Taukopaikkoja ja hampurilaiskaipuuta

Nämä kahvilakuvat ovat ihanasta ja valloittavasta Loviisan Aitasta Ruskolta (vain 6 kilometriä Raision kauppakeskus Myllyltä). Tunnelmallisesta Risulinna blogista sain vinkkiä tästä kauniista paikasta, enkä tiedä pitäisikö kiittää vai manata :). Tuli nimittäin kulutettua

rahaa hiukan aiottua enemmän... Mutta sain minä ihania tavaroita ja muutamia lahjojakin, jotka pakattiin kaupantätien toimesta todella kauniisti. Paikka oli myös mukavasti matkan varrella lapsuudenkotiini, jossa vietimme lasten kanssa mukavia päiviä sukulaisten kanssa. Kahvitauko valkoisesti sisustetussa sopessa vanhassa navetassa oli juuri paikallaan tällä kohden automatkaa.

Rauna kyseli isämpäiväpostauksen yhteydessä kuvia pihvien "signeerausraudasta". Tässäpä olisi. Kuusisenttimetriä korkeat nimikirjaimet ovat tietysti peilikuvana, jotta pihvin päällä ovat sitten oikeinpäin. Raudan varsi on 46 cm pitkä ja sen päässä on kaunis koukerokoriste. Raudan on takonut porilainen seppä Iro Mäntykorpi Taitotakomo Ahjon Akka:sta. Sovimme kaikki tilaukseen liittyvät asiat sähköpostitse ja hienosti onnistui kaikki. Pastapää jo odottelee että pääsee testaamaan rautaa. Kuumennukseen suositeltiin hiiligrilliä tai mahdollisesti myös kaasulla toimivaa vastavaa.

Ja taukopaikoista vielä... Savonlinnaan suunnatessamme kävimme ABC-asemalla syömässä. Hyvää paikassa on se että lapset saavat verrytellä kunnolla aika tilavassa leikkipaikassa ja ruokakin on ollut ihan ok. Vaan nyt ei. Tilasimme Pastapään kanssa hampurilaiset ja mautonta oli. Miten niistä aineksista voikin saada niin tyhjänpäiväistä syötävää?! Tuli ikävä näitä Kulinaarimurulasta testattuja, muidenkin kehumaa halloumi-kanahamppia. Pitäiskö seuraavaksi ottaa näitä evääksi ja pyytää lämmittämään? :D

Välispiikin Überböögö
Tsatsikiin tarvitset:
puolikkaan kurkun
ripauksen suolaa
valkosipulinkynnen
desin partaäijää
lorauksen viinietikkaa
lorauksen oliiviöljyä
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
broilerin rintafileen
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
puoli pakettia halloumia
puolikkaan sitruunan mehun
pienen punasipulin
2 sämpylää
lehtisalaattia

Leivo sämpylät Polkkapossun ohjeella. Muotoile sämppikset pyöreiksi ja ennen uuniinmenoa ripsuttele päälle seesaminsiemeniä. Eihän ne muuten hampurilaissämpylöitä ole!

Sitten Välispiikin sanoin:

Tee tsatsiki. Raasta kurkku. Mausta raaste suolalla ja laita se siivilään valumaan. Silppua valkosipuli ja sekoita se valutetun kurkkuraasteen kanssa partaäijään. Mausta seos etikalla, öljyllä ja mustapippurilla. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään tunnin ajan.

Halkaise kanantissi siten, että saat kaksi ohuempaa fileetä. Paista fileet pannulla tilkassa oliiviöljyä. Suolaa maltilla ja pippuroi reilummalla kädellä.Leikkaa halloumista kuusi ohutta viipaletta ja paista ne samalla pannulla broiskujen kanssa. Tiristä juustoviipaleille mehut puolikkaasta sitruunasta.

Viipaloi sipuli ja revi salaattipuskasta muutama lehti. Puolita sämpylät ja ammenna kaikille puolikkaille tsatsikia. Jaa alapuoliskoille salaatinlehdet ja sipulit. Kasaa niiden päälle fileet ja juustoviipaleet tasapuolisesti. Paina sämpylöiden yläpuoliskot purilaisille katoiksi. Syö hyvällä ruokahalulla. Olut käy hyvin juomakumppaniksi!

