Mugaritz, yksi maailman parhaista ravintoloista

Mugaritz ravintola Espanjassa San Sebastianin laitamilla on ollut pitkään maailman parhaiden ravintoloiden listalla ja juuri julkaistulla listalla sijalla 7 (sija 9 vuonna 2018). Andoni Luis Adurizin luotsaama keittiö tekee parhaista Baskimaan raaka-aineista innovatiivisia ruokia. 50 maailman parasta ravintolaa -lista luonnehtii ravintolaa termillä "tekno-emotionaalinen espanjalainen" ja miten ikinä tuotä käsitettä tulkitaan niin oman tulkintani mukaan yhdyn nyt näkemykseen. Työmatkani varmistuttua varasin heti pöydän ravintolaan marraskuussa 2018. Matka vuokra-autolla San Sebastianin laitamilla sijaitsevaan ravintolaan kesti noin 15 minuuttia, mutta kieltämättä usko meinasi loppua ajellessa tiettömillä teillä kohti kukkuloita. Perillä avautui ihan toinen maailma, kun parkkipaikan pöllöpatsas tervehti minua. 

 Saapuessani sali oli vielä tyhjä ja hiukan Twin Peaks tunnelmaa. Mihin oikein olen tullut?

Tarjoilija toi kirjeen, josta löytyi vaihtoehtokortit, joista valita menu. Pidän lentämisestä ja valitsin laskuvarjolla laskeutuvan kalan. Tunnelma oli nyt viimeistelty.

 Alkuun pieniä paloja.

Alkupalojen jälkeen pääsin käymään keittiöllä. Menut on kirjoitettu peiliin keittiötä varten. 

 Rauhallinen, osin odottava ja kuitenkin koordinoitu tunnelma.

Tämä jäi mieleen hyvin. Karitsan kielestä oli tehty muotti jääpalalle. Jääkielen päällä tarjottiin rapua.

 Paikallista paprikaa. Aika intensiiviset maut.

 Uskomattoman pehmeitä katkarapuja kokonaisina.

 Pikkupaloja.

Tämä annos toi mieleen Osteria Francescanan vierailumme josta juttua vuonna 2013, mutta nyt en ihan lähtenyt tripille. Mahtava elämys tämäkin.

 Väliin keittoa.

 Antaa tulla vaan, kestän kyllä.

 Tässä oli lammasta ulkoa sisälle. Nahkaa ja lihaa. Nahka karvapinnalla oli luotu jotenkin.

Näyttävän astian päällä maistuvaa geeliä. 

 

Pitkälti yli 20 ruokalajia, joista ei menun perusteella voinut juurikaan luoda johtopäätöksiä.

Loppuun vielä seitsemää suklaata. Puukotelo oli minun tiedossa etukäteen Kulinaarimuruja-Jaanan kertomana, mutta valitettavasti kohdallani astiasto ei tuonut vastaavaa seitsemän kuolemansynnin tarinaa. Suklaat vahvistuivat loppua kohti. 

Kokonaisuutena ymmärrän kyllä miksi Mugaritz keikkuu kärkisijoilla, olihan tämä mieletön ruokaretki. Illan aikana ei selvinnyt mitä eroa alkuun tarjotut korttien mukaisilla menuilla olisi ollut. Lähdin pois taas monta muistoa rikkaampana. 

Mugaritz

Aldura Aldea, 20, 20100 Errenteria, Gipuzkoa (kartta)

https://www.mugaritz.com

Mehevä lohi ja parmesaanikastike

Lohi on meillä aika harvinainen vieras. Kun se keittiöömme ostetaan, tulee kokeiltua monesti jotain erilaista ja uutta. Niin kävi tälläkin kertaa. 

Herkuttelimme työpäivän päälle uusilla perunoilla ja 42 asteisella lohella, jonka päälle oli liruteltu parmesaanikastiketta. Kokonaisuus oli ihan hurjan hyvä! Parmesaanikastikkeen maku oli ihanan suolainen ja syvä, lohi taas oli mehevää ja kaunista. Vaikka kastikkeen maku oli tuhti, kokonaisuus veti hyvinkin kesäisen puolelle uusien perunoiden kanssa. Tämä kokonaisuus sopisi loistavasti vaikka juhannuspöytään. Itse asiassa harkitsemmekin moista, sillä olemme luvanneet tehdä ystäväperheen mökille mennessä yhden illan ruuat ja Jukka käy juuri ennen Firenzessä reissussa. Jonkinlainen italialainen setti tämän lohen ympärille voisi olla kovinkin toimiva. 

