Tuulenhuminaa

Metsässäkäynnit sienien ja marjojen perässä ovat olleet tänäkin vuonna ihania pikku retkiä. Olemme niiden aikana nähneet valtavan kurkiparven, muurahaiskekoja ja paljon muuta mielenkiintoista. Luonnon ihmeisiin ja nautintoihin on tullut upottua myös kotona peiton alla, nimittäin Petri Hautalan tänä syksynä julkaistua "Tuulenhuminaa"-lukiessa.

Kirjassa on tietoiskuja luonnon kasveista ja eläimistä, miehen omia tarinoita luonnossa liikkumisesta ja luonnon arvostamisesta. Hiljaisuudesta, jota huumaavan ihana tuulenhumina säestää.

Itseäni kiinnosti - kas kummaa- eniten kirjan ruokaisa osuus. Petri Hautalan luonnossa nautitut herkut eivät olekaan sitä "nötkötti" ja makaronivellilinjaa, johon lyhyehkön partiourani aikana tutustuin. Mies nostaa metsään aina viemälle posliinilautaselle sellaisia herkkuja kuin fenkolirisotto, köyhiä ritareita kuusenkerkkösiirapilla ja kuvassakin herra hirven kummastelemaa paistettua lammasta, korvasieniä ja nuotioleipää.

Jokainen resepti kertoo paitsi tarvittavat raaka-aineet, myös kaivattavan välineistön, joka monesti on retkikeitin ja veitsi. Tulentekoonkin annetaan vinkkiä.

Oletin kirjan sisältävän enemmän villikasveja, joten siinä suhteessa hiukan petyin. Toki kirjan resepteissä esiintyy paljon luonnon raaka-aineita, esimerkiksi nokkosta keitossa ja pestossa, vuohenputkea salaatissa, sieniä eri muodoissa sekä villimarjoja.

Kirja toi minulle oivalluksen, ettei retkievään tarvitse olla muonaa, vaan se on parhaimmillaan gourmet-ruokaa, kauniisti esillepantuna. Nyt himottaisi viedä lapset retkelle niin että valmistaisimme ruuat itse metsässä. Uskon että se olisi heille suuri elämys!

Kirjan lakritsa-kirsikkahilloke mennee kokeiluun ihan kotikeittissäkin.

Petri Hautalalla on myös aiheesta tunnelmallinen blogi ja facebook-sivut.

Kurpitsa-brownies vai brownies kurpitsalla?

Joskus asioiden toimeentumiseen menee hetki, toisinaan toinenkin. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö? Tammikuussa himoittavaksi huomioitu ohje on syytä ottaa työn alle viimeistään silloin, kun entinen työkaveri tarjoaa omasta puutarhastaan haettavaksi kurpitsanmöllyköitä. Kiitos Tarja!

Tämä Pumpkin-Swirl Brownies-ohje on Prinsessakeittiöstä, jonne se on kulkeutunut Smitten Kitchenistä, jonne se on päätynyt Stewartin Marthalta. Oi internetin ihmemaa! Halusin suomentaa swirl sanan kiehkuraksi, koska kiehkura on niin ihana sana!

KURPITSAKIEHKURA-BROWNIET
piirakkavuuallinen

8 rkl suolatonta voita

170 g tummaa suklaata
2 cuppia* vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/8 tl cayannepippuria

1/2 tl suolaa

1 1/2 cuppia* sokeria
4 kananmunaa

1/4 tl vaniljaa
1 1/4 cuppia* kurpitsamuhjua
1/4 cuppia* kasvisöljyä
1 tl kanelia

1/4 tl muskottipähkinää

(1/2 cuppia* pähkinöitä jos mielit)

Aloita kurpitsamuhjun keittämisellä. Kuori kurpitsa ja poista siitä siemenet sekä muut hötöt. Jäljelle jää lihaosa. Pilko sitä haluamasi verran ja nakkaa kattilaan. Peitä vedellä ja keitä kunnes palat ovat pehmeitä. Surrauta soseeksi sauvasekoittimella. Jos sosetta on enemmän kuin tähän piirakkaan tarvittu reilu 3 desilitraa, voit vaikka pakastaa loput.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Laita piirakkavuokaan leivinpaperi. Alkuperäinen ohje puhuu jostain voitelusta leivinpaperin molemmin puolin, mutta minä viis veisasin siitä.

