobsen Dark Lager -oluen kera Viisi tähteä sivuston suosituksen mukaan. Kaunispulloisen oluen vadelmainen maku meni hyvin yksiin annoksen kastikkeen kanssa.

Kokonaisuus oli kaikessa aikaavieväisyydessään oikein hyvä!

Muussissa päärynää

Viikonloppuna herkuttelimme todella hitailla ruuilla. Pitkään haudutetun possunpotkan lisäkkeeksi Jukka sähkövatkasi oikein herkun muussin, jonka maut kävivät kovasti hyvin lihan ja kastikkeen kanssa (joista lisää täällä). Tämä juuresmuusi on bongattu Viisi tähteä sivustolta. Meille päärynä muussattujen juuresten seassa oli ihan uusi juttu, jota tullaan aikuisten kesken haarukoimaan jatkossakin. Lapset eivät tästä innostuneet.

JUURESPÄÄRYNÄMUUSSI
neljälle

200 g juuriselleriä
200 g päärynää
200 g perunaa
valkosipulinkynsi

suolaa

mustapippuria
50 g voita

Keitä selleriä, päärynää ja perunaa sekä valkosipulinkynttä kypsäksi, mausta suolalla ja pippurilla. Soseuta muusiksi ja sekoita joukkoon voi.

Polentassa pyöriteltyjä tattipossupalloja tomaattisessa kastikkeessa

Siinä teille otsikkoa kerrakseen.

Tällä spagetin kanssa tarjoillulla setillä alkoi viikonloppumme oikein mukavasti. Kylkeen vielä rentouttavaa punaviiniä ja vierelle ne kaikkein rakkaimmat. Siinä sitten turistiin mukavia parmesaaninraastamisen lomassa ja pyöriteltiin haarukan ympärille spagettia. Polenta toi herkkutattipitoisiin sianlihasta tehtyihin palleroihin erilaista, mielenkiintoista suutuntumaa -pidin kovasti.

Ohjeen Jukka löysi kirjaston poistomyynnistä eurolla ostamastamme kirjasta "Makuja Toscanasta", jonka on kirjoittanut Maxine Clark. Meillä mies ei kylläkään nakannut sekaan muussia eikä riisiä, jonka käytön kirjoittaja katsoo olevan osoitus toscanalaisten säästäväisyydestä. Muutamia muitakin muutoksia tehtiin. Oliviiöljyssä paistamisen mies sanoi vaihtavansa seuraavalla kerralla voipaistoon. Parmesaani ei oikein lyönyt läpi itseään pyöryköistä, mutta maku kokonaisuudessaan oli oikein tasapainoinen. Lehtipersiljan puute kaupan valikoimissa on SUURI puute.

Polentakuorrutteiset herkkutatti-possupallot

reilu kourallinen kuivattuja herkkutatteja 20 minuuttia liotettuna

400 g jauhelihaa

1 dl parmesaaniraastetta

3 rkl tuoretta persiljasilppua ja hiukan tarjoiluun

3 valkosipulinkynttä pilkottuna

n 50 g vaalean leivän muruja

2 rkl maitoa

1 muna rakenne rikottuna

suolaa

mustapippuria

polentasuurimoita

oliiviöljyä tai voita paistamiseen

Tomaattikastike

2 rkl oliiviöljyä

1 pieni sipuli silputtuna

1 tölkki tomaattimurskaa

kuivattua basilikaa (tuore olis pare)

Valuta ja pilko sienet. Liota leipäpalat maidossa, purista ylimääräinen neste pois ja lisää muna. Nakkaa kaikki aineet kulhoon ja sekoita hyvin. Peitä kulho ja pane viileään puoleksi tunniksi.

Valmista sillä välin tomaattikastike. Kuumenna öljy, pehmitä siinä sipulipalat, lisää muuta aineet ja anna hautua puoli tuntia. Tuoretta basilikaa saatuvilla ollessa nakkaisin ne sekaan vasta aivan lopussa ja jättäisin ehkä pullista persiljan pois.

Muotoile lihapullataikinasta haluamasi kokoisia pyöryköitä, kierittele ne lautaselle laittamissa polentasuurimoissa ja paista kuumennetussa öljyssä tai voissa läpikypsiksi. Lisää tomaattikaste joukkoon ja kuumenna viitisen minuuttia. Ripottele pinnalle persiljaa tai basilikaa sekä parmesaania.

Muumimamman keittokirja lasten keittokirjavertailussa

Mietin hyvää keittokirjalahjaa maaliskuussa vuosia täyttävälle kummitytöllemme. Niinpä lainasin kirjastosta kasan lapsille suunnattuja keittokirjoja tutustuakseni niihin vähän tarkemmin ennen ostopäätöstä. Siitä sainkin idean vertailla niitä myös täällä blogissa.