Ja jotta tämä postaus vaan entisestään venyisi, pistetäänpä vielä Soppakellarin Tuslan antama vinkki taukopaikkoihin liittyen meilläkin eteenpäin. Savonlinnasta kotiinpäin hurrutellessamme poikkesimme nimittäin Heinolassa Heilassa, jossa oli aivan loistava lihatiski ja paljon pientuottajien houkutteleviä herkkuja. Mainostavat itseään lähiruokatoriksi ja luomupuodiksi. Paikanpäällä on myös kahvila (jota emme nyt testanneet). Mukaan lähti mm. loistavan makuista palvilihaa ja nokkospastaa.

Juustokakku kahvilla

Tämä herkullinen kakku löytyi Kinuskikissan leivontablogista. Olemme kovasti juustokakun ystäviä koko perhe ja tämä oli taas yksi oivallinen versio. Sopi oikein mainiosti isänpäivän juhlapöytään.

keksipohja :
200 g domino-keksejä sisälmyksineen
75 g voita tai margariinia
1 iso Daim-patukka

Leikkaa pohjaa varten Daim-patukka veitsellä pieneksi murskaksi. Valmista keksipohja murskaamalla täytekeksit muovipussin sisällä. Sulata rasva kattilassa ja lisää keksi- ja Daim-murut sekaan. Painele seos tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperoidun rengasvuuan pohjalle. Jos kaipaat tarkempaa ohjeistusta, kurkkaa tänne Kinuskikissan sivulle.

Täyte:
2 dl vahvaa kahvia (tavallista, ei espressoa)
2 rkl sokeria
4 rkl perunajauhoja
2 dl kevytmaitoa
½ pkt Daim-patukkaa
5 liivatetta
4 dl kermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 rkl kahvia
1 rkl vettä

Keitä kahvia (2 dl + 2 rkl).

Sekoita kiisseliä varten kattilassa sokeri ja perunajauhot. Lisää kahvi (2 dl) ja maito. Lämmitä liedellä koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli pulpahtaa. Anna jäähtyä.
Erota kiisselistä 1 ¾ dl. Leikkaa puolikas Daim-patukasta veitsellä murskaksi ja sekoita tuohon erottamaasi kiisselimäärään.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon tuorejuusto, sokeri ja loput (ei Daim-murskaa sisältävä osa) kiisselistä. Kuumenna kattilassa kahvi ja vesi ja sulata liivatelehdet joukkoon. Kaada täytteeseen.

Kokoa kakku kaatamalla vuokaan pohjan päälle vuorotellen täytettä ja tiputtamalla nokareittain Daim-kiisseliä. Säästä päällimmäiseksi täytettä niin, että kiisselinokareet peittyvät ja saat kakulle tasaisen pinnan. Anna hyytyä jääkaapissa muutamien tuntien ajan tai seuraavaan päivään.

Koristelin kakun suklaakarkeilla. Tein ne itse sulattamalla suklaata mikrossa ja lusikoimalla sitten sulan suklaan lentokone- ja sydänmuotteihin.

Kiisselisattumat olivat odotettua miedomman makuisia, kahvini olisi saanut olla ehkäpä vahvempaa. Sattumat eivät suussa erottuneet muusta kakusta, mitä hiukan mietiskelin leipoessa. Kiisselisattumat eivät olleet mielestäni välttämättömyys. Daim-muruset sen sijaan toivat kakkuun ihanaa makua. Kaikenkaikkiaan oikein herkullista!

Jättikatkaravut karamellisoidulla (chili)kastikkeella - Tom Rim

Ihanan raikasta vietnamilaista katkarapuruokaa Bella Vanillalta. Helppoa, nopeaa ja ennenkaikkea maistuvaa. Chili jäi meiltä lasten takia pois, mutta toimi silti mainiosti! Lisäsimme myös hiukan seesamiöljyä rypsiöljyn sekaan tuomaan pähkinäistä tuoksua ja makuvivahdetta.