Sulata voi ja suklaa hellästi vesihauteessa välillä sekoittaen, kunnes seos on soljuvaa.

Sekoita yhteen kurpitsaseos, öljy, kaneli ja muskottipähkinä.

Yhdistä jauhot, leivinjauhe, cayennepippuri ja suola kulhossa.

Yhdistä kolmannessa kulhossa sokeri, munat ja vanilja. Vaahdota nämä kuohkeaksi. Yhdistä vaahtoon jauhoseos.

Yhdistä nyt puolet taikinasta suklaa-voiseokseen. Lopputaikina sekoitetaan yhteen kurpitsasoseen kanssa. Näin saadaan aikaan kaksi taikinaa.

Kaada leivinpaperoituun piirakkavuokaan ensin puolet suklaisesta taikinasta ja päälle kurpitsaista taikinaa. Kaada tähän päälle toiset kerrokset suklaista- ja kurpitsaista taikinaa.

Laita sitten veitsi tököttämään pystyyn piirakan nurkkaan ja vetele suoria viivoja taikinoita pitkin, veitsi piirakan pohjaa viistäen. Näin saat aikaan kauniin, marmoroidun pinnan ja sisälmyksen. Jos käytät pähkinöitä, voi ne nyt ripotella pinnalle.

Työnnä uuniin noin 40 minuutiksi.

Koska näitä kurpitsaohjeita näyttää putkahtelevan enemmänkin, laitoin "kurpitsan" ihan omaksi kategoriakseenkin tunnisteisiimme tuossa sivulla.

 

* 1 cup = 2,4 dl (Amerikassa)

Palsternakkakeitto sieni-sipulisilpulla

Olemme monena vuonna pitäneet Jukan isän ja avovaimonsa kanssa rapukekkerit. Tänä vuonna rapuja imeskeltiin niukanlaisesti, joten täpläkavereiden ympärille piti saada ruokaisuutta.

Alkuruuaksi valikoitui Hesarin palsternakkakeitto sienihöystöllä. Syksyinen keitto oli oikein ihanaa - täyteläistä ja mielenkiintoista. Sienistä ja sipulista ylle lusikoitu silppu paitsi muhevoitti annosta, teki sen myös hienomman näköiseksi. Suutuntumaan tuli silpun myötä monipuolisuutta pehmeän keiton rinnalle. Meillä sieninä käytettiin sattuneesta syystä herkkutattia, kun alkuperäinen resepti suositti kanttarellia.

Palsternakka on keittiössämme melko vähän nähty juures, joskin aina piipahtaessaan hyvin tervetullut. Nyt pilkotuissa juureksissa oli selkeä ero keskenään. Toiset olivat kovia sisuksen ympäriltä ja tottelivat veitsen pilkkomisyrityksiä hyvin nihkeästi. Maistoin yhtä tällaista kovaa ja totesin sen kitkeräksi. Noukin siis kovat palat pois parhaan tahtoni mukaan, mutta muutama osa päätyi keittoonkin asti. Nämä palat eivät sulautuneetkaan samettiseen keittoon vaan jättivät jälkeensä "tikkumaisia" viunaleita. Onneksi suurin osa kovista paloista osui Jukalle eikä vieraille.

PALSTERNAKKAKEITTO SIENI-SIPULISILPULLA
6-8 annosta

KEITTO
750 g (noin 5 kpl) palsternakkaa
1 iso purjo
8 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio TAI 8 dl kasvislientä
2 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna
2 dl kermaa
ripaus muskottipähkinää
mustapippuria myllystä
(suolaa)

SILPPU
2-3 herkkutattia
1 sipuli
voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria
lehtipersiljaa hienonnettuna

Kuori ja paloittele palternakat. Halkaise purjon vaalea osa ja leikkaa viipaleiksi. Pane ainekset kattilaan ja mittaa päälle vesi/liemi (+ liemikuutio). Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua kunnes juurekset kypsiä. Lisää lehtipersilja ja soseuta tasaiseksi vaikkapa sauvasekoittimella. Tähän asti voit valmistella keiton vaikkapa etukäteen.

Puhdista ja pilko sienet. Hienonna sipuli. Kuumenna voita pannulla ja paista siinä sipulia ja sieniä kunnes jälkimmäisistä ei enää irtoa vettä. Mausta.

Lisää keittoon kerma ja kuumenna. Tarkista maku pippurilla ja suolalla.