Helppotekoinen ja nopea parmesaanikastike menisi hyvin varmasti myös muunlaistenkin lohiruokien kanssa, esimerkiksi lämmin- ja kylmäsavulohien kanssa. Makustelimme myös että naudan lihallekin kastike varmaan passaisi.

Ohje on uusimmasta Glorian ruoka & viinistä Trattoria Corretto-cateringin keittiömestarin ja ravintoloitsijan Jukka-Pekka Repon ohjeistamana. 

Suolaveden määrä riippuu suolaantumisastian koosta, meillä riitti litra vettä. 

Kastikkeen öljyä kannattaa passailla kananmunan koon ja halutunlaisen kastikepaksuuden mukaan vähitellen. Meillä jäi laittamatta neljäsosa desi oliiviöljyä. 

MEHEVÄ UUNILOHI JA PARMESAANIKASTIKE

neljälle

uunilohi
800 g lohifileetä
1 l vettä
1 dl merisuolaa

parmesaanikastike
1 kananmuna
1 rkl dijoninsinappia
1/4 dl valkoista balsamiviinietikkaa
1 1/4 dl oliiviöljyä
1 1/4 dl rypsiöljyä
50 g parmesaania raasteena
1/4 tl mustapippuria myllystä

tarjoiluun
parmesaanilastuja
rucolaa

Tee suolaliemi lohelle. Kiehauta vesi ja liuota suola veden joukkoon. Leikkaa lohifileestä pois selkä- sekä vatsarasva. Laita lohi reunalliseen astiaan. Kaada jäähtynyt liemi päälle niin että filee peittyy kokonaan. Anna kalan suolautua liemessä 30 minuuttia. 

Kuumenna uuni 120 asteeseen. Ota kala liemestä ja pyyhi pinta. Aseta lohifile leivinpaperin päälle uunivuokaan. Paina paksuimpaan kohtaan paistomittari. Kypsennä 35 minuuttia tai kunnes sisälämpö on 44 astetta. (Meillä Jukka otti kalan ulos uunista kohdassa 42 astetta koska lämpö aina nousee vielä hiukan). 

Tee kastike. Riko huoneenlämpöinen muna korkeaan, kapeaan astiaan. Lisää sinappi ja etikka. Laita sauvasekoitin kulhon pohjalle. Kaada päälle huoneenlämpöiset öljyt. Käynnistä sauvasekoitin kulhon pohjalla ja vatkaa kunnes kastike on majoneesimaista. Lisää kastikkeeseen raastettu parmesaani. Mausta mustapippurilla. 

Liruta kastiketta jäähtyneen kalan ylle nauhoina. Koristele rucolalla, parmesaanilastuilla ja muutamalla rouhautuksella mustapippuria. Jos tarjoat kalan lämpimänä, tarjoa kastike erikseen. 

Lakritsinen raparperipiirakka

Raparperipiirakka on alkukesän klassikko. Kaipasin siihen nyt jotain hiukan tavallisuudesta poikkeavaa. Kivan erilainen sovellus peruspiirakkaan löytyikin melkein kuin itsestään. Lisäsin piirakkaan lakritsipaloja, mikä toi leivonnaiseen hienoa makua mehevyyttäkin tuovan raparperin kanssa. Raikkaasta loppumausta huolehti raastettu sitruuna ja suutuntumaa mielenkiintoisti päällimmäiseksi ripsitty taikinamuru.

Tätä piirakkaa suosittelemme lämpimästi lakritsin ystäville ja niille jotka etsivät raparperipiirakkaan jotain uutta kulmaa. Oli meinaten todella hyvää! Ja yltiöhelppo leipoa. 