Jättikatkaravut karamellisoidulla (chili)kastikkeella - Tom Rim

2 rkl rypsiöljyä
pikkuisen seesamiöljyä
1 valkosipuli
1 sipuli
jättikatkarapuja
2 rkl kalakastiketta
1 rkl sokeria
(kuivattua chilimurskaa maun mukaan)
vettä
2 rkl kevätsipulia
2 rkl tuoretta korianteria

Kuumenna öljy wokissa. Lisää valkosipuli ja sipuli. Lisää ravut. Sekoita joukkoon kalakastike, sokeri ja chilimurska ja lisää vesi. wokkaile nopeasti, ettei ravut sitkisty. Ripottele korianteri ja kevätsipuli. Meillä sipuli pääsi hiukan tummumaan liikaa, samoin korianteri lopussa kun ruoka joutui hiukan odottamaan. Raikkaampi kuva löytyy alkuperäisen reseptin yhteydestä :).

Tarjoile kuumana tai lämpimänä nuudeleiden tai salaatin kera.

Polentakatkaravunpyrstöt

Rapsakan herkulliset katkaravunpyrstöt vaikka alkupalaksi tai pieneen herkutteluun. Nopeaa ja tosi maukasta - nam!

Ohje on Jamsilta Jokapäiväistä leipää-blogista. Eipä ollut tullutkaan aiemmin mieleen leivittää polentasuurimoilla.

jättikatkaravun pyrstöjä

vehnäjauhoja

kananmunaa rakenne rikottuna (haarukalla)

polentasuurimoita (mausta makusi mukaan, meillä vain suolaa)

voita paistamiseen

Laita jauhot, muna ja polentasuurimot vaikkapa omille lautasilleen. Pyöräytä pyrstöt ensin vehnäjauhossa, sitten rikotussa kananmunassa ja sen jälkeen maustetussa polentassa. Paista nopeasti kuumalla pannulla oikeassa voissa. Eivät oikeasti tarvitse kuin muutaman minuutin.

Me herkuttelimme pyrstöillä sellaisenaan, mutta joku majoneesikin voisi olla mukavaa kyytipojaksi.

Isänpäivää ilmailuhengessä

Pastapään vuoden tärkein juhlapäivä oli sunnuntaina, siis Isänpäivä. (Pääsemme raportoimaan asiasta vasta nyt, kiitos Elisan :Z) Meille juhlapäivään liittyy aina salaisuuksia, mutta varmaa on, että aamupala nautiskellaan meidän sängyssämme ja hyvää ruokaa nautitaan pitkin päivää.

Erikoisaamupalaksi isälle pitää olla AINA pekonia ja salmiakkia. Nyt myös mm. karjalanpiirakoita. Lautaset vasta matkalla makkariin.

Polentakatkaravut

Lounaaksi reippaan ulkoilun jälkeen nautimme pienet annokset katkaravunpyrstöjä kahdella tavalla. Jemmassa oli kaksikin kokeilemisenarvoista reseptiä ja kun en osannut päättää kummasta lasteni Isä pitäisi enemmän, tein molemmat :). Polentakatkarapuihin ohje löytyi Jamsin emännöimästä blogista Jokapäiväistä leipää. Tom Rim:n ohje löytyi Rossanalta.

Tom Rim meidän tyylillä eli katkarapuja karamellisoidussa kastikkeessa

Jälkiruokakin löytyi blogimaailmasta. Kinuskikissan espressokakku tehtiin jo lauantaina jääkaappiin jähmettymään. Meidän kakkumme sai koristeekseen lentokoneita ja sydämiä. Suklaiset koristeet tein aamusella sulattamalla suklaata mikrossa ja lusikoimalla sitä muottiin, jossa lentsikat saivat sitten jähmettyä ennen kakulle siirtymistä.

Ruuat ja kakku olivat oikein hyviä, kiitos kaikille kolmelle reseptejään jakaneille! (Laitan reseptejä jahka tästä naputtelen)

Päivällinen nautiskeltiin jo totutusti Helsinki-Vantaan lentokentän Fly Inn-ravintolassa. Tämä oli kolmas isänpäiväruokailu tuossa paikassa ja voimme kyllä suositella lämpimästi! Lapset pysyvät hyvin tuoleissaan hyvän ruuan ja mielenkiintoisen ohjelman -eli lasien takaa näkyvän lentokenttähulinan- myötä. Neljävuotias varsinkin katseli haarukointinsa välissä tosi kiinnostuneena catering-autoja, Airbusseja ja porrasautoja. Ruoka oli taas todella hyvää!