Annostele keitto lautaselle, lusikoi päälle ihanaa silppua ja koristele vielä lehtipersiljalla.
Täpläravut ja paahtoleivät kulautettiin alas luomu Cavan kera - kuohuva oli oikein oiva kumppani rapusille. Tuhdiksi jälkiruuaksi nautittiin kinuskista omenaherkkua Ravintola Juuren tyyliin, mesiangervovaahdolla ja jäätelöllä ryyditettynä.

Kahvin ja konjakin jälkeen pappa tanssitti lapsiamme Valkeakoskella kuvatun Kesäillan valssin tahtiin - harvinainen näky olohuoneessamme!

Ravintola Juuren omenapiirakka

Hakiessani tätä reseptiä perjantaisten Rapukekkereiden päätökseksi en vieläkään löytänyt sitä blogistamme. Eihän tuo ole homma eikä mikään hakea se Kiehuu.fi-sivulta, mutta koska omppupiirakka on niin mahtihyvä, haluamme toki sen tänne blogiinkin.

Omenapiirakan resepti on Ravintola Juuren keittiöpäällikön Antti Ahokkaan käsialaa. Pohjalle keitellään kinuski, jonka päälle asetellaan valkoviinissä ja kanelissa uitetut omenapalat, joiden ylle lasketaan vielä voinen, hiukan suolaiselta maistuva taikina. Kokonaisuus on hurjan makea ja hurjan hyvä. Olemme tarjonneet sitä monesti vieraille ja kaikki ovat kiitelleet.

Tällä kertaa omenainen herkku tarjottiin vaniljajäätelön ja mesiangervovaahdon kera. Desiin kermaa laitettiin 1 rkl kuivattuja mesiangervonkukkia ja sitten se vaahdotettiin. Vaahto maustettiin vielä tomusokerilla hillitysti, sillä piirakassa kyllä riittää makeutta!

JUUREN OMENAPIIRAKKA
pellillinen, puolittamalla ohjeen saat ainekset piirakkavuokaan

Taikina:
200 g voita
6 dl vehnäjauhoja
1,2 dl sokeria
1 tl suolaa
0,5 dl kylmää vettä

Sekoita huoneenlämpöiseen rasvaan vehnäjauhot, sokeri ja suola. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele litteäksi levyksi kahden leivinpaperin väliin. Tee taikinalevystä piirakanteossa käyttämäsi uunivuoan kokoinen. Anna jähmettyä kylmässä.

Täyte:
7 keskikokoista syysomenaa
kanelia
valkoviiniä

Kinuski:
200 g voita
2,5 dl sokeria
1,5 dl fariinisokeria

Poista omenoista siemenkota ja viipaloi poikkisuuntaan, 2 viipaletta/omena. Tasoita viipaleet jotta omena pysyisi pystyssä kypsennettäessä. Lisää reilusti kanelia ja loraus valkoviiniä omenoiden joukkoon ja jätä marinoitumaan hetkeksi.

Sulata voi, sokeri ja fariinisokeri pannulla. Sekoita huolellisesti jottei pala pohjaan. Kaada valmis seos leivinpaperoidulle uunipellille ja levitä tasaiseksi. Lado omenat siisteiksi riveiksi seoksen päälle.

Poista taikinalevystä paperit ja nosta se varovasti kanneksi omenien päälle ja taita reunat pellin sisäpuolelle. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Anna kypsyä vielä 5 minuuttia jälkilämmöllä.

Jäähdytä ennen kumoamista. Valuta ylimääräiset liemet pois ja leikkaa. Tarjoa jäätelön tai vaniljavaahdon sekä kuusenkerkkäsiirapin kanssa. Meillä siis nyt mesiangervovaahtoa ja jäätelöä.

Mahtisienisaaliin kuivatusvinkkejä

Saatuamme 10 kiloa herkkutatteja olimme pienen ongelman edessä - miten kuivata sienet ilman kuivuria? Ja vaikka kuivurikin olisi ollut, ei tätä määrää olisi saanut mahtumaan yhteen koneeseen. Tatit voisi kyllä pakastaa paistamisen jälkeen tai ihan tuoreeltaankin, mutta se ei meidän kohdallamme ole vaihtoehto. Pakkastilaa täytyy meinaten varata erilaisia eläintenruhoja varten.