Vertailtavien kirjojen hankintapaikka on siis Nummelan kirjasto (jollei toisin mainita). Arvosteluraatiin kuuluvat meidän aikuisten lisäksi lapsemme: poika 5,5 v ja tyttö melkein 3v. Vertailun tekee hankalaksi tiestysti se, että varsinkin lasten kohdalla mielipidetuulten suunta vaihtelee äkkiarvaamatta ja puhurinomaisesti. Mitään kaikenkattavaa ja tieteellisesti toistettavaa analyysiä emme nyt ole tekemässä, kunhan vain tunnustelemme kustakin kirjasta saatavia fiiliksiä. En myöskään voi etukäteen tietää, onko kaikkia kirjoja enää saatavilla kaupoista. Rupean kyselemään vasta kun olen ostopäätöksen tehnyt. Nämä mielessäpitäen käymme ensimmäisen teoksen kimppuun, joka kantaa nimeä "Muumimamman keittokirja". Arviointia siitä löytyy myös Uneliaan Kokin keittiöstä nostalgia-aaltojen siivittämänä.

MUUMIMAMMAN KEITTOKIRJAn on kirjoittanut Sami Malila 1993. Kansi on tylsä valjuine väreineen, mutta sisäsivujen mustavalkoinen kuvitus kaunis. Tunnelmalliset kuvat ovat itsensä Tove Janssonin käsialaa, eivätkä siis niitä telkkusarjamuumeja. Heti kärkeen tyttäremme tuumasi kirjasta: "Minä en pidä tästä". "Samat sanat", tuumasi poika.

Malilan alkupuhe lupaa kirjasta hyvää: "Syöminen on mukavaa.---Tunnelman tekevät ruokailijat". Eikä sisältökään petä. Tarjolla on kaikenmoista riisipuurosta nuotioahveniin ja pihlajanmarjahillosta suklaakakkuun. Joidenkin reseptien nimet on muumitettu tyyliin "Köyhät aristokraatit" ja "Kesäkuistin Kasvispiiras". Nimeämisissä on onnistuttu mielestäni hyvin, sillä ne eivät tunnu väkisin väännetyiltä. Ruuista ei ole kuvia, jota Jukka piti Köksäkirjamaisena. Mies myös tuumasi että ohjeet ovat peruskauraa muuminimillä höystettynä. Itse taas tuumailin, että reseptit olivat mukavan monipuolisia ollakseen lapsille suunnattu kirja. "Suussasulava sipulipiiras" porkkanaraastepitoisine pohjineen kuulosti minusta hyvältä, mutta muu perhe ei lämmennyt.

Hakemisto löytyy sekä aihealueittain, vaikkapa "aamiaisella" ja "retkellä", että aakkosten mukaisessa järjestyksessä. Kirjan loppuun on jätetty tilaa vielä omille resepteillekin.

Kirja sisältää myös ruokaisia sitaatteja muumikirjoista. Tässä yksi mainio pätkä kirjasta "Taikurin hattu":

"Näin voimallisesti ei ollut koskaan juhlittu Muumilaaksossa! Mutta voi, miten ihanaa on hiljaisena hetkenä juuri ennen auringon nousua mennä kotiin nukkumaan kun syömiset on syöty, juomiset juotu, puhumiset puhuttu ja tanssittu jalat väsyksiin."

Loppukaneettina voitaneen sanoa, että muut eivät tuntuneet kirjalle lämpeävän lisäkseni. Vahva ehdokas silti lahjakirjaksi! Minä sen kuitenkin hommaan. Voisin harkita antavani tämän myös muumeista innostuneelle aikuisellekin.

Puhdasta herkkupikaruokaa arkea helpottamaan

Naapureiltamme Jouluna saatu kuhafileen puolikas päätyi pannulle ja ruokki näin koko perheemme, niin komea kala oli eläissään ollut. Moni fileenpuolikas odottaa vielä kokkaustaan pakkasessa, oivallista!

Tänään päädyin töiden jälkeen nakkaamaan eilen jääkaappiin sulamaan otetun kalan simppelisti pannulle voihin tirisemään. Maustoin paloitellut kalapalat ennen paistoa suolalla ja mustapippurilla kummaltakin puoleta. Ei mitään konstikasta, vaan ihania makuja yhdessä. Ou mai! Liesi puolikuumalla niin hyvää tulee. Vai onko sinun lietesi puolikylmä?

Ennen kalanpaistoa olin nopsaan keittänyt kuorittuja perunapaloja, jotka päätyivät muussiksi. Raikasteena lautaselle sijoitin lastemme suosikkia, porkkanaraastetta rusinoilla ja ananaksilla. Jukalle vielä maustoin jostain jääneen ranskankermanlopun persiljalla ja valkosipulisilpulla, sekä pippurilla ja suolalla. Tämän mies lusikoi kypsän kalan päälle, mömmömies kun on.

Koko perhe nautti yhteisen aterian kerraten päivän tapahtumia.

Uutuuskalakokkailulupauksemme ei vielä täyttynyt, sillä kuhaa on ollut pannulla ennenkin, esimerkiksi saltimboccan muodossa.

Lindströmin piffit ja suppiksia

Ihana ihana mieheni oli tehnyt aterian koko perheelle kun kotiuduin töistä. Söimme aivan loistavaa pakkaspäivän ruokaa, nimittäin mausteista chorizoriisipataa. Makkarana komeili Kanarialta roudattu chorizo, mukavan mausteinen tapaus. Mutta koska, hupsheijaa, resepti löytyykin jo blogistamme täältä, kajautan ilmoille toisen ruuan. Se on tehty ja kuvattu jo lokakuussa, mutta jostain kumman syystä jäänyt koneeseen vain kuvana. Korjataan tämä vääryys ja kajautetaan ilmoille Prinsessakeittiön punajuuripitoiset jauhelihapihvit meidän malliin muokattuna:

PRINSESSALINDSTRÖMIT

500 g jauhelihaa (meillä possu)
1 iso punajuuri
1 sipuli
0,5 tl fenkolinsiemeniä
öljyä
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

Kuori ja raasta punajuuri. Jotkut kehottavat käyttämään hanskoja, mutta ei tuo minusta niin sottaista ollut. Kuori sipuli ja silppua se hyvin pieniksi kuutioiksi. Kuumenna pannussa tilkka öljyä ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää punajuuriraaste, viinietikka ja hunaja. Keitä 5 – 8 minuuttia.Sekoita jäähtyneet kasvikset jauhelihaan. Mausta fenkolinsiemenillä. Lisää suolaa ja mustapippuria. Paista taikinasta pannulla koepala. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa sekä pippuria. Muotoile taikinasta tasakokoisia pihvejä. Paista pihvit pannulla 3 – 5 minuuttia kummaltakin puolelta.

Koska lokakuussa sain anopilta ihanaksi ruokatuliaseksi suppilovahveroita, paistoin niitäkin pihvien kera pannulla ripsahuttaen päälle suolaa ja mustapippuria.

Setti oli erittäin maukas! Fenkolinsiemenet olivat yllättävä ja hyvä lisä jauhelihapiffeihin. Älä tingi niistä!

Juhla-ateria päättyvän elämän kunniaksi

Lyhentäminen otsikoissa voi joskus johtaa harhaan. Tässäkin puhutaan paremminkin elämäntilanteen päättymisestä. Mutta se olisi kuulostanut paljon epädramaattisemmalta. Olen huomenna aloittamassa työt 5,5 vuoden kotiäitiyden jälkeen. Uusi elämäntilanne jännittää etenkin perheemme koko aikuisväestöä arjen sujumisen kantilta katsottuna, mutta eiköhän me siitäkin selvitä.... kai...Kuukauden päästä ollaan taas viisaampia sanomaan miten homma on hanskattu tai tumpeloitu.

Viimeistä leppoisan elämämme kokonaista päivää vietimme ystäviemme kanssa ruokaa massuttaen, kuinkas muuten. Menu sisälsi Limousinen sisäfilettä, lämmintä fetapitoista tomaattilisäkettä ja sinihomejuustoisia röstiperunoita. Jälkkäriksi kahvin kanssa oli "Kahdeksan jälkeen"-kakkua vaniljakermavaahdolla. Ystävämme toivat tullessaan paitsi loistavan seuransa myös punkun, joka oli Cabernet Sauvignon rypäleestä tehty Castillo de Molina 2007. Oikein hyvin meni aterian keralla!

pitsireunainen rösti

Alla olevan röstireseptin innoitus on Jukan löytö kehumiltamme RokitKokit-sivulta, joskin me muokkasimme reseptiä jonkin verran. Idea on yksinkertainen - perunalettujen raasteen yhteenliimaava voima on perunan oma tärkkelys. Toteutukseni jäi hiukan vaisuksi rapsakuudenpuutteessa - kovempi lämpö valurautapannulla olisi varmaan tehnyt tehtävänsä. Nyt homma hiukan lössööntyi , koska käytin isompaa pannua (teflon) enkä uskonut pottujen kypsentyvän niin nopeasti. Me lisäsimme rokkaajista poiketen sinihomejuustoa perunaraasteen sekaan ja kuorimme potut.

SINIHOMEJUUSTORÖSTIT

2-4 kpl pestyjä perunoita syöjää kohden

suolaa

Aurinkoinen Provence-maustesekoitusta

sinihomejuustoa

voita paistamiseen

Raasta (kuoritut) perunat. Mausta ja murusta juusto sekaan. Lusikoi raasteesta kekoja kuumalle, voidellulle pannulle. Painele lastalla kasaan kiekoiksi, jotta kypsyvät nopsempaan!
Kun paistopinta on kaunis, käännä keko varovasti. Anna paistua vielä hetki. Laita kuumaan astiaan vaikkapa 100 asteiseen uuniin folion alle kun jatkat muiden röstien paistamista.Pihviaterian maistuva tomaattilisäke on bongattu Herkusta ja Koukusta Jytiksen kirjoittamana. Hän taas oli äkännyt herkun Kurpitsamoskasta. Kyseessäolevan keittiön emännän kanssa saman viinietikkalähetyksen saaneena käytin myös mustapippuripunaviinietikkaa. Olen kuitenkin Polkkapossun kanssa samoilla linjoilla siitä, että kyllä sen pippurin voisi ruokaan itsekin lisätä. Omana perusteenani on lähinnä kaappien tilan puute. Niin tai näin, tämä lisäke (salaatti?) oli varsin maukas ja sopi pihvisen aterian kanssa ylihyvin. Meillä fetaa edusti Saloniemen Juustolan Johtotähti-YrttiVeta, joka suli uunissa kokonaan - ihanaa!

LÄMMIN TOMAATTI-FETALISÄKE
neljälle pienenä lisukkeena

400 g minitomaatteja
150-200g fetajuustoa
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl mustapippuripunaviinietikkaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
tuoretta tai kuivattua timjamia

Kuutioi feta ja ripottele kuutiot vuokaan minitomaattien kanssa. Mittaa vuokaan kaikki mausteaineet ja sekoita. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia.

Ruokavuoden 2009 parhaimmat ja lupauksia vuodelle 2010

Muutamissa blogeissa on tehty erilaisia listauksia jo elettyyn vuoteen 2009 liittyen. Koska tiirailimme noita listoja suurella mielenkiinnolla ja koska Sipulikeittiössäkin on ensimmäinen täysi vuosi bloggaamista takana, päätimme mekin lähteä listauslinjalle.
Alkuvuosihan meillä meni Venetsian makuja maistellessa. (Kumpa menisi nytkin...) Sieltä parhaiten mieleen jäivät upeat raaka-aineet ja ammattitaidolla italiaa osaamatontakin palvelevat kauppiaat. Ruokina vasikanleikerullat juustoisella kastikkeella ja niin ikään gorgonzolapitoinen endiivisalaatti pancetalla olivat upean makuisia. Kelluvan kaupungin ajalta mieleen jäi myös mustekalan perkuun opettelu ja raikas spritz-drinksu, jota on tehty kotonakin usein.Lampaanliha maistui poikkeuksellisen hyvältä koko vuoden, etenkin kareena grillattuna ja Kazakstanilaisena patana valmistettuna. Niin eilenkin kun vastaanotimme tätä vuotta.
Leivonnassa edistyttiin valtavalla harppauksella, kun täytekakun pohja saatiin onnistumaan monta kertaa peräkkäin. Popsipuut olivat hauska herkkujuttu!
Villiyrttien kerääminen sekä niiden kokkausopettelu oli mielenkiintoista, ja jatkuu varmasti jahka ensimmäiset hiirenkorvat ja pihlajanversot vain ulos pukkaavat!

Viime vuoden suurin yllättäjä lienee Luomupossun kasleri. Grillattuna se on loistavaa ruokaa vieraspöytäänkin. Luomuisen version etuna on läski, joka kuumalla grillatessa osittain sulaa lihan joukkoon mehevöittäen sen.

Uuden puulla lämmitettävän grillin myötä meillä kärytetään lihaa pihalla nyt myös talvella. Kaikenkaikkiaan tuo grillihankinta uuteen kotiin on ollut aivan loistava ostos kuten myös kaasulietemme!

Vuoden hauskimman ruuan tittelin vievät ehdottomasti nämä Nakkisiilit.

Ulkona syödyistä ruuista päällimmäisenä mielessä siintelee Jukan Riomaggioressa haarukoima upealta tuoksuva ja maistuva anjovisspagetti, spaghetti alle acciughe fresche di Monterosso.

Ja vielä vinkiksi: ÄLKÄÄ hehkuttako julkisesti että lapsenne syövät melkein kaikkea. Tästä alkaa armoton nirsoilu, joka johtaa noloihin tilanteisiin varsinkin kyläpaikoissa, joissa voit olettaa blogianne luetun.

Lupauksena jo alkaneelle vuodelle lausun opettelevani lisää eri kalalajien kokkaamisesta. Kotiimme rahdataan myös entistä enemmän luomua ja lähiruokaa. Jukka lupaa syödä yhtä paljon kuin ennenkin.

Herkullista alkanutta vuotta kaikille lukijoillemme!