Isänpäivämenu oli tehty valmiiksi niin että aikuisten pääruualla oli kaksi vaihtoehtoa. Me molemmat päädyimme saksanhirveen joka oli herkullista ja kaunista! Toisena vaihtoehtona oli hiillostettua lohta valkoviinikastikkella, paahdetuilla juureksilla ja perunakakulla.Alkuun savuporotartar ja marinoituja karpaloita. Mukana menossa myös timjamimaustettuja, kylmiä perunalohkoja.

Saksanhirven ulkofileetä, punaviinikastiketta sekä paahdettuja juureksia ja perunakakkua

Lapsille oli omat menu. Puolitoistavuotias nautiskeli lohta ja neljävuotias lehtipihviä kotitekoisen oloisten ranskalaisten kera. Toinen perunavaihtoehto olisi ollut muhennos. Jälkkäriksi lapsille oli vaniljajäätelöä suklaakastikkeella, aikuisille mansikkakakkua. Lasten menu oli 8,50 nassulta, aikuisten 36e/hlö.

Pöytä isänpäiväksi pitää varata etukäteen, sillä paikka on todella suosittu varsinkin lapsiperheiden kesken. Ikkunapöydän sai tänä vuonna pari viikkoa aikaisemmin varaamalla. Lähtiessä ravintolasta sai vielä lipukkeen, jonka avulla parkkimaksun sai kuitattua ilmaiseksi.

Lahjaksi isä sai suukkojen ja korttien lisäksi neljävuotiaan kerhossa maalaaman kahvikupin (näkyy kakkukuvan taustalla), lentokone t-paidan ja "Taivaallisia herkkuja" keittokirjan, jossa tarinoita ja reseptejä Finnairin lennoilta. Kaksi viimeksimainittua ovat huippulöytöjä kirpparilta. Olin myös teettänyt Porilaisessa Taitotakomo Ahjon Akka:ssa polttoraudan, jossa on Pastapään nimikirjaimet. Nyt hän voi sitten "signeerata" paistamansa pihvit :). Voin lämpimästi suositella Ahjon Akkaa. Tilaus otettiin vastaan ja toimitettiin nopeasti. Työnjälki oli erittäin hienoa!

Olipa ihana isänpäivä yhdessä perheen kansssa!

Onnea vielä isälle ja papoille!

Omenanyytit

Saimme Pastapään isältä paljon omppuja matkaamme, kun lähdimme Savonlinnasta. Kotonakin oli vielä muutaman hedelmä, joten jotain piti keksiä. Silloin törmäsin näihin omenaleivonnaisiin Tofu for Two - blogissa.

Kaikkea leivonnaisiin vaadittavaa löytyi kotoa - siis piti löytyä. Spelttijauhot olivat kuitenkin loppuneet, joten taikina meni omalla sovelluksella. Hurjan helppoa oli tämäkin tehdä ja leipoa.

Sisälmysomena"hillo" oli huippuherkullista! Kardemumma, kaneli ja limenkuori tekivät yhdessä maukkaan ja ihanantuoksuisen yhdistelmän. Omalla kaulintatyylilläni (liian paksuksi jäi vissiin taas!) hilloa jäi noin puolet, mutta ei haittaa mitään. Sose yhdistettynä aamumuroihin on herkullinen päivänalku!

Omppuleivonnaiset olivat mainio välipala, sillä taikina ei ollut makea. Toimivat silti hyvin jälkkärikahvillakin. Pastapää antaa vinkiksi, että jäähtyneitä leivonnaisia kannattaa hiukan lämmittää mikrossa ja taas on namia!

Annin ja Heikin keittiössä omenaleivokset oli leivottu taskuiksi, meillä nyyteiksi. Näin:

Täyte:
noin 10 dl kuorittuja, pilkottuja omppuja
noin 1 dl vettä

4-5 rkl (muscovado)sokeria
2 rkl vaahterasiirappia

1 rkl vaniljasokeria

1 tl kanelia
1/2 tl jauhettua kardemummaa
1 limen raastettu kuori (mieluiten luomuhedelmä)
ripaus suolaa
2 rkl peruna- tai maissitärkkelystä sekoitettuna pikkuiseen määrään vettä (esim. Maizena)

Aloita täytteestä, jotta ehtii jäähtyä ennen varsinaista leipomista.

Laita paloitellut omput ja vesi kattilaan. Keittele keskilämmöllä kunnes ompot hiukan pehmenevät. Lisää mausteet ja keittele kunnes omenat ovat haluamasi muhjaantuneita. Itse jätin pehmeiksi paloiksi. Lisää sitten veteen sekoitettu tärkkelys ohuena nauhana soseen joukkoon koko ajan sekoittaen ettei tulisi klimppejä. Seos saostuu heti. Siirrä omppusose jäähtymään.

Taikina:

5 ½ dl spelttijauhoja TAI 1½ dl vehnäleseitä + 4 dl vehnäjauhoja

2 dl maitoa

5 rkl margariinia tai voita
2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää rasva pieninä kuutioina ja sekoita keskenään. Anni oli käyttänyt apuna haarukkaa, minä omaa kättäni. Lisää sitten maito, sekoita taikina hyvin ja vaivaa pari minuuttia leivottavaksi taikinaksi. Lisää jauhoja tarvittaessa.

Laita uuni lämpeämään 175 asteiseksi. Muotoile takinasta 12 palloa ja kaulitse ne noin 15 cm halkaisijaltaan oleviksi "lätyiksi". Laita hurmaavalta tuoksuvaa omenasosetta taikinalle. Jos haluat taskuja, taita toinen reuna toisen päälle ja painele reunat yhteen haarukalla. Jos taas haluat meidän tavallamme nyyttejä, nosta "lätyn" reunat ylös soseen päälle ja sido ne yhteen foodloopilla. Paina haarukalla ilmareikiä taikinaan (jos muistat).

Paista omenaleivonnaisia leivinpaperin päällä uunissa noin 25 minuuttia kunnes saavat hiukan väriä. Poista foodloop ja laita tilalle silkkinauhaa koristeeksi. Söpöilyä :)

Yhdellä foodloopilla hoitui kaksi nyyttiä kun solmi toisen ja toiseen käytti loopin omaa kiinnitystä

Korianterinsiementahna

Olemme vallan ihastuneet korianterinsiemeniin. Taisimme kokeilla niitä ensimmäistä kertaa vasta herkullista kurpitsarisottoa tehdessämme, mutta se olikin sitten rakkautta ensi tuoksautuksella ja haarukallisella.

Maku-lehden maustekoulu mainitsee korianterinsiemenen kuuluvan maailman vanhimpiin mauste- ja rohdoskasvinsiemeniin. Sen makua kuvataan salvian ja sitruunankaltaiseksi. Korianterinsiemeniä käytetään lammasruokiin, lämpimiin kasvisruokiin, marinadeihin, kastikkeisiin, kala- ja äyriäisruokiin. Myös omenapiirakoissa ja jälkiruoissa sekä maitohappokäymisellä säilöttävissä tuotteissa voi hyödyntää hurmaavia korianterinsiemeniä. Korianterinsiemenet sopivat yhteen muun muassa inkiväärin ja lehtipersiljan kanssa. Ne tuovat ruokaan tuulahduksia Etelä-Amerikasta, Intiasta, Välimereltä ja Afrikasta.

Ja sitten löytyi aivan ihana maustetahnan ohje Makuja-reseptien joukosta! Tahna valloitti niin tuoksullaan, helppoudellaan kuin maullaankin.

Me pistimme neljälle tarkoitetun tahnan kahteen kyljykseen.

2 isoa porsaan kyljystä
pala vihreää, meillä punaista chiliä
2 valkosipulinkynttä
1 tl korianterin siemeniä
1 rkl soijaa
4 rkl rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria

Leikkaa porsaankyljyksiin pienet viillot kalvoihin, jotta ne eivät käpristy paistettaessa.
Hienonna chili ja kuoritut valkosipulin kynnet kevyesti ja laita ne huhmareeseen tai kulhoon korianterin, soijan ja öljyn kera. Sekoita tahnaksi huhmareessa tai soseuta sauvasekoittimella. Paista kyljykset pannulla ja laita ne uunipellille ja sivele mauste-seoksella. Kypsennä uunissa noin kahdeksan minuuttia 170 asteessa.