Lakritsinen raparperipiirakka on inspiroitunut blogimaailmasta. Vinkkejä on napsittu sieltä, täältä ja tuolta yhdistellen ne oman maun mukaiseksi kokeiluksi. Piimäpohja on omasta blogista, muruseos Ku ite tekee-Minnalta, lakritsilisä Hellan ja viinilasin välissä-Johannalta ja sitruuna The Queen of Delicious Veeralta. Lopputulos on mehevän maukas, raikas ja lakritsinen.

LAKRITSINEN RAPARPERIPIIRAKKA

pellillinen 60 cm uuniin 

pohja

4 ½ dl piimää
4½ dl sokeria
7½ dl vehnäjauhoja
1½ tl soodaa
150 g voita sulatettuna

täyte
3-4 vartta raparperia 

250 g lakritsia pilkottuna

luomusitruunan raastettu kuori

muruseos päälle

75 g voita sulatettuna

2 ½ dl vehnäjauhoja

½ dl sokeria

1/4 tl suolaa

Sekoita pohjan aineet yhteen. Levitä leivinpaperin päälle pellille. 

Lisää päälle pilkotut raparperit, pilkotut lakritsit ja hienoksi raastettu sitruunankuori. 

Sekoita muruseoksen aineet keskenään ja ripsi piirakan pinnalle. 

Paista 170 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea eikä taikina enää tartu kokeilutikkuun kiinni.

Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. 

***

Blogin suolaiset ja makeat raparperiherkut löytyvät *raparperi-tunnisteen alta. Niitä näyttää kertyneen vuosien varrella 21 kappaletta. 

Munakoisosalaatti za'atarilla ja halloumilla

Pidempään blogia seuranneet ovat varmasti huomanneet munakoisofaniuteni. Monipuolisesti hyvin erilaisiin ruokiin taipuvaa kasvista löytyy melkein aina jääkaapistamme valmiina mössööntymään, pilkkoontumaan tai puolittumaan. 

Kun taannoin sain työtiimini ilokseni meille illalliselle, päätin heti että teen jotain myös munakoisosta. Yksi tiimimme jäsenistä meinaten on tuumaillut, ettei ole onnistunut kasviksen kanssa kotikeittiössä. Selaillessani pikkusyötäviä aterian alkuun Kokit ja Potit Hannelen "Suupaloja"-kirjasta silmäni nauliintuivat munakoisokääröihin, jonka sisältä löytyi suolaista halloumia, uunikuivattuja tomaatteja, pinjansiemeniä ja valkosipulia sekä z'atar-mausteseosta. Päädyin tekemään näitä yhtenä ruokalajina ja ne saivatkin osakseen paljon kiitosta.

Vappubrunssille mietin aluksi tekeväni samanmoisia, mutta sitten päätinkin unohtaa käärimisen kokonaan. Koostin samat elementit salaatiksi ja hienosti toimi niinkin! Tomaattien parituntisen uunituksen tosin vaihdoin purkista nostettaviin aurinkokuivattuihin tomaatteihin. 

Aloita kokkailu valkosipulisesta toum-tahnasta (joka meillä ei kyllä tahnoittunut, mutta toimi kuitenkin hyvin mausteöljynäkin) ja za'atar-mausteseoksen teosta. Näistä jää hiukan ylikin seuraavia kokkailuja varten. 

TOUM-TAHNA

2 valkosipulinkynttä murskattuna

½ tl suolaa

1 1/4 dl rypsiöljyä

hiukan sitruunamehua

Laita suola ja kuoritut valkosipulinkynnet mortteliin. Hienonna tahnaksi. Lisää vähitellen joukkoon öljyä tippa kerrallaan. Tästä pitäisi tulla majoneesimaista seosta. (Meillä ei tullut, mutta sipelin sitten maustettua öljyä munakoisojen pintaan sudilla.) Mausta sitruunamehulla. 

ZA'ATAR

1 rkl kuivattua oreganoa

1 rkl sumakkia

1 rkl seesaminsiemeniä

½ tl suolaa

Sekoita mausteet keskenään.

