tiistai 3. helmikuuta 2009

Mustekalan perkaaminen

Olen koettanut taitojeni mukaan tehdä täällä mahdollisimman paljon ruokia sellaisista raaka-aineista, joita Suomesta on vaikeaa tai kallista saada. Kalapöytien ihastelu on ollut tämän vuoksi myös tuskastelua. Merenelävienlaittotaito on nimittäin aika minimissä, valittavasti. Varsinkin tuoreiden mustekalojen tai vastaavien käsittelytaidottomuus on harmittanut.

Yhtenä päivänä Pastapää sitten ratsasti apuun uljaana ritarina (taas kerran) ja löi eteeni netistä tulostamansa ”squidin ja cuttlefishin” käsittelyohjeet. Squid paljastui kalmariksi ja cuttlefish seepiaksi. Molemmat näistä kuuluvat mustekalojen laajaan nilviäisperheeseen.

Riemumiellä, mutta vieläkin hieman epäileväisenä astuin kalamyyjäsedän eteen, osoitin aika omituisenkin näköisiä otuksia sormella ja loihdin ilmoille hyvin asiantuntevasti italiankielellä lörpöttäen ”due” ja sain kaksi lonkeroveikkoa.

Onneksi ylitin arkuuteni, sillä ohjeiden kanssa mustesuihkujaan suihkuttavien veijareiden perkaaminen oli oikeasti helppoa ja aika hauskaakin. Lapsiakin kiinnosti kovasti antamani työnäytös.

Tämä veijari on mustekaloihin lukeutuva kalmari. Wikipedian sivistämänä voin kertoa teille, että kalmari kuuluu kymmenlonkeroisiin mustekaloihin. Sitä pyydetään paljon Välimerestä, joka tämänhetkistä asuinpaikkaamme Venetsiaakin siis ympäröi. Ja nyt tulee painajaismateriaalia samaisesta lähteestä - Mustekalojen koko vaihtelee suuresti. Niihin kuuluvat suurimmat nykyään elävät selkärangattomat eläimet, jättiläis- ja kolossikalmarit, jotka ovat enimmillään yli 13 metriä pitkiä ja 500 kg:n painoisia. Enpä haluaisi henkilökohtaisesti tavata puolentonnin painoista herra tai rouva jättiläiskalmaria, varsinkaan jos he olisivat saaneet jostain kuulla minun syöneen heidän pikkuserkkujaan…

Mutta sitten jo itse perkaamiseen, jota voi soveltaa kuulemma myös seepiaan:
Laita mustekala työlaudalle. Leikkaa pitkät pyyntilonkerot pois. Koiraalla vasemmanpuoleinen pitkä lonkero on erikoistunut paritteluun. Yhdessä ravintolassa pitkät lonkerot oli jätetty paikoilleen, joten ilmeisesti kyse on makuasiasta poistaako ne vai ei.
Ota lujasti kiinni toisella kädellä mustekalan päästä ja toisella kädellä lihaosasta, jota myös vaippaonteloksi kutsutaan. Vedä niitä erilleen, jolloin sisälmykset seuraavat päätä. Tarkista liha”pussin” sisältä vielä että kaikki on lähtenyt pois ja ota tarpeen tullen vielä kiinni olevat ylimääräisyydet irti sormin.

Leikkaa lonkerot irti päästä aivan silmien alapuolelta. Heitä pois sisäelimet ja pää silmineen. Silmät ovat kuulemma kitkerän makuisia.

Poista sarveiskuori. Löydät sen helposti ainoana kovana osana mustekalassa. Työnnä sarveiskuorta ulospäin lihan sisältä, jolloin ohut kalvo menee rikki ja ”ruoto” tulee helposti ulos vetämällä.

Tässä sarveiskuori näkyy kokonaisena. Se on kuin muovinen, läpinäkyvä osa työnnettynä lonkeroveikon sisään.

Mustekalassa on sivuilla kaksi siipiä muistuttavaa uloketta, eväreunukset. Ne revitään nyt irti puhtaasti sormivoimilla. Eväreunukset lähtevät irti hämmästyttävän helposti. Samalla lähtee myös nahka, kuten kuuluukin. Poista vielä loputkin nahasta tai syö kalmari nahkoineen. Sekin kuulemma käy.