Tarjoilimme kyljykset kyssäkaali-omenapaistoksen kera, kuten suositus oli. Lisäke oli ihan ok, mutta taisi jäädä kertaluonteiseksi kokeiluksi.

Olen kokeillut tahnaa paitsi yllä ohjeistetun pussun kanssa, myös uunilohen päälle sipeltynä. Toimi siinäkin hyvin, vaikka silloin käytetty kuivattu chilimurska ei antanutkaan tuoreen chilin kaunista väriä.

Haluaisimme mieluusti lisää maistuvia korianterinsiemenreseptejä, joten kommettia vaan jos sellaisen tiedät :)!

Teriyakikanaa Kauniista Vaniljakeittiöstä

Hävettää. Japanista tuotu mirini-pullo avattiin vasta nyt. Mutta onneksi edes nyt, sillä Rossanan blogista kokattu teriyakikana oli hurjan hyvää.

Hiukan muokkasimme alkuperäistä reseptiä lähinnä kaappiemme sisällön puutteiden takia. Sake oli suurin puutos. Kevätsipulista emme suosittele tinkimään, sillä se toi raikkautta annokseen.

Kerrankin pidemmittä horinoitta asiaan:

Sekoita marinadi ja lisää kanat:
1 valkosipulin kynsi
1,5 tl inkivääritahnaa
0,8 dl soijakastiketta
(1 rkl sakea)
0,6 dl miriniä

450 g kuutioituja kanan rintafileitä

Laita kana marinoitumaan jääkaappiin n. puoleksi tunniksi.

2 rkl rypsiöljyä
1 tl seesamiöljyä
1 sipuli
2 tl sokeria
kevätsipulia
seesaminsiemeniä

Valuta kanat marinadista ja laita pieneen kattilaan marinadi talteen. Kiehauta marinadi ja anna porista pari minuuttia. Keittele samalla nuudelit valmiiksi.

Wokkaile kanat rypsi- ja seesamiöljyssä kypsäksi. Wokkaa sipuleita minuutti ja ripottele päälle sokeri. Lisää nuudelit ja marinadi. Sekoittele. Koristele seesaminsiemenillä ja kevätsipulilla.

Karjalanpiirakoita leivinuunissa

Savonlinnan pappalla -siis Pastapään isällä- on leivinuuni. Sillä tulee ihan loistavaa pizzaa, siksi niitä on "pakko" tehdä aina siellä ollessamme. Nyt laitoimme pizzojen jälkeen uuniin vielä karjalanpiirakoita ja voi voi että olivat hyviä. Kuten kuvasta näkyy, piirakkamme aivan tursusivat puuroa! Rypytyksen hoidimme kaksistaan neljävuotiaan kanssa, eikä yhtään samanlaista tullut ;). Mutta mitäs siitä! Tärkeintä ainakaan tässä leivonnassa ei ole tasainen ulkonäkö, vaan tekemisen riemu ja syömisen ilo!

Jos tällainen perinteinen karjalanpiirakka ei sytytä, niin suosittelen kurkkaamaan Ylimuulin Apinakeittiöön. Sielläpä on pakerrettu piirakoita quinoasta, tunasta ja kookosmaidosta! Inspiroivaa, eikös?!

Me etenimme ohjeella, joka löytyy "Pirkan paras leivontakirja"-opuksesta. Vinkiksi niille, jotka tätä leivonnaista eivät ole vielä tehneet - ne eivät ole ollenkaan niin työläitä tehdä kuin "aina" mainostetaan.

Karjalanpiirakat

20-22 kpl

täytepuuro

voit keitellä tämän jo hyvissä ajoin jäähtymään

2 dl vettä

1 l maitoa

2 dl puuroriisiä

1 tl suolaa

2 rkl voita

Kieuhauta vesi kattilassa, lisää riisi. Parin minuutin kiehumisen jälkeen lisää maito. Anna kiehoa hiljalleen kunnes alkaa saota eli paksuuntua. Sekoittele puuhaarukalla. Keitä puuroa kaikenkaikkiaan noin 40 minuuttia. Lopussa voit haudutella kannenkin alla, kunhan tarkistelet välillä ettei tartu pohjaan kiinni. Mausta suolalla ja voilla. Jäähdytä.