MUNAKOISOSALAATTI

2 munakoisoa

suolaa

öljyä paistamiseen

toum-tahnaa

noin 200 g halloumia 

aurinkokuivattuja tomaatteja 

6 rkl pinjansiemeniä

tuoretta minttua

Leikkaa munakoiso ohuiksi, noin puolen sentin viipaleiksi. Levitä viipaleet työlaudan päälle ja ripsi päälle suolaa. Jätä munakoisot itkemään noin puoleksi tunniksi. Tämän jälkeen pyyhi pinnalle nousseet pisarat pois talouspaperilla. (Kiireessä itketyksen voi jättää väliin. Se ei ole välttämätöntä, mutta parantaa munakoison rakennetta kun ylimääräinen neste poistuu). 

Paista munakoisot pannulla öljyssä muutaman minuutin per puoli. Levitä sudilla toum-tahnaa munakoisojen pinnalle. 

Pilko halloumi ja paista siihen kaunis pinta öljytyllä pannulla. 

Kokoa salaatti asettelemalla vadille paistetut munakoisoviipaleet, aurinkokuivatut tomaatit ja halloumi. Ripsi päälle pinjansiemeniä, za'atar mausteseosta ja mintunlehtiä. 

Avokado-artisokka-fenkolisalaatti

Tämä salaatti on todella helppo ja nopeatekoinen. Maut ja tekstuurit käyvät hienosti yksiin toisiaan täydentäen. Kermaisen pehmeä avokado, rapsakka ja raikas fenkoli sekä pehmeät, omaa erityistä makuaan tuovat artisokansydämet muodostavat yhdessä oman salaattimakumaailmansa.  (Sulkuihin pitää kirjoittaa että minähän en edes pidä säilötyistä artisokansydämistä, mutta tähän ne kävivät hienosti).

Ainakin meidän keittiössämme uudet salaatti-ideat ovat tervetullutta vaihtelua ja sitä tämä salaatti todella toi.

Ohje on Jonna Vormalan Jäävuoren huippu-salaattikirjasta, josta on meidän keittiöömme poimittu jo monen monta ideaa ja makuyhdistelmää kirjan kolmivuotisen historian aikana. Tämä salaatti tarjottiin osana vappubrunssia. 

AVOKADO-ARTISOKKA-FENKOLISALAATTI

200 g artisokansydämiä

2-3 avokadoa

1 iso fenkoli

3 rkl sitruunamehua

3 rkl oliiviöljyä

1/4 tl suolaa

1/8 tl mustapippuria

1 dl lehtipersiljaa hienonnettuna

Valuta artisokansydämet lävikössä. Puolita ne. 

Halkaise avokadot, poista kivi. Kuori puolikkaat. Pilko avokado suupaloiksi. 

Leikkaa fenkoli ohuiksi siivuiksi. 

Hienonna persilja.

Kokoa vadille tai lautasille. 

Pirskottele päälle sitruunamehu ja oliiviöljy. Rouskauta myös suolaa ja pippuria. Viimeistele persiljalla. 

Vappubrunssi

 

Brunssipöytää on ihana koostaa. Rakastan suunnitella millaisia salaatteja, leipomuksia ja makeita väkertää. Brunssipöytä on monesti helpohko koostaa, kun osan ruuista voi vain asetella tarjolle. Tällaisia on esimerkiksi juustot, leikkeleet ja hedelmät. Monipuolinen kattaus on suht helppo saada aikaan, kun miettii tarjottavat niin että ne voi leipoa tai laittaa maustumaan jo edellisenä päivänä. 

Tältä pohjalta kokosimme vappubrunssin, jonka äärelle kutsuimme ystäväperheen. Menusta tuli oikein kiva! Maut osuivat kohdilleen kaikessa, vaikka muutamia juttuja kokeilimmekin ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi munkkien sulattamista pakasteesta. Sovimme ystävien kanssa että me teemme ruuat ja he tuovat juomat, jolloin kylääntulijoiden ei tarvitse miettiä mahdollisia tuomisiakaan. Ruuat katettiin ulos terassille, jossa aurinko vähitellen kuori meitä t-paitasille asti.

Lopulta vappubrunssi näytti tältä:

varsiselleripiirakka 

kinkkupiirakka

jättikatkaravut vietnamilaisittain maustettuna

lihapullat

paistetut nakit

munakoiso-halloumisalaatti

avokado-artisokka-fenkolisalaatti

chorizo

ilmakuivattu kinkku

cheddar

brie

ruusunterälehtihillo

omena-varsisellerihillo

tuore ananas

mansikoita

munkit

salmiakki-valkosuklaakarkit

poffertjesit

Osaan olen linkannut jo blogista löytyvät ohjeet, salaatteihin ohjetta tulee myöhemmin.