Päädyimme kokeilulinjoille. Totesimme kummatkin tavat toimiviksi, vaikkakin hitaiksi. Marttojen sivuilta opimme, että kuivauksen tulee tapahtua 35 - 40 asteessa. Jos lämpöä on yli 50 astetta, vesi irtoaa sienistä liian nopeasti. Tällöin sienet kypsyvät eivätkä enää pysty imemään itseensä nestettä.

Osan tateista kuivasimme kiertoilmauunissa. Lämmönsäätäminen oli helppoa, kun laitoimme digitaalisen paitomittarin anturin uuniin. Se hälyytti jos lämpötila meni yli 40 asteen, jolloin namiskasta säädettiin taas hiukan alaspäin. Luukkua pidettiin raollaan kosteuden haihtumisen vuoksi sijoittamalla maalarinteippirulla luukun ja uunin väliin.

Sienet oli siivutettu ja asetettu ritilöille uuniin. Ritilöitä lainattiin myös naapureilta, jotta saatiin lisää kuivatustasoa.

Kuivaaminen tällä tavalla kesti moooooonta tuntia (vaikea arvioida kuinka monta, sillä yöksi laitoimme kiertoilmakuivatuksen pois).

Toinen kokeilemamme kuivatustapa oli saunakuivatus. Jälleen tatit siivutettiin ja laitettiin löysästi keittiöpyyhkeiden ja talouspaperien päälle. Osa pyyhkeistä oli lauteiden päällä, toiset kuivatustelineen yllä jotta sienet olisivat suurinpiirtein samalla tasolla. Vinkiksi sitten että vessapaperi ei toimi - sitäkin kokeilimme talouspaperin loputtua. Sienet tarttuvat veskipaperiin kiinni kuivuessaan.

Jukka laittoi aina aika ajoin saunaa lämpiämään 45 asteiseksi ja otti sitten sen pois päältä. Sauna pysyi noin 40 asteisena kolmisen tuntia, jonka jälkeen Jukka taas pöräytti sen päälle noin vartiksi. Näin meni muutama vuorokausi (öitä ja työssäoloja lukuunottamatta).

Teimme tosin (kuvassakin havaittavan) virheen, että laitoimme jo melkein kuivanneiden tattien joukkoon tuoreita tatteja kuivumaan. Jo kuivanneet sienet imivät itseensä kosteutta ja niiden kuivaaminen kesti taas kauemmin. Laittakaa siis kaikki sienet kuivumaan samaan aikaan.

Viimeiset nahkeat sienisissit, paksuimmat siivut, laitoimme vielä jääkaapin ylätilaan rapsakoitumaan. Saunaa ei viitsinyt lämmittää enää parin ritilällisen verran.

Kmsu ilmaisi hyvin Kettuterroristit-blogissaan, että tatit ovat riittävän kuivia, kun ne murenevat käsiin. Me olemme tykänneet sulkea kuivatut sienet tiiviisiin lasipurkkeihin, mutta kuulemma paperipussikin toimii.

Kuvassa on tämän vuoden sienisaalista lukuunottamatta tietysti jo napaan popsittuja. Vasemmalla ovat sauna- ja uunikuivatut herkkutatit. Kauneimmat siivut säilöimme kokonaisina löysästi matalaan rasiaan, muut sulloimme tiukasti palasina lasipurkkeihin. Oikealla ovat Köyliöstä saalistetut haperot, jotka kuivasimme siellä anopin kuivurilla. Mukaan kuvaan ovat päässeet myös lahjaksi Valkeakoskelta saadut kanttarellit, jotka kuivuivat helposti ihan jääkaapin ylätilan lämpimässä ritilän päälle asetettuna.

Ketun keittiössä on muuten kuivattu sieniä kauniisti nauhaan ripustamalla.

Sieniin liittyen vielä: täällä on hyviä tunnistuskuvia ja -tekstejä sieniin liittyen.

Seuraavassa postauksessa jo muuta kuin sieniä.

Kuivattuja sieniä pannulla - olen ihan koukussa!

Tässä on tämän syksyn koukuttanein setti! Olen ihan pöhkönä pannulle nakattuihin, kuivattuhin sieniin, jotka yhdistetään napakasti kypsyneiden papujen ja sipulin kanssa.

En tarkkaan edes tiedä mikä tässä yhdistelmässä niin koukuttaa: onko se sienien mielenkiintoinen suutuntuma - joka ei ole nahkea muttei rapeakaan- vai onko se savusuola, vai kenties helppous ja nopeus lopputuloksenaan huippumaukkaus. En tiedä, enkä niin välitäkään. Jatkan vain näiden settien tekoa lisäkkeenä ja itsekseen. Kai kyllästymiseen asti.