Piirakkataikina
Me teimme tämän puolitoistakertaisena yllämainittuun puuroon. (Ensin yhden taikinan ja sitten puolikkaan kun eka ei riittänyt). Jossain tapahtui laskuvirhe kun jaoin ekaa taikinapötkylää, mutta hieman paksumpi kuori ei haitannut. Olipahan helpompi kaulita!

2 dl vettä

1 tl suolaa

3 dl ruisjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl öljyä

Sekoita aineet kulhossa öljyä lukuunottamatta niin että lisäilet jauhot pienissä erissä. Lopussa viimeistään tarvitset sekoittamiseen kättä. Taikina tarttuu edelleen käsiin, mutta ei hätää. Lisää lopuksi loraus öljyä, niin saat oikein hyvän, helpostileivottavan taikinan aikaan.

Sitten leipomaan!

Leivo taikinasta tasapaksu tanko ja jaa se 20:een yhtäsuureen osaan. Pyörittelet palat sileiksi palloiksi ja paina littaan. Laita lituskat taikinat odottelemaan muovi(pussi)n alle, jotta eivät kuivu. Kun pinoat lituskat, laita väleihin runsahasti ruisjauhoa jotta eivät ota toisiinsa kiinni.

Kaulitse taikinalituskat piirakkapulikalla tai kaulimella ohuiksi piirakanpohjiksi. Halkaisija saa olla kymmenisen senttiä, mutta ei se ole niin nökönuukaa! Käytä apuna alustalla ja kaulimella ruisjauhoja, niin homma helpottuu huomattavasti. Pinoa valmiit pohjatkin päällekkäin ja muista ehdottomasti laittaa väleihin ruosjauhoa yhteenliittymisen estämiseksi. Päälle taas muovi kuivumisen estoon.

Ota sitten piirakkapohja tai pari kerrallaan pois muovipiilostaan, lusikoi päälle puuroa ja rypytä reunat vaikkapa Kurpitsamoskan neuvoilla. Täytä siis vain muutama kerrallaan etteivät pohjat kuivahda. Neljävuotias poitsumme hoiti taas itse kaulinnan ja innostui rypytyksestäkin. Ensin jätkänpätkä ei meinannut tulla rypyttämään ollenkaan, mutta ensimmäisen tehtyään huomasi olevansa hommassa aika taitava ja se kannusti jatkamaan.

Me laitoimme tässä vaiheessa piirakat jääkaappiin odottamaan paistamistaan, sillä leivinuuni ei ollut vielä valmis. Nyt piirakat voisi laittaa myös pakastimeen, josta sitten voisi latoa pellille valmiiksileivottuja herkkuja ja kypsentää uunissa. Tavalliseen uuniin suositellaan 275 asteen lämpöä ja piirakoiden alustaksi venhäjauhoja, ei leivinpaperia.

Me paistoimme karjalanpiirakat leivinuunissa niin, että laitoimme ensin pellin uuniin kuumenemaan, sitten ripottelimme pellille vehnäjauhoja, ladoimme piirakat pellille ja pelti takaisin leivinuuniin. Siellä karjalanpiirakat ottivat väriä 8 minuuttia.

Voitelin piirakat vielä uunituoreina vesi-voiseoksella (vettä ½ dl, voita 30 g) ja laitoin pehmenemään liinan alle.

Kyllä maistui munavoilla päällystettynä! Poitsu oli taas ylpeä aikaansaannoksistaan, eikä suotta.

On se muuten kumma, että riisipuuro ei mene kurkustani alas ei sitten millään, mutta karjanpiirakat ovat suurta herkkua. Elämä on täynnä mysteerejä...

Värikkään herkullista haukea

Tässä kuva komeahampaisesta hauesta, joka tarttui verkkoihin. Pastapään isän pyynnöstä täsmennys, että niitä haukia oli kyllä kaksi aiemmin mainitun yhden sijasta ;).

Wikipediasta löytyi mielenkiintoista tietoa hauesta, tässä suora lainaus:

Suomessa hauki on suosittu ruokakala, vaikkakin vähärasvaisena kalana joidenkin mielestä hiukan mauton verrattuna vaikkapa rasvaisempiin lohikaloihin. Monin paikoin haukea ei pidetä ruokakalana lainkaan, mutta muun muassa Saksassa ja Suomessa sitä syödään yleisesti. Ranskalainen keittiö arvostaa haukea suuresti ruokakalana, siksi hauki on Ranskassa kalliimpaa kuin esimerkiksi lohi. Suurten, yli 5 kg:n haukien runsaampi käyttö ihmisravintona ei ole kovin suositeltavaa, sillä ne voivat sisältää haitallisia määriä raskasmetalleja, joita kertyy lajina pitkäikäisen hauen elimistöön sen ravinnosta – hauki on vesistössä usein ravintopyramidin huipulla. Vastoin yleistä käsitystä suuren hauen liha ei kuitenkaan välttämättä maistu puisevalta, sillä hauenkin lihan perusmaku ja -laatu riippuu kalan käyttämästä ravinnosta. Esimerkiksi merialueella silakkaa ja sisävesillä muikkua pääasiallisena ravintonaan käyttäviä haukia pidetään suurikokoisinakin varsin maukkaina. Vastaavasti, karun suolammen haukien ravinto saattaa koostua osittain jopa sammakoista ja vesimyyristä; tällöin pienikin hauki saattaa maistua vähemmän houkuttelevalta.

Hauki on hyvää, mutta hankalaa, eikös. Ne iänikuiset ruodot vievät makunautinnosta osansa pois. Googlettamalla löysimme onneksemme alla olevan ohjeen, joka vinkkasi ruotojen poistamista helposti. Muutenkin resepti oli oikein maukas ja helppo, vaikka ensivilkaisulta voi näyttää työläähköltä (-> mikä sana!).

Resepti on Antti Mikkelän ohje, joka ainakin lokakuussa 2005 on ollut Suomen Suurlähetystön kokkina Tukholmassa.

Kuorrutettua haukea
150-200 g/hlö haukea, suomustettuna ja fileoituna

Kuorrutus
100 g suolatonta voita, pehmennettynä
80 g vaaleaa leipää ilman reunoja
½ nippua persiljaa
½ nippua ruohosipulia
2 rkl tilliä,
(hieman kuivattua sian savusivua)
Suolaa ja valkopippuria
(2 rkl Panko –leipäraastetta, suurempirakeista kuin tuttu korppujauho)

Soseuta leivät ja yrtit tehosekoittimessa. Lisää voi ja aja massa tasaisen vihreäksi. Lisää halutessasi kuivattu savusivu ja panko leipäraaste. Meillä jäi raaka-aineiden puutteen vuoksi kaksi viimeistä lisäämättä, eikä leipääkään ollut ihan mainittua määrää, mutta hyvää tuli silti!. Mausta. Kauli kahden leivinpaperin välissä ohueksi levyksi. Pakasta. Kuorrutetta voi samalla tehdä tupla annoksen ja käyttää myöhemmin muihin kaloihin kuten kuhaan, nieriään tai loheen.

Tasaa haukifileet. Aseta kalaan hyvä digitaalinen mittari fileen päästä sen paksuimpaan kohtaan. Kypsennä kala uunissa 100c kunnes sisälämpö on 45c. Nypi ruodot heti.Meillä ei ollut lämpömittaria eli ihan summissa mentiin. Kokeilin vähän väliä, koska ruodot irtoavat ja eron kyllä huomasi kun aika oli otollinen. Nyt ne irtoavat. Ole vain huolellinen että löydät kaikki! Mausta kala suolalla ja valkopippurilla. Paloittele kalat annospaloiksi. Leikkaa jäisestä kuorrutteesta kalan kokoisia paloja. Poista paperi ja aseta se kalafileelle. Tähän asti voit hyvin valmistaa kaiken ennen vieraiden tuloa. Poista paperit. Kuorruta kuumassa uunissa 220c 3-5 min palojen koosta riippuen.

Me haarukoimme kalamme kuorineen keitettyjen perunoiden kanssa, joiden päälle ripottelin pienittyjä kevätsipulinvarsia. Porkkanasta vuolin kuorimaveitsellä suiroja, jotka käytin minuutin-kaksi kiehuvassa vedessä. Huuhtelin porkkanasuirot vielä kylmällä vedellä ja valutin. Sitten vain joukkoon hunajaa maun mukaan ja maistuva, värikäs lisäke on valmis.