Blogimme muut brunssijutut löytyvät täältä.

Gluteeniton varsiselleripiirakka

 

En ole mikään erityisruokavalioiden ekspertti. Ystävissämme ja tuttavissamme on minimaalisen vähän ihmisiä, joilla olisi minkäänmoisia rajoitteita syömisen suhteen jos makumieltymyksiä ei lasketa. Kokemukseni ton-ton-ruokien saralta on siis olematon.

Yksi kavereistamme on gluteeniton. Hänen tullessa syömään olemme monesti tehneet luontaisesti gluteenittomia ruokia - esimerkiksi salaatteja, lihapatoja tai wokkia riisinuudeleilla. Kun kutsuimme hänet vappubrunssille jonne halusin leipoa varsiselleripiirakkaa, päätin kokeilla ensimmäistä kertaa gluteenittoman pohjan kokoonsaattamista. 

Hannan kehuttua blogissaan juustoista gluteenitonta pohjaansa uskalsin lähteä sen osoittamaan suuntaan. Ja hyvä että tein niin! Juustoinen pohja oli mukavan maistuva. Taikina oli helppo käsitellä. Leipoessa tinttanan oloinen taikina ei ollut semmoinen syödessä, vaan kevyen oloinen. Tätä pohjaa voin lämpimästi suositella muihinkin suolaisiin piirakoihin, sillä tyttäremme teki sen kanssa myös juustoisen kinkkupiirakan. 

Miedosti chiliseen varsiselleripiirakkaan löytyi ohje Glorian ruoka & Viini lehden numerosta 3/2019 Sanna Manderin ohjeistamana. Tykkäsimme täytteestä kovastikin! Maukkaat juustot toivat täyteläisyyttä, jota varsiselleri raikasti ja keveytti. Miedot chilit toivat mukavaa jälkipotkua ja syrjää piirakan makumaailmaan. Varsisellerin määrää voisin seuraavaan piirakkaan vielä lisätäkin. Chiliä olisi hyvä maistaa jo pilkkoessa, sillä osan ronklasin pois paistaessa nenän alkaessa kirvellä. 

Tätä teemme toistekin! 

VARSISELLERIPIIRAKKA

gluteeniton

piirakkavuoallinen

gluteeniton piirakkapohja:

200 g (n. 3 dl) vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

50 g voita

½ tl suolaa

50 g voimakasta juustoa raastettuna

1 kananmuna

½ rkl omenaviinietikkaa

n. 3-4 rkl kylmää vettä

voinokare piirakkavuuan voiteluun

täyte:

200-250 g varsiselleriä 

2 vihreää (mietoa) chiliä

2 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria rouhittuna

3 kananmunaa

3 dl kermaa

200 g voimakasta juustoa (esim. cheddar, parmesaani, pecorino)

Mittaa kulhoon jauhoseos, voi pieneksi kuutioituna, suola ja juustoraaste. Nypi taikina murumaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja omenaviinietikka. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan kunnes taikinasta saa muodostettua kiinteän taikinapallon. Kääri taikina kelmuun. Laita jääkaappiin noin tunniksi. 

Tee täyte. Leikkaa varsiselleri ½ cm paksuiksi tikuiksi. Ota halutessasi siemenet pois chileistä ja maista chilien vahvuus. Pilko chilit. Pehmennä selleritikkuja ja chiliä ruokaöljyssä miedolla lämmöllä pannulla noin viisi minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Sekoita täytteen munat ja kermat keskenään. Lisää raastettu juusto. 

Voitele piirakkavuoka nokareella voita. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada päälle muna-kerma-juustoseos. Asettele - tai minun tavallani ripottele- päälle varsiselleri-chiliseos. 

Kypsennä uunissa noin 30 minuuttia, kunnes piirakka kiinteytyy ja saa kauniin värin pintaan. Tarjoile hiukan tai kokonaan jäähtyneenä. 