Sieninä olen käyttänyt kuivattuja herkkutatteja ja kangashaperoita, sipuleina sekä "tavallisia" kelta- että punasipuleita. Kaikki toimivat!

Papuina olen käyttänyt sekä tuoreita että pakastettuja, tuoreiden ollessa parempia. Vuorenmaan markkinoilta mukaan ostettiin liloja papuja, joiden sisus oli kuitenkin vihreä. Kauniita! Kypsennettäessä väri kuitenkin melkein kuin liukenee papujen päältä. Tämä oli pettymys, sillä yritin yhdessä punasipulin kanssa saada aikaan lilaa ruokaa. Soppakellarin Tusla sivisti meitä, että lila väri palautuu taas pakastettaessa. Jännää! Maku pavuissa on samanmoinen kuin vihreissäkin.

SIENIPAVUT PANNULLA
kahdelle lisukkeena

1/4 dl öljyä
kourallinen tai kaksi kuivattuja metsäsieniä
1 kelta- tai punasipuli
½ l papuja
(savu)suolaa
mustapippuria

Lämmitä öljyä pannulla. lisää sienet ja lohkotut sipulit. Paistele hetki, niin että sipulit aavistuksen pehmenevät. Lisää öljyä tarvittaessa.

Lisää raa'at pavut ja paista kunnes pavut ovat napakan kypsiä. Mausta (savu)suolalla ja mustapippurilla.

Herkkutatti carpaccio

Meillä kuivataan sienisaalista edelleen...On ne tatit vaan vetistä sakkia!

Teimmepä tuoreista, huippukauniista sienistä ruokaa myös heti. Tässä yksi ihana resepti, joka on bongattu Hullulta piemontelaiselta Kokilta. Olen himoinnut tatti carpacciota jo kauan tietämättä miltä setti oikeasti maistuu - nyt vihdoin pääsin sen äärelle.

Sitruunamehua kokeilin arvellen, ettei se mitenkään voi osua yksiin tatin kanssa. Vaan väärässä olin. Testasimme juustona suomalaista, Mouhijärven Herkkujuustolan Vilhoa. Minulle juusto on itsekseenkin liian tömäkkä, niin myös tämän ruuan seassa. Jukka piti kovasti. Seuraavaksi kokeilen parmesaanilla.

HERKKUTATTI CARPACCIO

250 g hyviä tuoreita herkkutatteja
1 sitruuna
1 dl oliiviöljyä
suolaa
lehtipersiljaa
50 g Castelmagno juustoa tai muuta voimakasta, kypsytettyä juustoa, ikääntynyt Parmesan käy myös

Putsaa tatit. Irroita lakit. Viipaloi lakit aivan ohuiksi siivuiksi. (Pilko jalka vaikkapa muhennokseen, kuivata tai valmista jotenkin - älä nyt ainakaan hukkaan heitä!).

Laita tattiviipaleet lautaselle ohuelti ja mausta sitruunanmehulla, oliiviöljyllä ja hippusella suolaa. Murenna päälle juustoa ja hienonna lehtipersilja.

Mummulassa, Vuorenmaan markkinat - ja kuinkas sitten kävikään!

Kävimme viikko sitten Jukan äidin luona, eli lastemme Mummulassa Köyliössä. Olo ja elo siellä on oikein leppoisaa: mummo hoitaa tosi maistuvasti muonituspuolen herkkukahvitteluineen ja lisäksi saamme nukkua Jukan kanssa pitkään aamuisin saunakammarissa.

Tämän reissun tavoitteena rentoutumisen ja seurustelun lisäksi oli sienimetsäily. Herkkutatin kuvat silmissä kiiltäen lompsimme aikaisemmin loistaviksi osoittautuneille paikoille. Vaan tatteja ei näkynyt missään. Pettyneinä keräsimme muita hyvännäköisiä sieniä myöhempää tutkimusta varten. Iloksemme sienet paljastuivat kolmen tähden ruokasieniksi. Meillä oli korissa iso-, kangas- ja keltahaperoita. Pohdimme että niukkuudesta oli nyt hyötyä, sillä opimme uuden sienilajin, jonka maistuvuuskin on jo moneen kertaan todettu.

