eli kananmunalla päällystetyt munakoisot.
Jos on lukenut blogiamme aikaisemminkin, tietää hyvin että minä olen nyt aivan haksahtanut tuohon munakoisoon. Sitä on syöty meillä moussakassa, grillissä valmistettuna, spagettivuuassa... Nyt bongasin kreikkalaisen ohjeen Kristina Likidis-Köningsfeldin kirjasta "Maailman keittiöitä. Kreikka". Hyvä oli resepti, joskin meillä koisot jäivät hieman turhan raaoiksi. Pastapää kaipasi myös lihaa joukkoon. Mutta eikös vaan olekin mainion näköisiä?
Kokeilematta on vielä monia herkullisenoloisia munakoisoreseptejä, esimerkiksi Wigipediassakin klassikoksi mainittu "Imam Bayaldi" (pyörtynyt Imaami). Joten jatkoa seuraa...
2 munakoisoa
oliiviöljyä paistamiseen ja vuuan voiteluun
2 salottisipulia tai tavallinen sipuli rinkuloina/renkaanpuolikkaina
200 g tomaatteja pilkottuna tai tomaattimurskaa
1/4 tl kuivattua timjamia
suolaa
1/4 tl sokeria
mustapippuria myllystä
4 kananmunaa
Halkaise munakoisot pitkittäin ja tee maltoon ristikkäisiä viiltoja. Paista pannulla kymmenisen minuuttia välillä käännellen. Aseta öljyttyyn uunivuokaan ja raaputa malto pois niin että koisoista muodostuu kuppi.
Hauduta malto, tomaattisilppu ja sipuli keskilämmöllä paistinpannulla viitisen minuuttia. Mausta.
Täytä munakoisot seoksella jättäen kolo munaa varten. Riko kananmuna jokaisen koisonpuolikkaan päälle.
Pane uuniin 10-15 minuutiksi. Suosittelen kokeilemaan pidemmän kaavan kautta.
Munakoison kanssa nautiskelimme ilmakuivatulla kinkulla kääräistyjä parsoja. Eivät nämä nyt mikään ideaali makupari ole, mutta kun halutti kokeilla molempia nyt heti :)
Parsat siis keitettiin kaksi minuuttia, käärittiin prosciuttoon laittaen väliin tuoreen salvian lehtiä. Sitten paisteltiin pannulla. Oi joi miten hyvää! Loistava pari tälle käärölle olisi risotto, kuinkas muutenkaan :D Prinsessakeittiössä tehtiin haasteruuaksi tällaisia kääröjä, joskin Veera loihti niille vielä kastikkeenkin.
Taas mä kadehdin täällä noita munakoisoja, että osaakin kismittää! Miksi en voi olla allerginen vaikka pinaatille, kun siitä en yhtään pidä?
VastaaPoistaIlahduttaa kuulla, että parsa-saltimbocca maistuu muillekin kuin meille!
ymmärrän kyllä munakoisoallergia harmituksen... olet kuitenkin maistanut herkkua joskus? siis päässyt makuun ennen kuin allergia huomattiin?
VastaaPoistatäytyy sanoa että parsa-saltimbocca meni melkein samalle viivalle rakastamamme suolauksen ja voin kanssa! kyllä oli hyvää!
salvia oli vielä itsekasvatettua, mikä tietysti antaa lisäfiilistä :). tai no kasvatettu ja kasvatettu - se on monivuotinen ja puski taas ryytimaasta ylös ilman mitään kummosempaa hoitamista :D
Nyt mä joudun kyllä kadehtiin ryytimaatakin. :D
VastaaPoistaTässä Helsingin keskustassa moisesta ei kannata haaveillakaan. Tosin keskusta-asumisen hyvät puolet menevät mulle vielä ryytimaisten alueiden edelle, joten osaansa ja omaan valintaansa on tyytyminen. Mutta oli mulla upea ikkunalautapuutarha kunnes kirvat valloittivat sen ja jouduin tuhoamaan lähes kaiken rakkaudella kasvatetun. Nyt odottelen, josko rosmariini olis elukoilta säästynyt ja sitten pitää alkaa keräillä uuttaa ikkunatarhaa.
Täytetyt munakoisot ovat ihania, täytyy tätäkin kokeilla. Tuo munan rikkominen munakoison päälle (no, koloon) kuulostaa hauskalta.
VastaaPoistaVeeralle, jos oikeesti haluat viljelyspalstan, pääsee niille helposti ratikalla tai bussilla - tai fillarilla! Pasilassa taitaa olla lähimmät vuokrapalstat (keskuspuistossa, kai).
oli tuo ihan hyvää, vaikka ei kyllä päässyt lemppariksi munakoisoruuista. Kananmuna on kyllä hasuka lisä ulkonäöllisestikin!
VastaaPoista