Kylmäsavusilakkatahna

Kylmäsavusilakka on ihan loistava tuote! Tykkään toki silakasta muutenkin, mutta kylmäsavustus vie sen maun ja suutuntuman ihan uusille urille ja tekee siitä ikäänkuin luksuksemman.

Piipanojan kylmäsavusilakoita saa toisinaan Nummelan torin kala-autosta. Aina me niiden perään kyselemmekin jos niitä olisi sattunut mukaan. Useimmiten kylmäsavusilakka päätyy mukaan jonkinmoiseen tahnaan, missä sen maku pääsee hienosti framille. Tämän jutun kuvat on otettu viime kesänä, kun teimme ennen paellaa pieniä tapas-tyyppisiä syömisiä Siskot Kokkaa Nellen perheen tullessa kyläilemään. 

Aiemmin kylmäsavusilakoita on yhytetty myös uunivuokaan perunoiden, puolikuivatuiden tomaattien ja kerman kanssa todella maistuvin lopputuloksin. Olen miettinyt josko kylmäsavusilakkatahnaa laittaisi joskus kalaisaan voileipäkakkuun mauksi. 

KYLMÄSAVUSILAKKATAHNA
kymmenelle patonkipalalle

5 kylmäsavusilakkafilettä
1 ½ dl (yhden keltuaisen) majoneesi
½ dl ruohosipulia
3 rkl sitruunamehua (n. puolikas sitruuna)
mustapippuria

ei suolaa lisäksi

Irrota nahka kalasta. Pilko kala pieniksi paloiksi.
Silppua ruohosipuli.
Yhdistä aineet kulhossa.
Tarjoile vaikkapa patonkipalan päällä.

Hitaat ribsit Jouni Toivasen tapaan

Kevään ensimmäisen grillauksen raaka-aineena toimivat possun ribsit. Resepti löytyi Soppa365 sivustolta ja on alunperin huippukokki Jouni Toivasen käsialaa.

Ribseistä tuli koko perheen mielestä niin hyviä, että niitä on eri lisukkeilla tehty jo parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla lautaselta löytyi grillattuja perunoita ja kasviksia. Toisella kertaa ribsien kanssa tarjottiin colaporkkanoita, joiden maku ei kyllä riemastuttanut meistä ketään. 

Ribsien maustaminen ja valmistus vievät aikaa, joskin ennemminkin odottelun omaisesti  kuin aktiivista kokkailua vaatien. Lämmin suositus näille ribseille! 

RIBSIT KEITTÄMÄLLÄ JA GRILLAAMALLA

1 kg possun ribsejä

mausteseos
 2 valkosipulinkynttä
 1 rkl suolaa
 1 rkl ruokosokeria
 hiukan chilijauhetta
 1 tl savupaprikajauhetta
 1/4 tl mustapippuria myllystä

haudutus-/grillauskastike
3 dl kolajuomaa
5 dl omenamehua

Aloita tekemällä mausteseos. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet mortteliin. Lisää muut aineet. Leikkaa ribsit kattilaan mahtuviksi paloiksi, vaikka kolmen-neljän luun mittaisiksi. Hiero mausteseos ribsien päälle. Laita maustetut lihat kattilaan ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia, voivat olla myös pidempään vaikka yön yli. 

Marinoinnin jälkeen, kaada kola ja omenamehu kattilaan. Hauduta ribsejä miedolla lämmöllä 2-3 tuntia kannen alla. Anna ribsien vetäytyä liemessä 20 minuuttia. Nosta lihat pois kattilasta ja keittele lientä kokoon, kunnes sitä on jäljellä noin 1 dl. Sivele kastiketta ribseille ja grillaa maksimissaan 5 minuuttia molemmilta puolilta välillä käännellen. Sivele ribsit kastikkeella vielä grillauksen lopuksi.

Kukikkaat spelttinäkkärit ja kokkailun iloa

bloggaajien illan tarjosi 

Kotipellon puutarha ja yhteistyökumppanit

Olen sen sanonut muutaman kerran ennenkin ja tuskin tuumaan nytkään viimeistä kertaa: bloggaamisen parasta antia ovat sen kautta tutuksi tulleet ihmiset. Joistakin on tullut niin rakkaita, että he kokkailutilaisuuteen tullessa juoksevat luoksesi avoimin käsin valmiina halaamaan kunnolla. Näin teki kuvassakin koko olemuksellaan iloitseva Nanna kun tuli Mimisin eli Kotipellon puutarhan koolle kutsumaan bloggaajien iltaan Kokkikoulu Espaan. Tuli siellä halattua tuttu jos toinenkin ja turistua vielä useamman kanssa. 

Olimme vastaavassa tilaisuudessa viime vuonnakin ja ilahduimme hurjasti kun saimme kutsun tänäkin keväänä. Kokkimaajoukkueen kapteenin Kristian Vuojärven resepteillä ja ohjeistuksella on hyvä kokata. Viime vuoden tapaan nytkin mukaan oli koottu hienoja Varsinais-Suomalaisia tuottajia ja tuotteita, joiden raaka-aineilla oli helppo onnistua. Tällä kertaa mukana olivat Mimis, Pieni Kalatila, Lihapaja, Sorri, Vakka-Suomen  Panimo Osakeyhtiö ja Vihannespörssi. 

Meidän porukkamme oli vastuussa raikkaista alkupaloista ja niiden keralla tarjottavista näkkäreistä. Koristimme viimeksimainittuja Mimisin kuivatuilla kukilla (alkuperäisestä reseptistä poiketen) ja mielestämme rouskutettavista tuli näin hurjan kauniita. Näihin helposti leivottaviin näkkäreihin löytyy ohjetta jutun lopussa. 

Rennon ja hauskan kokkailun jälkeen oli mukava istahtaa pitkän pöydän ääreen syömään ja juomaan. Tarjolla oli viinejä ja Vakka Suomen Panimon oluita, joista pidin erityisesti Prykmestarin Hunajabockista. 

Menu oli keväisen maukas ja täynnä hienoja makuja, vai mitä tuumaat:

Alkuun nautimme Sorrin salaatteja ja yrttejä kahdella tapaa. Lasista kumosimme kylmää keittoa, joka oli surrautettu salaattimixistä, vihreistä tomaateista ja kurkuista maustaen oivallisesti salvialla ja mintulla. Lautaselta haarukoimme salaattia, josta löytyi salaatinlehtien lisäksi retikkaa ja makurakkauttani kyssäkaalia. 

Seuraavana herkkuna tarjottiin minttusuolattua Pienen Kalatilan siikaa, suolaheinällä maustettua voi-valkoviinikastiketta, hiillostettua kurkkua ja kukkakaalia kolmella tapaa: friteerattuna, pyreenä ja pikkelöitynä. 

Pääruokana herkuttelimme Lihapajan karitsalla, joka oli maustettu islantilaisella Nordic Wasabilla. Annoksessa oli myös valkosipulista mukulaselleripyrettä ja paahdettua mukulaselleriä, sekä kiinansipulia ja wasabinkukkaista kastiketta.

Jälkiruuassa keikoili sitruunaverbena niin valkosuklaamoussen kuin graniten ja kinuskinkin seassa. Sitruuna-valkosuklaacrumble mielenkiintoisti hyvin pehmeää suutuntumaa.

Torstaiseen iltaan poistui hyvin tyytyväinen ja iloinen ruokainnostuneiden joukko monta makuelämystä rikkaampana.

Tässä vielä lupaamani Kristian Vuojärven näkkäriresepti, jota on muokattu vain kukkalisällä.

KUKIKKAAT SPELTTINÄKKILEIVÄT 

20 g hiivaa
2 dl vettä
6 dl spelttijauhoja
5 g suolaa


Mittaa aineet kulhoon ja sekoita hyvin.
(Jätä taikina huoneenlämpöön 10 tunniksi.)
Jos taikina on löysää lisää jauhoja.
Kauli taikinasta pastakoneella ohutta levyä.
Ota muotilla taikinalevystä pyöreitä muotoja.
Siirrä leivinpaperin päälle uunipellille.
Sirottele päälle Mimisin kuivattuja kukkia ja painele niitä kevyesti kiinni näkkileivän pintaan.
Paista uunissa 180 astetta 8 minuuttia. Vahdi tarkasti etteivät ohuet näkkileivät pala.