Keräsin metsästä myös kanervan kukkia ja kallioimarteen juuria.
Puolukoitakin on tulollaan, mutta kypsymistä saa hetken vielä odottaa.

Jukka hurahti täysin mustikanpoimintaan ja hirvikärpäsiä uhmaten painui Mummulan takapihalta alkavaan metsään aina kun muilta touhuilta ehti.

Ennen lähtöä saimme Mummulasta mukaan vielä metsäsaaliimme lisäksi itsekasvatettuja sipuleita, samanlaista kesäkurpitsaa kukkineen, kehäkukkia salaatin koristeiksi ja maahumalaa mausteeksi.

Sunnuntaina suuntasimme koko sakki Vuorenmaan kylälle maalaistapahtumaan. Paikalla oli myyntikojuja leivonnaisineen, vihanneksineen ja vaikkapa pajutöineen.

Myös uutta paloautoa saatiin ihastella. Tyttäremme pääsi myös ratsastamaan ponilla ja se näytti olevan hurjan jännää mutta kivaa. Tyttö kyllä kysyi onko paikalla myös kameleita ratsastusretkeiä varten. Ohjelmassa oli lisäksi köydenpunontaa, veistosnäytöksiä ja pomppulinnaa. Yleisö sai ihastella myös vanhoja autoja ja mopoja.

Lounaaksi aikuiset nauttivat valtavasta soppatykistä kauhottua hernesoppaa, joka maistui lämmittävältä ja pehmeän muhineelta.

Lapset haukkailivat Kivikylän palvaamon makkaroita.

Jälkiruuaksi nautittiin muurinpohjalettuja mansikkahillolla. Kyllä maistui!

Vuorenmaan tapahtumassa Satafood esitteli projektiaan, jonka avulla he pyrkivät saamaan avomaan vihannestuotantoa monipuolisemmaksi uusilla lajeilla ja lajikkeilla. Myytävänä oli mm. kurpitsaa ja liloja papuja.

Teimme niin hyviä ruokaostoksia tuosta jokavuotisesta tapahtumasta, ettei koko seuraavalla viikolla tarvinnut käydä kaupassa kuin maitoa hakemassa. Lihat nimittäin nappasimme pakkasesta. Herkkutatit jäivät kuitenkin kaihertamaan mieltä, varsinkin kun työkaveri kehuskeli mahtisaalillaan lohjalaisesta metsästä. Suuntasimme eilen koko perhe metsään ja tuurilla osuimme oikeaan aarrepaikkaan! Toki me arvioimme kuusimetsän mahdolliseski tattien kasvupaikaksi, mutta että...! Kuljimme vain askeleen ja toisen, ja taas oli poimittavana kaunis, paksujalkainen tatti.

Metsä oli myös helppokulkuista ja notkelmassa näkyi aika pitkälle. Väsyttyään lapsemme istahtivatkin kannonnokalle nauttimaan torilta ostettuja karjalanpiirakoita, ja sitruunavohveleita sekä pillimehuja meidän vanhempien tallustaessa ympäriinsä katse maahan luotuna. Raitista ilmaa, upea sienisaalis, ylilentävä suuri lintuaura, valtaisa muurahaispesä ja luonnon tutkiminen muutenkin...Siinä on jo todella paljon hyvän päivän aineksia.
Nyt meillä on vaan aika mittava kuivausurakka, kun 10 kiloa näitä kaunokaisia täytyy saada säilöttyä. Ihana ongelma!

Tattipaneroitu nieriä isomaksaruohopedillä

Paneroidessani tässä yhtenä päivänä possun ulkofileitä tuijottelin samalla lasipurkkeja, joiden sisälle olimme sulloneet kuivattuja sieniä. Mietin josko sienet voisi murskata morttelissa ja leivittää niillä jotain.

Tänään tartuin tuumasta toimeen kun ostimme Nummelan torilta pikaruuaksi islantilaista nieriää. Ajattelimme paistaa kalat nahkoineen pannulla - minkä sitten teimmekin, mutta yhden kalapalan säästin sienipanerointikokeilua varten.

Ja voi miten hyvä kokonaisuudesta tulikaan! Sienet maistuvat selkeästi kalan rapsakassa pinnassa. Isomaksaruoho toi annokseen keveyttä, joskin myös ihanaa suutuntumaa. Kehäkukasta nipsityt terälehdet vielä kaunistivat annosta. Makua kukanosasissa ei juurikaan tällä tavalla erikseen ripoteltuna ole.

Osallistumme tällä kokonaisuudella Siskojen kuukauden ruokahaasteeseen "Alkupala metsästä", jota ei meidän haksahtaneisuudella voinut jättää väliin. Meiltä haksahtaneilta löytyy aihetta hipovaa villikasviasiaa tunnisteen luonnon aarteista - alta.

TATTIPANEROITU NIERIÄ
4-6:lle riippuen kalan ja palojen koosta

nieriä file
valkopippuria
suolaa

panerointiin:
vehnäjauhoja
1 kananmuna
pari kourallista kuivattuja tatteja

paistamiseen:
voita

tarjoiluun:
isomaksaruohon lehtiä
kehäkukan terälehtiä
(oliiviöljyä, sormisuolaa)

Paloittele nieriä file annospaloihin. Ripottele fileelle hippusellinen valkopippuria ja suolaa.

Murskaa kuivattuja tatteja morttelissa.

Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, toiselle kananmuna rakenne rikottuna ja kolmannelle tattimurskaa.

Nakkaa pannulle reipas nökäre voita sulamaan. Kun voi alkaa pikkuisen ruskistumaan, laita pannulle paneroidut kalapalat. Käännä, kun alapinta on kauniin ruskea. Paista, kunnes toinenkin pinta on kaunis.

Asettele kalapala isomaksaruohopedille, ripsi ympärille vielä kehäkukan terälehtiä ja halutessasi hiukan sormisuolaa sekä hyvää oliiviöljyä.

Nauti rapsakoista ja pehmeistä, metsäisistä mauista.

Salvianmakuiset kurpitsat sipulipedillä

Ostamme toisinaan kirjastosta poistokirjoja. Hintaa niistä pyydetään palttiarallaa euron, lastenkirjoista vähemmänkin. Viime syksynä joku retku repi Vihdin kirjaston keittokirjoista yksittäisiä sivuja irti, joka johti sitten kyseisen kirjan poistomyyntiin. Huonoin puoli hommassa oli se, että uusien keittokirjojen hankinta meni myös jäihin. Retkut käyttäköön kopiokonetta ja jättäkööt myös meille muille lainastoa hyödyntäville ne houkuttelevat reseptit kirjoihin kiinni! Nih!

Yksi poistomyynnin loistolöydöistä on ollut Maxine Clarkin "Makuja Toscanasta". Siitä on merkitty monta reseptiä kokeiltavaksi. Kuvat ovat paitsi herkullisia, myös tunnelmaltaan italialaisia.

Jukka halusi kokeilla työpäivän päälle tätä kurpitsaista herkkua, kunhan minä puukauhoisin sen keralle kurpitsarisottoa. Sovittu!

Risotto ja kurpitsat ovat aika samanmausteiset, joskin balsamiviinietikka tuo jälkimmäisiin hauskaa "syrjää". Näitä kurpitsalohkoja tullaan taatusti tekemään uudestaankin - vaivatonta ja hurjan hyvää!

Suosittelemme varaamaan aterialle hyvää vaaleaa leipää. Kurpitsavuuan pohjalle muodostunut neste on meinaten huiman hyvää - me uitimme siellä leipäpaloja yhä uudestaan ja uudestaan.

Hän on Sonja-kurpitsa halkaistuna

SALVIAN MAKUINEN KURPITSA-SIPULIPAISTOS

zucca arrostita con cipolle e salvia

750 g tuoretta kurpitsaa

6 rkl oliiviöljyä

2 isoa sipulia viipaloituna

12 tuoretta salvianlehteä

hyppysellinen kuivattua chiliä

1 rkl punaviini- tai balsamiviinietikka

suolaa

mustapippuria

vaaleaa leipää nesteen suuhun saattamiseen

Poista kurpitsasta siemenet (ne voi myös halutessaan käyttää johonkin vaikka paahtamalla) ja kuori. Leikkaa pitkiksi viipaleiksi.

Pane 4 rkl öljyä uunivuokaan ja lisää sitten sipulirenkaat. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin.

Asettele kurpitsaviipaleet sipulin päälle. Laita näiden päälle salvianlehdet. Lorauta ylle loppu öljy. Mausta chilillä, pippurilla ja suolalla. Anna paistua 225 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Pirskota paistoksen päälle etikkaa ja tarjoa heti.