Huuhtele mustekala vielä huolellisesti ennen leikkaamista. Ohjeesta riippuen tee renkaita tai leikkaa pussi auki palojen leikkaamista silmälläpitäen.

Ja loppuun vielä kuva Venetsiasta:

4,5v poitsumme on tuo pieni sininen piste Santa Maria Della Salute- kirkon oven edessä. Ruton päättymisen kunniaksi rakennettu kirkko lepää yli miljoonan paalun päällä.

17 kommenttia:

  1. Nostan hattua sulle hienosta mustekalan käsittelytaidosta! Täälläkin varmaan jostain satamien lähistöltä löytyisi tuota mustekalaa tuossa muodossa,mutta taidan mieluummin ostaa sen valmiiksi käsiteltynä. Mitäs aiot tuosta valmistaa?

    VastaaPoista
  2. Hups, aiemmassa postauksessa olitkin jo valmistanut ne....eli tyhmä tuo mun kysymys...

    VastaaPoista
  3. Vautsi, hienot ohjeet olette kyllä laittaneet! Kyllä näillä eväillä saattaisi jo ehkä uskaltaakin kokeilla tuota perkaamista. Kiva postaus muutenkin. :-)

    VastaaPoista
  4. no jopas! en tiedä olisinko noin rohkeasti itse lähtenyt mustekalan kimppuun:) mutta pisteet teille, hyvää oli varmaan :)

    VastaaPoista
  5. Loistavan seikkaperäiset ja selkeät ohjeet! En ole koskaan käsitellyt mustekalaa, mutta näillä avuilla voiskin päästä pitkälle :). Melko ällöttävän näköistä touhua tosin!

    VastaaPoista
  6. kiitos haltunnostosta ja muistakin kommenteista. ällöttävää homma ei ollut lainkaan, vaan mielenkiintoista ja opettavaa.

    VastaaPoista
  7. Vau miten seikkaperäinen ja mielenkiintoinen postaus! Ja ihan paras lopetus kaikkien sisäelinten jälkeen tuo "loppuun vielä kuva Venetsiasta" :D

    VastaaPoista
  8. Hyppysellinen, sinulle on tunnustus blogissani!

    VastaaPoista
  9. Anna: kiitos! loppukevennys juu ;)

    Yaelian: kiitos kovasti tunnustuksesta! ja kiva kun vinkkasit sivullesi. normaalioloissa suhaan kaikissa lempiblogeissani päivittäin, mutta nyt tämä pikapyrähdys nettiin ei anna sitä myöden. kuukauden päästä sitten taas pääsen kunnolla tutkailemaan kaikkea.

    VastaaPoista
  10. tunnustus teille - menin semmoisen antamaan.Toivottavasti ette pahastu, pidän blogistanne

    VastaaPoista
  11. Nelle: tämä kommentti on aiemmin mennyt ihan ohi. Oli silti ilo löytää se täältä nyt.

    Kukas tällaisesta nyt pahastuisi. Kiitämme ja kumarramme iloisella mielellä!

    VastaaPoista
  12. Vau. Hieman ällöttävää, mutta haluaisin silti kokeilla mahdollisimman heti. Kiitokset, hieno postaus.

    VastaaPoista
  13. Anna: ei ollenkaan ällöä vaan oikessti hienoa! ja helppoa. :)

    VastaaPoista
  14. Tosi hieno juttu, että pitkän googlailun jälkeen eksyin blogitekstiisi. Tämän innoittamana uskallan ehkä tarttua portugalilaiseen mustekalaan ja tehdä sille jotain :). Kiitos!

    VastaaPoista
  15. Anonyymi: rohkeasti vaan! se on tosi helppoa ja maullaan palkitsevaa!

    VastaaPoista
  16. PAitsi et se taitaaki olla tämmönen eikä seepia. Hmm.

    VastaaPoista
  17. Mielnkiintoista kuulla miten kävi. Harmi etten osannut auttaa sen kännykkäkuvan kanssa.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin