Hakaniemen halli täynnä tarinoita ja possunposkicarbonara

"Ottaisin tuota hyvännäköistä naudanjauhelihaa makaronilaatikkoa varten. Ja possun leikkeet näyttävät niin hyviltä että niitäkin. Karitsanmakkaraa maistettavaksi myös, kiitos. Saako teiltä paistin sitomiseen tarkoitettua lankaa?" Reinin lihasta ei saanut, mutta kauppias osasi ohjata yläkerran Punaiseen lankaan josta sai. "Pidän tätä lankaa aina varalla kun sieltä lihakaupoista tuppaavat ohjaamaan tänne. Montako metriä laitetaan?---Mitäs meinaat ruuaksi tehdä?"
Sitten Jukka klompsotteli takaisin alakertaan Hakkaraiselle villisikamakkaran toivossa, mutta eihän heillä ollutkaan leikkeleitä. Mies ohjattiin ystävällisesti Roiniselle, josta MeriMuulin suosittelemaa ja maistattamaa fenkolimaustettua villisikamakkaraa sai. Samaan aikaan tiskillä oli asioimassa myös vanhempi herrasmies. Hän oli kovasti iloinen kun jäljellä oli vielä ilmakuivattua possunposkea - sunnuntai ei kuulemma ala kunnolla ilman omelettia, johon herkkulihaa on lisätty. Jukka höristi korviaan ja kysyi kauppiaalta lisää tuotteesta. "Eräs Roomasta kotoisin oleva rouva tekee Pasta Carbonaransa tästä poskilihasta ja on tuumannut sen olevan ainoa oikea vaihtoehto". Jukka otti kokeiluun siis sitäkin. Kolmannesta paikasta mukaan lähti vielä savulihaa ja saunapalvia - ei sellaista vakuumissa lillunutta kosteapintaista leikkelettä vaan kuivapintaista, röpöreunaista ihanaa lihaa. Ennen kotiinsuuntaamista Jukka nautiskeli vielä Lentävän Lehmän tiskillä. Tarkoituksena oli ostaa Saloniemen juustoja, mutta kaikki olivat päässeet loppumaan. Eräältä toiselta kotimaiselta herkkujuustojen tekijältä oli haljennut joku juustontekoon tarvittava kone tai säiliö, joten sieltäkään herkkuja ei oltu saatu. Sen sijaan mies sai maistettavakseen erilaisia juustoja meiltä ja maailmalta: Mouhijärven herkkujuustolan Hilmaa, joka osoittautui luonteikkaaksi juustoksi pikkuhaisulla. Luomucheddaria briteistä, joka oli henkilökohtainen suosikkini kotiintuoduista. Ruustinnan kermajuustoa Affenanmaalta, joka oli kermajuustoksi oikeasti persoonallisen makuista, pehmeän ihanaa. Ulkonäkö oli pikkureikäinen, kaunis.

Hallikäynneistä jää aina mukava, leppoisa fiilis, josta ruuanlaitto on hyvä aloittaa.
Kotona Jukan toimesta valmistui koko perheen iloksi tuorepasta-ateria, jonka herkullisuutta ei tarvinne hehkuttaa.

PASTA CARBONARA ILMAKUIVATUSTA POSSUNPOSKESTA

ilmakuivattua possun poskea

tuorepastaa

luomukananmunia

parmesaanijuustoa

mustapippuria ja suolaa

Tee tuorepasta tällä ohjeella ajaen taikina pastakoneen terien läpi ohuimmaksi mahdolliseksi, spagettimaiseksi.

Laita suuren kulhoon pohjalle 2-3 kananmunaa. Raasta päälle parmesaania vähintään niin paljon että munat kunnolla peittyvät. Rouhi päälle hiukan mustapippuria. Laita suolaa vasta lopuksi tarpeen mukaan, sillä liha on todella suolaista.

Paista possunposkilihat pekonin tavoin. Laita lihat kylmälle pannulle ja paista keskilämmöllä molemmilta puolilta. Laita talouspaperin päälle hetkeksi rapsakoitumaan. Pilko pienemmiksi paloiksi ja laita kulhoon parmesaanin päälle.

Keitä pasta al denteksi, eli juuri ja juuri kypsäksi, niin että purutuntumaa vielä on. Valuta pasta ja nakkaa se kuumana kulhoon, jossa munat, juusto ja lihat jo odottelevat. Nostele pastaa ylös niin että kaikki ainekset sekoittuvat keskenään. Kuuma pasta kypsentää munat. Tarkista maku tarvittaessa mustapippurilla ja suolalla. Nauti heti hyvän punaviinin kera.

Pinaattilasagne

Tämä ruoka sai innoituksen taannoisesta työmatkastani Venetsiaan, jossa lounaana oli mainiota pinaattilasagnea. Googlella tsekkaamalla moni ohje sisältää tomaattikastikkeen, mutta venetsialaisessa sitä ei ollut. Tämä ohje on oma sovellus ja todella simppeli versio. Toiminee kasvisruokana ilman pekonia, mutta miksi ottaa riski.

PINAATTILASAGNE

8 lasagnelevyä
1 pussi tuorepinaattia (250g)
3 valkosipulinkynttä
1 pkt pekonia
Suolaa ja mustapippuria

Juustokastike:
100 g punaleimaemmentaalia raasteena
6 dl maitoa
2 rkl vehnähauhoja
vajaa 50 g voita
mustapippuria ja suolaa

Tee juustokastike normaalin valkokastikkeen tapaan. Sulata voi kattilassa. Kaada jauhot voisulaan ja paista hetki. Älä anna ruskistua. Sekoita vähissä erissä maito voi-jauhoseokseen. Saat helpommin kokkareettoman kastikkeen kun sekoitat huolella ja lisäät maidon hiljalleen. Keittele hetki, jotta kastike hieman suurustuu. Sekoita juustoraaste kastikkeen sekaan, mutta jätä hiukan raastetta lasagnen pintaa varten.

Laita pekonit kylmälle paistinpannulle ja paista rapeiksi molemmin puolin. Nosta pekonit talouspaperin päälle. Pannulle jää paljon rasvaa pekoneista. Heitä rasvaan halkaistut valkosipulit ja pestyt pinaatit. Paistele muutama minuutti, niin että pinaatit pehmenevät ja pienenevät. Mausta suolalla ja pippurilla. Murskaa pinaatit leikkuulaudalla pieneksi silpuksi. Leikkaa myös pekonit pieneksi silpuksi. Sekoita pinaatit ja pekonit keskenään.

Voitele neljän lasagnelevyn kokoinen uunivuoka. Laita pohjalle vajaa puolet juustokastikkeesta ja lado päälle yksi kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle pinaatti-pekonimuhennos. Laita päälle loput lasagnelevyt ja viimeiseksi juustokastike. Ripottele juustoraasteet pintaan. Paista 200 asteisessa uunissa noin puolituntia.

Kaikkea sitä suuhunsa panee

Siskoni lopettavat toljottamisen sitten saman tien. Se on kieli. Tarkemmin sanottuna sian kieli.

Nellen ja Martinan hehkutettua kielen makua rohkenin minäkin ryhtyä puuhaan. Jukkaa vielä epäilytti pahasti ja suu vääntyi outoon pielet-alaspäin-asentoon, mutta ryhdyin silti hommiin. Jos tässä jotain hävittäisiin niin pikkuisen aikaa ja palttiarallaa kolme euroa ihan kokonaisuudessaan.

Kuten Keltaisen keittiön emännällä, meilläkään ei ollut varaa valita kuin porsaan kielestä. Siis sitä tuplana, kiitos. Kielen valmistaminenhaan ei ole hankalaa, vie vain aikaa. Valmistumisenkin aikana voit vaikka naputella konetta ja odottaa ruuan kypsyvän.

Maku possun kielessä oli aika joulukinkkumainen, hyvä. Suutuntuma oli kyllä paljon pehmeämpi. kokeilemme ehdottomasti toistekin, myös muiden eläinten kieliä ja rohkaisemme sinuakin testaamaan ellet jo ole.

KIELEN VALMISTUS LYHYESTI:

(tarkempaa ohjeistusta yllälinkatuista blogeista)

päivä 1: Laita iltasella kielet likoamaan vesikippoon jääkaappiin. Vaihda vesi vielä ennen unille menoa.

päivä 2: Keitä kieliä vihanneksien ja mausteiden kanssa pari tuntia. Hulauta liemeen kielien lisäksi kuorittuna ja pilkottuna 2 porkkanaa, 2 sipulia, 4 valkosipulin kynttä, 5 laakerinlehteä, 1 rkl kokonaisia valkopippureita ja 2 rkl karkeaa merisuolaa.Nylje keitetyt kielet ja kietaise kelmuun. Aseta kelmutut kielet painon alle. Säilyy kuulemma tässä olomuodossa jääkaapin viileydessä 5 vuorokautta. Voi myös pakastaa.

Pakasta siivilöity keitinliemi lihaliemikäyttöön.

päivä 3: Loppuvalmista kieli vaikkapa paistamalla pannulla siivutetut, leivitetyt palat muutaman minuutin. Nellen käyttämä sinappi-jauholeivitys oli ainakin maistuva! Meillä mentiin Dijon-sinapin ja ruisjauhojen voimalla.

Kutsu

Kun talvi alkaa jo tympiä ja lumi parhaimmillaankin vain häikäisee,

on tarpeen katsoa tulevaan kesään...

niinpä kutsumme teidät kaikki ihanat

kesäkuun la 12.-su 13. kuluvaa vuotta

luoksemme Nummelaan

aikuisten kekkereihin

nyyttärimeiningillä edetään

edelliskerran tyyliin, eiks jeh?

lupaamme edes hiukan paremmat aamupalat

tarkempaa tietoa ajankohdan lähetessä

ilmoittautumiset sähköpostiin, kiitos

maininta mahdollisesta yöpymisestä toivottavaa

Hääpäivänä Esitystaloutta ja Kuuta

Meillä on hääpäivänä tapana vuorovuosina suunnitella toisillemme yllätykseksi jotain, josta nautimme vain me aikuiset kahdestaan. Olemme aiempina vuosina mm. tarponeet jäitä pitkin Espoon Vasikkasaareen grillaamaan makkaraa ja ajaneet kylttyyririentoihin Tampereelle yhden yön hotellilomalle. Viime vuonna nautiskelupäivämme Turussa peruuntui junnumme ollessa kovasti kipeä.

Tänä seitsemäntenä vuonna suunnitteluvuoro oli Jukalla. Hän oli ennakoivana tyyppinä osannut varata ajoissa liput Espoon kaupunginteatteriin Juha Jokelan "Esitystalous"-näytelmään. Aivan loistava kokonaisuus näyttelijöitä, tekniikkaa, tarinaa ja ohjausta myöten. Esityksen lopussa kuulimme Ria Katajan ja Tommi Korpelan aloittamana hienoimman version biisistä "Working class hero" ikinä! Suosittelemme!

Vaikuttavan esityksen jälkeen suhautimme Helsingin Töölöön kohteena ravintola Kuu. Eikä aterioimispaikkamme himmentänyt lainkaan päivän kulttuurinautintoa, päinvastoin.

Alkuun nautittu Porsaan rilletti ja Waldorfinsalaatti oli ihana kokonaisuus. Rilletin pehmeä, suolainen maku meni loistavasti yhteen raikkaan salaatin kanssa. Savulohikeittoa ei ole turhaan mainittu ravintolan suosituimpien joukkoon. Liemi oli ihanan savunmakuista ja lautanen upean selkeä.
Pääruuaksi otimme kumpikin ankankoipi confit:n tattirisotolla. Lautaselta löytyi myös voissa pyöriteltyä paksoita. Risoton liemi oli maukasta ja ankka todella mureaa. Kastike oli ehkä aavistuksen liian suolaista makuumme, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi.

Jälkiruokalistalla mikään annos ei pompannut oikein hirmuisen houkuttelevaksi. Valitsimme erilaiset jälkkärit ja haarukoimme sekä lusikoimme annoksiamme sitten yli pöydän makukokemuksia jakaen. Minun suklaapitoinen jälkiruokani sisälsi myös suolaisia pähkinöitä ja ravintolassa tehtyä nougatjäätelöä. Hyvää, muttei mitenkään erityistä.

Jukan vaniljapannacotta jäi auttamatta lakkasorbetin vahvan maun jalkoihin, mutta mitäs tuosta. Niitä kun voi lusikoida ihan erikseenkin lakkaisen vaahdon täydentäessä kokonaisuutta.

Aivan ihana päivä ja ilta.
Kyllä kaksinolo ihan vaikka yhden illan verran tekee toisinaan niin hyvää!

Bouillabaisse - ranskalainen kala-äyriäiskeitto

Jos haluat ihanien tuoksujen täyttävän kotisi, tee tämä keitto. Tai kun haluat todellista ruuanlaiton ihanaa kiireetöntä fiilistä, ala valmistelemaan tätä keittoa rauhallisesti hyräillen kevään ensimmäisten kuumien auringonsäteiden valaistessa leikkuulautasi, keittiösi ja samalla mielesi.

Tarjoa perheellesi ja isovanhemmille, kun he saapuvat naurussasuin ja hyväntuulisina päiväkodista isovanhempien juhlasta.

Ohje on Tina Norströmin kirjasta Tinan keittiössä. Maku on ihana appelsiininvivahteineen ja parmesaanitahnan pehmeyttäessä kokonaisuutta. Ja lautanen näyttävä kuorellisine simpukoineen ja kotimaisine kaloineen.

BOUILLABAISSE

4-6:lle

noin kilo erilaisia kalafileitä, simpukoita ja äyriäisiä

-meillä kuhaa, esikäsiteltyjä sinisimpukoita kuorineen pakkasesta, raakoja suolistettuja jättikatkarapuja

1 fenkoli

2 lehtisellerinvartta

2 sipulia

2 porkkanaa

5 valkosipulinkynttä

2 prk kokonaisena säilöttyjä tomaatteja

oliiviöljyä paistamiseen

1 g luomusahramia

1 maustemitta timjamia

1 maustemitta rosmariinia

½ appelsiinin kuori

yhden appelsiinin mehu

litra kalalientä (tai litra vettä ja 1½ rkl kalafondia)

½ l valkoviiniä

suolaa

mustapippuria

(sitruunamehua)

Leikkaa vihannekset ja purkkitomaatit pienehköiksi paloiksi.

Kuori appelsiinin oranssi kuori puolesta hedelmästä, älä ota mukaan valkoista osaa. Leikkaa kuori aivan pieneksi.

Kuumenna öljyä keskilämmöllä laakeassa kattilassa ja lisää yrttimausteet sekä sahrami. Kuullota kasvispaloja mausteisessa öljyssä. Kaada kattilaan tomaatinpalat, appelsiininmehu ja -kuoret, kalaliemi ja viini. Anna kiehuo hiljalleen 30-40 minuuttia. Tarkista maku suolalla ja pippurilla.

Leikkaa kalafileet suurehkoiksi paloiksi. Lisää kalapalat, esikeitetyt simpukat ja jättikatkaravunpyrstöt kuumaan liemeen. Ota kannellinen kattila heti pois levyltä. Anna kalapalojen kypsentyä 10 minuuttia. Tarjoa parmesaanitahnan kanssa.

PARMESAANITAHNA

1 prk ranskankermaa

50 g hienoksi raastettua parmesaania

suolaa ja pippuria

Sekoita ainekset. Mausta maistellen. (Alkuperäinen ohje suosittaa 100g parmesaania ja 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna, mutta me etenimme ilman).

Kirjoittanut Merituuli Jukan tunnuksilla :)

Ruisleipäset

Jukan äiti on jo muutaman kerran tarjonnut meille ihania ruisleipäsiä, jotka maistuvat ihan siltä itseltään ja ovat kauniita kuin mitkä halkeilluine pintoineen. Kun meille vielä anopin toimesta vakuutettiin lopputulokseen pääsemisen olevan helppoa, uskalsimme mekin ryhtyä hommaan. Marttojen ruisleipäjuuri odottaa pakkasessa edelleen leipurien rohkaistumista...

Myllärin Ruisleipäaines on taikasana helppoon ruisleivän tekoon. Se sisältää luontaista taikinajuurta, joka herätellään hiivalla. Sen lisäksi joukkoon lorotellaan vain vettä ja hyvää tulee! Ruisleipäainespussin kyljestä löytyy tämä seuraava ohje. Leivomme sen anopin tapaan pieniksi pyörylöiksi erotuksena reseptoinnin ruuduista.

MYLLÄRIN RUISLEIPÄSET
24 kpl

9 dl vettä
25 g hiivaa (tai ½ pussia kuivahiivaa)
16-16 ½ dl Myllärin ruisleipäainesta
jauhotukseen ruisjauhoja tai ruisleipäainesta

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää Myllärin Ruisleipäaines ja vaivaa taikina sopivan pehmeäksi, pehmeämmäksi kuin esimerkiksi pullataikina. Peitä taikinakulho tiiviisti. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa tunnin-1½ tuntia.

Ota taikinasta pala kerrallaan käteesi ja flatkuttele sopivia pyörylöitä jauhotetuin käsin. Laita leivinpaperin päälle pellille ja jauhota vielä pintakin. Toista niin kauan kuin taikinaa riittää. Tähän menee aika tiiviisti kaksi pellillistä.

Kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä noin 40 minuuttia.

Kostuta leipien pinnat juuri ennen paistoa vedellä. (Itse luin tämän kostutusasian nyt ensimmäisen kerran ja hyvää on tullut ilmankin. Ensi kerralla silti kostutan. Torttukin maistuu sillä lailla paremmalta.)

Paista ruisleipäset 250 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kiertoilmauunissa hiukan maltillisemmalla lämmöllä.

Aleksanterinleivokset Fannille

"Sanoisinpa että loistavaa!" tuumasi 5-vuotias poikamme näistä vaaleanpunaisista herkuista.

Ystäväperheemme Raumalta kävi sunnuntaina kylässä. Perheen äiti on aikamoinen jauhopeukalo, joten ei ollut ihan yksinkertaista keksiä jälkkäriä ruualle. Päädyin kauan mieltä kutkuttaneisiin Aleksanterinleivoksiin. Ohje on TAAS Jauhot Suussa blogista. Voisiko tästä vetää johtopäätöksen että tykkään Jonnan blogista ja ohjeista?

Kaarina Turtian "Gastronomian sanakirja" kertoo, että ihana muromainen leivos on nimetty Aleksanteri I:n mukaan. Tarinan mukaan leivoksen on kehittänyt ranskalainen keittiömestari ja kondiittori Anton Carême vieraillessaan Venäjän hovissa. Toisten tietojen mukaan sen kehittivät sveitsiläiset sokerileipurit Helsingissä keisari Aleksanterin vieraillessa Suomessa 1819. Haluamme tietysti uskoa jälkimmäiseen - supisuomalainen leivos supisveitsisläisten keksimänä. Turtia kertoo leivoksen vadelmahillotäytteen korvaajina käyvän myös omenahillon ja punaherukkahillon. Jälkimmäistä tulen ainakin kokeilemaan. Kirpeä punaherukka toisi leivokseen varmaan aika toisenlaisen luonteen.

Ohjetta pyydettiin Fanni-neidin ihkaensimmäisille nimipäiville joten täältä pesee (myöhässä). Nimpparionnea kuitenkin Fannille Kaaroon, sekä Fanneille noin ylipäätäänkin!

Seurasin Jonnan ohjeita tarkasti, paitsi etten tiennyt mitä on kun sokeri ja voi hierotaan yhteen. Sekoitin ne sähkövatkaimella. Kuorrutusta vähentäisin seuraavan kerran varmaankin 400 grammaan tomusokeria. Värjäämiseen käytin elintarvikevärin asemesta Jonnan blogin kommenteissa vihjattua mehua, joka toimikin oikein hienosti. Tällöin muun nesteen osuutta on kuitenkin syytä vähentää ettei kuorrutteesta tule turhan valuvaista.

ALEKSANTERINLEIVOKSET
(puolikas pellillinen, jonka voi leikata haluaman kokoisiksi leivoksiksi)

Pohja
200g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
4,5 dl vehnäjauhoja

Täyte
250g vadelmamarmeladia

Kuorrutus
n. 400-500g tomusokeria
hiukan reilu ½ dl vettä
2 rkl laimentamatonta punaista mehua, meillä sekaherukkamehu (tai punajuurenkeitinliemi)

Hiero rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna. Sekoita keskenään leivinjauhe ja vehnäjauhot. Siivilöi jauhot vaahdon joukkoon ja sekoita taikinaksi. Anna vetäytyä kelmun alla viileässä vähintään puolisen tuntia.

Kaaviloi taikina tasaiseksi uunipellile. Kahden leivinpeperin välissä kauliminen kävi kätevästi.

Paista 175°C:ssa n. 15 min. Jäähdytä levy ennen täyttämistä.

Leikkaa levy kahtia ja levitä pohjalevylle kerros marmeladia. Aseta toinen levy päälle.

Tee kuorrutus:
Mittaa tomusokeri kulhoon ja sekoita mehu ja vesi pieninä erinä joukkoon, kunnes seos on paksuhkoa tahnaa.
Levitä kuorrutus ohuena kerroksena leivoslevylle kuumaan veteen kastetulla veitsellä. Kuorrutuksen jähmetyttyä leikkaa terävällä veitsellä sopivan kokoisiksi leivoksiksi.

LISÄYS 24.4.2010: Värjäykseen kannattaa käyttää punajuurenkeitinlientä, niin saa tummemman vaaleanpunaisen sävyn. Itse laitoin noin 1 rkl 500 grammaan tomusokeria ja hyvä tuli. Maku on makea, punajuurta kuorrutteesta ei löydä makuna. Laitan nykyään jemmaan lientä lasipurkkiin punajuuria keittäessäni. Liemi säilyy näin viikkoja jääkaapin viileydessä.

Porsaan ulkofileetä gongonzolapitoisella fenkolilla

Olen saanut pikkusiskoltani 30v synttärilahjaksi (22-vuotiaana?! mitäh?!) pikkukirjan nimeltä "ruokasuosikit Italia". Miettiessämme liharuokaa seuraamaan rapurisottoa Italia-menussamme Jukka bongasi tästä suloisesta kirjasta maukkaan possuohjeen. Koska luomupossun puolikkaastamme oli jäljellä pakkasessa vielä yksi ulkofilepala, oli secondo sinetöity.

Ohjeen mukaista sambucaa meillä ei ollut. Likööri olisi varmaan korostanut aniksenmaullaan fenkolin omaa makua. Osa porukasta ei välittänyt gorgonzolasta, mutta sehän on tällä ohjeella helppo jättää väliin. Samalla itse sai juustoa enemmän, mikä on aina tietysti hyvä. Salvian toimitus on kuulemma ökkötellyt, joten sitä emme yrityksistä huolimatta onnistuneet saamaan. Olisipa jo kesä ja ulkona yrttipuskat rehottamassa!

POSSUA FENKOLILLA

ainekset kahdeksalle

possun ulkofileetä 8 siivua, noin 1 cm paksuisina

öljyä paistamiseen

(2 rkl sambucaa)

1 iso viipaloitu fenkoli

gorgonzolajuustoa paloina, noin 40g per syöjä

kermaa

(1 rkl tuoretta pilkottua salviaa)

1 rkl timjamia

suolaa

pippuria

Poista possun ulkofileestä näkyvä rasva ja leikkaa se noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Laita viipaleet kahden tuorekelmun väliin ja nuiji kevyesti jotta litistyvät hieman.

Kuumenna öljyä pannulla ja paista lihat parissa kolmessa erässä keskilämmöllä kypsäksi asti. Lisää tarvittaessa öljyä. Ota pois pannusta ja pidä lämpimänä.

(Sekoita sambuca paistinpannuun, kiehauta). Lisää fenkoli ja kypsennä kolmisen minuuttia jatkuvasti käännellen. Ota pois pannulta ja pidä lämpimänä.

Vähennä lämpöä, lisää gorgonzola ja kerma. keitä jatkuvasti sekoittaen, kunnes seos on pehmeää. Ota pannu pois levyltä, sekoita joukkoon yrtit ja suola sekä pippuri.

