New York -paljon kivaa, kokonaisuus tökki

Olimme pitkään haaveilleet reissusta New York Cityyn ja tänä kesänä se viimein mahdollistui. Lähdimme reissuun kahdestaan isojen odotusten kanssa "kaikkien" hehkutettua kaupunkia. Me petyimme. New York ei hurmannut meitä lainkaan, vaikka paljon hienoja asioita koimmekin. Kaupungissa ollessa oli vaikea ajatella miksi, mutta näin jälkikäteen olemme löytäneet useitakin syitä. 

Etäisyydet olivat pitkiä ja niihin meni metroakin käyttämällä tosi paljon aikaa. Taksi se vasta hidas olikin. 

Metron käyttö oli hankalinta ikinä. Tokion ja Pariisin metrot ovat selkeitä tämän kaupungin systeemin rinnalla. Pitää tietää oletko menossa "uptowniin" vai "downtowniin". Päätepysäkkiä ei ole välttämättä kerrottu lainkaan jolloin voisit varmistua oikeasta puolesta laiturilla. Jos käytät nopeampaa linjaa, se ei pysähdykään joka pysäkillä. Ruuhka-aikana sama homma. Opasteita ei ole läheskään joka metrokäytävällä. 

Hehkutetut nähtävyydet eivät kaikki oikein auenneet. Mitä hienoa on Times Squaressa? Valoja, juu, mutta esimerkiksi Tokiossa matkailleena tämä ei nyt hätkähdyttänyt. 

Kaupunki on kallis. Todella. Reilun kahdensadan dollarin yöhinnalla sai hotellihuoneen jonka täytti tavallinen parisänky. Kun halusit suihkuun, piti pytyllä istujan väistää polviaan että mahduit ohi. Hotellin yleiset tilat olivat kyllä hienot ja avarat. Aamiainen oli valtavan ylihinnoiteltu. 

Kaupungilla esimerkiksi drinkille pysähtyminen tulikin yllättävän kalliiksi, kun annettuihin hintoihin lisättiin vielä vero ja 20 prosentin tippi. Pienempi summa on kuulemma loukkaavaa tarjoilijaa kohtaan.

Ylistetty Seksi-museo ei ollutkaan niin hyvä. Hampurissa on parempi.

Hypetetty keksitaikina-paikka oli makuineen pettymys, varsinkin kun kipollista taikinaa joutui jonottamaan  yli puoli tuntia. Idea oli toteutusta kutkuttavampi. 

Ennakolta odotettu modernius ei toteutunut, päinvastoin. Katukuva oli monesti likainen ja haiseva, näimmepä rotankin vilistävän kodittoman makaavan päältä metrotunnelissa. 

Mistä sitten pidimme. Paljostakin: 

 

Hetkittäin esiin popsahteleva yhteisöllisyys lämmitti. Kadun varrella oli kirjahylly, johon sai tuoda ja josta sopi ottaa kirjoja. Tyhjille kadunvälitonteille oli perustettu puutarhoja, joita hoidettiin yhdessä. Kadunkulmissa oli monesti pöytiä tuoleineen sekä kyltteineen "ei ostopakkoa kun istahdat tähän".

 

New York Pride-kulkueen iloisen riehakas tunnelma hymyilytti ja jopa nauratti. 

Broadway musikaali Miss Saigon oli hieno kokea. Upea lavastus, todentuntuinen tarina ja ansiokkaat näyttelijäsuoritukset saivat tunteet pintaan. Ostimme tiketit esityspäivänä "rush-hour"-lippuina, jolloin kaksi lippua maksoi suurinpiirtein yhden halvimman listahintalipun verran. Meitä varoitettiin mahdollisesta näkemäesteestä istumapaikoiltamme, mutta saimme oikein hyvät paikat. 

Lentotukialukselle tehty ilmailumuseo oli ilmailuharrastajan taivas. En meinannut pysyä Jukan perässä kun hän innokkaana kuvaili koneita. Kuvia tulee aikanaan JetPhotosiin Jukan kokoelmiin. Museon kokoelmasta löytyy mm. presidentti George H. W. Bushin lentämä kone, Blackhawk ja yllättäen siviilikone Concorde. Ilmailumuseon lipulla pääsi myös tutustumaan sukellusveneen ahtaisiin oloihin. 

Herkuttelimme etukäteissuositustenkin perusteella monessa paikassa. Takashi tarjosi japanilais-korealaisia makuja vähemmänkäytetyistä ruhonosista, Freemansilla maistoimme ihan loistavaa artisokkatahnaa ja meksikolaisella brunssilla nautimme mm. kolme margaritaa per nenä. Spotted Pig hurmasi perunamuussillaan ja hampurilaisellaan, Katz´s mehevillä pastramileivillään. Brooklynin puolella kävimme syömässä katuruokakojuista mm. spagettidonitseja ja hullunhyviä naudanribsejä. Vielä kirjoittamattomista ruokapaikoista laitan myöhemmin juttua enemmän.

Ilmaista nähtävääkin löytyi, vieläpä mielenkiintoista: 

Vapaudenpatsasta tiirailimme lautalta, jolle pääsy oli ilmaista. 

  

Bryant parkin meininki oli hauskaa ja kirjasto sen laidalla oli todella upea. Kirjaston lastenosastolla näimme alkuperäiset Nalle Puh-sadun nuket.

High Line, entinen rahtiliikennelinja, nykyinen yleinen puisto on mainio paikka tapahtumineen ja taideteoksineen.

Wall Streetillä käytiin tietysti laulamassa Martti Servon biisiä "Saako pörssistä kottii".

Keskuspuisto ja siellä etenkin Strawberry Fields oli hieno nähdä. Viimeksimainittu on Yoko Onon miehelleen, Beatlesin John Lennonille perustama muistomerkki. Kyyneleen muotoisen puiston tunnetuin kohta on Imagine-mosaiikki maassa. Tien toisellapuolella sijaitsee Dakota-rakennus, jossa Yoko Ono ja John Lennon asuivat yhdessä, Yoko edelleen. John Lennon murhattiin kotiporttikongiin joulukuussa 1980.

 

Oliko New York käymisen arvoinen paikka? Kyllä. 

Menisimmekö uudestaan? Tuskin.

***

Lisään tämänkin jutun blogimme MATKAT-välilehdelle, jossa on kootusti reissujuttumme vuosien varrelta, tuorein ko maasta aina ylimpänä.