Jaa liha lautaselle, päälle fenkolia ja lorottele ylle juustoinen kerma.

Parmesaanigrissinit kuten Locatelli ohjeistaa

Grissineitä eli italialaisia leipätikkuja on pitänyt kokeilemani jo useasti. En vain käsitä miksi se on jäänyt, vaikka tiedän lastenikin rakastavan tikkuja. Italialaiseen menuun päätin rullailla tikut edeltävänä iltana. Taikinan onnistuessa helposti leivottavaksi homma on varmaan hauskaa lastenkin kanssa.

Tämä Giorgio Locatellin grissiniohje kirjasta "Made in Italy" sisältää minulle entuudestaan tuntemattoman "vaivaus"tekniikan, jossa taikinaa painellaan ilmataskujen aikaansaamiseksi. Vertailukohtaa minulla ei ole tikkujen onnistumista silmälläpitäen, mutta hyviä tuli ainakin näin. Meidän grissinitaikinamme oli hiukan murentuvaista (liikaa jauhoja? liian vähän alkutaikinan tekoa?) emmekä saaneet rullattua taikinaa kovin tasaiseksi ja kauniiksi. Hyviä "leipätikut" silti olivat, parmesaanin maistuessa selkeästi.

Antipastoina tikut menivät sekä itsekseen että ilmakuivatulla kinkulla ympäröitynä.

PARMESAANIGRISSINIT

50 g voita

200 g kulutusmaitoa (punaista siis)

10 g hiivaa

375 g durumjauhoja tai Italian 00

reipas 3 rkl Parmesaania raastettuna

10 g suolaa

Sulata voi pannulla, lisää maito ja lämmitä 37-40 asteiseksi. Lisää hiiva huolellisesti sekoittaen.

Sekoita kulhossa jauhot, juusto ja (ruusu)suola. Lisää maitoseosta jauhoihin vähitellen, sekoittaen käsillä kunnes yhdistelmästä muodostuu taikina.

Laita taikina puhtaalle alustalle. Et tarvitse jauhotusta tai öljyämistä. Taputtele taikina alustalle ja ala painella sitä sormillasi venyttäen ja -heh- puristusupottaen (="dimpling"). Sormien ei pidä olla pystyssä vaan aika vaakasuorassa taikinaan nähden. Näin muodostuu taskuja, joihin ilma voi kerääntyä. Kun olet painellut taikinaa aikasi (ohjessa ei kerrota kuinka kauan tai millainen taikinasta tulisi muodostua) käännä ylhäästä 1/3 itseesi päin ja jatka painelua. Käännä sitten 1/3 taikinan alareunasta keskellepäin ja painele kevyesti. Käännä taikina vielä itseesi pitkittäin päin ja painele. Aseta nyt ylle leivinliina ja anna taikinan levätä puoli tuntia.

Toista sitten painelukäsittely ja anna levätä jälleen liinan alla toiset puoli tuntia.

Leikkaa taikina puoliksi pitkittäissuuntaan. Jauhota alusta ja rullaa palat isoiksi suorakulmioiksi.

Leikkaa taikinat pituussuuntaan noin sentin levyisiksi.

Rullaa sitten leikkaamasi suirot sormenpäilläsi - aloita ensin keskeltä ja liiku sormillasi reunoille päin venyttäen taikinaa samalla kevyesti painaen. Laita leivinpäperin päälle uunipellille ja anna levätä noin 10 minuuttia. Halusimme osasta näyttävän pitkiä, joten sijoitimme tikut pellille vinoon.

Paista 180 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia kunnes grissinit ovat rapeita ja kauniin värisiä. Anna jäähtyä ritilällä.

Ohjeessa muuten kehotettiin laittamaan uuni ensin 230 asteiseksi ja ennen tikkujen uunittamista laskemaan lämpö 180 asteiseksi. Osaako joku kertoa tämän menettelytavan etuja? Me laitoimme tuplataikinasta tehdyt kaksi pelliä grissinejä ihan vain 170 asteiseen kiertoilmauuniin.

Asettelimme leipätikut tarjolle maljakkoon. Pisimmät laitoimme töröttämään vasta hiukan ennen tarjoilua poikkimurtumisen pelossa.